E-prujun lukija

Nyt digitoidaan!!

Me kirjastoimmeiset voitaisi miettiä miten voitaisi auttaa noita prujuja lueskeleviä, söpöjä opiskelijoita jotka parveilee kirjastoissa. Voitaisi aloittaa keskustelemalla keskenämme siitä, että miten prujut saataisi digitoitua. Todella monissa kirjastoissahan on jo kirja-skanneri, vaikka kutsummekin sitä vanhalla nimellä ”valokopiokone”. Aloitteeni kirjastoalan Kirjasto-kaapeli -foorumilla:

mace, 4. marraskuuta 2010 18:20: Onko kirjastossasi skannaavaa valokopiokonetta?

Moi. Näissä meidän kirjastoissamme pyörii jatkuvasti hauskoja opiskelijoita, joilla on noita monistepinoja l. prujuja. Lueskelevat niitä mielellään täällä meidän mukavissa tiloissamme. Varmaan monella tätä lukevalla on itselläkin kokemusta prujuista :)

Monisteiden lähde on monesti joko PDF-tiedosto (esim. Nellin kautta) tai kirja. Jälkimmäisessä tapauksessa opiskelijoilla on tapana, että yksi käy lainaamassa kirjan kirjastosta ja tekee ärsyttävän, sivujen kääntelyä edellyttävän työn ja kopioi kirjasta tarvittavat osat monisteiksi. Seuraavilla on helpompaa, sillä kopiokoneeseen voi laittaa lajittelijaan koko pinon jonka ensimmäinen opiskelukaveri on väkertänyt. Sitten painaa vaan vihreää nappia ja antaa kopiokoneen tehdä se kaikkein kaunein jonka se osaa, eli kopioida niin maan pirusti.

Monet modernit kopiokoneethan toimivat myös skannereina, tuottaen PDF-tiedoston USB-tikulle. Ja e-kirjan lukijahan ymmärtää ihan mukavasti näitä PDF-tiedostoja.

Onko teidän kirjastossanne sellaisia kopiokoneita, jotka toimivat myös skannereina? Tiedättekö onko teillä opastettu asiakkaita tällaiseen PDF:ksi skannaamiseen ja tiedättekö toimivatko asiakkaat jo näin?

Tuleeko mieleen kommentteja tällaisesta kirjastopalvelusta?

Kokeilin itse seuraavalla työkaluvalikoimalla:

  • Toshiba eStudio 2820c -kopiokone
  • microSD -muistikortti
  • microSD→USB -adapteri
  • microSD→SD -adapteri
  • Sony PRS-650 e-kirjan lukija
  • William Miller, Rita M. Pellen: Adapting to e-books -kirja (Routledge, 2009, ISBN 978-0-415-48378-0)

Toimii hienosti, minulta saa vaikka sähköpostitse tuon pikaisesti tekaisemani PDF-tiedoston jos haluaa nähdä sen mutta ei jaksa itse kokeilla (ILL=inter-librarian loan).

Valitettavasti tuolle Sonylle ei pysty skannaamaan suoraan, eli pitää käyttää USB-tikkua. Itse käytän tällaista pientä, kameroista ja kännyköistä tuttua microSD -korttia, jonka voi erilaisilla adaptereilla kytkeä sekä kopiokoneeseen (USB:llä) että e-kirjan lukijaan (SD). Tämä voi olla hyväkin juttu, jotta asiakkaiden tiedostot eivät tallennu laitteelle, vaan pysyvät muistikortilla. Voivat sitten käyttää sitä eri laitteissa tai tehdä sillä mitä lystäävät.

Tässä olisi valmiiseen kirjastopalveluun kaikki tarvittava, eli selvä asiakasasegmentti, kysyntää (juttelin juuri muutaman asiakkaan kanssa täällä Turun kaupunginkirjastossa, 3/4 oli heti kiinnostuneita), olemassaoleva prosessi ja käytänteet, tuotantomalli ja -työkalut sekä lukulaitteet. Saataisi noi e-kirjan lukijatkin tuotantokäyttöön, kun sitä jo odoteltua suomenkielistä kaunokirjallisuutta ei ole vielä(kään) ostettavissa. Voitaisi ohittaa samalla koko bibliofiilien ylläpitämä ”kyllä se media (eli vasinkannahan väliin sidottu/nidottu läjä selluloosalärpäkkeitä) on sentään tärkeä, ei niinkään se sisältö” kun noihin prujuihin ei kyllä kukaan ihan oikeasti ole kiintynyt: eivät haisekaan sillälailla hyvälle kuin Oikea Kirja ;) Prujut ovat massatuotettua käyttötavaraa (kuten suurin osa kirjoistakin) ja borneolaisen sademetsän haaskuuta. Prujujen käytön kehittämiseen me kirjastolaiset voitaisi ehkä yrittää panostaa ilman älytöntä tunteilua. Ei tunnu onnistuvan meiltä näiden ns. ”e-kirjojen” suhteen.

About these ads

9 vastausta artikkeliin ”E-prujun lukija

  1. Mutta eikös tuo nyt ole laittoman teoskopion luomista, piratismia, varkautta tahi murha? ”sto”-päätteisten terrorijärjestöjen pelko pitänee kirjastot kaidalla tiellä kaukana noin innovatiivisten palvelujen tarjoamisesta.

    Toisesta näkövinkkelistä katsottuna sen päivän ei enää pitäisi olla kaukana kun opiskelijoiden prujut ovat cc-lisensointuja, semanttisesti linkittyneitä kauniita XML-sovelmia jotka esittäytyvät harmonisesti niin videotykillä, kindlellä kuin kovakantisena kirjanakin…

    • Omaan käyttöön saa kopioida tai kopioituttaa mitä lystää, siihen tämä ”palveuinnovaationi” perustuu. Mitään aineistoa emme pysty tarjoamaan, mutta voimme auttaa asiakkaita hankkimaan aineistoja. Vähän niinkuin meillä on kirjastoissa käytössä myös nettipäätteitä.

      Tuohon jälkimmäiseen kappeleeseen on vielä matkaa, eikä mitään mielenkiintoista liene tuolla saralla edelleenkään odotettavissa kirjastoista. Me olemme ennen kaikkea logistiikkapalvelu, mutta voitaisi yrittää ulottaa logistiikkapalvelujamme tuonne digin ja anan välimaastoon esim. promoamalla sitä, että meillä on digitointityöasemia (l. valokopiokoneita) asiakkaiden ulottuvilla.

      Saksassa Freie Universitätissä ovat vieneet pidemmälle, mutta sama idea eli itsepalveludigitointi. Kts. kuvat .

  2. Opiskelijoilla näkyy olevan aika lailla läppäreitä. Skannaavat kopiokoneet ovat helppokäytöisiä ja tiedostot kätevästi levitettäviä. Mahtavatkohan enää käyttää noita kivikautisia paperitekniikoita? Paperisista kurssikirjoistakin on aina pula — ja skannerit lähellä.

    • Joo lärpyttimiä on tosiaan paljon liikkeellä ja se onkin hyvä homma. Niillä voi käyttää ainakin joitain kirjaston palveluita kuten aineistoluetteloa, suosituksia, tietopalvelua sähköpostitse tai chatitse jne. Läppärillä voi lisäksi voi lukea niitä ihmeellisiä e-kirjojakin tai vaikkapa digitoituja prujuja.

      Alkaa jo maistua happamalle suussa koko ”e-kirja” -käsite, pitäisi varmaan kieltäytyä tästä keskustelusta jo… mä olen niiiiin yli näistä e-kirjoista, jotka on siis niinku niiiiiiiin ysäri ja cd-rom :-P

      Nojoo, mut kyllä noita paprunivaskoita tosiaan ainakin täällä Turun kirjastossa näkyy vaikka kuinka paljon. Puhuin tänään siis neljän paperinivaskaa lukevan Turun kaupunginkirjaston asiakkaan kanssa ja näytin niille e-kirjan lukijaa sekä noita testiskanneja joita olin kirjasta tehnyt ja kuvailin ideaani miten se kopiointiprosessi voisi olla digitaalinen. 3/4 sanoi että joo toi kiinnostaa mua. Pieni otanta, mut jatketaan tätä.

      Pitääpä käydä urkkimassa myös siellä Karhupainossa vmsno. jossa kaikki ovat ilmeisesti jo vuosia (vuosikymmeniä) käyneet toimittamassa kopiointiasiansa. Käyhän oppilaitosten kopiokoneilla melkoinen vilinä. Ei ne opiskelijat siellä huvikseen pyöri, että ei paperi vielä ole aikaansa elänyt (vaikka ei noiden prujujen elinkaari montaa päivää olekaan).

  3. Otan empiirisen tarkastelun kohteeksi sen, kuinka paljon JYK:in asiakkaat lukevat monisteilta. Paperi- vs. läppäritiheyden vertailu lienee taas paikallaan.

  4. En usko, että kirjastoilla olisi mitään tällaisen palvelun pystyttämistä (tai verkkojakeluakaan) vastaan, kunhan vaan on varmaa, ettei syytetä tekijänoikeusrikkomuksesta. Aika harvassa ovat paperinpalvojat enää ainakin korkeakoulukirjastoissa.
    Ne TO-pykälät ovat osin aivan vimmatun vaikeita ymmärtää: tilaan Varastokirjastosta artikkelin, saan sen pdf-muodossa liitetiedostona, joka minun pitää tulostaa paperille loppukäyttäjää varten, koska e-muodossa välittäminen on laitonta. Hän voi sitten skannata sen uudestaan itse ja jakaa s-postin liitteenä eteenpäin – Dziisus!
    Kehitystä kyllä on tapahtunut: painettujen julkaisujen osittaiseen skannaamiseen on saatavissa keskitetty, maksullinen lupa Kopiostosta. Ensi vaiheessa sen voivat hankkia ammattioppilaitokset ja amk:t. Meillä on Diakissa lupa, iso helpotus esim. verkkokurssien rakentamisessa.

    • Tekijänoikeuden peruskäsitteet ovat verkkomaailmassa osittain hataralla pohjalla. Juurikin teoksen ja teoskappaleen ero kun häviää. Sinänsä absurdilta kuulostava saamasi toimintaohje kuulostaa valitettavan tavalliselta. Saamasi PDF-muotoisen artikkelin antaminen asiakkaalle digitaalisessa muodossa ei ole tarkkaan ottaen lain vastaista, vaan niiden sopimusten, joihin kirjasto on sitoutunut. Monet journaalit ovat vielä varsin takapajuisia digitaalijakelun osalta ja niiden kirjastoilta edellyttämät kommervenkit ovat paikoin todella tiukkoja.

  5. Joo, olis kiva jos pelko ei olisi merkittävä kirjastopalvelujen suunnittelua määrää tekijä. Kuvaamani kaltainen palveluhan on kirjastoissa jo ollut kauan, mutta voitaisi pienellä hiomisella siitä aika suoraviivainen prosessi. Suunnittelin tuon niin että nimenomaan asiakas tekee tuon kopioinnin, meidän ei tarvitse osallistua siihen oikeastaan muutenkään. Verkkolevitykseen en ottanut kantaa mutta kaikki varmaan arvaavat mitä mieltä olen siitä ja nykyisestä tekijänoikeudesta yleensäkin ja siitä kannattaako sitä noudattaa (ei kannata).

    Toi kuvaamasi kaukopalvelupainajainen on aika paha. Kaikki kuitenkin ihan hyvin tietää, että opiskelijat ja tutkijat välittää toisilleen tiedostoja suoraan. Mäkin teen niin, tietenkin. Tärkeintä tietenkin on että asiakas aineistonsa saa, ja ettei se ole niin hankalaa ettemme sitä hänelle mielellämme, nopeasti ja perusteellisesti toimittaisi.

    Oikeasti pitäisi antaa joku pieni tiedonvälityspalkinto jokaiselle, joka vääntäytyy kirjastopalvelujen äärelle tehdäkseen tai saadakseen sellaisen version julkaisusta, jonka voi laittaa USB-portilla varustetun kopiokoneen lajittelulaitteeseen (vai sanotaanko sitä ohisyöttölaitteeksi?).

  6. Päivitysilmoitus: Digitointia Karjalohjalla « Riippumaton asiantuntija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s