Lori Ayre: ”Kymmenen vuotta opittua avuttomuutta”

Lori Ayre haastaa kirjastot tarttumaan niihin emansipaation avaimiin joita jo nyt saatavilla olevat avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja menetelmät tarkoittavat. Hän kirjoittaa rohkeasti otsikolla Ten Years of Learned Helplessness Coming to an End.

Lorin mukaan kirjastojen on

  1. hankittava IT-osaajia, jotka osaavat lukea koodia, kirjoittaa koodia, tehdä määrityksiä ja korjata bugeja,
  2. päästävä yli avoimen lähdekoodin pelostaan esimerkiksi lukemalla kirjoja (kts. asiasanat vapaat ohjelmistot ja avoin lähdekoodi),
  3. sukellettava mukaan ja kokeiltava (Kirjastot.fi:n Labs-hanke tarjoaa testikäyttöön sekä Kohan että Evergreenin),
  4. keskusteltava keskenään

Samaa viestiä kuuluu monesta suunnasta.

Minusta tuntuu, että kirjastoalalla on meneillään voimakas emansipaatio. Eikä kyse ole vain tiettyjen tietojärjestelmien ajatuksiamme kahlitsevasta vapautumisesta. Kirjastolaiset puhuvat esimerkiksi siitä, että alan koulutus- ja osaamispohjaa on Suomessa laajennettava. Eikä tämä tarkoita vain, että meillä on oltava enemmän satusetiä ja vanhustenhoidon ammattilaisia. Tarvitsemme – ja uskon että myös haluamme – sisustussuunnittelijoita, somistajia ja tapahtumatuottajia. Ja supermarketologeja ja tilastotieteilijöitä. Kirjastoissa on pitkälti kyse mekaanisesta tietojenkäsittelystä ja -siirtelystä, eli tarvitsemme tietenkin myös ohjelmoijia ja logistikkoja, jotka varmistavat että tarvittava tieto on oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, oikeassa muodossa ja oikein kohdennettuna.

2 thoughts on “Lori Ayre: ”Kymmenen vuotta opittua avuttomuutta”

  1. Tämä juttu jäi taas askarruttamaan, hyvä Mace! Kävin viime viikolla INFIMin laitoksella Tampereen yliopistossa ja innostuin kyllä aika paljon. Uudet informaatioopintojen sisällöt ovat niin kiinnostavia ja ajassa kiinni, että tekisi mieli lähteä opiskeleen… Tai ainakin tietää sisällöistä lisää.

    Mutta se mikä puuttuu on yhteistyö kirjastokentän ja opetuksen & tutkimuksen kesken. Hirveän iso puute! Kaikki mitä siellä kuulin oli oikeastaan mulle ihan uutta, ja sentään seuraan työkseni alan kehitystä. Kaikki ollaan tekemisissä ja työssä informaatioalalla, mutta koulutus on ihan oma saarekkeensa. Työelämä on jotenkin unohtanut tutkimuksen ja sitä kautta syntyvän uuden ajattelun ja tekemisen. Koordinaatiota kaivattaisiin ja pikaisesti.

    En hirveesti arvosta sellaisia yksittäisiä hankkeita, joissa tutkitaan vaikkapa ekirjaa jotenkin hakien tietoa sieltä ja täältä, kyselemällä joiltakin jne. Kyllä huippututkimus, jota INFIMissä on paljonkin – kansainväisistä yhteyksistä ja huomiosta päätellen – on jotenkin ihan toisella tasolla. Sitä vaan pitäisi saada kohdistumaan suoranaisesti kirjastoalaan, mutta rahoitusta sellaiselle on vaikea löytää. Kirjastotutkimus ei tuota rahoittajalle suoraan lisää rahaa.

    Muuten INFIMissäkin toivottiin kirjastoihin eri alojen osaajia. Voitaisiin vastata haasteisiin paremmin. Kannatan.

  2. Päivitysilmoitus: Miksei kirjastolaisten keskuudessa kasva koodausosaaminen? « Riippumaton asiantuntija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s