Kirjaston antitäti kirjoittaa mielenkiintoisesti e-kirjoista otsikolla Paperiton kirjasto sekä niistä käytävästä keskustelusta kirjastolaisten piirissä.
Joskus kun puhuttiin ”paperittomasta toimistosta” oli yleinen vastaletkautus että paperiton vessa on todellisuutta ennen paperitonta toimistoa. Toimistoissa jos missä sitä paprua kuluu. Mutta eipä sillä, tiedän ihmisiä joiden mielestä takalistonsa peseminen on paperilla pyyhkimistä ekologisempi, miellyttävämpi ja terveellisempi tapa hoitaa toiminto. En tässä nyt ala sen tarkemmin esitelmöimään puhuvista, tervetuloa toivottavista, elektronisesti ohjatuista persauksen pesevistä ja musiikkia soittavista vessanpytyistä (Akihabaran KFC:ssä on överein jota olen itse käyttänyt). Pyyhkimiseen paperikirjan sivu sopiikin paremmin kuin sähkökirjanlukijaa (meh) tai läppäriä paremmin. Muutoin pidän kyllä tietokonetta kirjaa ehdottomasti aistillisempana esineenä.
Kirjojen fyysisyyden ja esineellisyyden korostaminen on outo ilmiö. Kyllä aika heikoilla vesillä liikutaan jos kirjastojen tai kirjastolaisten suhde elektroniseen aineistoon muodostuu fyysisen kosketuksen kautta, kuten välillä tuntuu. Noh, onneksi kyseessä on pieni, mutta valitettavan äänekäs vähemmistö ja valtamediahan tuuttaa samaa näkemystä ja sieltä fundamentalistinen näkemys on ihmisiin iskostunut (iskostettu). Ääni valtamedian kellossa varmasti muuttuu nopeasti kunhan saavat elektronisen aineistonsa markkinat kuntoon (se onkin kestänyt yllättävän kauan) ja kirjastolaistenkin käsitys sitten ajan myötä selkiytyy. Toivon vaan ettei Suomen kansa joudu kohtuuttoman kauaa odottamaan että heitä varten muodostettu ja heitä palveleva virkamieskoneisto pääsee yli fiksoituneista hipelöintimieltymyksistään. Ei kovin ammattimaista, nimittäin…
Kuka muuten hoitaisi Antitädille pari erilaista e-kirjan lukijaa lainaan kokeilemista varten?
Riippumaton asiantuntija 
”Kuka muuten hoitaisi Antitädille pari erilaista e-kirjan lukijaa lainaan kokeilemista varten?”
Tätä ollaan yritetty kysyä oikeasti. Ei löydy vapaaehtoisuutta edes organisaatiolta, jossa työskennellään. Pitänee kysellä kaukopalvelun kautta :p.
Itse asiasta: Minusta sisällön ja muodon välinen suhde on olemassa, ei pelkästään perverssiä hipelöintiä. Toki sitäkin, ja omalla kohdallani mitä suurimmassa määrin, mutta jollain tavalla lukutavan olettaisi muuttuvan ”laitteen” myötä. Jos niin ei olisi, miksi e-aineistoja edes olisi keksitty? Koska itse tulen alalle fil-romanttis-kirjallis-esteettisestä kulmasta, huomaan miettiväni eniten kysymyksiä, jotka tekniikkaa eivät hätkäytä.
Ammattimaisesti uskon, että kirjastojen pitäisi huhkia hommia edes jossain linjassa tässä asiassa. Olla mukana ja nillittää – mielellään monella tavalla.
Minusta on mielenkiintoista, että macen mielestä perinteisen kirjan lukijat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö kun havaitsemassani todellisuudessa tilanne on juuri päinvastoin. Perinteisen kirjan kannattajat ovat se hiljainen vähemmistö ja elektronisen julkaisemisen ja näyttöpäätteeltä lukemisen kannattajat ovat se äänekäs vähemmistö. Tämä on kuitenkin sivuseikka ja ennemmin kirjastojen pitäisi olla tutkimassa mitä mahdollisuuksia ja mahdollisia uhkakuvia uuteen tekniikkaan liittyy ja ennen kaikkea meidän pitäisi olla mukana kokeilemassa erilaisten elektronisten lukulaitteiden käyttöliittymiä, mutta milläs olet mukana kun ei ole olemassa mahdollisuutta testata? En teistä tiedä, mutta ainakaan minun palkoillani ei osteta kolmea erilaista lukulaitetta vertailevaan testiin (eikä edes sitä ensimmäistäkään, koska kannatan edelleen paperikirja -formaatin säilyttämistä)
@hollolankirjasto :€ en minä nyt ihan niiiin hullu ole että pitäisin oikeiden kirjojen kannattajia vähemmistönä, vaikka kehtaankin epäillä että suomen kansa viettää sangen paljon aikaa tietokoneen ääressä verrattuna kirjan tai lehden ääressä olemiseen.
Huono itseilmaisua harjoittaen tarkoitin että on olemassa äänekäs porukka jotka mielellään toistelevat mantroja e-kirjojen käyttömukavuudesta ilman omaa kokemusta asiasta. Siis tämä ”kyllä kirja sentään haisee hyvältä, joten tieto ja tarinat välittyvät paremmin” -porukka. Minusta läppäri sitäpaitsi haisee paremmalta kuin kirja. Pergamentti haisee melkein yhtä hyvältä kuin läppäri, mutta paremmalta kuin paperi.
Se kuinka paljon ihmiset lukevat vaikkapa sanomalehtiä tietokoneelta kertoo omaa tarinaansa. Ei sitä mielletä edes lukemiseksi, saatika ”sähkölukemisnäyttölaitteen” (meh) tms. käyttämiseksi vaan ihan tavalliseksi elämäksi vaan.
Paperinen kirja on hieno juttu, mutta ei kirjastot sen takia ole olemassa että paperi haisee tai tuntuu hyvältä.
Ei sitä e-kirjan lukijaa omasta pussista pitäisi joutua ostamaan jos sitä työn puolesta tutkii. Hmm hmm hmm.
Nämä laitteet ovat syntyneet tarpeesta saada kannettava ”soitin” kirjoille. Mikä voisi olla näppärämpi tapa kuljettaa isoa kirjamäärää mukanaan kuin e-kirjojen lukulaite! Laitteella on paperikirjaan nähden laajemmat käyttöominaisuudet.
Meille Eduskunnan kirjastoon on (henkilökunnan) testikäyttöön hankittu juuri muutama lukulaite. Tutustumme laitteisiin, kokeilemme ja pohdimme, mitä hyötyä niistä voisi meille ja/tai meidän asiakkaillemme olla. Tarkastelemme laitteita samalla kirjastoalan kannalta yleisemminkin.
Seuraankin kiinnostuneena eri kirjastojen lukulaitekokeiluja. Toivon, että jossain vaiheessa kokemuksia voitaisiin jakaa jollain foorumilla. Olen suunnitellut mahd. seminaaria aiheesta.
Sirkka-Liisa: Kyllä. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että kaikki mahdolliset kokemukset ja kommentit saataisiin kaikkien halukkaiden saataville eikä tieto jäisi vain testaajien tiedoksi. Tiedon jakaminen ei vie mennessään mitään pois! Olen itse luvannut kirjoittaa omista käyttäjäkokemuksista jos pääsen lukulaitetta kokeilemaan ja toivon, että muutkin jakaisivat kokemuksiaan avoimesti.