Kirjaston asiointiprosessi aikajanalle

Birgit Mager

Viime perjantaina, osana Helsingin kaupunginkirjaston 150 -vuotisjuhlavuotta ja siihen kuuluvaa luentosarjaa, Birgit Mager luennoi palvelusuunnittelusta Kansallismuseolla. Mieleen jäi erityisesti Birgitin näyttämä aikajana, jota olivat käyttäneet suunnitellessaan erään lentokentän palvelukokonaisuutta.

Tälläinen timeline voisi olla hyödyllinen

Birgitin käyttämässä esimerkissä on merkitty peräkanaan ne toimijat, jotka ovat vastuussa lentomatkaajan käyttäjäkokemuksesta. Ensimmäisenä on matkatoimisto, sitten julkinen liikenne lentokentälle, lentokentän hallinto jne. Aikajanaan on merkitty pisteet, joissa interaktiota tapahtuu asiakkaan ja prosessiin osallistuvien toimijoiden kanssa.

Tällainen voisi olla mielenkiintoinen laatia kirjastonkin käytöstä. Näen kirjaston käyttöprosessin huomattavasti polveilevampana ja monimutkaisempana kuin lentokentän, mutta kuvauksia voisi luoda muutaman erilaisen. Kirjan lukeminen olisi tietenkin ilmeisin asiointiprosessi. Suurin osa ajastahan menee varsinaiseen kirjan lukemiseen, tai kenties varauksen odotteluun. Mutta voisi olla herkullista sovittaa kirjaston organisaatiokaavio kirjan lukuprosessin kokonaisuudessaan päälle ja katsoa silta kantilta mikä on esimerkiksi Henkilöstö- ja hallintopalvelut -yksikön, Taloussuunnittelu- ja logistiikkayksikön sekä Verkkokirjastoyksikön kontribuutio kokonaisuudessa.

reCAPTCHA on nerokas!

reCAPTCHA

En ole aivan varma kuinka monella eri tavalla tämä on mahtavaa (äkkiseltään mieleen tulee ainakin neljä), mutta reCAPTCHA on spämmintorjuntamenetelmä blogeihin ym. webbiin, joka samalla auttaa kirjojen digitoinnissa.

Homma menee näin: monien blogien kommenttilaatikoiden tai muiden webissä täytettävien lomakkeiden ohessa on sellainen tehtävä, jossa pitää kirjoittaa jokin vaikeasti luettava sana tai muutama pieneen tekstilaatikkoon. Idea on se, että tietokone on huono lukemaan tuollaisia vääristeltyjä tekstinpätkiä, mutta ihminen on luontaisesti sellaisessa erittäin hyvä. Tarkoitus onkin erotella ihmiset koneista kun ei haluta että mikään tietokoneohjelma käy täyttelemässä noita lomakkeita, yleensä roskapostin lähetystä varten. Tällaisen nimi on captcha.

Noniin, on olemassa sivustoja jotka tarjoavat näitä captcha-palikoita joita sivun ylläpitäjät voivat upottaa omille sivuilleen. Tyypillisesti juuri blogeihin, mutta myös erilaisiin äänestyksiin ja palvelujen rekisteröitymislomakkeisiin niitä laitetaan. Luis von Ahn katseli päivänä eräänä oman palvelunsa tilastoja ja mietti, että vaikka palvelu tehokkaasti estää roskapostin ja muun kuran lähettämistä webiin, joka kerta kun ihminen täyttää tuollaisen captcha-testin, hän tavallaan haaskaa 10 sekuntia elämästään. Ja kun sadat miljoonat ihmiset täyttelevät testejä päivittäin, aikaa valuu hukkaan todella paljon. Noh, Luis keksi että jos tuo captcha ei olisikaan joku koneen luoma tekstinpätkä niinkuin ennen, vaan sellainen sana  jota kone ei ymmärtänyt kirjaa digitoidessa, voitaisi roskapostia vastaan taistelevia ihmisiä käyttää samalla tekstintunnistuksen oikolukemiseen. Siitä syntyi reCAPTCHA. Lainaus webbisivulta:

But if a computer can’t read such a CAPTCHA, how does the system know the correct answer to the puzzle? Here’s how: Each new word that cannot be read correctly by OCR is given to a user in conjunction with another word for which the answer is already known. The user is then asked to read both words. If they solve the one for which the answer is known, the system assumes their answer is correct for the new one. The system then gives the new image to a number of other people to determine, with higher confidence, whether the original answer was correct.

Paraikaa meneillään on vanhojen New York Timesien digitoinnin oikoluku. Olen toki nähnyt noita captcha-palikoita vuosikausia, mutta en ole aiemmin tiennyt tästä oikoluku-aspektista. Tämä on sellaista kirjastotyötä jossa minä haluan olla osallisena!

Lähteenä CBC:n Spark jakso 91. Much love ❤

Kirjastolainat suoraan himaan?

Mitäs postiitellapaketti maksaakaan, katsotaas… Toisen luokan maksikirje näyttää kirjastoaineiston kotiin toimittamista varten sopivalta tuotteelta.

max paino hinta
250g 3.15€
500g 4.50€
1000g 7.10€
2000g 11.50€

Yleisimmät kirjastoaineistot mahtuvat kokorajoituksiin ongelmitta ja maksikirje toimitetaan kotiin jos se mahtuu postiluukusta, muutoin on paketti noudettavista lähimmästä postitoimistosta (joita on esim. Helsingissä noin 150kpl, noin kuusi kertaa enemmän kuin kaupunginkirjastoja). Maksimipaino on 2kg ja hinta porrastettu painon mukaan kuten viereisessä taulokossa on koottu.

Nykyään HelMet -kirjastossa on varausmaksu 0.50€, muualla varausmaksu on kalliimpi tai halvempi. YTV sivuilta löytyy tiedot lähiliikenteen hinnoista mutta tässä laskelmassa ei nyt yritetä selvittää siihen, paljonko kirjastokäynti henkilölle maksaa matkakustannuksina, menetettynä työ-, opiskelu- tai vapaa-aikana. Sanotaan, että kirjastokäynti voi joissain tapauksissa tuottaa jopa miellyttävämmän elämyksen kuin saman ajan käyttäminen johonkin muuhun toimintaan. Mene, tiedä. Väitän kuitenkin, että (listahinnoilla laskien) 2.65€ arvoinen, maksullinen lisäpalvelu voisi olla asiakkaita kiinnostava palvelu.

Samaan hintaan saisi muuten kansallisen kaukolainajärjestelmän nykyisen hankalan ja jopa salaisuutena pidetyn kaukolainajärjestelmän sijaan. Asiakkuus pitäisi järjestää jotenkin, seim. hankkimalla kirjastokortti faksaamalla kopio passistaan, henkilökortistaan, ajokortistaan tms. lähettävään kirjastoon. Kansallista kirjastoasiakkuusjärjestelmäähän ei Suomessa toistaiseksi ole.

Ja napina siitä, että yleisen kirjaston palvelujen pitää olla ilmaisia on tämän maksullisen lisäpalvelun kohdalla turhaa. Totta on, että Kirjastolaki 5§:ssä näin määrääkin:

4 luku

Kirjastopalvelujen maksuttomuus

5 §

Kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.

Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia.

Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun.

Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maksullisia lisäpalveluja voitaisi kehittää; maksavathan aivan tavallisetkin, kirjastosta itse noudettavatkin varaukset HelMet-alueella 0.50€ ja esim. Hämeenlinnassa itse tehty varaus maksaa 1€, virkailijan tekemä varaus 1.20€ ja seutuvaraus naapurikuntien, mutta samassa kimpassa olevista kirjastosta 2.50€. Tämä on jo 80% maksikirjeen hinnasta.

Maksikirje toimitetaan kotiin kolmanneksi työpäiväksi. HelMet -alueella varaukset tulevat kirjastosta noudettavaksi varauksen tekoa seuraavaksi tai sitä seuraavaksi työpäiväksi, riippuen siitä tuleeko varaus oman kaupungin kirjastosta vai muualta pääkaupunkiseudulta. Sähköposti-ilmoitus lähetetään sitten seuraavana yönä.

Kotiin toimittamispalvelu ei asettaisi asiakkaita eriarvoiseen asemaan sillä tavallisia, kirjastosta noudettavia ja halvempia varauksia voisi silti tehdä ellei halua kirjoja toimitettavan suoraan kotiinsa. Tähän vetoaminen on silkkaa narinaa.

Periaatteessa tässä ei ole mitään uutta: kirjastot antavat jo valikoidulle osalle asiakaskuntaa kotipalvelua, eikä tätä toimintaa ole syytä lopettaa. Päinvastoin sen kysyntä ja toivottavasti myös resurssit kasvavat tulevaisuudessa, kun ne ihmiset joilla on kirjaston hyväksynä syy olla tulematta paikalle lisääntyvät. Tällaisia syitä ovat toistaiseksi olleet esimerkiksi vanhuuden tai ruumiinvamman tuoma huono liikkuvuus.

Yleisten kirjastojen aineisto on jo miltei poikkeuksetta lainattavissa (huom tämäkään ei ole mikään luonnonlaki), joten kotiin postittaminen muuttaa vain sitä, odotetaanko asiakkaiden tulevan paikan päälle kirjastoon tai lähettävän jonkun tutun sinne puolestaan.

Kirjaston toimipisteiden välistä logistiikkaa pyörittää ulkopuolinen toimija, pääkaupunkiseudulla nykyään Itella. Ei tässäkään suhteessa astuttaisi minkään sellaisen raja-aidan yli, jota ei ole jo ylitetty. Ulkoistaminen on julkishallinnossa aina kiperä paikka, mutta logistiikan osalta on jo päätetty että se voidaan ostaa ulkoa.

Jos haluatte pilata päivänne, niin katsokaapa piruuttanne R-Kioskin Ärrä Express -noutopakettipalvelua hyödyntäviä firmoja. Valtaosa niistä on kirjankustantajia ja -kauppoja ja niiden tuotteet edustavat laajaa osuutta kirjastojenkin tuotteista. Palvelulla on yli 500 toimipistettä (R-Kioskeja on vielä enemmän).

Fillarilähetti kuljettaa paketin about kympillä. Tunnissa. Samoissa hinnoissa ja nopeuksissa liikkuu ravintolaruoan kuljetuspalvelu Gastronautti ja halvimmat pizzat on saanut kotiin veloituksetta siitä asti kun minä olin vielä nuori. Onkohan ennakkotapausta siitä, että joku lähettää fillarilähetin hakemaan kirjastosta teoksen jonka tarvitsee pian, mutta ei itse viitsi lähteä sitä hakemaan? Pitäisi ihan piruuttaan kokeilla!