Minulla oli ilo olla tänään Tuijan ja Yoen jututeltavana kirjasto-asioista Sula Pinta -podcastin vieraana. Varsinaisesti aiheena oli minun ja Lassilan Matin tuossa keväällä ja kesällä vetämä 23 asiaa -verkkokurssi, mutta juttumme lähti kuin siika lapasesta oikeastaan ennenkuin oli edes kunnolla selvinnyt että mikä kyseinen kurssi oikein oli. Noh, se tietohan kyllä selviää vaikkapa kurssin omalta sivulta tai Kirjastolehden numerosta 5/2008 (saatavilla kaikista hyvin varustelluista kirjastoista läheltä sinua).
Podcastin otsikkona on Kirjastojen digitaalinen tulevaisuus, 23asiaa – verkkokurssi. Käykääpä kuuntelemassa ja kommentoimassa! Juttua syntyi noin 48 minuuttia ja kurssimme lisäksi puhetta piisaa Wikipediasta, musiikkikirjastotyöstä, e-aineistosta, tekijänoikeuksista. Lopussa on hieman ajatuksiani kirjaston tulevasta roolista internetissä, erityisesti nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön (hämärässä) valossa ja millaisia peruskysymyksiä kirjastojen olisi syytä pitää mielessään.
Esitän myös näkemykseni että nykyisenkaltainen e-kirja on vain välivaihe kun sekä tieto että tarinat ovat irtoamassa vanhasta ruumiistaan, kirjasta. Myös MP3-tiedostot tai muut äänitteet ovat tavallaan takapakkia musiikin digitaalisen levittämisen alkuaikojen modeista jolloin musiikista levitettiin nuotinnosta, eikä äänitettä. Tulin myös puhuneeksi, että musiikin nuotinnos olisi uusikin ilmiö, mutta siinä taisin mennä metsään 😦 Luulin musiikin nuotinnoksen keksityn joskus keskiajalla kirkkomusiikin tallentamiseksi. No lohdukseni olin kyllä oikeilla jäljillä mutten tiennyt että vanhimmat nuotinnoslöydökset ovat jostain 2000 eea vaikka aika alkeellistahan se tietenkin on ollut.
Äänitys tehtiin skypellä (Yoe asuu Tokiossa) ja on minun osaltani hieman rupinen, mutta ainakin omasta mielestäni jutut ovat hyvinkin ymmärrettäviä.
Se joka keksii tälle blogille tosi hyvän nimen, saa jonkun asiaan liittymättömän henkilön nimikirjoituksella varustetun lakritsan 😉
Kirjoitin Kirjastot.fi:n Kirjasto-kaapeli -keskustelupalstalle lyhyen houkuttimen.
Riippumaton asiantuntija 
kuuntelin koko (!) castin. hieno.
oikeastaan eri mieltä vain siitä, onko yleinen kirjasto koskaan ollut säilyttävä organisaatio. oikeastaan ei. tämä ei ollut kyllä pointtisikaan, mutta ehkä silti kannattaisi elävää kirjastoa. se voi olla myös nyt. hetkessä. ei se tarvitse mitään tarkeita tulevasta, ei mitään säilyttävää idealistisuutta. muut organisaatiot hoitavat sen.
kirjasto ei todellakaan ole välttämätön. ainakaan tällaisena. se on kirjastolaisten fantasia, joka meni jo. kun itsestä on tullut tarpeeton, duuni on tehty 🙂
@Antti kiva että kuuntelit sen! Pitäisi muuten postata myös Kirjastot.fi:hin kalastellakseni sille kuulijoita.
Tuosta arkistoinnista sen verran, että kirjastoilla itsellään pitäisi olla mahdollisuus tehdä oma kokoelmanhallintansa l. hankinta ja poisto eikä antaa sen työn lipua palveluntarjoajille sekä käyttöoikeussopimuksiin.
Kirjaston tarpeellisuudesta juttelin eilen Nordic Cultural Commons Conferenceen osallistuneen, British Libraryn Intellectual Property Rights Managerin Benjamin Whiten kanssa (kts. myös Kirjastot.fi/Tekijänoikeus: Nordic Cultural Commons 22.-23.10.2008 ja videopuppetit. Juttu on kohtapuolin tulossa nettiin kuultaviin. Anyway haastattelua valmistellessa mietin sellaista tulokulmaa, että mitä internetille tapahtuisi jos kirjastot eivät olisi siellä. Huomaisiko kukaan? Minusta tuntuu, että kirjastot haluavat netistä lisä-arvoa, mutteivät ole valmiita antamaan mitään nettiin. Nähdäkseni netti koetaan vain mediaksi, ei paikaksi, markkinaksi, yhteiskunnaksi, organisaatioksi tai henkilöksi, siksipä käyttäjiä yritetään lähinnä heittää pois netistä kirjaston webbisivuille tai fyysiseen kirjastoon. Netti on kirjastojen ja kirjastopalvelujen markkinointikanava. Kohta alkaa itkettää.
Yleinen kirjasto on ehdottomasti fantasia, mutta vain pieni osa paljon suurempaa valistusyhteiskunnan ja sittemmin hyvinvointiyhteiskunnan fantasiaa. Mielestäni kirjastojen ydintehtävä on kirjallisuusharrastuksen ylläpito ja kehittäminen. Tieto on jo paennut kirjoista, mutta Suomalaisten nauttimat tarinat ovat syvästi juurtuneet kaunokirjallisuuteen. Ei sitäkään kirkossa tosin ole kuulutettu!
moi mace, kiitos viimeisestä ja SulaPinnasta, oletko tyytyväinen nyt kun Tampereelle saadaan Musiikkia aiheesta?, seuraa Suuri Nimiehdotus, eikö tämä voisi olla habon-sukuisesti mabbo : – ) virve