E-kirjat – kirjaston kohtalon kysymys?

E-kirja -seminaarin tallenteet ovat katsottavissa verkon kautta

Eilen Entressen kirjastossa oli E-kirjat – kirjaston kohtalon kysymys? -tapahtuma. Sisäänheittoteksti on tällainen:

Mitä e-kirjojen kehitys merkitsee yleiselle kirjastolle? Miten takaamme kansalaisten vapaan pääsyn tietoon/ pysyvän oikeuden lainata kirjallisuutta maksutta kirjastosta riippumatta siitä, missä muodossa kirja julkaistaan? Miksi laillisen e-aineiston hankkiminen on hankalampaa kuin laittoman? Tekijänoikeudet?

Tapahtuma onneksi tallennettiin, ja löytyy kahdessa osasta täältä (1 tunti 15 min) ja täältä (10 min). Suomen kirjastoseuran pj:n Jukka Relanderin johtamassa paneelissa äänessä olivat Sari Enckell-Jylhä (Akateeminen Kirjakauppa),  Ari Hakkarainen (klaava.fi), Paula Mikkonen (FinELib), Jukka-Pekka Pietiäinen (Suomen tietokirjailijat ry), Viveca Still (Opetus- ja kulttuuriministeriö), Sirpa Tilli, (Kirjavälitys) sekä Fredrik Rahka (Otava). Jukka esittelee panelistit ensimmäisen videon noin 6:50 alkaen.

En valitettavasti päässyt livestreamin äärelle, mutta kuuntelin tallenteen (näkemistä ei juuri ole) iltasella ja mietin nyt jälkeenpäin mitä keskustelusta oikeastaan jäi mieleen. Tietenkin perinteiset ”sisällöt on tärkeimpiä” ja ”kyllä kirja sentään on paras mahdollinen käyttöliittymä” -argumentit kuultiin moneen kertaan, samoin että tekijänoikeudet ”ovat haaste” ja ihmeteltiin että mikähän se mahtaa olla se kirjastojen rooli tulevaisuudessa. E-kirjojen formaatitkin ovat vielä vakiintumattomia eikä koko e-julkaisuasiaan voi kirjasto ottaa kantaa ennenkuin joku jälleenmyyjä voi myydä meille näitä ihmeellisiä, ihmeellisiä e-kirjoja.  Klassikkokamaa. Asiaa tuntemattomien kannalta on hyvä että panelistit puhuivat myös omistamisen muuttumisesta, ”omistaminen” on hieman outo ajatus elektronisessa maailmassa. Myös lainaamisesta puhuttiin, joka nivoutuu tähän omistamiseen, me kirjastothan emme välttämättä omista e-aineistojamme, joten lainaamme niitä eteenpäin niiden omistajan luvalla (=lisenssillä). Syvempiä vesiä kolusi Jukka-Pekka Pietiäinen, vauhtiin päästyään. Terkut hänelle!

Keskustelun myötä yritettiin useampaan kertaan muistutella, ettei kirjaa, e-kirjaa ja e-kirjan lukulaitetta ole mitään syytä sekoittaa toisiinsa, kyseessä ovat täysin eri asiat. Tämä on tietenkin totta ja tuntuu ehkä hieman koomiselta asiasta muistutella, mutta nämä menevät aika monesti edelleen sekaisin. Ongelmana on fiksaatio sanaan ”kirja”. Vaikka paneelinkin aikana mainittiin monia julkaisuja jotka ovat oikeasti e-kirjoja, näistä käytettiin sellaisia termejä kuin ”raportti” tai ”mietintö”. Niissä kaikissa on etukansi, nimiölehti, sivunumerot, ”sivuja”, paljon, paljon sanoja tietyssä järjestyksessä ja lopulta viitteet sekä takakansi. Niillä on ISBN-numerotkin. Silti miellämme ne raporteiksi ja mietinnöiksi, jotka käsittelevät esimerkiksi lähitulevaisuudessa odotettavaa kirjan murrosta e-kirjaksi.

Mitä tuohon muutokseen an sich tulee, niin keskustelussa tietenkin toisteltiin että olemme nyt jonkinlaisen muutoksen keskellä. Onkohan joskus ihan oikeasti ollut olemassa aika, jolloin ei ole ollut muutosta meneillään? Tässä kohtaa on syytä vinkata Gote Nymanin loistava TEDxHelsinki-esitys Mitä he oikein odottivat?

Nasevista kommenteistaan tunnettu Jukka Relander tokaisin jossain vaiheessa itsekin tietokirjailijana, että kolmesta luennointikeikasta saa paremman tilin kuin kirjan kirjoittamisesta. Tämä on ihan hyvä huomio; voinee päätellä, ettei ainakaan tietokirjoja kukaan kirjoita niiden suurten taloudellisten merkitysten vuoksi. Vieläkö tämä on jollekulle yllätys? Jukka muistutti myös, että tietokirjojen rahoitus tulee oikeasti aivan muualta kuin kirjojen myynnistä, joten eikö se nyt olisi aivan sama laittaa sisältö avoimeen jakoon. Niinpä. Mutta ei; avoimeen jakoon teoksilla on mahdollisuus päästä 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Tietenkin kiinnostus sata vuotta vanhoihin tieto- ja oppikirjoihin on vain historiallinen. Ei ole vielä ihan valmis tämä tietoyhteiskunta.

Varoituksena korkeasta verenpaineesta kärsiville, että Jukan kerrottua nähneensä miten Amazonin Kindlen DRM kierretään, totesi joku panelisti tähän ykskantaan: ”siis sähän puhut piratismista. Me voidaan uhkailla piraatteja” (no vähän pidemmin sanakääntein kyllä). Tämä on syytä ohittaa silmien pyöräytyksellä; panelisti vain vitsailee tai on väliaikaisesti pahuuuden riivaama eikä häntä ole syytä tässä kohtaa ottaa tosissaan.

Erillisessä videossa (se pienempi 10 minuuttinen) olevien loppupuheenvuoroissa nostetaan esille pari asiaa: ensimmäinen koskee pitkäaikaissäilytystä. Katso KDK PAS. Toinen koskee sähkö- ja äänikirjojen arvonlisäverotusta. Näillä se on 22%, ns. tavallisella kirjalla 9%. En tiedä mitä te veroista ajattelette, mutta minusta verot on ihan kiva juttu. Sitten todetaan että tulevaisuudessa saattaa lukemis- ja julkaisukulttuuri tulevaisuudessa muuttua ja ehkäpä jopa teksti, kuva ja video voivat yhdistyä (pliis, itse luet tätä paraikaa internetistä).

Otetaas tässä kohtaa hieman ASIAANLIITTYVÄÄ HUUUUTOOOAAAARARRRGGGH.

Mainitsin tapahtuman ja sen tallenteet lyhyesti myös Turun kaupunginkirjastossa pidettävässä Sähköinen kirjasto -blogissa.

Vastausta tapahtuman varsinaiseen kysymyksenasetteluun ei paneelissa löydy eikä oikein etsitäkään mutta kaikki tyynni tässä keskustelussa tuodaan aika kattavasti esille erilaiset e-kirjaa koskevat asiat. Kannattaa siis katsoa. Kiitos Jaakolle ym. espoolaisille tilaisuuden tallentamisesta ja järjestämisestä. Kiitos kuuluu tietenkin myös panelisteille.

Kindle on oikeasti tietokone

Amazon Kindle 2 (kiitos kuvasta ShakataGaNai@Wikimedia Commons)

Viime viikolla Amazon ilmoitti julkaisevansa SDK:n e-kirjan lukulaitteelleen Kindlelle. SDK on työkalupakki, joka mahdollistaa laitteen ohjelmoinnin. Nyt on siis oikein valmistajan taholta myönnetty, että Kindle ei ole jonkinlainen rampa korvike kirjalle tai muulle painotuotteelle, vaan oikea tietokone. Juuri ohjelmoitavuus määrittää tietokoneen; tietokone on itsessään merkityksetön, mutta looginen ja deterministinen laite, jolla on ohjelmoitavuutensa ansiosta potentiaali olla mikä tahansa muu laite.

Näinhän asia Kindlenkin osalta tietenkin on alunperinkin ollut. Amazonin ilmoitus ohjelmoinnin mahdollistamisesta (tai oikeammin: ohjelmoinnin estämisen lopettamisesta) kuitenkin muuttaa laitteen luonnetta perustavanlaatuisesti. Kuvittele vaikkapa matkaopas, joka jättäisi sadepäivänä kiertokävelyn suosittelematta, ja ohjaisi lukijan sensijaan museokierrokselle. E-kirjan lukulaite vapautuu ja muuttuu takaisin siksi mitä oikeasti onkin, eli tietokoneeksi.

Alkaneella viikolla julkistettaneen myös Applen tabletti, eräänlainen valtavan kokoinen iPod. Nookin alla pyörii Googlen älypuhelimiin kehittämä käyttöjärjestelmä Android. Tietokoneita siis.

E-kirjan lukulaite? So last season. Ymmärrän tarpeen sellaisille laitteille siirtymävaiheen teknologiana, mutta se siirtymävaihe alkaa nyt olemaan jo mennyttä. Suhtaudutaampa e-kirjan lukulaitteisiin sellaisina mitä ne ovatkin, eli läppäreinä.

Mitä bibliofiilien kaipailemaan kirjojen hajuun ja muuhun likaisuuteen, painoon ja esineellisyyteen tulee, niin tiesittekö että on olemassa kirjan hajuista parfyymiä, jota voi suihkuttaa e-kirjan lukulaitteeseensa tai läppäriinsä ja vuodattaa muutama (krokotiilin)kyynel wanhojen hywien aicoien cunniacxi 😉

Jee meidän kirja Kirjasto 2010 tuli painosta :)

Jee meidän kirja!!Kaisa Hypénin toimittama kirja Kirjasto 2010–Lukijat, tekstit ja verkko (ISBN 978-951-692-753-7, BTJ, 2009) on käpälissäni. Teos sisältää erittäin mielenkiintoisia artikkeleita kaikenlaisista kirjastoa liippaavista aiheista ja mukana on myös oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä.

Kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin tässä syksyn mittaan, en itseasiassa edes tiedä tarkkaa julkaisupäivämäärää. Suunnitelmissa on myös julkaisutilaisuus.

Sain sopimuksen mukaan kolme tekijäkappaletta ja laitoin yhden kiertoon kollegoille heti eilen kun hain kirjat postista. Saatesanoissa kehotan tekemään merkintöjä teokseen ja laittamaan sen kiertoon parin viikon jälkeen. Toinen lähtee kiertoon huomenna opiskelutovereille ellen unohda ottaa sitä mukaan luennolle. Yhden pidän varmaan itselläni ainakin toistaiseksi, sentimentaalisista syistä.

Oma tekstini on tulossa avoimesti saataville kirjan julkaisun jälkeen.

Luetteloin kirjan LibraryThingiin (se täydentyy vielä) ja toki se löytyy myös Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta (jonne suorien linkkien teko on valitettavasti vähän niin ja näin). BTJ:n sivuilla on tietenkin blurbi ym. tietoa myös. Frank -monihausta voi vahtailla kirjan ilmaantumista kirjastoihin. Ehkä se tulee myös Amazoniin ja Google Book Searchiin. Tämä on kuitenkin kiinni jostain muusta kuin minusta.

Kirjan sisällysluettelo näyttää tältä (on muuten todella paha epäkohta, ettei kirjastoluetteloissa ole saatavilla sisällystä, sehän on aivan keskeinen tapa jäsennellä teksti):

  • Kaisa Hypén: Johdannoksi: Tästä kokoelmasta, sisällöistä ja merkityksistä
  • Osaamisesta ja sen soveltamisesta
    • Pirjo Tuomi: Pitäisikö kirjastossa tietää kirjoista?
      • Kirjallisuuttako kirjastoissa?
      • Kirjasto osana kirjallisuusinstituutiota: ”jokaiselle lukijalle kirja–jokaiselle kirjalle lukija”
        • Kirjastonhoitaja valitsee kirjoja
        • Kirjastonhoitaja puhuu kirjoista
        • Kirjastonhoitaja tietää kirjoista
        • … mutta tietääkö kirjastonhoitaja oikeasti kirjoista
      • ”Voiko toimia puutarhurina tuntematta kasveja? Voiko työskennellä yleisessä kirjastossa tuntematta kirjoja?”
    • Katariina Ervasti: ”Mä oon aina halunnut jonkun tällaisen ryhmän!”–Kirjoitelma lukupiireistä ja lukupiirejä vetävistä kirjastolaisista
      • Muutama sana tästä artikkelista
      • ”40 kiinnostunutta kuukaudessa, parissa!” – Lukupiirin perustamisesta ja markkinoinnista
      • ”Tää 91-vuotias Liisa on varmaan lukenut tonneittain kirjoja elämänsä aikana.” – Lukupiirin ihmisistä
      • ”Berberovan Säestäjätär! Semmoinen 90-luvun alussa ilmestynyt kirja, ei hirveen monta kappaletta saatavilla.”
      • Lukupiirin kirjojen valitsemisesta
      • ”Kauheen vapaamuotoista, erilaista kuin akateemisissa piireissä” – Lukupiirikeskustelujen luonteesta
      • ”Jos meinaa liikaa rönsyillä, niin sit mä vaan tällai kynällä pistän [koputtaa kynää pöytään].” – Lukupiirinvetäjän roolista
      • ”Tulee myönteinen kirjastosuhde, tutuksi se tie kirjastoon.” – Mitä kirjasto ja kirjastolainen saa lukupiiriltä?
      • ”Yhteisöllinen lukeminen hoitaa lukijoita.” – Mitä asiakas saa lukupiiriltä?
      • ”Tää on asiakaspalvelun uusi muoto, tää on henkilökohtaisempaa asiakaspalvelua.” – Tulevaisuudesta
  • Kirjastotyö ja verkko
    • Kaisa Sinikara: Kirjastot ja verkko – Lyhyt historia
      • Tietoyhteiskunnan kehittyminen Suomessa
        • Tietoyhteiskuntaohjelmat
        • Tietotyö ja informaatioammatit
        • Hiljainen tieto
      • Tietoyhteiskunnan laajenevat aallot kirjastoissa
        • Kolme muutosaaltoa
        • Perinteisten toimintojen automatisointi 1970-1980
        • Integroitu järjestelmä muuttaa kaikkien työtä 1990-luvulla
        • Digitaalisen tietoympäristön muutosaalto vuosituhannen taitteessa
      • Verkko muuttaa myös maailmankuvia
        • Muuttuvat metaforat
        • Tulevaisuusorientaatio hyvän kirjastonhoitajan mallina
        • Tieto- ja viestintätekniikan vaikutus ajan ja paikan kokemukseen
        • Tietotekniikka ja ihmiskuva
        • Globaali kirjastomaailma
      • Missä olemme nyt?
    • Mace Ojala: Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä
      • Internet on kuin öö… sarja putkia?
      • Varoituksen sana metaforista
      • Internet on luomus
      • Verkko ilman instituutioita
      • Eräitä näkemyksiä kirjastosta
      • Mistä kirjasto rakentuu?
      • Kilpailusta ei ole pulaa
        • Missä kaikkialla on tarjolla aineistoja?
        • Missä kaikkialla on kokoelmia esillä?
        • Missä kaikkialla on metatietoa?
        • Missä kaikkialla on tarjolla tietopalvelua?
      • Miten kirjastot hyötyvät Internetistä?
      • Miten Internet hyötyy kirjastoista?
    • Kirjastojen on tehtävätä itsensä merkityksellisiksi Internetissä
  • Uusia sovelluksia ja osallisuutta
    • Jarmo Saarti: Asiakkaat verkkopalveluiden käyttäjinä ja tuottajina
      • Käyttäjä- ja teoslähtöisyys fiktiivisten aineistojen sisällönkuvailussa
      • Fiktiivisten aineistojen tiedonjärjestämisen sovelluksia verkossa
        • Kaupallisen sovellukset
        • Verkkoyhteisöjen sovellukset
      • Uutta tekstimaailmaa luovat sosiaaliset verkkoympäristöt
      • Lukijat teosten tulkitsijoina ja fiktiivisen merkitysmaailman rakentajina
      • Haasteita kirjasto- ja tietopalvelualalle
    • Kaisa Hypén: Verkon silmässä: Kirjastot ja merkitysten verkko
      • ”Ensimmäisenä maailmassa”: ruotsalaisilla on jo sellainen
      • ”Verkko, jolla voi kävellä”: semanttisesta annotoinnista
      • Ei vain ihmisiä, vaan myös koneita varten: muutama sana ontologioista
        • Nonsense ja nonsense: Kaunokin ontologisointi
        • YSO, TAO, MAO, MUSO, ARO, KOKO… kehittyvä ontologiainfrastruktuuri
        • Ontologiat ja tietämyksenhallinta eli jos Google ei löydä, kysy kirjastosta
      • ”Kirjasto on intertekstuaalisuuden korkein potenssi”
  • Kirjoittajat

Paatuneenkin verkkoon kirjoittajan on pakko myöntää, että tällaisessa ihan oikeassa, arvokkaassa julkaisuprosessissa mukana oleminen on jotenkin selittämättömällä (ja kyseenalaisella) tavalla majesteetillista 😉