Kirjoitin jo aiemmin Kirjastot.fi:ssä viriteltyyn, kirjastoissa pelaamista käsittelevään keskusteluun. Nyt vinkkasin keskustelun jatkoksi Antitädin kirjoituksen (ja samalla hieman avauduin) seuraavin sanoin:
Re:Pelaaminen kirjastossa
En tiedä huomasitteko, mutta pelikeskustelua virisi myös Antitädin blogin kirjoituksen Miksei koskaan voi saada sitä, mitä haluaa?? jatkona. Antitäti ja kommentoijatkin kaipailevat apua pelien hankkimiseen ja pelitoiminnan järjestämiseen kirjastoissa. Lisäksi tietenkin keskustellaan siitä mitä pelejä kirjastoissa ylipäätään voisi ajatella tarjottavan.
Kirjastotädit ja -sedät ovat ennenkin olleet aivan samojen tapainturmellusta välttelevien aineistovalintakysymysten äärellä kaunokirjallisuuden ja musiikin osalta. Niistä on kai jo onneksi päästy ja ufo-tutkimusta, metallimusiikkia, Musta Raamattu, Juhannustanssit, toimintaelokuvia, korttipelioppaita ja M. A. Nummista on saatavilla joka-ikisen suomalaisen yleisen kirjaston kautta. Suomessa toimii ammattimainen säätely- ja valvontaelin pelien ja elokuvien ikärajoille ja lisäksi alalla on itsesäätelyä. Kirjastoista jo löytyvien tuotteiden (kirjat, levyt, nuotit) julkaisua ja levittämistä ei valvota minkään tälläisen elimen toimesta.
Kirjasto tuskin pystyy perustelemaan itselleen minkäänlaista veto-oikeutta sekä VETin että ihmisten oman harkintakyvyn ylitse.
Toivon että kirjastoala jatkaa sikäli liberaalia linjaansa ettei millään yhteisillä kielloilla pelejä jätetä hankkimatta. Pelien tulo kirjaston aineistoon on aivan vääjäämätön, mutta tapahtumistaan vielä odottava tosiasia. Okei myönnän, tietokonepelien lainaaminen on samalla tavoin luvanvaraista toimintaa kuin elokuvienkin ja tilanne on sikäli kiusallinen mutta elokuvienkin kanssa on opittu toimimaan ja hyvä niin, sillä ellei lakeihin ole tiedossa muutoksia (en keksi miksi olisi), lisenssineuvotteluja on tiedossa lisää ja paljon!
Sellaisessa kirjastoverkossa toimiminen, jossa joidenkin kirjastojen kautta on saatavissa pelejä ja toisten kautta ei, asettaa melkoisesti paineita niille kirjastoille jotka eväävät asiakkailtaan oikeuden johonkin kulttuurituotteisiin.
Juuri tälläisissä kysymyksissä koen, että kirjastojen jo vuosikymmeniä toitottama asiakaslähtöisyys mitataan. Uskaltaisikovatko kirjastot tutkia asiakkaidensa haluja ja toimia niiden mukaisesti?
Riippumaton asiantuntija 
Katos, miehellä on oma blogi!
Tohon kirjastojen pelien lainaamiseen, tuli mieleen vaan sellanen ongelma, että jotkut pelithän on pelattavissa (siis PC-pelit) myös verkon kautta, eikä vaan pelkällä fyysisellä koneella. Entäs kun eka lainaaja menee ja rekisteröi sen verkkopelinä, ja siinä on oikeus vain yhden pelata verkossa, muille tulee sit paha mieli…
ja sitten se sama peli pitäis olla PC, X-BOX ja ties minä versiona, ja käpykylän kirjastossa täti joka tajuaa jotain niistä peleistä ja mitä pitää hankkia…
Sinänsä hyvin kannatettava ajatus minusta!
@Tirppa njoo olen pitänyt tätä blogia jo jonkun aikaa, kuten huomaat jos selailet arkistoja.
Varmastikin tuollaisia johonkin yksittäiseen laitteeseen sidottuja pelejä pitää kirjastoissa välttää, olet aivan oikeassa. DRM:t ovat valitettavasti ainakin toistaiseksi laillisia, ja käytännössä siis pelin (tai muun ohjelmistotuotteen) tekijä pystyy teknisesti estämään kirjastoa hankkimasta jotain teosta laittamalla tuotteeseensa yksinkertaisenkin DRM:n. Aiemminhan ei luvanvaraisissa aineistoissa tällaista ole ollut mahdollista tehdä (no paitsi DVD:n aluekoodi ehkä), eivätkä muistiorganisaatiot tai Suomen lait ole asiaan tulleet puuttuneiksi. Sikäli konsolipelit olisivat aika simppeleitä lainattavia, tietenkin sopimusneuvottelut pitää jotenkin onnistuneesti suorittaa. Minusta ei ole suuri ongelma, että on olemassa erilaisia pelikoneita. Alkuvaiheessa lienisi yksinkertaisinta hankkia juuri konsolipelejä.
Lisää isoja ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun pelejä levitetään lähinnä verkon kautta. Verkkoaineistoon ei kirjastoilla ole oikeastaan yhtään mitään asiaa. Tuli muuten mieleen, ettei ole mitenkään selvää että seuraavan tai sitä seuraavan sukupolven pelikonsoleissa edes on minkäänlaista cd, dvd, bluray tms. asemaa josta pelit ladataan.
Osaamattomuus pelien hankkimisesta on täysin ratkaistavissa oleva ongelma, ei ole syytä sentään heittäytyä avuttomaksi! Maailmassa on paljon tietoa peleistä ja hankintaa voidaan tehdä ja/tai tukea keskitetystikin. Kirjastolaiset osaavat hankkia kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, musiikkia ja vaikka mitä. Miksemme voisi oppia hankkimaan pelejäkin!