Kirjastovirkailijapäivillä 2010 Kajaanissa nousi keskustelussa esiin sellainen asia, että Suomessa on olemassa tutkimus jossa on kartoitettu kunnallispäättäjien tietoutta kaupungin- ja kunnankirjastoista ja kulmia nosteli huhu, että ko. tutkimuksessa jotkut päättäjät luulivat kirjaston olevan monien kymmenien prosenttien menoerä kunnan budjetissa. Kun asia tuli puheeksi, ei ko. lähde valitettavasti mielen sopukoista silloin löytynyt. Katselin silloin hieman Oulun yliopiston informaationtutkimuksen laitoksen julkaisuja mutta viitettä ei silloin löytynyt ja asia jäi. Kerkesin kuitenkin kauhistella asiaa Qaikussa otsikolla Kirjastovirkailijapäivillä 2009 kauhujuttu: jotkut päättäjät luulevat että kirjaston menot ~40% kunnan menoista.
Kuluvan viikon maanantaina olin Joensuussa esittelemässä KirjastoWikiä ja asia tuli jälleen esiin, sattuman kautta. Tällä kertaa viitekin löytyi, kyseinen tutkimus on Anne Ollankedon ja Anna Ruuskan 2007 tekemä ja on lähteenä Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston julkaisusarjan raportissa Kirjastojen arvioin tiyhteistyö Pohjois-Pohjanmaalla–Raportti yhteistyöstä ja käytetyistä arviointimenetelmistä (2MB PDF). Raportin ovat laatineet Eeva-Liisa Heikkilä sekä Maija Saraste, mutta valitettavasti varsinaista tutkimusta ei ilmeisesti ole saatavilla verkosta (lähetin sähköpostia tekijöille Annelle ja Annalle).
Kohdassa 2.10 Kuntapäättäjien kirjastonkäyttö (alk. s. 18) asiaa käsitellään. Ensin selitetään tutkimusmetodia, että kyselylomake lähetettiin noin 1670 kirjastolautakuntien sekä kunnanvaltuustojen ja -hallistusten jäsenille ja mitä kaikkea lomakkeessa on kyselty. Vastaajat olivat pääosin miehiä ja ns. kypsällä iällä. Kirjaston peruskäyttö (l. kirjojen lainaaminen) oli vastaajien keskuudessa sangen ahkeraa, sensijaan esim. verkkopalveluita ei käytä ollenkaan 40% vastanneista.
Heikkilän ja Sarasteen raportista löytyy myös löytyy seuraava ote:
Kirjastojen kannalta kiinnostavaa oli luottamushenkilöiden arviot kirjastomenojen osuudesta kunnan tilinpäätöksestä vuonna 2006. Tähän kysymykseen jätti peräti 28 % vastaajista vastaamatta. Jotkut vastaajat olivat arvioineet kirjastomenojen osuuden varsin suureksi, jopa useaksi kymmeneksi prosentiksi. Vastauksien keskiarvo oli 2,7 %; kirjastomenot todellisuudessa ovat noin prosentti kunnan menoista. Vastaajien esittämiä arvioita tullaan vertaamaan kuntien kirjastomenojen todelliseen osuuteen.
Jepa jepa…
Kulut (monella eri tapaa jaotelttuina) kirjastoalan tilastoista, kohdasta ”Toimintakulut tilastovuonna”. Kokonaisbudjetit löytyvät muualta verkosta, ja siitä voi laskeskella kuinka suuri menoerä kirjastot eri puolella Suomea tarkalleen ovat.
Sitä mielellään ajattelisi, että tietoyhteiskunta on järjestelmä, jossa päätöksiä tehdään tiedon (eikä esim. noituuden, uskonnon, pyhien kirjoitusten, mielivallan, kokemusten tai elämysten) nojalla.
(via pohjois-Savon sivistystoimentarkastaja Eeva Hiltunen)
PS. Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan edesottamuksia voi seurailla Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka -blogin tagillä kklk. Muiden kunnallispäättäjien kirjastotietoudesta ei kyllä voi tutkimatta tietää. Luulisi=toivoisi että aika tarkka tieto on siitä, mihin kunnissa rahat laitetaan ja ainakin jonkinlainen käsitys siitä mitä sillä saadaan aikaan.
Riippumaton asiantuntija 
Jotenkin tämä ei hämmästytä ollenkaan. Tunnetusti kuntapäättäjät keskittyvät tärkeimpiin asioihin, joita ovat terveys-, sosiaali- ja kouluasiat. Mitä siinä merkitsisi joku alle 1 %.n kirjastomenot?
Eikä kunnallispoliitikoilta toivotakaan muuta kuin kirjaston resurssien perinteistä turvaamista. Jos se tapahtuu kaiken muun ohessa, niin hyvä on. Ennen kaikkea täytyy muistaa, että päättäjät ovat poliitikkoja, joiden täytyy varmistaa valintansa edelleen. Siinä kirjasto on pieni hyttynen surisemassa.
Ikävintä on, että kuntapäättäjät eivät ymmärrä kirjaston merkitystä. Ei ole halua sivistää kuntalaisia tai tarjota tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia. Positiivista on, että meillä on edelleen maan kattava kirjastoverkosto. Tosin nyt yhä reikiintyvämpi ja kokoonharsittu. On ihan eri juttu tehdä töitä kasvukeskuksen kirjastossa kuin maaseudulla, vaikkapa Uudellamaan maaseudulla. Sielläkin leikataan, ja lujaa.
On kiinnostavaa seurata, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Suomi on entistä rikkaampi ja karsii kaikkea mikä ei ihan suoraan vaikuta ihmisten henkeen ja turvallisuuteen. Ei ole varaa antaa oleskelulupaa edes kahdelle isoäidille. Pitäisi ihmetellä, mihin rahat oikein menevät.