Interludi XVI

Olen kirjoittelemassa PIKI-tietokannan siivousmenetelmät -projektin loppuraporttia, ja taustalla soivasta teknomiksauksesta huomioni kiinnitti tämä. Ignacio: Virton (Chris Liebing remix) (Music Man, 2001).

Mainokset

Kirjastojärjestelmät vai kirjastot ilman järjestelmää

Joulutontun tehtävää toimittanut kuriiri toi juuri himaan tekijäkappaleeni Jarmo Saartin ja Pirjo Tuomen toimittamasta Kirjastojärjestelmät vai kirjastot ilman järjestelmää -teoksesta (Avain, 2012, ISBN 978-951-692-947-0). Toimittajien lisäksi tekstiä on Juha Hakalalta, Ari Rouvarilta, Petri Tonterilta, Ari Mäkirannalta, Sami Varjolta, Lea Tastulalta, Vesa Suomiselta, Ari Haasiolta ja hieman myös allekirjoittaneelta. Osaltani haluan kiittää kaikkia prosessista, ja kehoitan blogin lukijoita tutustumaan näihin erittäin hyviin, ajankohtaisiin ja todelliseen kokemukseen pohjaaviin teksteihin.

Omasta mielestäni mielenkiintoisin oma argumenttini on se, että kirjastojärjestelmän käyttäjäyhteisö on osa ko. järjestelmää, ja tämä tulisi huomioida hankinnassa. Lisäksi tuossa on muutama sanaseni siitä, mitä sosiaalinen media merkitsee kirjastoalan sisällä (vrt. asiakkaille mainostaminen). Muut kirjoittajat kertovat esim. Kohasta ja Evergreenistä, KDK:sta, Melindasta, musiikkiin liittyvästä tietopalvelusta sekä sen työn auttamisesta luetteloinnin ja verkkokirjaston avulla, selailunäkymistä sekä norsuista. Avoin lähdekoodi, avoimet rajapinnat ovat tietenkin keskiössä, koska kirjastot haluavat saada asioita aikaan.

Siis joululomalukemistoa parhaimmillaan. Sain kaksi tekijäkappaletta, laittakaa esim. sähköpostilla tai fesessä postiosoitteenne, niin voin postittaa toisen lainaan (joo kyllä, lainaaminen on mahdollista ilman kirjastojärjestelmääkin).

Berliinin yleisissä kirjastoissa saa varaukset suoraan kotiin

ZLB:n maksut, sis. kotiinkuljetus

Berliinin yleinen kaupunginkirjasto Zentral- und Landerbibliothek Berlin (ZLB) postittaa varaukset suoraan kotiin. Kaikille asiakkaille. Palvelu maksaa 2.5€ per teos, eli vain 1.5€ enemmän kuin normaali varausmaksu, jossa asiakas noutaa teoksen kirjastosta.

Berliinihän muodostuu semiautonomisista kaupunginosista omine valtuustoineen yms, ja siellä onkin kaksitoista ”kaupunginosakirjastoa”, joilla kullakin on pääkirjasto sekä muutama haarakirjasto. Lisäksi on ”virtuaalinen” kaupunginkirjasto ZLB, joka on siis yleisten Berliinin kirjastojen keskuskirjasto. Se on hyvin tunnetuista historiallisista syistä kahdessa erillisessä rakennuksessa, ja vierailin parin kollegan kanssa viimein myös sisällä Amerika-Gedenkbibliothekissa (AGB) pari päivää sitten. Toisessa rakennuksessa, eli Berliner Stadtbibliothekissa olen käynyt aiemmin. Tällä kertaa minut vei Berliiniin Cycling for libraries -osallistujien tapaaminen, jossa meitä oli koolla peräti parikymmentä.

Happyface

Tähän kotiinkuljetuspalveluun törmääminen nyt juuri Berliinissä oli jännä sattuma, sillä innostuin asiasta 2009,  juuri siellä matkaillasseni (omg joko siitä on kolme vuotta enkä vieläkään ole saanut tätäkään ideaa ajettua läpi suomen kirjastomaailmassa #fail). En tiedä yhtään kauanko Berliinissä tämä palvelu on ollut, mutta multa on mennyt tutkan alta.

Formatdag 2012 aiheena kirjaston ja äänen suhde

https://i1.wp.com/farm9.staticflickr.com/8489/8231606373_d81d5d24c5_z.jpg

Mitä järkeä on äänikonferenssista jos ei pääse mölyämään? Formatdagissa rakennettiin syntetisaattoreita porkkanoista

Pääsimme Pennasen Jukan kanssa osallistumaan Formatdag 2012 -konffaan (myös Fese) Västeråsissa, Ruotsissa (saimme Cycling for librariesin myötä Axiell Nytänkarpris 2012 -palkinnon). Tämä oli mahtava tilaisuus päästä osallistumaan lähtökohtaisesti ei-kansainväliseen, ulkomaiseen kirjastotapahtumaan. Taisikin olla eka kertani, ja ruotsin ja jopa tanskan kielen ymmärryskin riitti hyvin.

Aivan mahtava puumaja Västeråsissa

Aivan mahtava puumaja Västeråsissa

Tämänkertaisen tapahtuman teemana oli Ljud eller oljud, eli kirjaston suhde ääneen. Tavallaan asiahan on mitä ilmeisin, sillä jos kirjastot yhdistyvät kirjojen lisäksi johonkin muuhun, se on hiljaisuus (eli ääni). En ole kuitenkaan koskaan kuullut että aiheesta olisi revitty asiaa koko päivän verran, ja tästä pisteet järjestäjille eli Västeråsin kaupunginkirjastolle ja muille. Äänen sosiaalisiin, kognitiivisiin ja emotionaalisiin merkityksiin sekä äänisuunnitteluun johdatteli Aalborgin kirjaston kanssa äänisuunnittelua tehnyt Sonic Mindsin Daniel Schougaard.

Johdannon jälkeen kuultiin tarkemmin millaista Aalborgissa on viety tuotantoon. Kirjasto on tehnyt perinnelauluun perustuvan jinglen, jota käytetään kuulutusten, podcastien ym. yhteydessä, ja sitä mukailevaa musiikkia käytetään puhelinpalvelun jonossa sekä taustamusiikkina kirjastotilassa. Paljon hyviä ideoita.

Ääniantropologinen äänimaisemakompetenssiharjoitelma at Turun Kaupunginkirjasto

Ääniantropologinen äänimaisemakompetenssiharjoitelma at Turun Kaupunginkirjasto (kuuntele SoundCloudissa)

Ääni kirjastoissa kiinnostaa minuakin, josta erityinen kiitos kuuluu Yhdyskuntasuunnittelu -lehden (ISSN 1459-6806) numerolle 2011:1 vol. 49 (yök PDF). Siinä kerrottiin äänestä yhteiskunnallisena ilmiönä ja tuotteena, ääniantropologiasta, äänikävelyistä ja siitä miten äänien nauhoittaminen dokumenttien tuottamisen lisäksi muuttaa tapaamme kuunnella. Turun pääkirjastolla työskennellessäni teinkin kuunteluharjoituksia nauhoittelemalla äänimaisemia asiakastiloista, avotoimistostani, henkilökunnan käytäviltä, Sirius -kahvilasta, kirjaston piha-aukiolta ym. Lisäksi äänittelin työmatkaani sekä kävellen että pyörällä.

Jos kirjastoissa haluaisi tehdä muutakin äänisuunnittelua kuin ”sssshhhh!” (joka on äänisuunnittelun toimeenpanoa mitä konkreettisimmalla tavalla), voisi esim. harmonisoida kaikkien Suomen yleisten ja miksei muidenkin kirjastojen viivakoodinlukijoiden tuottaman piippaukset, ja ehkä myös työpuhelinten soittoäänet. Nämähän ovat jo tuttuja äänielementtejä kirjastoissa. Tätä kirjoittassani mieleen tulee kuin itsestään kolmen eri viivakoodinlukijalaitteen piippaukset, joita olen urani aikana saanut kuulla. Samoin muutama puhelimen soittoääni tulee mieleen myös. Aika voimakkaita muistijälkiä siis!

Äänittämisen lisäksi RjDj on itselleni ollut hyvä apuväline kuuntelun harjoitteluun. Heinrich Böll kirjoitti Tohtori Murken kootut hiljaisuudet (Dr. Murkes gesammeltes Schweigen, 1955) joka on inspiroiva. Formatdagin lounastauolla puhuimme katoavien äänten keräämisestä ja museoimisesta.

Berliinin Museum für Naturkunde tarjoaa lintujen lauluja kännykän soittoääniksi

Berliinin Museum für Naturkunde tarjoaa lintujen lauluja kännykän soittoääniksi

Tästä ääni+kirjasto -aiheesta voisi hyvinkin saada kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä aikaan, ja tämä on aika kaivelematon asia. Musiikkikirjastoihmisten joukosta luulisi löytyvän tämän suuntaista fokusta. Voisi vaikkapa lainata ”äänipurkkeja” asiakkaille äänisisustamiseen, hyötyä tuosta RjDj:stä, mitata kirjastojen desibelimääriä ja häiriöääniä ja laatia kirjastojen webbisivuille ”meluennusteet” jne. jne. Olen yrittänyt miettiä modulaarisynteesiympäristöllä puredatalla toteutettua, eräänlaista ”stetoskooppia” jolla henkilökunta voisi kuunnella kirjaston tilaa, mutta en ole päässyt ajatuksessani puusta pitkään ja se lähti rönsyilemään toiseen suuntaan.

Tuohon kirjasto ∈ hiljaisuus -stereotypiaan vedoten ääni- ja äänettömyyssuunnitteluhan voisi periaatteessa olla erikoisosaamistamme, jota voisimme viedä muille aloille.

Q. Ethan McCallum: Bad Data–Mapping the World of Data Problems

O’Reilly on vastikään julkaissut huonoa dataa käsittelevän oppaan Q. Ethan McCallum ja työryhmä: Bad Data Handbook – Mapping the World Of Data Problems (O’Reilly Media, 2012, ISBN 9781449321871).

Q. Ethan McCallum: Bad Data Handbook–Mapping the World of Data Problems

Q. Ethan McCallum: Bad Data Handbook–Mapping the World of Data Problems

Miltäs tämän teoksen MARC-tietue mahtaa näyttää? Ai täydelliseltä ja tyhjentävältä? Kiva. Entäs 5 vuoden päästä kun tietueparka on vedetty läpi parista formaattikonversiosta ja järjestelmäuudistuksesta?

Ostin e-kirjana, tästä on luultavasti iloa nykyisessä työssäni kun siivoan PIKI-kirjastojen tietokantaa.