Hain tänään informaatiotutkimuksen perusopintoihin Tampereen avoimen yliopiston verkkokurssille. Eipä herunut paikkaa. Haku alkoi kello 17 ja lähetin oman hakemukseni noin 17:14. Jouduin varasijalle 46. Harmi, olin suunnitellut että tämä olisi aivan täydellinen aika aloittaa verkon kautta noi perusopinnot kun varsinainen päiväduunikin alkaa palkattoman lomani jälkeen kohtapuolin ja työn ohessa opiskelu on mukavaa. Myöhemmin voisi sitten hankkiutua kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta sellaista ei ainakaan toistaiseksi siis ole näkyvissä.
Aikamoinen hinku tuonne kurssille on näemmä ollut. En tiedä paljonko kurssilla tilaa oli, mutta varmasti ainakin 70 (jos kurssille otettiin vaikkapa 25 hlö) henkilöä ehti ilmoittautumaan ennen minua tuon vartin aikana. Tampereen laitos vaikuttaa hyvältä, siellä on minuun Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston 150v -juhlaseminaarissa kirjastohistoriajutuillaan vaikutuksen tehnyt Ilkka Mäkinen sekä Tere Vadén.
Riippumaton asiantuntija 
No harmin paikka. Täältä heruu olalletaputus ja kulunut mutta käyttökelpoinen hokema: kyllä se siitä, ensi kerralla uudestaan & asioilla on taipumus järjestyä.
Kiitos tuesta kruiser :´}
No voi persis!
Löysin blogisi sattumalta just äsken, lueskelen kun en just nyt jaksa työskennellä.. 😀
Tampereen opintoja voi tehdä osin myös etänä, kannattaa siis hakea sinne opiskelemaan 🙂 Silleen sain itsekin tutkinnon tehtyä.
@Paula joo ensi kerralla uudelleen, ellen aloita jotain muuta opintoa. Ei töissäolossa ole mitään järkeä jos ei samalla jotenkin opiskele jotain, vaikka sitten epäorganisoidusti vain lehtiä ja kirjoja lueksimalla ja alaa seuraamalla tai jotain. Noi Tampereen informaatiotutkimuksen opinnot olisivat olleet nyt tervetullutta mietiskeltävää, mutta enköhän keksi jotain muutakin.