Posts tagged palvelu

Kirjastolainat suoraan himaan?

Mitäs postiitellapaketti maksaakaan, katsotaas… Toisen luokan maksikirje näyttää kirjastoaineiston kotiin toimittamista varten sopivalta tuotteelta.

max paino hinta
250g 3.15€
500g 4.50€
1000g 7.10€
2000g 11.50€

Yleisimmät kirjastoaineistot mahtuvat kokorajoituksiin ongelmitta ja maksikirje toimitetaan kotiin jos se mahtuu postiluukusta, muutoin on paketti noudettavista lähimmästä postitoimistosta (joita on esim. Helsingissä noin 150kpl, noin kuusi kertaa enemmän kuin kaupunginkirjastoja). Maksimipaino on 2kg ja hinta porrastettu painon mukaan kuten viereisessä taulokossa on koottu.

Nykyään HelMet -kirjastossa on varausmaksu 0.50€, muualla varausmaksu on kalliimpi tai halvempi. YTV sivuilta löytyy tiedot lähiliikenteen hinnoista mutta tässä laskelmassa ei nyt yritetä selvittää siihen, paljonko kirjastokäynti henkilölle maksaa matkakustannuksina, menetettynä työ-, opiskelu- tai vapaa-aikana. Sanotaan, että kirjastokäynti voi joissain tapauksissa tuottaa jopa miellyttävämmän elämyksen kuin saman ajan käyttäminen johonkin muuhun toimintaan. Mene, tiedä. Väitän kuitenkin, että (listahinnoilla laskien) 2.65€ arvoinen, maksullinen lisäpalvelu voisi olla asiakkaita kiinnostava palvelu.

Samaan hintaan saisi muuten kansallisen kaukolainajärjestelmän nykyisen hankalan ja jopa salaisuutena pidetyn kaukolainajärjestelmän sijaan. Asiakkuus pitäisi järjestää jotenkin, seim. hankkimalla kirjastokortti faksaamalla kopio passistaan, henkilökortistaan, ajokortistaan tms. lähettävään kirjastoon. Kansallista kirjastoasiakkuusjärjestelmäähän ei Suomessa toistaiseksi ole.

Ja napina siitä, että yleisen kirjaston palvelujen pitää olla ilmaisia on tämän maksullisen lisäpalvelun kohdalla turhaa. Totta on, että Kirjastolaki 5§:ssä näin määrääkin:

4 luku

Kirjastopalvelujen maksuttomuus

5 §

Kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.

Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia.

Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun.

Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maksullisia lisäpalveluja voitaisi kehittää; maksavathan aivan tavallisetkin, kirjastosta itse noudettavatkin varaukset HelMet-alueella 0.50€ ja esim. Hämeenlinnassa itse tehty varaus maksaa 1€, virkailijan tekemä varaus 1.20€ ja seutuvaraus naapurikuntien, mutta samassa kimpassa olevista kirjastosta 2.50€. Tämä on jo 80% maksikirjeen hinnasta.

Maksikirje toimitetaan kotiin kolmanneksi työpäiväksi. HelMet -alueella varaukset tulevat kirjastosta noudettavaksi varauksen tekoa seuraavaksi tai sitä seuraavaksi työpäiväksi, riippuen siitä tuleeko varaus oman kaupungin kirjastosta vai muualta pääkaupunkiseudulta. Sähköposti-ilmoitus lähetetään sitten seuraavana yönä.

Kotiin toimittamispalvelu ei asettaisi asiakkaita eriarvoiseen asemaan sillä tavallisia, kirjastosta noudettavia ja halvempia varauksia voisi silti tehdä ellei halua kirjoja toimitettavan suoraan kotiinsa. Tähän vetoaminen on silkkaa narinaa.

Periaatteessa tässä ei ole mitään uutta: kirjastot antavat jo valikoidulle osalle asiakaskuntaa kotipalvelua, eikä tätä toimintaa ole syytä lopettaa. Päinvastoin sen kysyntä ja toivottavasti myös resurssit kasvavat tulevaisuudessa, kun ne ihmiset joilla on kirjaston hyväksynä syy olla tulematta paikalle lisääntyvät. Tällaisia syitä ovat toistaiseksi olleet esimerkiksi vanhuuden tai ruumiinvamman tuoma huono liikkuvuus.

Yleisten kirjastojen aineisto on jo miltei poikkeuksetta lainattavissa (huom tämäkään ei ole mikään luonnonlaki), joten kotiin postittaminen muuttaa vain sitä, odotetaanko asiakkaiden tulevan paikan päälle kirjastoon tai lähettävän jonkun tutun sinne puolestaan.

Kirjaston toimipisteiden välistä logistiikkaa pyörittää ulkopuolinen toimija, pääkaupunkiseudulla nykyään Itella. Ei tässäkään suhteessa astuttaisi minkään sellaisen raja-aidan yli, jota ei ole jo ylitetty. Ulkoistaminen on julkishallinnossa aina kiperä paikka, mutta logistiikan osalta on jo päätetty että se voidaan ostaa ulkoa.

Jos haluatte pilata päivänne, niin katsokaapa piruuttanne R-Kioskin Ärrä Express -noutopakettipalvelua hyödyntäviä firmoja. Valtaosa niistä on kirjankustantajia ja -kauppoja ja niiden tuotteet edustavat laajaa osuutta kirjastojenkin tuotteista. Palvelulla on yli 500 toimipistettä (R-Kioskeja on vielä enemmän).

Fillarilähetti kuljettaa paketin about kympillä. Tunnissa. Samoissa hinnoissa ja nopeuksissa liikkuu ravintolaruoan kuljetuspalvelu Gastronautti ja halvimmat pizzat on saanut kotiin veloituksetta siitä asti kun minä olin vielä nuori. Onkohan ennakkotapausta siitä, että joku lähettää fillarilähetin hakemaan kirjastosta teoksen jonka tarvitsee pian, mutta ei itse viitsi lähteä sitä hakemaan? Pitäisi ihan piruuttaan kokeilla!

Kommentteja (1) »

Re: Miksi Stadinettiin tarvitaan tunnuksilla kirjautuminen?

Intranettimme Kaivon palstalla kirjaston asiakas-wlanista Stadinetistä kirjoittelemaani:

Olen ihmetellyt samaa itsekin. Onko kyse taas siitä, että me viranomaiset elämme siinä kuvitelmassa, että koska internetin valvonnasta on ollut paljon puhetta esim. lehdistössä, meidän viranomaisten olisi paras  ihan varmuuden vuoksi viestiä kansalaisille valvovamme heitä. Vaikka emme oikeasti valvoisikaan ja emmehän oikeastaan tunne lain tai valvomista käsittelevän keskustelun sisältöä joten ihan varmuuden vuoksi on paras antaa sellainen kuva, että tiedämme mitä olemme tekemässä. On meille riskaabelimpaa olla valvomatta, tai siis olla viestimättä valvontaa. Vaikka ei mitään oikeaa valvontaa taida Stadinetissä edes tapahtua.

Stadinetin sivustolle voisi muutenkin kaivata hieman sitä paljon peräänkuuluttamaamme syvyyttä. No, läpikulkusivusto mikä läpikulkusivusto.

Onneksi kirjaston verkkoon kirjautumisesta on jotain etua verrattuna esimerkiksi naapurifirman tarjoamaan, oikeasti avoimeen verkkoon joten kirjautuminen on ymmärrettävää. Stadinetista on järjestetty pääsy PressDisplayhin, Artoon, Aleksiin ja muihin tarjoamiimme tietokantoihin (ainakin osaa niistä). Voisimme järjestää lisäksi vaikka mitä kivaa, taivas rajana. Yksinkertaisten toimipistesidonnaisten palvelujen tuottaminen olisi helppoa ja yksinkertaisimmillaan voisimme tarjoata itse kokoamamme aloitussivun Stadinetin käyttäjille. Tulostusmahdollisuus omalta koneelta kirjaston tulostimiin olisi ihan kiva.

Ei sillä, minusta on hienoa että asiakkaillamme on käytössä wlan, mutta sitä voisi hieman vielä kehittää. Kyse on kuitenkin palvelusta, jolla on ihan kivasti käyttäjiä (80-120 päivässä, kuulemma). Monikohan kirjastossa surffaileva asiakkaat omaa mokkulaansa? Kun joissain kirjastoissa pidetään merkittävänä, että kirjaston henkilökunta saa seurata etteivät asiakkaat liiku “törkysivuilla” kirjaston koneilla, päteekö tämä myös silloin jos asiakas käyttää a) omaa konettaan+kirjaston nettiyhteyttä b) omaa konettaan+omaa nettiyhteyttään?

Mitä muuten törkyyn ja sen säätelyyn tulee, niin tsekatkaapa tämä juttu: YK:n ihmisoikeusneuvosto teki uskontojen kritisoimisesta ihmisoikeusrikkomuksen. Tästä tuli paha mieli :(

Palstallemme nostettiin esiin Tietokone-sivustolla ollut uutinen alkuvuodesta 2006: Helsinki ei lämpene julkisille verkoille.

(edit: muokkasin samana päivänä vastaamaan sitä todellisuutta, että Stadinetin kautta pääsee nykyään kirjaston tarjoamiin tietokantoihin. Ihanaa!)

Kommenttia (2) »

Taas pari kiehtovaa podcastia

Aah puheohjelmat ovat aivan mahtavia, kuinka kamalaa elämä onkaan ollut ennenkuin puheohjelmien arkistot tulivat saataville netin kautta. Tuottajan ja levittäjänkin kannalta paska homma, että vaikkapa radiosta lähetetty ohjelma oli käytännössä tuuleen viskaistu kun ohjelman lähetysaika oli ohi. Nyt niitä tulee tekstuaalinen metatieto jonka google löytää, niihin voidaan viitata kuten tässä blogikirjoituksessa, ne löytyvät erilaisista konteksteista kuten haltijaorganisaationsa sivuilta tai lähteinä vaikkapa Wikipedista (jonne tämänkertaisen In Our Timen laitoin) ja haltijat saavat sangen tarkkaa tietoa siitä kuinka paljon arkistoja käytetään. Vaikeaa kuvitellakaan aikaa ennen nettiä; että muka päivät pääksytysten vahtaisin kello yhdessä ja läjä ohjelmalistauksia toisessa kourassa maailmanradioni ääressä. LOL.

Lähipäivinä olen kuunnellut BBC Radio 4:n In Our Timen jakson Aleksandrian kirjastosta ~45 minuuuttia) ja YLEn Julkisen sanan jakson Kirjasto taskussa (noin 20 minuuttia).

Edellisessä käydään läpi Aleksandrian kirjaston syntyhistoriaa, sen merkitystä aikalaisiinsa sekä myöhempiin kulttuureihin ja tietenkin sen tuhoa. Luonnollisestikaan Aleksandrian kirjastoa ei voi käsitellä ilman että samalla käsittelee helleenisen maailman, Egyptin, Rooman imperiumin, kristinuskon ja oppineisuuden historiaa.

Julkisessa sanassa käsitellään Suomen digitaalisia kustannusmarkkinoita sekä mitä ne sähkö- ja äänikirjat oikein edes ovat ja millaisilla laitteilla niitä voi nauttia. Ruotsissa on kuulemma sellainen palvelu, että puhelinoperaattorilla on äänikirjakirjasto ja sieltä kuunnella näitä kirjoja  kiinteää kuukausimaksua vastaan. Tämä käsittääkseni toimii nimenomaan puhelimen kautta, ei mobiiliinternetin

Akateemsen kirjakaupan äänikirjojen myynti oli vuonna 2008 sellainen, että kymmenen eniten myydyn nimikkeen menekki oli välillä 1 600-17 000 kappaletta. Euroopassa ja maailmalla on äänikirjojen kuuntelu suositumpaa esimerkiksi autoillessa, ohjelmassa arvellaan että suomalaisten hyvä lukutaito on syynä siihen, ettei äänikirjoille oikein ole menekkiä. Kyllä niitä silti meidänkin kirjaston muutama joka päivä liikkuu.

Tulipa tähän postaukseen aimo liuta tageja kun päätin kuvailla enemmänkin lähdeaineiston kuin varsinaisen kirjoituksen sisältöä.

Kommenttia (3) »

Kirja(t) kiertoon pölyä keräämästä

Kirjastoinstituution asema kulttuuridokumenttien ainoana välittäjänä kirjakauppojen ohella on ihan oikeasti enenevin tavoin muisto vain, kun ihmiset tottuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa ja laajalle yltävää kommunikaatioteknologiaa on saatavilla helposti ja halvalla. Ajatus kirposi mieleeni täksi blogikirjoitukseksi asti, sillä törmäsin tänään suomalaiseen erityisesti kurssikirjojen vuokraamista organisoivaan palveluun Bookabooka.

Palvelussa on melkolailla sama idea kuin harrastusvälineiden vuokraamista koordinoivassa Kuinomassa, eli palvelu ei sinänsä myy tai välitä muuta kuin infrastruktuurin kirjojen vuokraamiseen. Bookmoochin varmasti tiedätte jo, samoin bookcrossingin tai yleisemmin, kirjojen vapauttamisen.

Laitoinkin kutakuinkin ainoan omistamani kirjan, Eduskunnan kirjaston julkaisusarjaa olevan, Päivikki Karhulan toimittaman Paratiisi vai panoptikon?—Näkökulmia ubiikkiyhteiskuntaan -teoksen (Eduskunnan kirjasto, 2008, ISBN 9789515330543) vuokralle Bookabookaan, jos sille jollakulla olisi käyttöä. Olen (oikea!) kirjastolainen, joten kirjoihini saa tehdä merkintöjä. Teos on saatavilla julkaisijan sivuiltakin PDF:nä sekä tietenkin kaikista hyvin varustetuista kirjastoista.

Minulla ei ole mitään Kuinomassa, joka on hieman noloa. Asia pitänee järjestää kuntoon edessä olevan muuton ja siihen liittyvän siivouksen ja inventoinnin jälkeen! Pitää muistaa katsella tuota Bookmoochia myös.

Kuinkahan paljon tällaisia palveluita nostetaan esiin kirjastoissa? Kysehän on, ainakin nopeasti ajatellen, kilpailusta kirjastojen, perinteisten kirjakauppojen ja näiden muiden välityspalveluiden kesken. Riittääkö kirjastoilla itsetuntoa kertoa tämänkaltaisista palveluista asiakkailleen, kun määrärahoja myönnetään kävijä- ja lainamäärien perusteella.

Kommenttia (7) »