Olin viikko sitten Lontoossa ja kävin siellä Science Museumissa, siis tiedemuseossa. Museossa on kaikenlaista hienoa, kuten Greenwich Mea
n Time, kaikenlaisia höyrykoneita, Charles Babbagen oikea aivopuolisko ja niin edelleen.
Rupesin siinä museossa kierrellessäni kuitenkin miettimään, että mitä tiedemuseon oikeastaan pitäisi esitellä. En käynyt tekemään sen tarkempaa tutkimusta esimerkiksi Science Museumin julkaisutoiminnasta, ihan vaan mietiskelin keskenäni. Kokoelmaa ja näyttelyjä kierrellessä jäi sellainen kuva, että se varsinainen tiede museosta puuttuu. Sitä ei ole esillä juuri mitenkään, siis tieteen itsensä historiaa.
Lontoon tiedemuseossa, kuten monissa rehellisesti tekniikan museoiksi nimetyissä museoissa historiaa tuodaan esille yksittäisten keksintöjen ja niiden arkkityyppisten toteutuksien kautta. Siis teknologian kautta. Tätä ei kuitenkaan ole tiede. Tiede on prosessi, jossa järjestelmällisesti luodaan informaatiota maailmasta. Tekniikan museoissa tiede on toki löydettävissä sieltä näyttelyesineiden lomassa, mutta oikeastaan vain näyttelyn kannalta toissijaiset tekstit tieteilijöiden elämästä kertovat millaista se varsinainen tiede on ollut, millaisissa olosuhteissa laitteet ovat syntyneet. Suuri osa Lontoonkin museo esillä olevista laitteista on syntynyt teollisuuden, ei tieteen myötä.
Jos tieteen historiaa haluaa nähdä, ovat ehkä yliopistomuseot oikeimpia matkakohteita. Ehkäpä siellä menestyneiden laitteiden ja teknologioiden esittelyn sijasta kerrotaan siitä miten käsite ”tiede” ymmärretään ja mitä merkityksiä ja vaikutuksia sillä on menneisyydessä ollut. Onko tiede määritelmällisesti sekulaaria, koska julkaisemista alettiin pitää tieteen ehtona (vrt. ”url or doesn’t exist”), koska vertaisarviointi tuli kuvioihin, mikä on akateemisen autonomian merkitys, mitä on empirismi, mitä humanismi tarkoittaa tieteen kannalta?
Onko jossain informaation museota?
Tiede ja tieteen tekeminen on nyt erityisesti ajankohtaista, koska rakenteilla on hieno, uusi Aalto-yliopisto ja yliopistolakia säädetään jotta se voi saada yliopisto-statuksen. Toisaalta tiede on aina ajankohtaista. Tieteen mietiskelystä kiinnostuneille suosittelen Kanadan YLEn CBC:n Radio 1:n mainion podcast-tarjonnasta löytyvää sarjaa Ideas—How to think about science.
Riippumaton asiantuntija 
Se on sellainen hauska ja hieman Star Trek liian sillä vaikka en puhu suomi (valitettavasti) Voin edelleen lukea ja ymmärtää joitakin blogin avulla kääntää toiminto Google.
It’s kind of fun, and a bit like Star Trek too because even though I don’t speak Finnish (unfortunately) I can still read and understand some of your blog using the translate function on Googlr.
O hai eikoku!! I wrote about my experience from the Science Museum of London and the observation that the process of science itself was in no way exhibited. The same seems to apply to all museums of technology i’ve visited, they display the individual innovations and ideas via archetype-implementations. Some of the biographic information may make some very vague references to science itself or it’s meaning.
It seems to me that if one wants to know about the history of science, one must visit a university museum, where the systematic process of creating knowledge is presented. For example when did publishing become a requirement of science (compare with the phrase ”url or doesn’t exist), what have been the issues around citing, when was bibliography invented, what does academic independence mean or what does humanism imply for science. I wish i found a museum on information.
Machine translation will have quite an effect on how we see the world, i’m sure. I think it’s an immensily powerful area of technology.
Usein tieteen tekeminen on ripoteltu erityisalojen museoihin ja niihinkin pintapuolisesti (niin kuin mainitsit). Kun tuossa tehtiin matkasuunnitelmia, ei informaatiomuseoita tai tiedemuseoita (siis tieteen tekemisen merkityksessä löytynyt). Siksi me käydään reissuilla sikin sokin eri museoissa ja kirjastoissa. Joitain harkinnassa olevia kohteita ovat Smithsonian Institution Libraries (http://www.sil.si.edu/), Boråsin kirjastomuseo (http://www.biblioteksmuseet.se/) ja Computer History Museum (http://www.computerhistory.org/). Sitten kun Suomen museoilta joutaa.
@paula moi! Suomessakin on pieni kirjastomuseo, Vaasassa. Ei ole tullut käytyä.
Miten varsinaista tiedettä voisi edes tuoda esille? Olisiko paras tapa kuitenkin johdatella uteliaat tieteenhistorian ja -tutkimuksen julkaisujen pariin? Kyllähän tieteen historian visualisointi ja näytteilleasetteluun varmasti löytyisi hyviä keinoja.
Perinteisesti yliopistot ovat olleet tieteen keskuksia, joten yliopistomuseot kuten Helsingin Arppeanum ovat luonnollisia käyntipaikkoja. Tiedettä tehdään kuitenkin myös muissakin instituutioissa, joiden toiminta ei ole hyvin (jos ollenkaan) museoitua.
Heurekassa on aika hyvä alku, silleen ’tieteenmuseota ala-asteelaisille’, ja siitä pikkasen parempi oli ehkä se hongkongin tiedemuseo, jossa oli pikkiriikkisen sellasta historiallista tieteellisen maailmannäkemyksen kehitystarinaa kaiken teknologian seassa.
Kyllä ne tiedemuseot tuppaa tosiaan olemaan aika insinöörialoittain kategorisoituneita. Aikamoinen ongelma on se, että jos alkaisi lyhyesti esittelemään tieteenhistoriaa niin pitäisi joka ainoalle peruskäsitteelle olla oma messukeskuksellinen esittelytilaa. Mutta tolleen erikoistumalla pääsee näköjään alkuun esim. se avaruustutkimusmuseo siellä canberran liepeillä. Siihen vielä kun sais alan kirjaston viereen ja jonkinlaisen lammenrantahostellin niin johan kelpais.
Päivitysilmoitus: Hesarissa tiedemuseolista « Riippumaton asiantuntija