Posts tagged kirjasto 2.0
lokakuu 10, 2009
· Aihe: Uncategorized · Tagged kirjasto, kirjasto 2.0, tagittaminen, avainsana, matka, kirjastotyö, sosiaalinen media, seminaari, tag, tagcloud, tagipilvi, reisjärvi, haapavesi, oulun eteläinen, kirjastot ja sosiaalinen media, visualisaatio, luettelointi, pitkä häntä, tesaurus, kirjatuki, kirjatuen heitto, kilpailu, urheilu, sisällönkuvailu
Kävin Reisjärvellä Ilona -seminaarissa kutsuttuna vieraana nyt torstaina ja perjantaina. Seminaari on vuotuinen Oulun eteläisen alueen kirjastokokoontuminen ja puhuin perjantaina otsikolla Kirjastot ja sosiaalinen media. Paikalla oli kuutisenkymmentä alueen kirjastolaista lähinnä yleisistä kirjastoita, sekä Haapaveden opistolla vastikään aloitetun tietopalvelu- ja kirjastoalan opiskelijoiden ryhmä.
Torstaina olin Haapaveden opistolla juttelemasta sos. mediasta opiston henkilökunnan kanssa.
Kirjastolaisia kun ollaan, niin laitoin yleisön luetteloimaan puheenvuoroani samaan aikaan kun pidin sitä. Välineinä kynät ja post-it -laput. Kahden tunnin puheenvuorosta sain 171 eri avainsanaa l. tagia, yhteensä 238 kappaletta. Väsäsin Wordlella tagipilven, joka siis kuvaa sitä, mistä kuuntelijat ajattelivat minun sanoneen. Klikkaa viereistä pilveä nähdäksesi sen suurempana. Keskeisimmät tagit ovat ilmeisiä koska monet valitsivat ne, erikoisuudet löytyvät sieltä välistä. Tagipilvestä päätellen välittyi suunnilleen sellainen viesti kuin oli tarkoituskin, tai ainakin yleisön mielestä aiheeni oli sama kuin omasta mielestäni. Muutaman muunkin tekemäni version löydät tapahtumasta ja muutenkin reissusta näpsimieni kuvien joukosta. Ohjeena oli, että avainsanojen ei tarvitse olla YSOn tai muun kontrolloidun asiasanaston tai tesauruksen mukaisia, vaan voi käyttää vapaata assosiaatiota. Tätä lisää tietenkin sitä “noisea” ja pidentää pitkää häntää. Hyvä niin. Esitelmässäni kerroin tagittamisesta del.icio.us:issa ja Flickrissä sekä näytin käytännössäkin miten homma toimii.
Mitään kovin kehittynyttä ei tästä visualisoinnista kuitenkaan voi päätellä. Otanta on aika pieni enkä esim. käskenyt kuulijoita laittamaan asiasanoihin kellonaikaa (jotta homma pysyisi yksinkertaisena). Tässä tagipilvessä asioiden läheisyydellä tai värillä ei ole informaatioarvoa, vain koolla. Kaikkea tällaista pitäisi kuitenkin mielestäni tehdä kirjaston omalle metadatalle.
Oulun eteläisessä oli hyvä meininki, olivat esimerkiksi yksissä tuumin luoneet alueelle oman kirjastostrategian. Lisäksi, koska kirjastotyönkään ei tarvitse olla liian vakavaa, oli perinteinen kirjatuenheittokilpailu. Kolme henkeä per kirjasto ja voittaja saa pitää kultaista kiertopokaalia seuraaviin kisoihin asti xD
lokakuu 1, 2009
· Aihe: kirjasto · Tagged e-kirja, eduskunnan kirjasto, entresse, entressen kirjasto, espoon kaupunginkirjasto, espoon kirjasto, isbn 9789515330543, jaakko sannemann, keskustelu, kirjasto, kirjasto 2.0, leppävaara, paratiisi vai panoptikon, päivikki karhula, sello, seminaari, sosiaalinen media, sosiaalisen median strategia, strategia, tapahtuma, tuija aalto, tulevaisuus, ubi, ubiikki, ubiikkiyhteiskunta, valta, valvonta, web 2.0, yle
Sellon kirjastossa ubiikkiyhteiskuntaa ja kirjasto käsittelevässä tapahtumassa
Espoon Sellon kirjasto järjesti tänään ubiikkiyhteiskuntaa ja kirjastja käsittelevän pienen seminaarin. Tilaisuus oli kirjastolaisille, ja jatkoa kahdelle aiemmalle , yleisölle suunnatulle tapahtumalle. Puhujina olivat aiemmin mm. J.J. Kasvi ja vielä kolmas yleisötilaisuus on tiedossa joskus tulevaisuudessa.
Pyöräilymatka Helsingistä Leppävaaraan sujui mukavasti tämän ja tämän ryydittämänä. Tarvitseeko tätä sanoa, pyöräilyhän on aina mukavaa 
Puhujina tapahtumassa olivat Tuija Aalto YLEltä, Jaakko Sannemann Entressen kirjastosta Espoosta sekä Päivikki Karhula Eduskunnan kirjastosta. Tuijan puheenvuoro käsitteli YLEn sosiaalisen median strategiaa ja muita YLEn ja mediakentän tuulia, Jaakon erittäin puhutteleva puheenvuoro käsitteli subjektiivista ja henkilökohtaista kokemusta sekä kirjastosta että kirjastolaisuudesta sosiaalisen median äärellä ja Päivikki pelotteli meitä toimittamassaan Paratiisi vai panoption -kirjassa (Eduskunnan kirjaston selvityksiä, ISBN 978-951-53-3054-0, 2008, myös interwebissä) julkaistun artikkelinsa pohjalta laaditulla, kriittisellä ubiikkiyhteiskunnan laajenevan valvonnan mahdollisuuksia esittelevällä puheenvuorollaan.
Raposin, eli selostin (; Tuijan, Jaakon ja Päivikin valmistellut puheenvuorot Qaikun #seminaarikannuun. Seminaarikannussa onkin tänään ollut todella kova vilinä menossa olevan MindTrek -tapahtuman johdosta; tämän kirjoitettuani lieneekin syytä tarkastella mitä sieltä qaikuu tänne internetin puolelle.
Tuija naksi hieman kuvia, itse nappasin vain yhden fotoshootoutin Lisäksi tapahtuma videoitiin, videot ovat kuulemma tiedossa nettiin jossain vaiheessa. Ilmoittelen mitä asialle kuuluu ku on ajankohtaista.
Noista ylläolevista rapo-linkeistä sekä esitysgrafiikoista suunnilleen selviää mistä oli kysymys, mutta varsinaisesti ubiikkijutuista puhui vain Karhula. Valmisteltujen puheenvuorojen jälkeisissä pulinaryhmissäkään ei varsinaisesti puhuttu niistä, vaan yleisemmin kirjaston tulevaisuudesta, ja pitkälti uhkien kautta. Ala on edelleen selvästi kriisissä. Yleisesti ottaen vapaa kolmisenkymmentä kirjastolaista olivat huolissaan tietenkin e-kirjoista (jotka olivat tulleet voimakkaasti esiin aiemmassa yleisötilaisuudessakin), suomalaisten lukuinnosta, Googlen dominanssista tiedonhaun välineenä sekä tietenkin kirjastojen ja kirjastolaisten merkityksestä tiedon ja elämysten välittäjinä ja tuottajina myös tulevaisuudessa. Lisäksi puhuttiin kirjastotilasta ja siitä miten kirjastoissa jatkuvasti kertyvä data esim. lainaustapahtumista saataisi käyttöön. Sehän olisi esimerkiksi kokoelmatyön ohjauksessa tai palveluja kehittäessä aivan keskeistä tietoa, mutta toistaiseksi sitä ei ole ollut kiinnostunut juuri kukaan. Kiusallista.
YLEn strategia on hyvän kuuloinen. Erinomaisena nostona se, että jokaisen YLEläisen oikeutta näkyä sosiaalisessa webissä ammattiroolissa tuodaan esiin. Sosiaalinen media ei ole vain viestintäosaston heiniä. Heillähän on tietenkin talo täynnä itsetietoisia toimittajia, jotka ovat todella tottuneet julkaisemaan ja eivät helposti ota vastaan mitään ohjeita miten sitä julkaisua pitäisi tehdä. Kirjastoissahan tilanne on aivan päinvastainen, kirjastolaiset nimenomaan eivät julkaise juuri mitään, eli kaikki julkaisutoiminta on uutta.
Keskustelu oli todella elinvoimaista ja aktiivista, kiva olla mukana kun puhujilla riittää kosolti näkemystä ja laajaa tietoa Kiitos kaikille mukaville kollegoille sekä tietenkin etityisesti puhujille sekä järjestäjätaholle eli Sellon kirjastolle Hyvisten kokoontuminen.
elokuu 25, 2009
· Aihe: kirjasto · Tagged blogi, eksistentialismi, entresse, jaakkokeskari, kirjasto, kirjasto 2.0, kirjastotyö, reflektointi, sosiaalinen media, sosiaalinen web, web 2.0, yhteisö, yhteisöllisyys
Mitä voi tulla sellaisesta työpäivästä, jonka aamuna on lukenut Jaakkokeskarin palstalta kirjoituksen Real-time library? O_o
syyskuu 3, 2008
· Aihe: kirjasto, muualla sanomaani · Tagged aineisto, annotointi, gutenbergin parenteesi, historia, ilkka mäkinen, kirja, kirjasto, kirjasto 2.0, kokoelma, sosiaalinen web, tietokanta, web 2.0
Kirjoittelin Helsingin kaupunginkirjaston intranettiin tälläisen vastauksen esiin nostetun Heli Roihan kolumnin Verta, leimoja ja kontaktimuovia jatkeeksi.
Intranetin keskustelun urli on tämä, tiedoksi itselleni ja muille joilla on pääsy Helsingin kaupungin intranettiin. Ulkoapäin keskustelua ei tietenkään näe, olettaen että tietoturva toimii.
Metro Live on rikki, koska sinne ei voi kommentoida rekisteröitymättä. Rekisteröitymislomakekin on poikkeuksellisen utelias enkä noita tietoja kysyvälle aio todellakaan vastata. Olen tottunut hieman erilaiseen netinkäyttöön 
On todellakin totta, että kirjaston aineistossa ei ole mitään jälkiä edellisiltä käyttäjiltä. Ainakaan periaatteessa. Toki cd-levyistä löytyy naarmuja, kirjan reunat ovat hieman pyöristyneet ja aineiston kanssa puolipäivää työskenneltyä tuntee omissa pesun tarpeessa olevissa kätösissään, kuinka paljon rähmää aineisto itseensä kerää. Joissain teoksissa on kyllä alleviivauksia tai muita marginaalimerkintöjä joita kokoelmanhoitotyötä tekevät katselevat sormien lävitse. Tunnetteko käsitteen Gutenbergin parenteesi? (Terveisiä Ilkka Mäkiselle). Asiaa. Nyt onkin melko mielenkiintoiset ajat kun kirjastoissa yhtäkkiä suurella hälyllä järjestellään asioita niin, että asiakkaat voivat tehdä nimikkeisiin merkintöjä, vaikkakin ne varsinaisista teoksista irrotettuja jonnekin tietokantamme uumeniin eivätkä sijaitse varsinaisen tekstin äärellä, vaan kokonaista teosta kuvaavan metatiedon äärellä.
Entisaikaan kirjojen takakannen sisäpuolella oli se lainauskortti josta saattoi niteen lainaushistoriaa tarkastella, sitähän ei enää ole eikä HelMetistä (tm OPACista) selviä esimerkiksi teosten suosio tai epäsuosio. No paitsi varausmääristä, mutta eihän niistä mitään sinänsä selviä. Joku käppyrä olisi kiva, etenkin meille virkailijoille. Kokoelmatarrasta nokkela, tai kirjastolaiselta vihin saanut asiakas voi ymmärtää, että pyöreässä tarrassa oleva koodi on melko lähellä omistajakirjaston postinumeroa.
Roihan kirjoituksessa ei oteta huomioon sitä, että divarin kokoelma on sattumanvarainen eikä teoksia voi helposti etsiä.
Mahtaakohan Roiha olla tutustunut BookCrossingiin tai muihin kirjakerhoihin? Kirjojen kuvailua, järjestelyä ja välittämistä tekevät tietenkin muutkin toimijat kuin kirjastot, erilaisista lähtökohdista, erilaisin päämäärin ja hyvin erilaisin keinoin.
kesäkuu 8, 2008
· Aihe: kirjasto, muualla sanomaani · Tagged kirjasto, kirjasto 2.0, kulttuuri, osallistuminen, sosiaalinen web
Sosiaaliseen webiin mukaan lähtemisestä Loose cannon librarian kysyy are librarians culturally self-aware? Kommentoin seuraavaa:
I don’t think it’s fair to expect the users /out there/ to accept us stepping into their turf, if we the libraries remain protectionist and don’t allow them to step into ours. This is even more obnoxious than staying in our own ivory towers and cathedrals and hope the users will come to us automatically.
Hyvää tekstiä kirjoittaa myös John Blyberg kirjoituksessaan Library 2.0 debased.
Luulin musiikin nuotinnoksen keksityn joskus keskiajalla kirkkomusiikin tallentamiseksi. No lohdukseni olin kyllä oikeilla jäljillä mutten tiennyt että vanhimmat nuotinnoslöydökset ovat jostain 2000 eea vaikka aika alkeellistahan se tietenkin on ollut.
