Molemmat Jaana Venkulan teoksesta Tiedon suhde toimintaan (ISBN 9789515701794), kirjoituksesta ”Kriittisyys — metodi ja käsite”.
Kritiikin avulla aina luomme uutta ja korjaamme: 1) korjaamme alan substantiaalista kenttää sekä varoitamme virheistä, 2) korjaamme ja muokkaamme omaa tieto-, elämys ja kokemuskenttää, 3) luovumme näennäistiedoista ja näkemyksistä, siis opimme eliminoimaan virheellistä tietoa ja siten terävöitämme näkemystämme, ja lisäksi 4) korjaamme omaa toimintaa. Tavallisissa inhimillisissä yhteyksissä toisen ihmisen toimintaa korjaamaan pyrkiessämme meidän on hyvä muistaa, että juuri väärinymmärretyn ”kriittisen” pyrkimyksen takana hyvin usein on silkka ilkeys, kyseenalainen rehellisyys tai suoranainen vastenmielisyys henkilöä kohtaan.
Yhteisöjä kritikoitaessa on aina myös tarkasteltava, onko kritiikin kohde ao. yhteisössä ollut jo pitkään kritiikin kohteena ilman että kritiikki olisi aiheuttanut muutosta, korjausta. Tällöin on mahdollista, että kritikoidaan väärää tekijää ai toimintoa yhteisössä. Jo Snellmannista lähtien on maassamme kritisoitu yliopisto-opettajia opetustaidon kehnoudesta ja huomiota suunnataan mitä suurimmissa määrin ”opetuksen kehittämiseen”. Se ettei tämä jatkuva huomio tuota käytännössä muutosta, kertoo mitä todennäköisimmin siitä seikasta, että yliopiston kaltaisessa instituutiossa oppiminen on kiinni etenkin muusta kuin opettajan toiminnasta. Jotta tieteessä, ihmisessä tai missä tahansa yhteisössä kritiikki tuottaisi myönteisitä tulosta kokonaisuuden kannalta, on kritiikin kohteen oltava siis oikea.
Ja toinen josta tulee mieleen wiki-tyyli:
Baylelle kritiikki merkitsee operaatiota, jossa järki ja ilmeisyys (Offenbarung) eroavat toisistaan. Tällä tavalla kritiikki puolestaan saa ensi kertaa selvän kielteisen destruktiivisen tendenssin: ”Inhimillisen järjen periaate on destruktio, ei rakentaminen”. Kritiikki onkin suuntautumismallina perustana egalitaariselle République des Lettres -teokselle, jossa jokainen arvosteli jokaista henkilöön katsomatta; kritiikillä on suvereniteetti oppineiden joukossa, koska kaikki osallistuvat siihen samalla tavalla täysissä järjissään, todettiin. Autoritaarisuus ei kritiikissä päde, vaan vain oma vapaa ymmärrys asiasta, joka kaikinpuolisen kritiikin seurauksena muodostuu vähitellen yhä selvemmäksi.
Riippumaton asiantuntija 
Moi Mace,
olisi aika mahtavaa, jos saisi jaana Venkulan meidän 23asiaa lähiopetuspäivään puhujaksi. Suostuisikohan se näin pienelle yleisölle ylipäänsä, ja onko edes varaa. Kriittistä ääntä olisi kumminkin mielenkiintoista ja kasvattavaa kuulla.