Avoin lähdekoodi, jakaminen ja riisto. Ja kirjastot tietty

olet kaunis; kaunis kiitos 1541:lle

olet kaunis; kaunis kiitos 1541:lle

Silläkin uhalla, että tämä saattaa säikäyttää ujommat kirjastolaiset vielä syvempään epäilyksen suohon avoimen lähdekoodin ohjelmien suhteen, haastan kuitenkin kaikki kirjastolaiset miettimään sitä mitä sinun kirjastosi voisi konkreettisesti tehdä avoimen lähdekoodin hyväksi?

Tuolla ulkona on joitain avoimen lähdekoodin kirjasto-ohjelmistoja. Osa niistä on kokonaisia, integrated library system (ILS) -paradigman mukaisia kokonaisratkaisuja kuten Koha, NewGenLib ja Evergreen. Osa uudelleen toteuttaa vain joitain kirjastoautomaation komponentteja, tyypillisesti web-käyttöliittymän l. näyttöluettelon l. aineistoluettelon l. OPACin. Tässä joukossa ovat SOPAC ja XC.

Avoin lähdekoodi on ohjelmistona lähtökohtaisesti ylivertainen suljettuun lähdekoodiin; suljettu lähdekoodi on markkinataloudellinen kompromissi, jonka tuotteen ostaja saattaa joutua tekemään. Noniin, se siitä.

Kirjastoissa on totuttu ostamaan kirjastojärjestelmä. Eli antamaan jollekin rahaa siitä, että saa käyttää jotain ohjelmistoa. Tai toisinpäin: antamaan rahaa siitä, ettei ole estetty käyttämästä jotain ohjelmaa. Avoimen lähdekoodin ohjelmissa tällaista varainsiirtoa ei tehdä, vaan ohjelma sinänsä on ilmainen (free merkityksessä gratis, ”free as free piimä”).

Tämä on sinänsä yksinkertaista ymmärtää. Rahaa maksamalla ostaa itselleen myös oikeuden olla antamatta muuta; raha vastaa tuotteen arvoa. Näen kuitenkin, että avoimeen lähdekoodiin ja yleisemminkin ottaen avoimuuteen ja jakamiseen kuuluu moraalinen velvoite antaa takaisin. Puhutaankin esim.  kehittäjäyhteisöistä ja yhteisöt perustuvat juuri siihen, että kaikki tavalla tai viidennellä tuovat kortensa kekoon.

(Muunmuassa) tämä asia on kodifioitu copyleft-ajatukseen ja on juuri sen ytimessä. Copylefthän on nerokas tekijänoikeudellinen kikka, ja tarkoittaa sellaista kohtaa lisenssissä, että teos on kokonaisuudeen (ml. lähdekoodi tai muu tuotantoprosessi) vapaasti saatavissa, mutta teoksesta muokattuja versioita ei saa levittää ilman että tämän uusikin versio on vapaasti saatavilla. Tällainen ”tarttuva” vapaus suojaa teosta ja yhteisöä riistolta. Tässä kohtaa free as freedom.

Copyleft lienee kauneinta mitä immateriaalioikeuksilla itsellään on koskaan tehty. Ellei tunne asiaa, tätä voi olla hieman vaikeaa hahmottaa, eikä ihme. Asia kannattaa kuitenkin selvittää, copyleft osoittaa aivan nerokasta ajattelua ja on erinomaisen tyydyttävä brainfuck. Kuuluisin copyleft-lisenssi on GNU General Public License, mutta vastaava copyleft-ominaisuus on myös Creative Commonsin Sama Lisenssi (engl. Share Alike).

Termit tekijänoikeus ja copyright eivät suoranaisesti tarkoita samaa asiaa (vrt. author’s right vs. kopiointioikeus), mutta copyleftin voisi kääntää esim. tekijän velvollisuudeksi.

Eksyin aiheesta. Palaan: jos kirjasto valitsisi käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmia (kuten yhä useammassa kirjastossa on valittu), mitä kirjasto voisi antaa takaisin? No tietenkin ihan pelkkää rahaa suoraan yhteisölle tai sitä tukevalle säätiölle tai yhdistykselle jos sellainen on. Kirjasto voisi ostaa tukipalveluja yhteisöltä tai yksittäisiltä henkilöiltä. Ja kirjasto voisi luovuttaa tekemänsä tai teettättämänsä muutokset, parannukset tai korjaukset takaisin yleiseen käyttöön vaatimalla alihankkijoiltaan lähdekoodin avoimuutta ja vapautta (ellei sellaista jo edellytetä lisenssissä).

Niin kaunista on copyleft, kirjasto ja maailma, että laitan tähän kuvitukseksi ensimmäisen Creative Commons-lisensoidun kuvan, jonka Flickr löytää haulla ”kaunis”. Kiitos kuvasta 1541🙂

Sama lisenssi

5 thoughts on “Avoin lähdekoodi, jakaminen ja riisto. Ja kirjastot tietty

  1. Hienoa, että herätät keskustelua avoimesta lähdekoodista!

    Avoin lähdekoodi on siitä jännittävä liiketaloudellinen ilmiö, että ”takaisin antaminen” ja yhteisön tukeminen ei ole pelkästään hyväntekeväisyyttä, vaan myös oman hyödyn edistämistä.

    Tämä johtuu siitä, että ohjelmistoissa suurin menoerä ajassa ja rahassa mitattuna on ohjelmiston ylläpito. Avoimen lähdekoodin hyödyntäminen kypsällä ja strategisesti järkevällä tavalla tarkoittaa näiden ylläpitokustannusten hajauttamista yhteisölle. Tämän voi nähdä myös ulkoistamisena, paitsi että tukiessasi yhteisön ylläpitourakkaa — koodilla, rahalla tai ulkopuolisilta tilatulla työpanoksella — sinusta itsestäsi tulee osa yhteisöä.

    Ainoastaan suurilla ja rikkailla organisaatiolla on varaa itse ylläpitää omaa räätälöityä koodikantaansa jostakin laajasta avoimen lähdekoodin ohjelmistosta. Joissakin tapauksissa tähän voisi olla syynsä. Useimmiten ehdottomasti järkevämpi malli on kuitenkin osallistuminen yhteisön hallitseman virallisen koodin ylläpitämiseen esimerkiksi lähettämällä yhteisölle virheraportteja tai pieniä korjauksia koodiin.

    Eikä tämä malli ole lähtökohtaisesti epäitsekäs, vaan tällä toimintatavalla lunastetaan itselle ”lippu”, jolla pääsee osaksi yhteisön ylläpito- ja kehittämisprosessia ja voi hyötyä sen edistymisestä. Toinen vaihtoehto olisi juuttua korjailemaan omaa, epäyhteensopivaa versiota ohjelmistosta, johon pitäisi erikseen kovalla työllä tuoda uusia ominaisuuksia ohjelmiston vauhdilla eteenpäin menevästä valtavirran versiosta.

  2. En millään malta olla ottamatta esille itseäni hyvin lähellä olevaa asiaa kirjastoista ja kirjoista puhuttaessa: ”Miksi emme voisi muuttaa kirjastojemme valikoimaa digitaaliseen muotoon?” Mielestäni kaiken tiedon tulisi olla koko ihmiskunnan käytössä. Kukaan ei ole keksinyt mitään koskaan itsenäisesti, vaan kaikkeen on tavalla tai toisella jo vaikuttanut muiden ihmisten tuotanto ja keksinnöt. Juuri nyt kun kirjoitan tätä vastausta, hyödynnän varmasti uskomattoman ihmismäärän luovaa kekseliäisyyttä ja kehitystyötä, joka on johtanut tähän pisteeseen…

    Kaikki tieto vapaaksi koko ihmiskunnalle, koko ihmiskuntaa hyödyttämään!

  3. @Tero Toivanen en ole kanssasi eri mieltä, mutta tuon sanan vapaus merkitys vaihtelee kovasti. Nykyinen tekijänoikeusjärjestely (noinniinkuin periaatteessa) pyrkii takaamaan sen, että teos voidaan julkaista. Julkaisu on eräänlainen vapautusprosessi. Se ei tietenkään ole täydellinen, etenkään nykyisten mahdollisuuksien äärellä, mutta julkaistu aineisto (vaikkapa kirjat) ovat kenen tahansa ostettavissa mistä tahansa kirjakaupasta, niitä voidaan vapaasti ostaa kirjastoihin, lainata sieltä vapaasti ja käyttäjällä on vielä joitakin muitakin vapauksia, esim. luovuttaa kirja eteenpäin myymällä tai lainaamalla (ei vuokraamalla).

    Vapaus on suhteellista. Näen, että julkaisemattomat teokset ovat epävapaita; tekijällä tai jollakulla muulla on oikeus määrätä kuka tällaisia teoksia saa käsiinsä. Kun teos julkaistaan, sen saanti ja käyttö (esim. lukeminen) on vapaata.

    Tekijänoikeuden lisäksi sama pätee patentteihin: patenttisuoja keksittiin, jotta ihmisen julkaisisivat keksintönsä, mutta heillä olisi silti rajallinen etuoikeus nauttia sen kaupallisesta hyödyntämisestä.

    Muistammehan myös, ettei tekijänoikeus koska ideoita, vaan toteutuksia. Ideat ovat vapaita, niitä ei voi omistaa eikä rajoittaa.

    Itse kannatan ehdottomasti tekijänoikeuden olemassaoloa, mutta haluan tehdä tiukasta käytön säätelystä, rajaamisesta, niuhottamisesta ja oikeustoimilla uhoilusta epämuodikasta ja naurettavana pidettyä pelleilyä.

  4. Suurin ero perinteisenohjelmisto- ja open source -busineksen välillä taitaa olla se malli millä raha tehdään? Tai mistä maksetaan. Jotkut ovat tyytyväisiä ja jotkut kovin nyrpeitä.

    Ei kai loppujen lopuksi open sourcessa se perusidea mitenkään hirveästi muutu? Softa täytyy edelleen ottaa käyttöön, ylläpitää ja kehittää eteen päin? Jos joku osaa tehdä hommansa hyvin maksan mieluusti sille, että homma tulee tehdyksi ja homma on kunnossa, ilman tappelua siitä kuka saa tehdä ja mitä. Itse ainakin mielummin maksan niitä oikeita kustannuksia: käyttöönotto ja mitä ylläpidossa tehdään kuin siitä kuvitteellisesta lisenssistä ja ”tukimaksusta”. Tätä voi vähän verrata vaikka verkkokursseihin: vapaus ajasta ja paikasta… mutta ei työstä. Ne oikeat jutut täytyy aina tehdä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s