Yrjö Lappalaisen heuristinen evaluaatio PIKIn Arenasta

Luin juuri Yrjö Lappalaisen pro gradun Verkkokirjaston informaatioarkkitehtuurin heuristinen evaluaatio — PIKI-verkkokirjasto Tampereen Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitokselle (vmsno.). Jos olet mukana verkkokirjaston rakentamisessa, niin kannattaa lukaista tämä, ja sen viimeiseltä sivulta löytyy vielä viitteitä muihin vastaaviin, suomalaisia verkkokirjastoja käsitteleviin tutkimuksiin. Kesälukemistoa parhaimmillaan 😀

Ja jos olet ihan oikeasti, vakavissasi tekemässä verkkokirjastoa, seuraa Lappalaisen jalanjäljissä ja tee vastaava evaluaatio omastasi 3-5 hengen työryhmällä. Turun seudun Vaski-verkkokirjastoa syksystä 2010 asti rakentaneena Lappalaisen gradussa oli paljon tuttuja asioita, ja systemaattinen analyysi ja/tai muitakin testejä olisi ollut hienoa tehdä meilläkin ennen julkistusta. Mitenhän samojen ongelmien toistumista voisi välttää? Periaatteessahan mekanismi meillä Suomessa on nyt sellainen, että verkkokirjastojen rakentamisen opit keskittyvät järjestelmätoimittajallemme Axiellille, ja hankintaprosessin myötä opit sitten periytyvät ensinnäkin heidän Arena-tuotteeseensa sekä käyttöönottoprojektien myötä. Käytännössähän minä väitän että tämä on täysin rampa, riittämätön ja jopa vaarallinen kuvio, ja haluan työskennellä asian parantamiseksi.

Seuraavaksi kesälukulistallni taitaa olla jo aloittamani, mutta kesken jäänyt Nasrine Olsonin Taken for granted–the construction of order in the process of library system decision making (Borås, Valfrid 2010). Sehän se vasta mielenkiintoinen onkin.

PS. voitaisiko pliis edes kirjastoalaa lähellä olevilla aloilla julkaista tällaiset dokumentit myös jossain PDF:ää mukavammassa muodossa, vaikkapa sitten sellaisena ePUBina (ns. ”e-kirjana”).

Advertisement

Bibliografinen data on blääh, meillä on parempaakin

Mitä kaikkea dataa kirjaston itse kannattaa ylläpitää?

Mitä Lukas sanoi, bibliografinen metadata ja kuvailutiedot eivät ole kiinnostavinta dataa mitä meillä kirjastoilla on. Se on itseasiassa aika tylsää faktojen luettelemista ja se voidaan tuottaa, säilöä ja ylläpitää keskitetysti, ja jopa ostaa kuten tapana onkin (BTJ:ltä).

Bibliographic metadata as such describe publications, in the broadest sense, providing information about title, authors, subjects, editions, dates, urls, but also physical attributes like dimensions, number of pages, formats, etc. This type of information, in FRBR terms: Work, Expression and Manifestation metadata, is typically shared among a large number of libraries, publishers, booksellers, etc. ‘Shared’ in this case means ‘multiplied and redundantly stored in many different local systems‘. It doesn’t really make sense if all libraries in the world publish identical metadata side by side, does it?

Se mikä sensijaan oikeasti on mielenkiintoista, on paikallinen käyttödata sekä niteistä ja kokoelmista kertova data.

Currently, library data that is really unique and interesting is administrative information about holdings and circulation. After having found metadata about a potentially relevant publication it is very useful for someone to know how and where to get access to it, if it’s not freely available online. Do you need to go to a specific library location to get the physical item, or to have access to the online article? Do you have to be affiliated to a specific institution to be entitled to borrow or access it?

Usage data about publications, both print and digital, can be very useful in establishing relevance and impact. This way information seekers can be supported in finding the best possible publications for their specific circumstances.

Tästä on Suomessakin ollut puhetta tietyissä piireissä. Mitään kehitystä tähän suuntaan ei ole kuitenkaan otettu eikä toistaiseksi ole näkyvissäkään. Ehkä sitten, kun yhteisluettelo kansallinen metadatavaranto (”Melinda”), KDK:n asiakasliittymä, Axiell Arenan kansalliset ulottuvuudet tai jokin vastaava valmistuu ja teostaso voidaan kokonaan siirtää veke kaikista kirjastoista ja tehdä haut yhteen indeksiin (ja rajata halutuin ehdoin, esim. kuuluuko teos oman kirjastoni kokoelmaan), voidaan ruveta miettimään tällaisia asioita.

Lukekaa Lukaksen kirjoitus Local library data in the new global framework, jossa Lukas kertoo paikallisdatan merkityksestä tarkemmin ja myös esittelee malleja miten homman voisi toteuttaa.