Hauta on avoin (kiitos barryegan@Flickr)
Minnehän kirjastoihmiset menevät, kun jättävät kirjaston? Noh, monet tietenkin lähtevät eläkkeelle ja jättävät työelämän kokonaan. Arkipuheissa tämä vaikuttaa olevan yleisin käsitys meidän urakulustamme. Mutta minne muualle me kirjastoihmiset tapaamme menemään, ellei vielä ole eläkkeen aika? Mitkä ovat urillemme mahdollisia tai tyypillisiä käänteitä?
Ainakin jokin aika sitten oli tapana että yritysten toimarit ovat pestissään nelisen vuotta, ja vaihtavat sitten muualle. Tapaan kyselemään kollegoilta tästä aiheesta, ja joku muisti että muistakseni Oulussa on ollut kirjastotoimenjohtaja joka siirtyi paikaltaan jonnekin muualle kuin eläkkeelle. Sairaseläkeläisiä on joku osuus. Jotkut vie ennenaikainen kuolema. Joidenkin kirjastotyyppien polku vie alamme oppilaitoksiin opettamaan. Yksi kollegani Helsingin kaupunginkirjastolta jatkoi pelialalla ja teki sittemmin Angry Birdsin. ELY-keskusten tyypeistä osa on kirjastoista lähtöisin. Jokunen varmaan on jäänyt työvoimakortistoonkin (tietenkin huolellisessa aakkosjärjestyksessä pääkirjauksen mukaan). Minne yliopistojen kirjastoista siirrytään? Arvatenkin palveluntarjoajillamme BTJ:llä ja Axiellilla on väkeä joiden ura on siirtynyt pois kirjastoista (vaikka ovat toki alallamme).
Ura kirjaston lainaustiskiltä voi viedä vaikkapa Angry Birdsin tekemiseen
Onko näistä kirjastoihmisten uramatkoista jotain tutkimusta olemassa? Suomen kirjastoseura vink vink.
IFLAn NPSIGin tyyppien ja muiden ulkkisten kanssa jutellessa saa kuvan, että (siis siellä ulkomailla) alalle on ensinnäkin vaikea saada uusia ihmisiä, ja ongelmana on että he ovat lähtöherkkiä eivätkä oikein tunnu juurtuvan alallemme.
Kysymys on kirjaston suhteesta ympäröivään maailmaan. Kysymys on myös urasuunnittelusta, ja kirjastotyön vaikutuksesta henkilön työmarkkina-arvoon (ml. omaani). Tästä puhuttiin useammankin kerran Eräpäivä! – Voimasanoja kirjastosta -pamfletin (toim. Veera Ristikartano, Antti Virrankoski, BTJ, 2011, ISBN 978-951-692-868-8) kirjoittajien skypekokouksissa teosta laadittaessa. Mitä kirjastoalan koulutuksissa sanotaan tuoreille opiskelijoille, kun heidän eteensä piirretään tulevaisuuden mahdollisuuksia? Opiskelemasta sinne kirjastoon… joo, ja entä sitten?
Periaatteessa… siis jos alamme kertoma Suuri Tarina koettaisi totena myös alamme ulkopuolella, meitä ”tiedon järjestelyn, hakemisen ja saatavilla pitämisen tosikovia ammattilaisia, ja vieläpä loistavia asiakaspalvelijoita ja lisäksi melko edullisia” suorastaan headhuntattaisi nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa, vai mitä?
Riippumaton asiantuntija 
Kas, nimim. ”kohta entinen kirjastonhoitaja” kyseli tänään samaa Kirjasto-kaapelilla, kertoen itse olevansa vaihtamassa alaa. Tsemppiä hänelle!
Kääh, kuvittelin jo kommentoineeni tähän…
Mut. Tiedän muutaman ihmisen, jotka siirtyivät yrittäjiksi muille toimialoille. Kiinnostavaa sinänsä. Friikkuna haluaisi alalla toimia useampikin, eikös Päivi Jokitalokin toimi?
Vasta kuulin, että eräskin omistaa Punavuoressa kahvilan, jossa nautin parasta teetä ikinä. Sikäli olen iloinen, että hän vaihtoi alaa, sillä hänen kahvilansa on erinomainen. Luulen, että omakin tieni voisi luontevasti viedä samaan suuntaan, jos julkisaloilla työskentely alkaa joskus liikaa jurppia.
Mace, kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi. Olen myös tykönäni pohtinut omaa uraani. Vasta kolme vuotta valmistumisesta, pari vuotta vakituisessa informaatikon työssä koulukirjastossa, hyvät puitteet ei mitään ongelmia. Mutta tyssääkö työurani tähän? Siirtyminen esimerkiksi korkeakoulukirjastoihin (AMK, yliopisto) kiinnostaisi, mutta kiinnostanko minä heitä. Kuinka vaikeaa käytännössä on päästä toiselle ”kirjastosektorille”? Haaveeni olisi päätyä lopulta kirjastoaineiden opettajaksi, tarvitsen toki vielä kokemusta alle ja mielellään vielä joltain toiselta kirjastosektoriltakin.
Entisiä työkavereitani on siirtynyt peliteollisuuteen, kirjailijaksi, kauppiaaksi, Nokialle jne. Ei kaikki jää samalle alalle roikkumaan. Ihan niinkuin muillakin aloilla ammattilaiset kaipaa piristystä työelämään ja siirtyy vaikka kirjastoalalle.
Kiitos kommenteista tyypit.
Minusta tämä on tietyllä tapaa keskeinen kysymys juuri siksi, että tämä jotenkin heijastelee kirjastojen ja ns. ”ulkopuolisen” yhteiskunnan suhdetta. Tämän kysymyksen henkilökohtainen aspekti uran, työidentiteetin yms. kannalta tekee tästä kysymyksestä myös hyvän koska se on jokaikistä ihmistä lähellä. Hannen ”kiinnostanko minä heitä” -ajatusta käännellen: ”ketä me kiinnostamme?”
”Minne kirjastoihmiset menevät” -kysymyksen kaltainen, mutta suppeampi eikä kaikkia ihmisiä koskettava kysymys on se, että missä muiden alojen konferensseissa kirjastoihmiset käyvät esitelmöimässä. Tämä tuli mieleen Kirjastopäivillä Turussa jokunen vuosi (2009?) sitten, kun kaikki olivat innoissaan Alkon esitellessä uutta asiakaspalvelukonseptiaan kirjastokonffassa, ja mietin että millaisessakohan rinnakkaistodellisuudessa kirjasto kävisi opettamassa Alkolle miten asiakaspalvelukonseptia muutetaan… ja siitä kysymyksestä sitten edelleen ja edelleen yleistäen.
Henkilökohtaisemmalla tasolla kiinnostaa kyllä ottaa etäisyyttä näihin meidän virastoihin, ja jos esim. friikkuna/semifriikkuna saisi enemmän, paremmin ja laadukkaammin aikaan niillä saroilla joilla haluan saada juttuja aikaan. Niin se kyllä kiinnostaa. Haluan olla kirjastoalalla ja työskennellä kirjastojen ja ennenkaikkea kirjastopalvelujen kanssa, mutta en välttämättä kirjastoissa sisällä. Ja takataskussa on myös kahvilaa varten muutama (omasta mielestäni) hyvä ajatus 😉
Mulla halu vaikuttaa ja kehittää kirjastoja toi projektielämästä sinne missä oikeasti tapahtuu. Kyllästytti näennäiskehittäminen. Tätä ruohonjuuren johtamista nyt aikansa. Sit kahvila & life style -liikkeen yrittäjäksi 😉 Tai jotain. Näiden välissä hyvää kahvia ja positiivista, voimaannuttavaa hermojen testailua.
Ihan kiinnostava bloggaus – ajattelin vaan kommentoida toisesta suunnasta: itse olen työskennellyt aikaisemmin opetusalalla (yliopisto/amk), tutkijana, ’osa-aikaisena’ taiteilijana ja kirjoittajana. Kaikkea tätä n. 10 vuotta pätkätöissä (2kk-1v). Parin vuoden työttömyyden jälkeen kouluttauduin kirjastonhoitajaksi ja kas kummaa, sain reilu vuosi sitten elämäni ekan vakiduunin yleisen kirjaston kirjastonhoitajana! Olen ollut tosi tyytyväinen so far, voin käyttää kaikkea aiempaa kokemustani ja osaamistani hyväksi nykyisessä työssä. Tietenkään tulevaisuudesta on mahdoton sanoa mitään varmaa, mutta toistaiseksi menee hyvin 😉