Jaiku

Nyt on ollut Jaiku jonkin aikaa käytössä, vajaan viikon. Käytän tota taskujaikua S60-puhelimessa. Jotenkin sen käyttö on ärsyttävää, tuntuu että Jaiku on rakennettu monologia varten, mutta sitä käytetään dialogiin. Järjestelmä on rakennettu niin että käyttäjä seuraa tuttujensa juttuja, mutta koska keskustelu versoilee niin monen käyttäjän sivuilla että seuraaminen on ainakin taskujaikulla kaikkea muuta kuin intuitiivista. Minulla on tietenkin paljon pois-opittavaa, esim. vanhat IRC-tavat (terkut #jaikulle) sekä se odotus esim. sähköpostista että olen ainakin tietoinen kaikista minulle osoitetusta viesteistä. Siitähän ei ainakaan mobiilijaikussa ole mitään takeita. Totutteluun menee aikansa, mutta kyllä siinä aika paljon tulee ihan vain selailtua kontaktien sanomisia josko ovat sanoneet jotain mielenkiintoista. Itellä on joku 10 kontaktia ja niiden seuraamiseen menee kyllä aika paljon enemmän energiaa kuin jos työkalu olisi vaikka aiheeton webbifoorumi tai IRC-kanava.

Jaikun ajatus on ”Mitähän käyttäjä k on viime aikoina sanonut mistään asiasta”, eikä ”Mitähään kukaan on viime aikoina sanonut asiasta a”. Outo lähtökohta keskusteluun, miettikääs minkälaista se olisi tosielämässä? No eihän tämä alunperin kai ollutkaan tarkoitettu keskusteluun sinänsä, vaan mikrobloggaamiseen mutta ainakin nyt on lähtenyt hyvin eläväiset ja vilkkaat keskustelukulttuurit elämään omaa elämäänsä. Paljonkohan vaikkapa suomalaisia käyttäjiä on?

Mutta juttu on Jaikussa hyvää. Se johtuu ihmistä ja heidän mielenkiintonsa kohteista, ei Jaikusta sinänsä. Taskujaiku ei mitenkään erityisen hyvin osaa Jaikun kanavia, ehkä joku tuleva versio osaa. Olen harkinnut Jaikun käyttämistä selaimella (joka sekin toki onnistuu taskusta), mutta menee ajatus rikki, ja ihan periaatteen vuoksi käytän joitain sub-optimaalisia työkaluja. Oikea tietokone+selain ei saa olla ainoa oikea tapa käyttää tietotekniikka. Jaikun S60 -sovellus istuu puhelimen puhelinluettelon tilalle kivasti.

Hitto Jaikun badgea ei saa upotettua tähän WordPress-blogiin 😦 RSS-feedin voisi laittaa.

On muuten syytä epäillä, että WordPressin feedit tai tapa jolla Jaiku niitä tulkitsee on jotenkin rikki koska Jaikuun ei mene juttujen otsikot kunnolla. Kyllä se feedi näyttää ihan ehjältä. Vastikään käytöönottamani blogin tyttömäinen leiska ei varmaankaan vaikuta feedin rakenteeseen, ja kuten sanottu, ihan oikean näköisesti siellä feedissä on otsikot ainakin pikavilkaisun perusteella. Tarkkailen asiaa.

Ever watchful ceilingcat Unelmien kirjastossa

Vietettyäni ensin koko päivän tietokoneen ääressä lueskellen kirjastoblogeja ja kuunnellen hc-punkkia, lähdin Fannyyn Unelmien kirjasto -miniseminaariin. Matkalla kävin Kirjasto 10:ssä tulostamassa läjän papercraft-ceilingcatteja. Elinluovutuskortin unohdin taas.

Tapahtuma oli saapuessani jo meneillään, itseasiassa puolessavälissä. Koin tarpeelliseksi näpyttää muutamia muistiinpanoja Jaikuun, kuten nykyään tapana on 🙂 Mitään kovin tähdellistä tuolla ei tapahtunut mutta henki oli hyvin positiivinen. No itellä taisi tosin mennä aika kovaa koko päivän. Kevät? Laitoin uloslähtiessä valkoiset tabitkin!

Tapahtuman aiheenahan oli siis Helsinkiin tekeillä oleva keskustakirjasto. Mikko Leisti esitteli selvitykseensä liittyvien ulkomaanmatkojensa satoa. Yleison joukossa kiersi kirja Seattlen keskustakirjastosta, sellainen hieno joka on varmaan jonkun arkkitehdin tekemä. Paljon konsepti- ja kaaviokuvia. Leistinkin raportista kierteli painettu versio.

Helsingin kaupunginkirjaston alaisuudessa toimivaa monikulttuurista kirjastoa esiteltiin myös. Toiminnassa on mukana yksittäisiä kirjallisuudenharrastajia, joista oli mielenkiintoista kuulla. Ulkomaiset kirjastolaiset ovat kovasti ihmetelleet kuinka hienot monikulttuurisuushommat meillä on (ovatkohan käyneet Ruottissa), Maija B sanoi esimerkiksi ranskalaisten kertoneen ettei heillä ole oikein mitään sen kaltaista vaikka maa onkin ”monikulttuurinen”. Ärsyttävä termi, kulttuurihan tarkoittaa tyypillisesti jotain kansallisvaltion rajaamaa aluetta tai jotain muuta sellaista hatusta vedettyä lokeroa. No niin tai näin, meillä on hyvä sellainen, mutta liian ahtaissa tiloissa. Keskuskirjastoon olisikin tarkoitus saada se kunnolla esille ja Caisan toimintaa myös.

Tuomas Toivonen oli jossain missälie, eikä voinut pitää puheenvuoroaan. No mainittiin kuitenkin jonkinsortin lelulainaamo ”ludoteekki” sekä kuinoma.fi:stä ja työkalukirjastot jollaisista olen kuullut. Itseltäni oli joskus räjähtää pää puhtaasta hyvyydestä kun kuulin, että Helsingin kaupunginkirjastosta voi lainata sateenvarjoja (sekä kasseja). Eihän niitä koskaan missään oikeasti näy etenkään sadesäällä kun tarvisi, mutta ajatus on erinomainen. Kun puhe kääntyi siihen, että kaupunkimme rakenne on aivan liian löyhää ja tänne tarvittaisi äkkiä lisää tiiviyttä ja palveluja, alkoi juttu haiskahtaa erittäin selvästi Dodo ry:ltä sekä Demos Helsingiltä. Tämä on pelkästään hyvä asia, ei siinä mitään.

Tapahtuman jälkeen juttelin hieman Sinikka Sipilän jälkeen ja olin jäädä Fannyyn lueskelemaan. Paikalla olleet kollegani (ja oikeastaan kaikki muutkin) olivat jostain syystä häipyneet paikalta heti kun tilaisuus päättyi. Todellista typeryyttä, sillä olisi ollut mainio tilaisuus vapautuneeseen keskusteluun uusien ja virkistävien tyyppien kanssa, jotka eivät ole kaikki ehkä aivan samoista piireistä. No sain kollegani kiinni puhelimitse, olivat jo kerenneet baariin. Siis eri baariin, Fanny ei näille jostain syystä kelvannut.

No siinähän se ilta sitten sujui. Siirryimme 28:sta Coronaan. Sain huomiseksi koiravahdin paikan, koska edellinen koiravahti oli joutunut peruuttamaan. Koiran ihmis-isäntä lähtee huomenna (eiku tänään, torstaina anyway) alkavaan kirjastoseminaariin Turkuun.

Pitäisi varmaan kehitellä jotain metatietokäytäntöjä tähän uuteenkin blogiin, kuten kategoriat ja tägit. Ja katsoa josko vanhasta blogista saisi keploteltua monen vuoden edestä sinne näpyttelemiäni juttuja tänne.

Ilma on niin paska että silmiä kirvelee. Oikeasti. Olen pessyt jo moneen kertaan. Venäjällä ja Ukrainassa on kulotukset meneillään ja kevätilma on niin tätä täällä kaupungissa.