Kun kirjasto ahnehtii julkisomaisuuden levityskanavat itselleen [korjattu]

Tiedettä

[edit 22.07.2011 klo 00:40 kts alla ”Errata”]

Oletteko seuranneet tätä Aaron Swartz vs. JSTOR -jupakkaa? Erittäin herkullinen.

Perusidea on siis se, että tämä yksi heppu, nimeltään Aaron Swartz imaisi iltapuhteenaan JSTORista suunnilleen koko arkiston Philosophical Transactions of the Royal Society -julkaisua (lienee useimmille tuttu ainakin nimenä). Tavara on pakattu mukavaksi 33GB -paketiksi ja löytyy esim. täältä (tuosta löytyy myös naseva kirjoitus siitä, miten kamalassa tilassa kulttuuriperinnön saavuttaminen on). Tekijänoikeus ei tietenkään enää päde. Tekijänoikeutta ei oltu keksittykään Royal Societyn kirjoitusten alkuaikoina eli 1600-luvun puolessavälissä.

JSTOR on siis eräs palveluntarjoaja, joka myy tätä julkisomaisuutta olevaa tiedettä erilaisille tahoille, mm. kirjastoille. Ei siinä mitään. Mutta kun joku ns. ”ottaa” ”heidän” sisältönsä ja jakaa sitä muita reittejä, tämä onkin yllättäen ongelma.

Todettakoot vielä se, että JSTOR on voittoa tavoittelematon akadeemian sekä kirjastojen yhteistyöhanke.

W00t?

Errata

Nyt meikällä kärähti käämit ennenkuin luin riittävästi casesta. Homma meni siis kutakuinkin niin, että USA:n liittovaltion hallitus (federal government) vei Aaronin oikeuteen, eikä JSTOR. Syyte tuli pelkästä artikkelien lataamisesta, ei levittämisestä.

Levitykseen artikkelit tulivat Greg Maxwellin toimesta, joka halusi ne sekä manifestinsa julkaisemalla osoittaa solidaarisuutta Aaronille ja tuoda esille tieteellisen julkaisemisen nykytilaa… onnistuen siinä erinomaisesti.

Pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta; mutta aika absurdi tilanne :\

Mainokset

Avoin lähdekoodi, jakaminen ja riisto. Ja kirjastot tietty

olet kaunis; kaunis kiitos 1541:lle

olet kaunis; kaunis kiitos 1541:lle

Silläkin uhalla, että tämä saattaa säikäyttää ujommat kirjastolaiset vielä syvempään epäilyksen suohon avoimen lähdekoodin ohjelmien suhteen, haastan kuitenkin kaikki kirjastolaiset miettimään sitä mitä sinun kirjastosi voisi konkreettisesti tehdä avoimen lähdekoodin hyväksi?

Tuolla ulkona on joitain avoimen lähdekoodin kirjasto-ohjelmistoja. Osa niistä on kokonaisia, integrated library system (ILS) -paradigman mukaisia kokonaisratkaisuja kuten Koha, NewGenLib ja Evergreen. Osa uudelleen toteuttaa vain joitain kirjastoautomaation komponentteja, tyypillisesti web-käyttöliittymän l. näyttöluettelon l. aineistoluettelon l. OPACin. Tässä joukossa ovat SOPAC ja XC.

Avoin lähdekoodi on ohjelmistona lähtökohtaisesti ylivertainen suljettuun lähdekoodiin; suljettu lähdekoodi on markkinataloudellinen kompromissi, jonka tuotteen ostaja saattaa joutua tekemään. Noniin, se siitä.

Kirjastoissa on totuttu ostamaan kirjastojärjestelmä. Eli antamaan jollekin rahaa siitä, että saa käyttää jotain ohjelmistoa. Tai toisinpäin: antamaan rahaa siitä, ettei ole estetty käyttämästä jotain ohjelmaa. Avoimen lähdekoodin ohjelmissa tällaista varainsiirtoa ei tehdä, vaan ohjelma sinänsä on ilmainen (free merkityksessä gratis, ”free as free piimä”).

Tämä on sinänsä yksinkertaista ymmärtää. Rahaa maksamalla ostaa itselleen myös oikeuden olla antamatta muuta; raha vastaa tuotteen arvoa. Näen kuitenkin, että avoimeen lähdekoodiin ja yleisemminkin ottaen avoimuuteen ja jakamiseen kuuluu moraalinen velvoite antaa takaisin. Puhutaankin esim.  kehittäjäyhteisöistä ja yhteisöt perustuvat juuri siihen, että kaikki tavalla tai viidennellä tuovat kortensa kekoon.

(Muunmuassa) tämä asia on kodifioitu copyleft-ajatukseen ja on juuri sen ytimessä. Copylefthän on nerokas tekijänoikeudellinen kikka, ja tarkoittaa sellaista kohtaa lisenssissä, että teos on kokonaisuudeen (ml. lähdekoodi tai muu tuotantoprosessi) vapaasti saatavissa, mutta teoksesta muokattuja versioita ei saa levittää ilman että tämän uusikin versio on vapaasti saatavilla. Tällainen ”tarttuva” vapaus suojaa teosta ja yhteisöä riistolta. Tässä kohtaa free as freedom.

Copyleft lienee kauneinta mitä immateriaalioikeuksilla itsellään on koskaan tehty. Ellei tunne asiaa, tätä voi olla hieman vaikeaa hahmottaa, eikä ihme. Asia kannattaa kuitenkin selvittää, copyleft osoittaa aivan nerokasta ajattelua ja on erinomaisen tyydyttävä brainfuck. Kuuluisin copyleft-lisenssi on GNU General Public License, mutta vastaava copyleft-ominaisuus on myös Creative Commonsin Sama Lisenssi (engl. Share Alike).

Termit tekijänoikeus ja copyright eivät suoranaisesti tarkoita samaa asiaa (vrt. author’s right vs. kopiointioikeus), mutta copyleftin voisi kääntää esim. tekijän velvollisuudeksi.

Eksyin aiheesta. Palaan: jos kirjasto valitsisi käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmia (kuten yhä useammassa kirjastossa on valittu), mitä kirjasto voisi antaa takaisin? No tietenkin ihan pelkkää rahaa suoraan yhteisölle tai sitä tukevalle säätiölle tai yhdistykselle jos sellainen on. Kirjasto voisi ostaa tukipalveluja yhteisöltä tai yksittäisiltä henkilöiltä. Ja kirjasto voisi luovuttaa tekemänsä tai teettättämänsä muutokset, parannukset tai korjaukset takaisin yleiseen käyttöön vaatimalla alihankkijoiltaan lähdekoodin avoimuutta ja vapautta (ellei sellaista jo edellytetä lisenssissä).

Niin kaunista on copyleft, kirjasto ja maailma, että laitan tähän kuvitukseksi ensimmäisen Creative Commons-lisensoidun kuvan, jonka Flickr löytää haulla ”kaunis”. Kiitos kuvasta 1541 🙂

Sama lisenssi

An interview with Benjamin White about IPR, libraries, archiving, The British Library and so forth

Here is the interview of Benjamin White i did in co-operation with the Videopuppets when he attended the Nordic Cultural Commons Conference in Stockholm the 22. and 23. of October, 2008. White is the Intellectual Property Rights Manager at The British Library. The title of the interview was Libraries as platforms for sharing and below the embedded video is the list of questions from the notes and preparations i had made before the interview.

Primary questions

For starters about the situation in Britain

  1. Introducing Ben White? ”Benjamin White, for starters, could please introduce yourself and your work at the British Library?”
  2. BL DES? ”Please explain the British Library Digital Exceptions Strategy
  3. BL IPR manifesto? ”Next, could you explain the British Library Intellectual Property Rights manifesto
  4. Legislation news? ”What about recent news in the British copyright legislation”
  5. Legislation trends? ”What trends do you see in the legislation?”
  6. Problems? ”In the light of this, what do you see as the main problems regarding IPR in British libraries at this time?”
  7. Strenghts? ”What do you see as the main strenghts of British libraries regarding IPR at this time?”
  8. The situation in Britain seems rather similar to what we have here in Finland: all digital content (also movies and computer programs) in library collections have been negotiated for. The law doesn’t grant libraries a right to acquire, archive and/or distribute electronic publications.

Reflection on the session

An interlude

  1. Reflection on session? ”How did you find the Open content licenses in public broadcasting and archiving -session, would you like to reflect on what was discussed?”

Optional questions

Content production at the library

  1. ”How could libraries assist people in content sharing? Should libraries offer technical solutions (similar to youtube, wikis, p2p networks etc.), support use of the already existing services, assist in organization and metadata creation, educate about licensing and copyright issues or merely provide network-access?”
  2. (Public) libraries as educators in IPR? ”Libraries are helping people to access and also to produce and share material online. Do you see it could the job of libraries to educate the patrons about intellectual property rights both to respect the copyrightholders’ rights but also to inform about rights granted by the IPR (like make copies of CDs from the library collections) and to help them make educated decisions about licensing out their own works?”
  3. Libraries as content producers ”Libraries are also creators and publishers of online content themselves. Of course there is the catalogue but also podcast and vidcasts of reading sessions for kids, reviews, readinglists and so forth. What type of licensing should be used for this content?”
  4. EULAs: ”Especially with all the interest in web 2.0, some libraries seem keen in letting their patrons join the cataloging fun up in the ivory towers. In Finland Hämeenlinna library is piloting the Axiell Arena and other libraries are soon to follow. Do you have an opinion about what kinds of end user license agreements (EULA (ii-juu-el-ei)) should be established between the libraries and the producer-patron contributing to the library website?”
  5. Cuts ”Libraries always whine they are lacking in resources? What services/processes would you remove if it would help libraries get better?”

British Libraryn Benjamin Whiteä haastatellen

Value of libraries online

  1. ”What is the value of libraries online anyway? What could libraries add to the internet that cannot be expected to emerge without them? When i think about what the fundamental ideas of libraries are supposed to be and when i look at what has happened in the internet over time i cannot help wondering could hypertext, links, The Internet Archive, Creative Commons, tagging, del.icio.us, The Gutenberg Project, early linkcatalogs like Yahoo! directory or dmoz, p2p networks, all the online literacy discussion forums, LibraryThing, various Google products or the Wikipedia Literacy Portal have been products and concept set up and popularized by libraries? Why weren’t they?”
  2. Need for libraries online? ”Do people really need libraries in their online activities, or is online involvement mostly beneficial for libraries themselves? For everybody, including libraries, the internet has marketing potential, but also customer-intelligence, material collection, interoperation, worldwide news et cetera are some of the benefits the libraries can gain from the net. The reverse way to ask this question is: how would the disappearance of libraries affect the online activities of people? Would anyone really notice and what would be lost?”

Misc.

  1. Long tail and out of print ”In the era of digital content distribution, the concept of out of print is irrelevant. Limiting and enabling access to material is not tied to the existance or nonexistance of physical objects. Number of printed copies and export/import were the DRM of yesterday. How will this change the markets since libraries will lose one of their best advantages, the kind of long tail bookstores and other content distributors have lacked until now?”

I’m terribly sorry i cannot make proper shownotes and other metadata at this time, but warm thanks to Benjamin White for the interview and massive props to Videopuppets! Yay!

Otin NCCC:n ja videopuppetit puheeksi Kirjastot.fi:n Tekijänoikeus-palstalla ja kerroin myös siitä, että olen itse tekemässä Benjamin Whiten haastattelua.