Käyttäjäyhteistö on osa kirjastojärjestelmää

Häät 1905 (Lontoon juutalainen museo)

Osallistun kirjastojärjestelmän hankkijalle suunnatun opaskirjan kirjoittamiseen (BTJ julkaisee sen piakkoin). Väitän tekstissäni, että

Valitessamme kirjastojärjestelmän, valitsemme samalla myös sen käyttäjäyhteisön johon kuulumme. Etsimällä hyvän, avoimen ja rikkaan yhteisön ja sitoutumalla siihen saamme käyttöömme arvokasta, jo kertynyttä sosiaalista pääomaa emmekä jää kirjastojärjestelmän toimittajan kanssa paitsioon. Joidenkin järjestelmien ympärillä on tunnetusti hyvät käyttäjäyhteisöt (esimerkiksi avoimen lähdekoodin Koha sekä VuFind), toisista ei ole paljoakaan sanottavaa. Järjestelmätoimittajan suhde asiakkaisiinsa vaikuttaa paljon. Käyttäjäyhteisö – siis kollegamme – on osa sitä investointia, jonka järjestelmän valitessamme teemme.

Kirjastojärjestelmä ja muutkin teknologiset infrastruktuurit ovat tyypillisesti pitkäaikaisia ja kuormittavia kumppaneita ja tiiviisti sidoksissa kirjastossa tehtävään arkityöhön. Hyvin johdettu kirjasto siis katsoo tarkkaan kenet johonkin tuotteeseen/toimittajaan sitoutuessaan epäsuorasti ”nai sukuunsa”. Jos oma organisaatio on aidosti yhteistyökykyinen ja valmis panostamaan tuotteen ympärillä olevaan yhteisöön (pomojen väliset puolivuotiset pullakaffit eivät riitä oikeaksi yhteistyöksi), voi yhteisöstä paljon irti sellaista lisäarvoa, jota järjestelmätoimittaja eikä organisaatio itse saa aikaan.

Millaiseen yhteisöön Axiell Arenan tai Auroran, tai ExLibriksen Voyagerin tai Alephin valitseva kirjasto saa? Minusta asiaa voi hyvin verrata naimisiin menoon; millainen suku tulee naimakaupan mukana? Hullu, flegmaattinen, talkoovalmis, tyystin arvaamaton vai millainen?