Posts tagged kurssi

Avoimia oppiresursseja

Kun Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssin (aka AVO-kurssin) ensimmäisen viikon tehtävien myötä loin katsauksen Open University (UK) Open Content Initiativeen, Connexionsiin, MIT OpenCourseWareen, LeMilliin, OpenCourseWare Consortiumiin ja Wikiversityyn, tuli hieman samankaltainen olo kuin ensimmäistä kertaa loin kunnollisen katsauksen Nelliin. Oloa voi kuvata  EBSCOssakin esiintyvällä termillä library anxiety.

Näin montaa suurta projektia oli hieman vaikea lähteä lähestymään, joten katsoin ensin Richard Baraniukin (palo)puheen TEDissä vuodelta 2006 ja sen jälkeen katsoin puheen käsittelemää Connexionsia. Siinä kiinnitti heti huomiota se, että opintokokonaisuuksien sijasta lähtökohta ovat pienet moduulit, joista voidaan koota haluttuja kokonaisuuksia. Toki samahan näkyy esim. perinteisessä opiskelussa jossa pääaineen kylkeen valitaan sivuaineita ja opinnot muodostuvat eri kokoisista kursseista joiden kokoa kuvataan opintopistein. Esimerkiksi suoritan paraikaa avoimessa yliopistossa käytännöllisen filosofian opintoja, joka koostuu seuraavista “moduuleista”, eli kursseista:

Yhdessä nämä siis muodostavat käytännöllisen filosofian perusopinnot, mutta moduuleja voi suorittaa yksittäinkin.

AVO-kurssilla mieleen on muutenkin tullut avoin yliopisto-järjestelmä, jossa siis suoritetaan yliopisto-opintoja olematta välttämättä varsinaisesti opiskelija. Joitain kursseja voi suorittaa etäopintoina ja käydä vain tenteissä. Tällöin oppimateriaalina ovat joko verkkomateriaalit jonkinlaisessa oppimisympäristössä tai kirjat (tai näiden yhdistelmä). Kirjoihin perustuvat etäopinnot ovat sikäli vapaampia, että kirjat ovat julkaistuja ja sijaitsevat siis yhteiskunnassa. Niitä voi siten hankkia eri paikoista, joko jostain läheisestä tai kaukaisesta kirjastosta tai kirjakaupasta. Vain oppimisympäristöissä oleva materiaali ei välttämättä ole julkaistua eikä siihen ole pääsyä ilman johonkin kurssille kuulumista.

Esimerkiksi yliopiston perus- ja aineopintoja tai muita opintokokonaisuuksia vastaavia kokonaisuuksia voi Connexionsissa  rakentaa “linssien” avulla ja niitä voivat koota yhtä hyvin oppilaitokset kuin yksittäiset käyttäjätkin. Käyttöliittymään kaipailin parempia selailuominaisuuksia kun moduulit kerran on ihan hyvin kuvailtu avainsanoin. Connecxionsissa seikkailemalla törmääväni moduulit olivat laajuudeltaan vaihtelevia, ja olisin kaivannut jonkinlaisia harjoituksia joka moduulin yhteyteen; muuten ne näyttäytyvät lähinnä aika tavallisina sivuina, ilman erityistä pedagogista. Suurimmassa osassa katsomiani, sattumanvaraisia moduuleja oli kuitenkin opetuksellinen lähtökohta näkvissä.

Luulisi myös, että jos Connexionsin sisällöt ovat hyviä ja arvostettuja, niihin törmäisi googlaillessa tehdessä ja Wikipedian lähteinä. Huomasitteko muut AVO-kurssilaiset muuten, että Connexionin aineistoja saa helposti tilattua tarvepainatteina l. print on-demandina?

Seuraavaksi katsoin Open University OCI:a ja ajattelin, että avoinyliopisto.fi voisi olla jotain samanlaista. Open Universityn toiminta on ainakin virallisesti tunnustetumman oloista, esim. opiskelusta voi ilmeisesti saada opintotukea (jos on Iso-Britannialainen). Open University on siis ainakin jossain määrin “oikeaa” opiskelua, ja aineiston ympärillä on olemassa muuta opiskelua tukevia resursseja. OCIn aineistot ovat kuitenkin näkyvillä myös muille kuin OU:le rekisteröityneille opiskelijoille, toisin kuin esim. Helsingin avoimen yliopiston aineistot, jotka ovat ainakin oman kokemukseni mukaan olleet lähinnä melko perinteisiä, listamuotoisia powerpointteja sekä toisinaan muutaman sivun valokopioita kirjoista tai aikakausijulkaisuista.

OCIn kurssin näyttivät  varsin kattavilta ja selvemmin järjestäytyneiltä ja toisaalta suuremmislle kokonaisuuksille kuin Connexionin moduulit ja moduulikokoelmat. Vaikkei suomalainen avoin yliopistosysteemi alkaisikaan aineistojen vapaaseen jakoon OER-tyyliin, jään OU:n webbisivult akaipailemaan esim. kalenteritoimintoja.

MITin OpenCourseWare on klassikko ja melko hyvin tunnettu avointen opintomateriaalien varasto. Muistelen sieltä jotain joskus katsoneenikin, MITin OCW:ssähän on luentoja videoituna. Nyt katsomieni muutamien kurssien aineistot eivät hämmästyksekseni kuitenkaan olleet sellaisenaan verkossa, vaan esim. teksteistä oli vain viitteet kirjoihin jotka kurssilla luetaan.

MIT on osa OpenCourseWare -konsortiota, kuten parisataa muutakin oppilaitosta. Euroopasta ei ole montaakaan, Espanjaa ja Iso-Britanniaa lukuunottamatta. Listalla on kuitenkin TU Delft, jossa vierailin pari viikkoa sitten. OCW:n osallistujalista ei kuitenkaan kerro paljoakaan, sillä eri oppilaitoksien panos on eri kokoinen.

LeMillissä esitellään myös esimerkiksi opetusmenetelmiä ja sivusto on muutenkin enemmänkin opettamista sekä sen suunnittelua ja järjestämistä kuin opiskelua tukeva. Suomenkielisessä LeMillissä näkyy tämän AV-kurssin vetäjien nimet monessa, monessa kohtaa.

Suomenkielisessä Wikiopistossa (l. Wikiversityssä) ei tässä vaiheessa ole kovin laajalti kursseja, lukupiirejä tai muita opintoja, ne ovat keskittyneet lähinnä “kuorolle saarnaamiseen”. Tämä on kuitenkin luonnollista kun suomalainen Wikiopisto on vielä syntyvaiheessa ja tarvitsee itselleen onnistuneita caseja. Tämä AVO-kurssi on yksi sellainen, ja toisaalta myös eräänlainen kouluttajakoulutus.

Kaikissa nyt katsotuissa oppiresurssisivuistoissa on immateriaalioikeuksen hallintaan käytössä Creative Commons -lisenssiperhe. Wikiopisto käyttää lisäksi tarttuvaa CC Share Alike -lisenssiä. Osa sivustoista sallii kurssien muokkaamisen suoraan omilla sivuillaan.

“Oikeasti tapahtneiden”, eli sellaiseten kurssien joihin on liittynyyt jotain luentoja tai keskustelutilaisuuksia, siirtäminen avoimeksi oppiresurssiksi ei ole suoraviivaista, vaan vaatii toimitustyötä. Jotkut nyt näkemäni kurssit ovat kin tämän takia hankalasti lähestyttäviä, jos esim. siihen liittyiä luentoja ei ole taltioitu. Tällöin vaikka kurssiin liittyvää aineistoa ja rakennetta on vapaasti saatavilla, ei kurssi kokonaisuudessaan sitä ole.

Niin tai näin, näiden selailu on oikeastaan sangen koukuttavaa ;)

Avoimet oppiresurssit–hippien näpertelyä ja eettisen erinomaisuuden todistelua vai oikea vaihtoehto laajamittaiselle oppimateriaalituotannolle? Mitähän ihan oikeat opettajat tällaisesta ovat mieltä? Liian vaikeaa, helpompi saada opetussuunnitelma ja painetut kirjat kovin, kovin ahtaaksi käyneelle työpöydälleen? En usko että massaopettamisen (peruskoulu, lukio, ammattikoulut, yliopistot, AMK:it) resurssina nämä vielä vähään aikaan Suomessa tulevat olemaan suurikaan juttu (toki yksittäisiä ja verkostoituneita opettajia löytynee) vaikka heille tällaista on mahdollista markkinoida, mutta esim. työpaikoilla nämä voisivat olla arvossaan jos vaan löytäisivät tiensä sinne.  Oikeiden opettajien tavoittaminen näillä on varamasti helpompaa, kun ovat keskittyneitä oppilaitoksiin ja tämä on kuitenkin heidän alaansa. Voisin kuitenkin omassakin työssä voisi aivan hyvin ehdottaa että alettaisi käymään jotain näitä jo olemassaolevia aineistoja läpi jonkinlaisella opiskeluporukalla.

Kommentteja (1) »

Mukaan AVO-kurssille

Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssi alkoi jo alkuviikosta Wikiopistossa, eli suomenkielisessä Wikiversityssä. Olen kesästä asti pykinyt että pitäisikö mukaan lähteä vai ei; jossain vaiheessa päätin että karsin asioita joissa olen mukana, mutta toisin kävi: pakkohan tähän on lähteä mukaan. Toivottavasti tämä kurssi ei jää alimmaiseksi tehtävälistallani.

Kurssiin kuuluu, että kaikista tehtävistä kirjoitetaan vastaukset blogiin. Käytän tässä yhteydessä tämä jo olemassaolevaa Riippumaton asiantuntija -blogiani. Varustan kurssiin liittyvät kirjoitukset tagilla avokurssi, kuten ohjeena on.

Kymmenestä viikosta ensimmäisen (johdanto) tehtävinä on kolme blogikirjoitusta, joista tämä on siis ensimmäinen.

Olen siis Mace (Ojala) Helsingistä ja toimin ammattini puolesta kirjastosetänä Helsingin kaupunginkirjastossa. KirjastoWiki-sivullani on enemmän tietoa kirjastolaisuudestani. Toisinaan on hauska ajatella että olisin muutakin kuin ammattiroolini, kirjastosetä: pyöräilijä, kaupunkilainen, filosofi, rakastaja.

Olen mukana kurssilla saadakseni lisää kokemusta verkkokursseista ja hauskaa lisämakua tähän kurssille osallistumiseeni tuo se, että 19.10. alkaa loppuvuoden kestävä, web 2.0 -taitoja kirjastolaisille opettava 23 asiaa -verkkokurssi ja olen Matti Lassilan kanssa sen vetäjä. Alunperin rakensimme ja vedimme ko. kurssin kansallisesti keväällä 2008, tällä kertaa kurssilla kurssi on suunnattu pääkaupunkiseudun kaupunginkirjaston työntekijöille. Mattikin on tällä AVO -kurssilla, oikein hauskaa nähdä miten onnistuu vetää verkkokurssia aiheesta, jota itse opiskelee samaan aikaan toisella verkkokurssilla :) :)

Saunan jälkeen yritän vielä kuroa muut tämän viikon tehtävät kasaan.

Jätä kommentti »

Aarg, tarvin poistokoulutusta!

Tänään kokoelmanhallinnallista aineiston poistamista tehdessäni turhauduin siinä määrin, että laadin tämän kirjelmän Helsingin kaupunginkirjaston kehittämisyksikölle:

Kaipailen jotain hyvää, mieluusti HelMetin laajuista koulutusta aineiston poistamisesta. Näkökulman soisi olevan ensin teoreettisempi, sitten katsottaisi hieman talon periaatteita ja strategioita ja lopulta katsottaisi Milleniumia ja muita järjestelmiä että mitä tietoa voi poistamisen tueksi saada.

Miltsissähän on (ainakin minun mielestäni) todella ankeasti saatavilla poistamispäätöstä tukevaa tietoa esimerkiksi niteen historiasta tai siitä ovatko niteet liikkuneet esim. varausten kautta vai onko asiakas poiminut ne hyllystä.

Googlen avulla voi yrittää arvailla että mitkä kirjoittajat ja teokset ovat alansa tai genrensä merkkiteoksia. Toisten teosten viiteluetteloita voi lueskella myös, mutta se on työlästä.

Minusta tuntuu, että erityisesti poistaminen on toiminto jota kirjastolaiset ainakin täällä Miltsin alueella (Millenium -järjestelmä on Suomessa käytässä vain HelMetissä, eli pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa) oikeastaan eivät voi suorittaa muuten kuin mutu -fiiliksen pohjalta. Jossain tätä kutsutaan “hiljaiseksi tiedoksi”, “ammattitaidoksi” tai “harkinnaksi” mutta varaan itselleni oikeuden suhtautua moisiin nimityksiin kriittisesti.

Minusta julkishallinnon alaisen ammattilaisen pitää pystyä selvästi osoittamaan mihin tietolähteisiin hänen tekemänsä päätökset perustuvat, etenkin kun on kyse aineiston poistamisen kaltaisesta toimenpiteestä. Etenkin kun ollaan sentään kirjastolaisia!

HelMetin oma kirjavarasto toimii Pasilassa ja erillinen, koko kansallista kirjastoverkkoa palveleva ja tukeva Varastokirjasto sijaitsee Kuopiossa. Sinne voi lähettää jotain. Sitten on niinkutsutut nollalistat, eli listat niteistä jotka eivät ole liikkuneet edellisen vuoden aikana. Järjestelmästä selviää myös koska nide on viimeksi palautettu, koska sen tietue on luotu. Niteiden lainaus- ja uusintakertojen määrä näkyy myös mutta siinäpä ne tiedot sitten oikeastaan ovatkin. Ei esimerkiksi tietoa siitä miten jonkun kirjailijan tai johonkin asiasanoihin liittyvät teokset ovat liikkuneet viimeaikoina. Lainausmääräkin ilmoitetaan vain yhtenä lukuna tietueen luonnista nykyhetkeen asti, ei ole käytettävissä mitään tietoa siitä miten lainauskerrat ovat kertyneet esimerkiksi ajan funktiona tai minkätyyppiset käyttäjät ovat sitä lainanneet.

Olisi hienoa tietää miten poistamista oikeasti tehdään muissa kirjastoissa ja miten siihen liittyvää tietoa hallinnoidaan.

Kommenttia (6) »

Re: Pelaaminen kirjastossa

Pirjo Sallmén kyseli Kirjastot.fi:n lastenkirjastotyötä käsittelevällä palstalla kirjastojen ja kirjastolaisten kokemuksia pelaamisesta. Hän on aloittamassa aiheesta tutkimusta ja herättelee keskustelua. Kirjailin vastaukseksi seuraavaa:

Re:Pelaaminen kirjastossa

Huomautan vielä, että kaikkien näistä asioista kiinnostuneiden kannattaa tietää sellaisen kirjan olemassaolosta kuin Nuortenkirjastotyön käsikirja (toim. Raisa Alameri-Sajama, BTJ, 2007, ISBN 978-951-692-687-5). Kannattaa myös mietiskellä mitä itse kokee pelaamiseksi ja miksi mikään siitä pitäisi olla erityisesti kiellettyä kirjastossa.

@Pirjo Sallmen: Rispektiä aiheen valinnan johdosta ja tsemppiä sekä tutkimukseen että opiskeluun.

Meidän keväällä ja kesällä rakentamallamme ja vetämällämme, kirjastolaisille nettitaitoja opettavalla 23 asiaa -kurssilla käytiin läpi pelaamista kahdesta lähtökohdasta: toisaalta tarkasteltiin ns. casual gamingiä ja toisaalta Runescapea. Kurssin sivusto indeksoinut kaikki kurssilaisten blogikirjoitukset, joten 23asiaa.net:in haut “peli“, “pelaaminen“, “rune” ja “runescape” tuottavat erittäin relevantteja tuloksia.

Kurssia tehtäessä ja ohjatessa olikin aivan mahtavaa huomata, että nettiin alkoi ilmaantua luettaviin monenlaista sellaista keskustelua jota kirjastoissa on käyty, mutta josta ei ollut saatavilla minkäänlaista jälkeä netistä etsimällä. URL or GTFO! Esimerkiksi Google-haku “kirjasto rune OR runescape” ei viime huhtikuussa tuonut esille käytännössä mitään siitä jo vuosia käydystä kirjastoalan omasta keskustelusta miten pelaamiseen pitäisi suhtautua.

Meillä Helsingin kaupunginkirjaston Kirjasto 10:ssä on pelaaminen kielletty. Tunnustan tässä julkisesti, etten ole asiaan puuttunut joka on tietenkin työpaikalla niskurointia; mielestäni esimerkiksi sitä go-peliä (囲碁) netin kautta toisinaan pelaavaa vanhempaa herraa ei todellakaan tarvitse ohjata ulos kirjastosta harrastuksensa vuoksi. Meillä ei noita nuorisokirjastotyön ikähaarukkaan kuuluvia (öö 10–16 tms.) nuoria kyllä paljoakaan liiku, eikä heistä ainakaan haittaa ole ollut.

Kirjasto 10:ssä kokoontuu kyllä Suomen lautapeliseura säännöllisesti ja seura toimii myös muiden kirjastojen tiloissa.

Espoon Pointissahan on (tietokone)pelaamista aktiivisesti tuettu ja aivan varmasti muissakin kirjastoissa Suomessa, erilaisin tavoin.

Aineistossa ei tietokonepelejä täällä HelMet -alueella käytännössä ole ollenkaan, mutta joitain roolipelejä (kynä+paperi -tyyppisiä) löytyy. Joissain toimipisteissä voi pelata paikanpäällä, joko tietokoneella tai ilman. Nykyinen tilanne on kulttuuriaineiston tallentamisen kannalta kiusallinen. Onneksi nykyään suomalaisten saatavilla oleva kulttuuritarjonta ei enää ole kirjastojen säännöstelemää.

Tietokonepelien sorsiminen ns. “oikeisiin” peleihin verrattuna pitäisi pystyä perustelemaan. Miksi vaikkapa tammea saa pelata pöydällä, muttei ruudulla? Entä roolipeliä? Sudokua? Sanaristikkoa? Kirjallisuustietovisaa? Entä lukukilpailua? Jos syynä on ainoastaan se, että tietokoneella pelaajat vähentävät muiden asiakkaiden mahdollisuuksia tehdä jotain myyttistä “muuta hyödyllistä”, ollaan helposti erittäin heppoisen arvottamisen äärellä, vai mitä? Myöskin “kirjasto olohuoneena” -ajatus kärsisi melkolailla jos kyseisessä tilassa vallitsisivat sellaiset säännöt, joita kukaan kirjastolainen ei omassa olohuoneessa *ikinä* hyväksyisi.

Asiaa tässä nyt tarkemmin tutkimatta suomenkielinen Wikipedia-artikkeli gosta mainitsee kaksi versiota pelin synnystä. Molemmat täyttävät kehittävän ja hyödyllisen toiminnan kriteerit, jollaiset kirjastossa pelaamiselle tuntuu olevan tarpeen asettaa.

Kommentteja (1) »

Eipä herunut opiskelupaikkaa :´(

Hain tänään informaatiotutkimuksen perusopintoihin Tampereen avoimen yliopiston verkkokurssille. Eipä herunut paikkaa. Haku alkoi kello 17 ja lähetin oman hakemukseni noin 17:14. Jouduin varasijalle 46. Harmi, olin suunnitellut että tämä olisi aivan täydellinen aika aloittaa verkon kautta noi perusopinnot kun varsinainen päiväduunikin alkaa palkattoman lomani jälkeen kohtapuolin ja työn ohessa opiskelu on mukavaa. Myöhemmin voisi sitten hankkiutua kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta sellaista ei ainakaan toistaiseksi siis ole näkyvissä.

Aikamoinen hinku tuonne kurssille on näemmä ollut. En tiedä paljonko kurssilla tilaa oli, mutta varmasti ainakin 70 (jos kurssille otettiin vaikkapa 25 hlö) henkilöä ehti ilmoittautumaan ennen minua tuon vartin aikana. Tampereen laitos vaikuttaa hyvältä, siellä on minuun Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston 150v -juhlaseminaarissa kirjastohistoriajutuillaan vaikutuksen tehnyt Ilkka Mäkinen sekä Tere Vadén.

Kommenttia (5) »

Eilinen Jaikumiitti

Eilen oli luento start-up -elämästä, case Jaiku Helsingin Yliopiston Kumpulan kampuksen Exactumissa. Tapasin aiemman sopimukseen Tuijan etukäteen ja lampsimme yhdessä kampukselle. Erittäin mukava käyskennellä kevätauringossa, vaikka jäimmekin rysään Kumpulan siirtolapuutarhaan. Kerkesimme kuitenkin (nippanappa) ajoissa luennolle jossa Teemu Kurppa siis kertoi kokemuksiaan ja startupin perustamisesta. En todellakaan nyt aio kirjoittaa siitä, koska muut tekivät niin jo eilen.

Kello 17 alkoi 23 asiaa -verkkokurssimme Mese-chatti jota hoidin ensin hieman huonolla menestyksellä N800&Pidgin ↔ bluetooth ↔ N95 -laitteistolla sieltä luennolta. Sinihammas-yhteys pätki eikä chattiin edes osallistuneet muut kuin minä, Matti sekä Antitäti-Reetta. No ensimmäinen kertahan tämä vasta oli, toivottavasti väki lisääntyy. Chattejahan pidetään kahdesti viikossa kesäkuun puoleenväliin asti. Suviko oli luvannut minulle oikean tietokoneenkäyttönmahdollisuuden jos kannettava teknologia sikailee, ja pääsinkin klo 18 jälkeen ensin Web Messengerin ja Meebon äärelle, näistä käytin jälkimmäistä joka osoittautui oikein hyväksi. Pari kurssilaista yrittivät kurssille, mutta olivat väärissä verkoissa, eivät Mesessä. Toinen oli Google Talkissa ja toinen ilmeisesti Meebossa. Toivottavasti onnistumme paimentamaan heidän Meseen. Varsinaisen ryhmächatin jälkeen vaihdoimme vielä Matin kanssa muutamat sanaset, ja polkaisin sitten Weeruskaan jossa Jaiku-miitti oli meneillään.

Iltaa ei istuttu kovin pitkään, enkä ensinkään kerennyt hieroa tuttavuutta kaikkien kanssa. Terkut erityisesti Priiolle ja pe3:lle sekä Tuijalle ja Suvikolle.

Kommentteja (1) »