AVO-kurssin toisella viikolla, joka on siis jo kaukana takanapäin, on tarkoituksena tutustua kahteen radikaalin avoimeen oppiresurssisivustoon LeMilliin ja Wikiopistoon (engl. Wikiversity). Olen jäänyt jälkeen AVO-kurssilla ja vaikka vika on tietenkin itsessäni, huomaan että viikon tehtävien joukosta kaksi ovat minusta hieman kohtuuttomia. Ne ovat nämä kaksi:
- Yritä löytää ryhmä tai projekti, jossa ihmiset työskentelevät sinulle mielenkiintoisen aiheen parissa tai aiheen parissa, jossa uskoisit voivasi auttaa. Liity tähän ryhmään.
- Aloita oma oppiresurssiprojekti, joko LeMillin oppiresurssina (tai menetelmänä tai työkalukuvauksena) tai Wikiopiston wiki-sivuna.
En tässä vaiheessa halua aloittaa laatimaan oppiresurssia kumpaankaan sivustoon, haluan laajemman kuvan avointen oppiresurssien sisällöistä ja erityisesti näistä kahdesta palvelusta.
Noniin, tästä huolimatta olen seuraillut Suomalaisen wikiopiston syntyä sivusta ja haaveillut siitä, että vielä joku päivä laitan 23 asiaa -verkkokurssimme mukaan Wikiopistoon. Tämä haave on ollut pöytälaatikossa jo kauan aikaa, ja ehkä toteutuu nyt kun vedämme kurssia paraikaa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen henkilökunnalle.
En ole varma onko Wikiversityn ohjelmistoalusta, eli MediaWiki sellaisenaan kovin soveltuva opiskeluun. Käytännössä opiskelussa käytetäänkin paljon muita työkaluja, esim. blogeja tehtävien julkaisuun ja taustakanavana ja muita työkaluja yhteydenpitoon ja aineistojen varastointiin.
Wikiversityä ja suomalaista Wikiopistoa katsellessa tulee nopeasti yksinäinen olo; on vaikea tarttua mihinkään vaan kaipailee oppilastovereita ja jos ei nyt sentään opettajaa ja luennoitsijaa, niin jonkinlaista oppilaanohjausta. Yhteisöllinen oppilaanohjaus olisi tässä yhteydessä varmasti paras, eli vaikkapa joidenkin kollegoiden tai kavereiden kanssa päättäisi yhdessä käydä jonkun kurssin. Tätä AVO-kurssiakin on promottu meillä esim. Qaikussa. Selailin kuitenkin tuskissani Wikiopiston epämuodollisen oppimisen portaalia ja toivoin ohjausta tälle AVO-kurssin jaksolle. Samalla tiedostin, ettei toivominen auta, vaan olisin esim. voinut kirjoittaa tämän blogikirjoituksen silloin kun asia oli ajankohtainen.
Huomioni kiinnittyi kuitenkin informaatiotutkimus-portaaaliin joka on tietojenkäsittelytieteen portaalin laajennos. Se kaipaa lisää sisältöä kirjastohistoriasta 🙂
Osallistuin LeMill -webinaariin 5.10. ja yllätyin kuullessani miten aktiivisesti palvelu on käytössä itä-euroopassa ja esimerkiksi naapurissamme Virossa. Voisi olla mielenkiintoista katsoa minkälaista keskustelua ihan oikeat maikat ovat LeMillistä käyneet, vaikkapa Opettaja -lehden sivuilla. Minulle LeMill ei näyttäydy itseoppimisympäristönä kuten Wikiopisto.
Jään pohdiskelemaan mikä tekee ihan tavallisesta webbisivusta ”oppiresurssin”.
Riippumaton asiantuntija 
Minunkin mielestä Wikiopisto toimii tällä hetkellä hyvin kurssin hallintopaikkana, missä ilmoitetaan esim. aikataulut, sisällöt ja rakenteet. Varsinaisen oppimateriaalin osalta se vaatisi paljon panostusta. Mutta kuinka sitten erotutaan Wikipediasta, kun siellä kuitenkin on jo sisältöjä tarjolla? Miten Wikiopiston sisällön tulisi erota Wikipediasta, että se olisi jotenkin opetuksellisempaa? (ei tarvitse vastata, kunhan pohdiskelen 🙂
Itselleni on tähän asti ollut parasta kurssissamme se, että olen joutunut tutustumaan suureen joukkoon tasokasta tekstiä ja joutunut vielä reflektoimaan sitä. Minulla on ollut parikin blogia jo jonkin aikaa pystyssä, mutta minun on ollut vaikeata saada itsestäni irti niin paljon, että olisin niihin jatkuvasti kirjoittanut. Nyt kurssitehtävien teko blogeja kirjoittamalla on saanut tätäkin päätä vähän avautumaan.
Minun puolestani ohjaus on ollut avokurssillamme riittävää ehkä myös sen takia, että olin jo Pedacasting-koulutuksessa viime vuoden syksyllä. Tämä jatkaa hyvin siitä mihin sen kanssa jäin. Omassa opetuksessani (autismiopetus) sosiaalisen median soveltaminen on kyllä todella haasteellista.
Sosiaalisen median kanssa ehkä haasteellisinta onkin juuri se, ettei valmista konseptia ole, vaan se pitää itse itselleen keksiä. Siksi myös sen kouluttamisessa ei saisi liikaa keskittyä välineisiin, vaan tuoda materiaalia edelleen muokattavaksi. Juuri näin ainakin tähän asti on tämä kurssi minulla toiminut.
Hyvä, että kiinnitit huomiota tuohon ohjauksen merkitykseen. Ohjausta tukisi ja täydentäsi myös monipuolisempi vuorovaikutus osallistujien kesken. Vuorovaikutus vaatii usein myös käsikirjoittamista, ja se ei välttämättä synny aina itsestään. Homma toimii kuitenkin kuvaamallasi tavalla, koska tämän kurssin osallistujat ovat jo valmiiksi varsin itseohjautuvia. Mietitään tätä vielä.