Aarg, tarvin poistokoulutusta!

Tänään kokoelmanhallinnallista aineiston poistamista tehdessäni turhauduin siinä määrin, että laadin tämän kirjelmän Helsingin kaupunginkirjaston kehittämisyksikölle:

Kaipailen jotain hyvää, mieluusti HelMetin laajuista koulutusta aineiston poistamisesta. Näkökulman soisi olevan ensin teoreettisempi, sitten katsottaisi hieman talon periaatteita ja strategioita ja lopulta katsottaisi Milleniumia ja muita järjestelmiä että mitä tietoa voi poistamisen tueksi saada.

Miltsissähän on (ainakin minun mielestäni) todella ankeasti saatavilla poistamispäätöstä tukevaa tietoa esimerkiksi niteen historiasta tai siitä ovatko niteet liikkuneet esim. varausten kautta vai onko asiakas poiminut ne hyllystä.

Googlen avulla voi yrittää arvailla että mitkä kirjoittajat ja teokset ovat alansa tai genrensä merkkiteoksia. Toisten teosten viiteluetteloita voi lueskella myös, mutta se on työlästä.

Minusta tuntuu, että erityisesti poistaminen on toiminto jota kirjastolaiset ainakin täällä Miltsin alueella (Millenium -järjestelmä on Suomessa käytässä vain HelMetissä, eli pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa) oikeastaan eivät voi suorittaa muuten kuin mutu -fiiliksen pohjalta. Jossain tätä kutsutaan ”hiljaiseksi tiedoksi”, ”ammattitaidoksi” tai ”harkinnaksi” mutta varaan itselleni oikeuden suhtautua moisiin nimityksiin kriittisesti.

Minusta julkishallinnon alaisen ammattilaisen pitää pystyä selvästi osoittamaan mihin tietolähteisiin hänen tekemänsä päätökset perustuvat, etenkin kun on kyse aineiston poistamisen kaltaisesta toimenpiteestä. Etenkin kun ollaan sentään kirjastolaisia!

HelMetin oma kirjavarasto toimii Pasilassa ja erillinen, koko kansallista kirjastoverkkoa palveleva ja tukeva Varastokirjasto sijaitsee Kuopiossa. Sinne voi lähettää jotain. Sitten on niinkutsutut nollalistat, eli listat niteistä jotka eivät ole liikkuneet edellisen vuoden aikana. Järjestelmästä selviää myös koska nide on viimeksi palautettu, koska sen tietue on luotu. Niteiden lainaus- ja uusintakertojen määrä näkyy myös mutta siinäpä ne tiedot sitten oikeastaan ovatkin. Ei esimerkiksi tietoa siitä miten jonkun kirjailijan tai johonkin asiasanoihin liittyvät teokset ovat liikkuneet viimeaikoina. Lainausmääräkin ilmoitetaan vain yhtenä lukuna tietueen luonnista nykyhetkeen asti, ei ole käytettävissä mitään tietoa siitä miten lainauskerrat ovat kertyneet esimerkiksi ajan funktiona tai minkätyyppiset käyttäjät ovat sitä lainanneet.

Olisi hienoa tietää miten poistamista oikeasti tehdään muissa kirjastoissa ja miten siihen liittyvää tietoa hallinnoidaan.

6 thoughts on “Aarg, tarvin poistokoulutusta!

  1. Teillä olisi ainakin hyvä kouluttaja jo ihan talon sisällä, sillä Jaakko Sannemann Espoosta on kiertänyt luennoimassa kokoelmatyöstä, ja esityksissä on ollut myös poistot varsin vahvasti esillä (mm. http://www.slideshare.net/jaakkokeskari/kokoelmatyn-kehittmihankkeita-presentation ) Muistelen, että Jaakko on jossain blogikirjoituksessaan kertonut tarkemmin tuossa esityksestä mainitusta Listailija-työkalusta, joka on kehitetty ilmeisesti alkujaan sitä varten, että Milleniumista ei saa kovin helposti ulos poistopäätöksen teossa tarvittavia tietoja. Ainakin Basse tietänee kertoa tuosta Listailijasta, kun on itse ollut sitä luomassa🙂

  2. Niin, vielä lisäyksenä että olisi muutenkin aivan mainiota, että kirjastojärjestelmässä voitaisiin säilyttää kaikki mahdollinen transaktiotieto — auttaisi paljon kaikenlaisessa päätöksenteossa. Lain mukaanhan kovin paljoa tietoja ei saa säilyttää ja siksi pitkän aikavälin käyttäjä ja kiertodataan ei ainakaan järjestelmien virallisten käyttöliittymien kautta pääse kiinni. Olisi hyvä, jos tietoa ei hävitettäisi vaan se anonymisoitaisiin esimerkiksi postinumerotarkkuudelle (l. emme tietäisi, kuka on lainannut mitäkin ja milloin vaan esim. sen, minkätyyppistä kirjallisuutta lainataan milläkin alueella yms.) Bloggailin aiheesta jo jokunen vuosi sitten (http://www.kaukomieli.net/2005/09/11/kaivostoimintaa-kirjastossa/) Pitänee ottaa aihe uuteen käsittelyyn ja tutkia, onko tällä rintamalla tapahtunut mitään uutta.

  3. Voi herranjestas! Haloo maalaisjärki! Mieti ensin säilyttääkö jo joku ns. viran puolesta. Sitten, näyttääkö tällä hetkellä houkuttelevalta jos joku poistoehdokas jää hyllyyn sellaisenaan. Tee itsellesi selväksi minkä kanssa kilpailet omassa työssäsi tällä hetkellä. Todellakin tällä hetkellä kun lainausluvut laskevat ja varsinkin nuoremman käyttäjäpotentiaalin kiinnostus ei todellakaan suuntaudu kirjaston kokoelmiin. Jos jokin hyllystä ei liiku, vaikka onkin hankittu ns. korkeakirjastollisista kriteereistä kiinnipitäen, se on epäonnistunut hankinta. Koko meidän työ pitää olla arviointia koko ajan. Tässä ei nyt ole kyse mistään betonoiduista kokoelmaperiaatteista vaan vain ja ainoastaan tilannetajusta. Meillä on ihan uusi kirjastomaailman tulevaisuus edessä, nyt on sopeuduttava ja yritettävä säilyttää se kivikova ydin meidän jutussa, vapaa valinta, asiakkaan tavoittaminen ja houkutteleminen ihan erilaisten asioiden keskelle. Muuten ne hukkuu ns. sosiaaliseen mediaan. Luin juuri tämän: http://www.davidleeking.com/2009/02/19/friend-customers-like-gary-vaynerchuk/ Päätin että tässä kohtaa tajusin jujun: ei ole, ei voi olla villakoiran ydin vain tämä socialising, making friends, joining the groups.Tarvitsee tulla myös ulos siltä omalta koneelta muuhun maailmaan. Ja siinä on se meidän pointti. Mutta, mace, tutki vaan poistojen tieteellistä käsittelyä! Siitähän voi syntyä vaikka ns. teoria.

  4. @Friendly willow: äläpä yllytä, saatan tutkiakin😉

    Olen harmissani nimenomaan siitä, että päätöksen tukena ei ole tietoa käytössä ja siitä etten tiedä miten kollegani HelMet-kirjastossa ja maailman kirjastoissa yleensäkin tietoa tulkitsevat. Koska kirjaston aineisto on kuvailtua ja tiedämme asiakkaista aika paljon ja tietokantaan merkitään uutta tietoa asiakkaiden käyttäytymisestä paivittäin, meillä pitäisi jyvällä pysymisen vuoksi olla käytettävissä laadukasta ja monipuolista tietoa aineiston liikkumisesta. Esim. mitkä asiasanat menevät siihen nuorisoon ja miten jonkun asiakassegmentin lainauskäyttäytyminen on muuttunut vuosien mittaan.

    Ei kirjaston kokoelmatyötä voi tehdä pelkästään yksittäisten kirjastolaisten maalaisjärjen ja tilannetajun avulla, onhan kirjastokin vastuussa palvelunsa laadusta ja se pitää pystyä osoittamaan, perustelemaan ja myös viestimään esimerkiksi kokoelmanhallintatyötä aloittavalle kollegalle. Maalaisjärjen ja tilannetajun (lue: mielivallan) lisäksi tarvitaan tietoa ja koordinaatiota.

    Varsinainen koulutuskaipuuni on hyvin käytännönläheinen; mitä dataa Milleniumista on saatavilla tavallisesta käyttöliittymästä ja mitä tästä datasta voi milloinkin pitää revanttina, millaisia tilastoajoja voi pyytää suoritettavaksi, millaisia visualisointikeinoja kirjastot käyttävät tai voisivat käyttää, miten verrata eri kirjastojen tai kokoelmanosien dataa keskenään, millaisia poisto-ohjeistoja on ja on ollut käytössä, miten varmistaa etteivät poistopäätökseni perustu virkamiesvallan mielivaltaiseen käyttöön, miten tekemäni aineiston poistaminen dokumentoituu muiden kirjastolaisten käyttöön jne.

  5. @Matti olen minäkin Listailijaa käytellyt, se on hyvä työkalu.

    Juuri tuo mainitsemasi historiatiedon puute on paha ongelma ja olisi esimerkiksi äärettömän hyödyllistä pystyä näkemään vaikkapa ihan käppyränä kunkin niteen ja nimikkeen lainaushistoria. En ymmärrä miksi kirjasto ei muka saisi kerätä ja käyttää tarkempaa tietoa kuin nykyään. Anonyymiys on tietenkin tärkeää, mutta tärkeää on myös laadukas kirjasto eikä näitä kahta tarvitse nähdä toisensa poissulkevina.

    Pitäisi varmaan jututella Tuukkaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s