Esteet veke äkkiä että päästään pöllyttämään dataa
Epäonnistuin vähän aikaa sitten päättynyttä Cycling for libraries -epäkonferenssiamme varten valitsemani ”läksyn” teossa. Läksynäni oli löytää vähintään viisi argumenttia jolla kirjastot puolustavat kantaansa vastustaa avoimeen dataan siirtymistä. En löytänyt yhtäkään perustetta Cycling for libraries -osallistujilta enkä niiltä vierailemistamme Liettuan, Latvian ja Viron kirjastoilta joissa onnistuin ottamaan asian puheeksi.
Ainoa mielestäni vakavasti otettava argumentti johon olen aiemmin törmännyt on, että emme voi parantaa bibliografisen datamme saatavuutta Avoimen Datan myötä siksi, että me kirjastot emme omista dataamme, vaan niiden tekijänoikeudet ovat sisällöntuottajallamme eli käytännössä BTJ:llä. Tämä argumentti on ainakin Suomen tekijänoikeuslain nojalla virheellinen, sillä
- yksittäiset MARC (tms.) tietueet eivät ole tekijänoikeuden suojaamia
- tietokanta kokonaisuutena on tekijänoikeuden suojaama (49 §)
- työsuhteessa tehdyn tietokannan tekijänoikeus siirtyy poikkeuksellisesti tekijältä työnantajalle, eli luetteloijalta/ylläpitäjältä kirjastolle (40 b § 3)
Pyynnöistäni huolimatta en ole saanut selvyyttä millaisilla sopimuksilla BTJ:ltä tietueita ostetaan heidän Arvo-palvelustaan, ja mitä niissä sopimuksissa sanotaan. Kirjastojärjestelmien sopimukset eivät ymmärtääkseni siirrä tietokannan omistajuutta kirjastolta järjestelmätoimittajillemme Axiellille tai Innovativelle.
Erilaisia spekulaatiota tietenkin liikkuu, tyyliin kirjastojohtajien tai luettelointiammattilaisten taidottomuus, nousevien tietoliikennekustannusten pelko, välinpitämättömyys, kirjasto datan heikon laadun tuoma epävarmuus sen hyödyllisyydestä jne. Tällaisiä argumentteja en tietenkään ole kuullut kirjasto-organisaatioilta, vaan kollegoilta.
Kirjastotietokannat ovat kirjastojen immateraalista omaisuutta. Kirjastokimpoissa omistajuus on hieman epäselvää, mutta kirjastojen on pystyttävä perustelemaan omaisuutensa suojelemisen avoimessa tietoyhteiskunnassa.
Riippumaton asiantuntija 
Kiitos, Mace.
– sopimuksista ei kerrota, koska niitä ei tuolta osin ole olemassa ollenkaan. Veikkaan valistuneesti näin. Edes nykyisen artikuloimattoman tilanteen de facto voisi kirjoittaa auki ja alkaa sitten katsoa, että vastaako 80-luvulta alkanut muuttumaton käytäntö tietoyhteiskunnan ja TVT-kehityksen nykytilanteen vaatimuksia.
– 2 !!! mullahan on historiallinen tilanne Hailuodossa, kun mä aloitan ihan kohtsiltään alusta tietokannan kokoamisen. AINOALAATUINEN tilaisuus pistää nämä tekijänoikeus ja käyttöoikeusasiat paperille ja ojennukseen ja katsoa tietoisesti ja tavoitteellisesti, että mitä oikeasti nykytilanteessa voi tehdä. Parhaassa tapauksessahan…. entisenkaltainen lineaariseen istuntoon perustuva OPAC on historiaa. Kirjastoa käytetään tulevaisuudessa kohdeperustaisesti googlettamalla.
MACE! Autatko mua tekijänoikeusasiassa, tsekataan yhdessä papereita kun on sen aika, Tää on nyt sellanen kumisaapas-case, kerrankin, että miten käytännössä eikä aina vaan niitä periaatteellisuuksia! Ollaan meilillä tässä asiassa yhteydessä, jooko? Ja muuten yleisestikin: MITÄ KIRJASTO HALUAA TEHDÄ TIEDOLLA NETISSÄ, ja sitten tekijänoikeussopimukset s.e. tuo ensinmainittu mahdollistuu.
Mutta oli tuossa yksi, tuo aineistotietokannan tietoaineiston tietueiden avoin tai osittainen indeksointi ja googletettavuus. Miltä osin ja millä tavoitteilla?
Lisää? Mitä ja miten me halutaan netin kautta toteuttaa?
Tarkennus kohtaan 2: tietokantaa kokonaisuutena suojaa tekijänoikeus, ja se tekijänoikeus on kirjastolla.
Periaatteista en mene sanomaan, mutta eräs merkittävä käytännön este tälle kirjastodatan avoimmuudelle on se, että sitä varten tarvitaan kopio eli ns. dumppi kirjaston tietokannasta. Sitä ei useimmista järjestelmistä saa ulos muuten kuin Axiellilta tilaamalla. Se taas ensinnäkin maksaa sen verran, että samalla rahalla saisi kokoelmiin muutamia kymmeniä kirjoja ja CD-levyjä, ja toisekseen, rahasta huolimatta Axiellilta ei saa julkaisukelpoista dumppia kirveelläkään. Kaikki omalle kirjastolleni toimitetut dumpit ovat niin täynnä virheitä, ettei niitä kehtaisi mihinkään avoimesti esille laittaa. Ne eivät yksinkertaisesti vastaa tietokantaamme, vaan antaisivat siitä aivan vääristyneen kuvan.