Käyttödata auki

Vielä yksi blogikirjoitus. Tämä on vika tänään. Lupaan. Tsekatkaa Seppo Verhon juttu Kirjaston kätketty aarre Kirjastolehden blogista. Mulla on ollut vireillä demo, jolla voitaisi tehdä juuri tällaista trendien kartoitusta. Siitä olisi iloa maailmalle, suomalaiselle innovaatioympäristölle, kirjaston tehtävälle kansalaisten osallistumisen mahdollistajana, hyvälle virkamiestavalle, oikeistolaiselle politiikalle sekä (tämä argumentti varmasti vakuuttaa kirjastolaisetkin idean hyvyydestä, elleivät argumentit vakuuttaneet) kokoelmanhallintatyölle.

Advertisement

Bücherwald

Mitäs tänään löytyisi?

Viime kesänä ihanassa Berliinissä tuli vastaan tämä bücherwald, joka on paikka bookcrossaukseen eli kirjojen vaihtoon.

Slideshow tässä. Tuubista löytyy videota ja netistä muutenki lisätietoa.

Saksassa muuten on sama sana kirjalla ja pyökillä, buch. Sieltä se on periytynyt muihinkin germaanisiin kieliin (book, bok). Joidenkin lähteiden mukaan nimenomaan pyökkitauluja käytettiin joskus riimukirjoituksen mediana. Ennenkuin varsinainen nykyajan ihmisille tuttu kirja eli koodeksi oli keksitty. Tuokin sana muuten tarkoittaa puupölkkyä tai -palikkaa latinaksi.

Ehkä tulevaisuudessa hypermediamaailmoja kutsutaan edelleen puusta (siis puuaineksesta) johtuvilla sanoilla. Metsä olisi kyllä osuvampi vertauskuva kuin puu.

Sivistysvaliokunta Europeanasta ja KDK:sta

Otetaas vielä uudelleen toi äskeisessä EuropeanaLocalin -kuulumisia -postaukssa mainittu linkki, ettei jää varjoon. Eli Eduskunnan sivistysvaliokunta käsitteli lausunnossaan 7/2010 vp sekä Euroopan digitaalista kirjastoa Europeanaa että Kansallista digitaalista kirjastoa KDK:ta. Viesti: muistiorganisaatiot digitoikaa aineistonne ja laittakaa ne nettiin.

(via KDK)

[Edit: typo otsikossa. Nice]

[Edit2 04.06.2010 23:16: ja varsinainen asia, eli linkki lausuntoon oli rikki. Hyvin menee]

EuropeanaLocalin kuulumisia

Olen tässä kevään mittaan työskennellyt EuropeanaLocalin parissa, ja huomenna 1.6. palaan ns. oikeisiin töihin asiakaspalveluun fyysiseen kirjastoon. EuropeanaLocalhan on siis koko EU:n laajuinen proggis, joka kerää paikallisesti ja alueellisesti merkittäviä digitaalisia aineistoja kaikista muistiorganisaatioista (eli kirjastoista, arkistoista ja museoista) ja toimittaa niitä Euroopan yhteiseen digitaaliseen kirjastoon Europeanaan.

Europeana avataan tulevana kesänä (beta on ollut auki jo pidempään), ja kättelyssä on tavoitteena 10 miljoonaa objektia. Tämä tulee kasaan. Tosin on edelleen epäselvää mitä ”yksi objekti” Europeanassa tarkoittaa (onko esim. kolikko, josta on valokuva kummaltakin puolelta yksi vai kaksi objektia?). Tämän lisäksi Europeanassa on muutama muukin vielä ratkaisematon ongelma… 😉

Varsinaisen Europeanan ympärillä on joukko satelliittiprojekteja, joista EuropeanaLocal on eräs. Osa projekteista kerää aineistoja esim. teeman perusteella, kuten biodiversiteettiä käsittelevään aineistoon keskittyvä BHL, matkailuun keskittyvä Europeana Travel ja kansalaistoimintaan, työväenliikkeeseen ja maahanmuuttoon keskittyvä HOPE. Osa projekteista taas kehittelee Europeanan hakumekanismeja tai tekee käyttäjätutkimuksia. Varsinainen verkosto siis.

EuropeanaLocalin fokus on paikallisesti ja alueellisesti merkittävissä aineistoissa, joka on tietenkin sangen ympäripyöreä rajaus. Suomessa EuropeanaLocal -toimijana on Helsinkin kaupunki, käytännössä Helsingin kaupunginkirjasto. Eli minä 🙂

EuropeanaLocal -katsaus keväällä 2010

Nyt projektinhallintatyökalun aikaa osoittava punainen viiva on kirinyt kiinni tehtävien päättymisajat. Kaikenlaista saatiin aikaan tässä kevään mittaan. Mutta paljon jäi tekemättä, ja se jossain määrin ottaa kupoliin. Mutta tämä on vain työtä. Muihin Helsingin kaupungin virastoihin ei saatu aikaan niin hyviä yhteyksiä että heidän aineistojaan olisi saatu mukaan Europeanaan tätä kautta, ainakaan menneen kevään aikana. Projekti toki jatkuu vielä vuoden 2011 kesään asti, eli aikaa on ja pohjatyö pitkälti tehtynä. Mitään virastojen välistä yhteistyötä ei siis todellisuudessa saatu aikaiseksi, muutamaa kokousta lukuun ottamatta. Mutta minun maailmankuvassani kokoukset eivät ole yhteistyötä. Helsingin kaupunginkirjastolla ei digitaalisia objekteja ole juuri ollenkaan, vaikka tuli tässä keväällä pieni kourallinen teoksia digitoituakin. Muista virastoista niitä ainakin jonkun verran löytyisi. Noh… jatketaan.

Seuraavaksi tätä aletaan virittelemään kansalliseksi palveluksi kaikille Suomen muistiorganisaatioille, joilla on digitaalisia kokoelmia. Palvelukuvaus on vielä hieman työn alla, mutta suunta on päätetty ja olen siihen kyllä tyytyväinen; epävirallisesti ilmaisten Helsingin kaupunginkirjasto haluaa toimittaa kaikkien Suomen muistiorganisaatioiden digitaaliset kokoelmat Europeanaan, sikäli kun ovat EuropeanaLocalin fokuksessa, eivät ole menossa muuta kautta ja täyttävät tietyt ehdot, esim. aineistot on säännönmukaisesti luetteloitu, levitysoikeudet ovat kunnossa ja digiaineistot ovat jo internetissä.

Tuosta seuraa sitten omat hässäkkänsä, mutta niitä murehditaan lanseerauksen jälkeen eli syksyllä. Jos asia työn puolesta kiinnostaa, niin merkitkääpä kalenteriin päivämäärä 13.9.2010, jolloin järjestämme asiaa käsittelevän tapahtuman muistiorganisaatioille.

Kesän tämä hanke on jäissä, mutta minulla on jostain syystä sellainen kutina, että minulle aiheutuu tästä kesäharrastusta. Noh, en ole hankkeessa (muodollisesti) vetäjänä, joten joku muu ehkä/varmaankin/toivottavasti/uskoisin/haluaisin/kenties murehtii mitä hankkeen suhteen tehdään kesällä ja sitä seuraavassa tulevaisuudessa.

Aiempia blogikirjoituksiani EuropeanaLocalista tagilla europeanalocal ja uudessa Kirjastolehdessä 2/2010 oli myös kirjoittamani juttu otsikolla Suomalaisaineistot matkalla kohti Europeanaa, muistaakseni sivulla 26. Juttu löytyy myös netistä. Kiitos kirjastolehdelle jutun julkaisusta, Kirjastolehti on hyvä lehti. KirjastoWikissä on sivu myös. Kansalliseen digitaaliseen kirjastoon KDK:n sivuilla on erittäin hyvä ajankohtaista -sivu, jota seuraamalla pysyy kärryillä sitä sivuavista tapahtumista yleisellä tasolla, ja Europeanaakin käsittelevät uutiset kertyvät sinne varsin hyvin. Paraikaa siellä on esimerkiksi juttuja kulttuuriaineistojen digitoinnin määrärahoista sekä mielenkiintoisia Europeanaan liittyviä uutisia Euroopan ylimmästä hallinnosta sekä Suomen eduskunnan sivistysvaliokunnasta jonka lausunto 7/2010 vp aivan suorasanaisesti kehoittaa muistiorganisaatioita mukaan Europeanaan. EuropeanaLocalin yhteystiedot löytyvät yllä mainitun wiki-sivun kohdasta yhteyshenkilöt. Tai voi soittaa/sähköpostittaa/mesettää/facebook-chattia suoraan minulle.

EuropeanaLocal nivoutuu nähdäkseni ihan sievästi KDK:hon, sillä EuropeanaLocal jatkuu kesään 2011, ja tuo olisi ihan hyvä aika integroitua KDK:n yhteistyöverkostoihin, formaattimuuntimeen sekä KDK:n Europeana -yhteyksiin.

Librarians Do Gaga

Sarjassamme kirjastomusavideot.

(via BoingBoing)

Vakavampaan sävyyn Steve Silbermanin artikkeli Wiredissä pitkäaikaissäilytyksestä, Libraries of Flesh: The Sorry State of Human Tissue Storage. (via BoingBoing tämäkin)

Uusi yläkuva

Sain vihdoinkin aikaiseksi päivittää tuon blogin yläpalkissa olevan kuvan. Siihen meni vähemmän aikaa kuin tämän kirjoituksen laatimiseen. Edellinen kuva oli otettu jo kaksi kotia ja yksi riippumatto sitten. Uusi kuva on rajattu tästä miniläppärin e-kirjanlukijana käyttöä demoavasta kuvasta. Edellinen oli rajattu tästä kuvasta. Tämä uusi mattokin on ollut käytössä jo pidemmän aikaa.

Tuo uusi yläkuva on aika tiukasti kuvattu rajattu, huomattavasti intiimimpi kuin edellinen. Kumpikaan juuri nyt käytettävissäni olevista kameroista, eli Nokia N900 eikä Apple iPhone 3G osaa ottaa ajastettuja kuvia (ja Nokia N95:ttä en nyt jaksa kaivella), joten jouduin kaivelemaan muita tarkoituksia varten ottamiani, riippumattoaiheisia kuviani. Ehkä voisi ottaa jonkun hieman avoimemman kuvan joku päivä, sellainen jossa riippumatossa kellittely näkyy selvemmin. Siitähän tässä kuitenkin on kyse eikä blogin nimikään aukea ellei blogin lukija välittömästi osaa yhdistää monimerkityksistä nimeä. Lisäksi olisin blogin kuvassa mieluusti kasvot lukijaan päin. Toisaalta tuo intiimimpikin kuva on vaihtelua ja täällä varmaan käy pääsääntöisesti samat lukijat, hakukoneiden kautta tulevia lukuun ottamatta tietenkin.

No mutta tällä mennään nyt, ainakin kuva on ajanmukainen.

Voisi aivan hyvin myös alkaa maksamaan tästä bloggauspalvelusta muuten, olen edelleen ilmaiskäyttäjä WordPress.comissa.

Kepa lainaa kirjoja Maailma kylässä -festarin kirjateltassa

Kepan kirjasto Maailma kylässä -festareilla

Koukkasin tänään ohimennen Maailma kylässä -festareilla Helsingin Kaisaniemessä. En ehkä ole messuihmisiä, mutta emotapahtumaan liittyvässä Maailman kirjat -kirjamessuilla oli pari mielenkiintoista toimijaa. Ensinnäkin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan vastikään uudistunut, Samuli Kuntun vetämä kirjasto+tietopalvelu on tänään ja huomenna paikalla, ja kaiken myyntihurmoksen keskellä he lainaavat kirjoja pöydästään suoraan käpälään kaikille kiinnostuneille. Kirjastojärjestelmänä ja lainauksenvalvontajärjestelmänä on vanha kunnon muistivihko.

Runous+kääntäminen+ei rahaa+crowdsourcing+papercraft=POESIAconC

Toinen huomioni kiinnittänyt porukka oli POESIAconC, joka on Argentinasta lähtöisin oleva jonkinsortin liike, joka on crowdsourcannut (eli talkoollistanut) kirjansidontatoimintansa. Juttu menee suunnilleen niin, että kun Argentiinassa talouslama iski isosti, muuttui pienkirjallisuuuden kustannustoiminta mahdottomaksi. Tästä eivät sikäläiset kuitenkaan tyystin lannistuneet, vaan paikallisen sekä käännetyn runouden kirjansidontaa tehdään talkoovoimin, papercraft -hengessä. Jokainen kirja on taiteilijakirja, ja jokainen voi olla taidekirjataiteilija. Runouden kustantaminenkin voi näin jatkua, kiitos vapaaehtoisten. Jos osaat espanjaa, kurkkaa täältä lisätietoa. Ihailtavaa sinnikkyyttä! Mukana toiminnassa tietenkin ruotsalaisia, Malmöstä, mistäs muualtakaan 🙂

Analyysi Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien ajallisesta kattavuudesta

Kirjasto on kertomus. Nimenomaiseen kertomukseen sisältyy väite, että kirjasto tuo esille kirjallisuuden (ym. julkaisujen) niin kutsuttua pitkää häntää. Siis pitämällä käytössä ja nostamalla esiin aineistoa, johon ei yksittäisinä julkaisuna kohdistu suurtakaan mielenkiintoa, mutta joka on määrällisesti laajaa.

Viime viikolla tuli mieleen, että Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien tonkiminen toisi tähän ehkä jotain valoa. Aihepaketit ovat sikäli mielenkiintoinen tutkimuskohde, että niiden laatimista ei ole keskitetysti juuri ohjattu; päin vastoin laatijoilla on vapaat kädet vinkata haluamaansa aineistoa, ja koko henkilökunta on pakettien kokoamiseen tervetullut. Näin voitaisi ajatella, että aihepaketit heijastavat kirjastoammattilaisten omaa näkemystä tällaisesta vinkkaamisesta ja aineiston esiin tuonnista, eikä organisaation näkemystä.

Koodasin ihmeellisillä bash-taidoillani pari loitsua, jotka käyvät hakemassa aihepakettien web-sivut kaupunginkirjaston julkaisujärjestelmässä asustavasta aihepakettiarkistosta, tonkivat niistä linkit pääkaupunkiseudun näyttöluetteloon HelMetiin ja käy vielä poimimassa sieltä ns. xrecord-tiedostot, jotka ovat XML-muotoisia MARC 21 -tietueita. Sieltä löytyy kenttä 260‡c, eli Julkaisu-, jakelu- jne. aika. Työkalusettinä minulla on perinteinen unix-varustus tyyliin sed, wget ja libxml:ään nojaava xpath. Logiikka on toteutettu bashillä. Oikeasti minun pitäisi opetella Perl-ohjelmointia juuri tällaista toimintaa varten.

Toivoin tällä tutkimuksella osoittavani, että toisin kuin yleensä tykätään toisella, kirjastolaiset oikeasti nostaisivat näissä paketeissa esille lähinnä uutta materiaalia. Ajattelin etukäteen, että ehkä 80% kohdistuisi viiden edellisen vuoden aikana julkaistuun aineistoon. Valitettavasti (tai siis onneksi) jouduin pettymään, sillä läpikäymäni aihepaketit todellakin nostivat esiin suuren määrän vanhempaa aineistoa!!

Kävin läpi vain vuosien 2010 ja 2009 aihepaketit. Tältä vuodelta on 16 aihepakettia, viime vuodelta 43. Tekemäni työkalu löysi näistä suoria viitteitä teoksiin 186 ja 747 kappaletta.

Alla tulos:

Vaikka painoa kertyykin huomattavasti viiden edellisen vuoden julkaistulle aineistolle vuonna 2009, ei käyrä ole ollenkaan niin jyrkkä kuin olin kuvitellut. Paljonkos se kirjan keskimääräinen aika kirjakaupan hyllyllä onkaan? Jotain 6 kuukautta tai jotain?

X-akselin otsikot ovat tässä aika pientä tihrua, mutta akselilla on sata vuotta julkaisuja vuodesta 1910 alkaen. Suurempi, paremmin luettava versio kuvasta löytyy Flickristä. Nyt nappaamani datat sekä työkalun saa minulta jos haluaa. Tai voin jatkaa työtä jos se jotakuta kovasti kiinnostaa ja siitä olisi kirjastoaatteen ja maailman hyvyyden kannalta iloa.

Mistään käyttämistäni työkaluista ei kiitos kuulu järjestelmätoimittajillemme (Innovative Interfacesin Millenium, Sinisen Meteoriitin Meteor). Ne eivät tarjoa mitään työkaluja tällaiseen tietojen ynnäilyyn eri lähteistä. Kiitos kuuluu sen sijaan avoimen lähdekoodin kansainväliselle yhteisölle, joka on kymmeniä vuosia herkeämättä tuottanut joustavia, tehokkaita, ilmaisia ja vapaita työkaluja, joita ilman maailma olisi erittäin erilainen kuin on. Kiitos.

Samalla menetelmällä ja tekemieni työkalujen avulla voi piirrellä erilaisia graafeja. Esim. käppyrän voisi rajoittaa vain tieto- tai kaunokirjallisuuteen tai vaikka musiikkiin. Myös aiempien vuosien käppyrät voisi piirtää. Aihepaketteja on nyt yhteensä 209, vuodesta 2006 lähtien. Tekemäni työkalusetti ei ole todellakaan täysautomaattinen (tosin tämä proof-of-concept todistaa, että työkalun voisi kehittää sellaiseksi), mutta pointti on, että meillä kirjastoilla on kaikenlaista dataa, jota voimme tutkia jos haluamme. Tämän tekemiseen meni noin yksi työpäivä, mukaan lukien tämä blogikirjoitus.

Ajallinen näkemys pitkään häntään on yksi tapa katsoa asiaa. Jos myös kirjastojen lainaustilastot olisivat saatavilla (kuten niiden pitäisi olla), voitaisi vastaavalla tavalla selvittää vaikkapa kuinka paljon kirjastolaiset nostavat esiin aineistoa jota ei lainata paljoakaan.

Kirjaston asiointiprosessi aikajanalle

Birgit Mager

Viime perjantaina, osana Helsingin kaupunginkirjaston 150 -vuotisjuhlavuotta ja siihen kuuluvaa luentosarjaa, Birgit Mager luennoi palvelusuunnittelusta Kansallismuseolla. Mieleen jäi erityisesti Birgitin näyttämä aikajana, jota olivat käyttäneet suunnitellessaan erään lentokentän palvelukokonaisuutta.

Tälläinen timeline voisi olla hyödyllinen

Birgitin käyttämässä esimerkissä on merkitty peräkanaan ne toimijat, jotka ovat vastuussa lentomatkaajan käyttäjäkokemuksesta. Ensimmäisenä on matkatoimisto, sitten julkinen liikenne lentokentälle, lentokentän hallinto jne. Aikajanaan on merkitty pisteet, joissa interaktiota tapahtuu asiakkaan ja prosessiin osallistuvien toimijoiden kanssa.

Tällainen voisi olla mielenkiintoinen laatia kirjastonkin käytöstä. Näen kirjaston käyttöprosessin huomattavasti polveilevampana ja monimutkaisempana kuin lentokentän, mutta kuvauksia voisi luoda muutaman erilaisen. Kirjan lukeminen olisi tietenkin ilmeisin asiointiprosessi. Suurin osa ajastahan menee varsinaiseen kirjan lukemiseen, tai kenties varauksen odotteluun. Mutta voisi olla herkullista sovittaa kirjaston organisaatiokaavio kirjan lukuprosessin kokonaisuudessaan päälle ja katsoa silta kantilta mikä on esimerkiksi Henkilöstö- ja hallintopalvelut -yksikön, Taloussuunnittelu- ja logistiikkayksikön sekä Verkkokirjastoyksikön kontribuutio kokonaisuudessa.

Kirjastot.fi:n kirjastotietokantaa uudistetaan; voin välittää viestiä

Helsingistä Hailuotoon

Kirjastot.fi:n kirjastotietokantaa päivitetään. Olen mukana parissa siihen pyrkivässä workshopissa. Jos teillä blogin lukijoilla on ideoita kirjastotietokannan suhteen, niin heittäkääpä tännepäin. Ensimmäinen workshop on jo huomenna, pari muuta tässä kevään ja alkukesän mittaan.

Pohjana on Kirjastot.fi:n käyttäjätutkimus, jossa on selvitelty sivustoon ja kyseiseen kirjastotietokantaan kohdistuvia odotuksia sekä sitä miten ihmiset sitä käyttävät.

Tietokannassa on nyt jo kaikenlaista erinomaista. Esim. kustakin kirjastosta on paikkatiedot gps-koordinaatteina ja kunkin kirjaston omalla sivulla tietokannassa on suoraan kartta, jossa mukavasti näkyy kirjaston sijainti. Palvelu osaa myös suositella reittiä kyseiseen kirjastoon. Kirjasto-organisaation sivulla on kivasti suora linkki sen omiin tilastoihin; ehkä niitä voisi noutaa näkyville spesifimmin.

Tietokanta voisi olla saatavilla myös ohjelmille; APIn pitäisi ymmärtää paikan nimiä riittävän hyvin, palauttaa tiedot hyvässä XML-muodossa (KML tms.) jne. Voisi integroitua Frankkiin (jonka uusi versio on valmis Ihan Kohta) sekä Helkaan; itsellä ollut eräänkin kerran vaikeuksia tulkita missä Helkasta löytämäni teos oikeastaan sijaitsee. Esim. tänään etsin Museo-lehteä. Ei olisi hieman parempi visuaalisuus haitannut. Helkan mukaan lehti löytyy seuraavista ikävänkuuloisista paikoista:

Helka: Museo -lehden sijainnit

Kirjasto	Sijainti
Eläinmuseon kirjasto, vain lukusalikäyttöön	Hmetm I A
Kansalliskirjasto, ei kotilainaan	H Ref. Aikakausl.
Kasvimuseon kirjasto, laina-aika 28 vrk	Hmkti Kasvimuseon kirjasto Per. Museo
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kirjasto laina-aika 28 vr	Su SUK P Museo
Käyttäytymistieteet / Minerva, ei kotilainaan	Hk Lehdet Varasto Museo
Museovirasto Kansallismuseo, 1.6.-31.8. rajoitetusti to 9-16	B KUMU 45 Museo
Museovirasto Kansallismuseo, 1.6.-31.8. rajoitetusti to 9-16	B Konserv. Museo
Museovirasto Kansallismuseo, 1.6.-31.8. rajoitetusti to 9-16	B KM käsikirj. Museo
Museovirasto, 1.6.-31.8. muuton takia avoinna vain to 9-16	B Kansat. Museo
Museovirasto, 1.6.-31.8. muuton takia avoinna vain to 9-16	B Kehit. Kaukonen Museo
⋮

Tuon näkymän ”kirjasto” -linkki vie täysin erinäköiselle sivustolle, josta tonkimalla katuosoitteet löytyvät. Juuri tällaista kankeutta Kirjastot.fi:n tietokanta voisi yrittää helpottaa jollain tavalla. Samankaltaista parannusta kaipaisi myös HelMet, jossa kirjastojen nimet eivät sentään ole yhtä kryptisiä. Kallion kirjaston voi odottaa sijaitsevan Kalliossa, Rajamäen kirjaston Rajamäessä ja Rikhardinkadun kirjaston Rikhardinkadulla. Tämä ei tosin päde niihin erityisesti espoolaisiin kirjastoihin, jotka on nimetty lähimmän ostoskeskuksen mukaan :^) Eikä Rikhardinkadunkaan kirjaston sijainti ole selvää niille, jotka eivät tiedä missä kyseinen katu sijaitsee. Kirjastossa sijaitsevista HelMet-päätteiltä ei muuten ole helppoa pääsyä mihinkään karttapalveluun, joten tuokin pitäisi ottaa huomioon Kirjastot.fi:n tietokantaa suunniteltaessa.

Sivujen metatiedoissa voisi olla parantamisen varaa, esim. Helsingin kaupunginkirjaston sivulla on metatietoina

<meta name="description" />
<meta name="keywords" />
<meta name="DC.Title" content="Kunnankirjasto" />
<meta name="DC.Creator" content="Kirjastot.fi-toimitus" />
<meta name="DC.Language" scheme="ISO639-1" content="fi" />
<meta name="DC.Subject" />
<meta name="DC.Description" />


Noihin saisi sisällön kyllä poimittua sivuista automaattisesti. Juuri metadatahan on meidän kirjastolaisten ydinosaamista, tai näin ainakin jotkut minulle haluavat mielellään kertoa. Noita parantamalla saataisi lisää koneluettavuutta ja hakukonenäkyvyyttä sekä tietenkin hyvää karmaa. Kirjastojen puhelinnumerot voisivat olla URI-linkkejä tel-skeemalla, niin älypuhelimet ja muut laitteet osaisivat suoraan haistaa sivusta puhelinnumerot. Vertaa 09 310 85000 ja <a href="tel:+358-9-310-85000">09 310 85000</a>. Yhteystietojen ohessa olisi –mikäli mahdollista– hyvä olla suurempi kuva kunkin toimipisteen julkisivusta; sellainen on mainio apu kirjastosuunnistuksessa.

Yksi juttu on se, että tiedot ovat tietokannassa vanhentuneita. Nyt tietojen päivittäminen on hajautettu eri kirjastoille,  joista jotkut päivittävät tietojaan ja jotkut eivät. Tähän olisi tarkoitus tietenkin miettiä jotain parannusta; koneellisesti asia ei välttämättä helposti hoidu, sillä kirjastojen omilla sivuilla kuntien sivujen alaisuudessa on käytössä vaikka minkälaisia julkaisujärjestelmiä joiden kanssa ei voi missään yleisesti ymmärretyssä muodossa tietoja vaihtaa kumpaankaan suuntaan. Sellaistakin olen kuullut ehdoteltavan, että kirjastojen aukiolo-, yhteys- ja paikkatietojen ensisijainen sijainti olisi syytä olla Kirjastot.fi:n tietokanta, ja vasta toissijaisesti oman katto-organisaation (esim. kunnan) alaisuudessa oleva sivusto.

Asiaan melkein liittymättä väsäilin joskus iltapuhteekseni Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteet KML-tiedostoon, jota voi käyttää esim. Google Mapsin tai Google Earthin kanssa tai lueskella koneellisesti.

Mitäs teille tulee mieleen? Jo huomenna on siis eka työpaja Kirjastot.fi -sivustoa ylläpitävän Sinisen Meteorin kanssa. Pitäisi yrittää pitää mielessä kenelle palvelu on tarkoitettu ja mitä tarkoitusta varten.

Kai Ekholm: ”Kirjastot ovat palaessaankin kauniita”

Sain Suomen kirjastoseuralta lainaan Kai Ekholmin uuden teoksen Kirjastot ovat palaessaankin kauniita (BTJ Kustannus, 2010, ISBN 978-951-692-765). Naseva nimi johtaa tokaisusta, jonka joku oli letkauttanut kun Sarajevossa poltettiin kirjastoja. Ekholmin kirjan alaotsikkona on kiistakirjoitus Internetistä, Googlesta ja kirjastojen merkityksestä.

Tämä on nopeasti lukaisu. Vaikka sivuja on oikean kirjan verran, 168, ei asiaa ole niin paljon. Välillä tuntuu että kustantajalle on lähtenyt kirjoittajan blogin drafts-kansio sellaisenaan, ilman sen kummempaa editointia. Samat asiat ja jopa lauseet tuntuvat toistuvan erilaisina yhdistelminä pitkin tekstiä eikä teoksen kirjoituksista saa käsitystä mitä oikeastaan halutaan sanoa internetistä, googlesta tai kirjastoista. Ensimmäinen kirjoitus Lukemisen loppu on trolli, mutta kirjojen ja kirjastojen järjestelmällisestä tuhoamisesta (Ekholm puhuu libricidestä) sekä kirjoihin liittyvistä varkauksista on ihan mielenkiintoisia tarinoita. Noista aiheista on Kai kirjoittanut muissa, soljuvammissa kirjoissa.

Teoksesta huokuu jääräpäinen, kirjastoelitistinen narina. Kain (YLEn jo netistä poistama) televisioesiintyminen kuukausi sitten kuitenkin oli sen verran vakuuttava, etten suhtaudu nuorison, internetin ja muiden tosielämän ilmiöiden parjaavaan tärkeilyyn liian vakavasti.

Kirjastoammattilainen voi viettää aikaansa hedelmällisemminkin kuin tämän teoksen äärellä, ehkä joku muu ammattikunta (poliitikot?) hyötyy tämän lukemisesta enemmän kuin me.

Katso myös Savon sanomien arvostelu kirjasta, ja Kai Ekholmin kirjoitukset Uudessa Suomessa.

Interludi III

Interludi II

Pitäisi jossain vaiheessa oikeasti miettiä mitä tekisi noille kahdelle maitolaatikolliselle vinyyliä (ml. yllä oleva).

Antitäti e-kirjoista

Kirjaston antitäti kirjoittaa mielenkiintoisesti e-kirjoista otsikolla Paperiton kirjasto sekä niistä käytävästä keskustelusta kirjastolaisten piirissä.

Joskus kun puhuttiin ”paperittomasta toimistosta” oli yleinen vastaletkautus että paperiton vessa on todellisuutta ennen paperitonta toimistoa. Toimistoissa jos missä sitä paprua kuluu. Mutta eipä sillä, tiedän ihmisiä joiden mielestä takalistonsa peseminen on paperilla pyyhkimistä ekologisempi, miellyttävämpi ja terveellisempi tapa hoitaa toiminto. En tässä nyt ala sen tarkemmin esitelmöimään puhuvista, tervetuloa toivottavista, elektronisesti ohjatuista persauksen pesevistä ja musiikkia soittavista vessanpytyistä (Akihabaran KFC:ssä on överein jota olen itse käyttänyt). Pyyhkimiseen paperikirjan sivu sopiikin paremmin kuin sähkökirjanlukijaa (meh) tai läppäriä paremmin. Muutoin pidän kyllä tietokonetta kirjaa ehdottomasti aistillisempana esineenä.

Kirjojen fyysisyyden ja esineellisyyden korostaminen on outo ilmiö. Kyllä aika heikoilla vesillä liikutaan jos kirjastojen tai kirjastolaisten suhde elektroniseen aineistoon muodostuu fyysisen kosketuksen kautta, kuten välillä tuntuu. Noh, onneksi kyseessä on pieni, mutta valitettavan äänekäs vähemmistö ja valtamediahan tuuttaa samaa näkemystä ja sieltä fundamentalistinen näkemys on ihmisiin iskostunut (iskostettu). Ääni valtamedian kellossa varmasti muuttuu nopeasti kunhan saavat elektronisen aineistonsa markkinat kuntoon (se onkin kestänyt yllättävän kauan) ja kirjastolaistenkin käsitys sitten ajan myötä selkiytyy. Toivon vaan ettei Suomen kansa joudu kohtuuttoman kauaa odottamaan että heitä varten muodostettu ja heitä palveleva virkamieskoneisto pääsee yli fiksoituneista hipelöintimieltymyksistään. Ei kovin ammattimaista, nimittäin…

Kuka muuten hoitaisi Antitädille pari erilaista e-kirjan lukijaa lainaan kokeilemista varten?