”Miten mikään voisi enää meitä turvata?”

Antti Eskola kertoo Uhka, toivo ja vastarinta -teoksessaan (Kirjayhtymä, 1984, ISBN 951-26-2659-4) 80-luvun mielenmaailmasta, yhteiskunnasta pommin varjossa. Kirjastolaisiakin on haastateltu, joille annettua esseen kirjoittamistehtävää on pohjustettu tähän tyyliin

Kuvittele, että eletään vuotta 1996. Järjestetään suuri kirjastoalan konferenssi. Parin konferenssipäivän jälkeen se on pakko keskeyttää. Miksi? Mitä oikein on tapahtunut?

Opetusministeriön vastikään julkaisema Näkemyksiä tulevaisuuden kirjastomaisemista -artikkelikokoelma suuntaa vuoteen 2035.

(Näkymyksia tulevaisuuden kirjastomaisemista via Sorvipenkki)