Tiedon ja epätiedon musta pörssi
Turku 20.10.2011, VPK-talo. Tiedon ja epätiedon musta pörssi. Hannah Hurtzigin installaatio 50 asiantuntijalla.
Transaktioita
Itse ostin hyvään hintaan saksalaisen kirjailijan Jan Costin Wagnerin. Epäonnistuttuani saada investointini tuottamaan, keskustelimme kirjailijuudesta, suomalaisuudesta ja saksalaisuudesta.
En jaksa nyt selvittää miten tämän epäkonferenssin konsepti toimi. Mutta se toimi.
Kiitos.
Oh dear, my cubicle is a mess
Today on 25th of July i participated in Library day in the life -campaign. This was already the 7th time for the campaign, and the idea that all sorts of library workers tell about their everyday job for a day (some are reporting all week). The background of the campaign is explained better elsewhere. Today afternoon when i started writing this there were 144 registered reporters and many, many more by the evening. Even more unregistered people were active, especially on tag #libday7 on Twitter.
Ok let’s get to the (everyday) business, this is what i do on this random day in the office:
Just before 9 when i arrived at the library office it seemed that the holiday-season was coming to an end as it seemed more lively than the previous few weeks at the Turku city library’s main building. This day i intended to read some ExLibris Primo documentation and see if i could come up with a way to generate lists of new titles from it via it’s servlet programming interface (API). We are piloting Primo in National Digital Library of Finland -project.
The morning didn’t go too well in that regard, that i was interrupted a few times (quite useful interruptions though, i’m not saying that). First we discussed with my boss how i could get my hands on the access logs of the online catalogue (OPAC) of our Vaski -libraryconsortia for doing some analysis of them. After that we agreed, that i am allowed to travel to and attend Online Information 2011 -conference (where i will be presenting), if i take unpaid leave for it.
11:20 a late morning coffee at the excellent Café Art around the corner.
After coffee i actually managed to spend about 30 minutes looking for and asking for the Primo documentation before the next interruption. This time i had to figure out my own extra salary (päivärahat
) for the duration of the IFLA 2011 -conference, where i will be presenting my pet-project Cycling for libraries. I spent a little more than half an hour on this task of calculating my salary.
After that i downloaded primo4j, eyeballed it’s documentation and tried out an example program that came with it.
14 o’clock pasta at Café Sirius.
After food i opened the Primo CSS-stylesheet, which i haven’t really touched during all summer. I have the CSS under version control system (i’m using Bazaar aka bzr), and i reoriented myself to how i had arranged the files there. I also thought about how to organize CSS and other customizable components of the Primo user interface in a version control system (and issue management system), if we wanted to collaborate with other pilot-organizations of the National Digital Library. I wrote a proposal to our NDL-mailing list about finally getting together and starting a collaboration with some such tool.
At about 15:30 i found and installed a version of Firebug that is compatible with my version of Firefox, Firefox 6.0. I started to fiddle with the CSS, and tune it to look like what our ad agency KMG is building our Vaski-consortia’s new website to look like. So i was tuning the colours and layout of our navigation menu etc. It’s quite meditative, really.
I left the office a little after 18, i had tickets to an art performance (which was great, i may add).
PallasPron lähettämä muikkari
Axiellin PallasPron tekstarimuikkarit näyttävät tällaiselta. Millainen olisi paras mahdollinen tekstarimuikkari? Henkilökohtaisesti ehkä kaipailisin sähköpostiosoitteen sijasta linkkiä verkkokirjastoon josta uusiminen onnistuu. Sähköpostiuusimisia meillä Vaskissa ei vastaanoteta. Olisi myös hienoa, jos tekstari tulisi numerosta 0600 02623, joka on uusintapalvelumme numero.
Axiellin kirjastojärjestelmien avoimilla Axiell Web Services (AWS) rajapinnoilla ja pienoisella lähettävän pään suunnittelulla uusiminen onnistuisi jopa suoraan tekstarista. Tällainen palvelu on mahdollista rakentaa, kun avoin AWS tulee saatavillemme, toivottavasti pian. Ehkä PIKI-alueella sekä Hämeenlinnassa onnistuisi jo tänään!
Lisäksi olisi kiva asiakkaana tietää paljonko maksuja on päässyt kertymään, sekä tietenkin mikä teos/mitkä teokset ovat myöhässä. Tekstarin pituus on rajoitettu, mutta tekstareita voi onneksi ketjuttaa peräkkäin. Mitä tietoa tässä sinun mielestäsi olisi hyvä olla?
Mulla ei valitettavasti ole nyt Origon, Milleniumin tai Auroran muikkareita. Arvostaisin jos te, joilla sellaisia on voisivat laittaa niitä näytille.
Sarah ja Mace Next Library 2011:ssä, kuva Bo Fristed (kai)/Aarhusin kaupunginkirjasto
Pidimme Sarah Houghton-Janin (aka. The Librarian in Blackin) kanssa Next Library -konffassa, Aarhusissa session kirjastojen mobiilipalveluista. Olimme Sarahin kanssa aiemmin Facebookin kautta ja edellisenä tavatessamme sopineet, että Sarah esittelee augmented realityä (”lisättyä todellisuutta”) sekä erästä AR-hanketta jossa hän on ollut mukana, ja minä sanon muutaman valitun sanasen kirjastojen mobiilipalveluista yleisemmin ottaen.
Mindmappini Next Libraryn sessiostamme
Aloitusvuoron minä ja Sarah arvoimme kolikkoa heittämällä, ja vuoro lankesi minulle. Powerpointteja tai vastaavia esitysgrafiikoita en kokenut asiakseni tähän puheenvuoroon laatia, sen sijaan rakentamani muistiinpanot löytyvät mindmapina netistä jos niitä haluaa tutkia.
Aluksi halusin kiinnittää yleisön (ja myös blogini lukijoiden) huomion erittäin keskeiseen kirjastojen ”mobiilipalveluun”, eli ulos lainaamiseen. Tämän 1900-luvulla laajaan käyttöön tulleen palvelumuodon lähtökohta on sen tunnustaminen, ettei kirjasto ole aineiston käyttöön kaikkein paras paikka. Lainaamalla sen sijaan tuemme asiakasta siinä, että hän voi käyttää aineistoja siellä missä se on hänen omasta mielestään parasta (mökillä, bussissa, kotona, työpaikalla, matkoilla, jossain toisessa kirjastossa jne). Asiakas kyllä tietää itse parhaiten. Tästä perustavanlaatuisesta ”mobiilikirjastopalvelun” muodosta on paljon opittavaa!
Next Libraryssä esittämäni väittämä on, että kirjaston palvelujen tuottaminen älykännyköhin ym. mobiililaitteisiin on periaatteessa melko triviaali tehtävä… jota emme syystä tai viidennestä kuitenkaan ole saaneet aikaiseksi (syiden esiin kaivelu tehdään toisaalla). Kirjaston mobiilipalvelujen rakentamisen pitäisi käydä meidän kaltaisiltamme tiedon jäsentelyn ja käyttöönsaattamisen ammattilaisilta käden käänteessä. Ehdotinkin Aarhusissa, että me kirjastoammattilaiset kieltäytyisimme osallistumasta projekteihin, joissa yritetään käyttää yli 2 kuukautta mobiilien kirjastopalvelujen rakentamiseen. Mobiilisivuston sisältöjen suunnittelu onnistunee 10 minuutissa. Yli 2 kuukautta kestävät mobiilihankkeet – elleivät ole tyypillistä kunnianhimoisempia – loukkaavat ammattikuntaamme :^)
Kirjastojen mobiilipalvelujen rakentelun lähtökohta on nykyisten nettipalvelujen soveltaminen mobiilikäyttöön. Kirjastojen verkkosivujen tärkein sisältöhän kyllä tiedetään, eli aukioloajat, lainojen uusiminen, aineiston etsintä sekä kirjastojen yhteystiedot ja sijainnit. Näiden jo olemassaolevien verkkosisältöjen muokkaaminen mobiilikäyttöön pitäisi kyllä onnistua aika helposti, jo pelkkää CSS:ää hieman muokkaamalla pääsee pitkälle (KVG ”how to make website mobile” tms.).
Eräs mielenkiintoinen kokeilu olisi katsoa, kuinka helposti suurimman osan noista keskeisimmiksi tiedetyistä sisällöistä voisi laittaa näkyville suoraan kirjaston etusivulle! Suomalaisissa kirjastoissa nyt vallalla oleva webbisivustojen suunnitteluparadigma on tosin toisensuuntainen: etusivut toimivat fasadeina ja monimutkaisina navigointivalikoina eivätkä pyri tarjoamaan vastauksia tai ratkaisuja asiakkaiden elämään tai kirjastonkäyttöön.
Sarah Houghton-Jan esitteli vuorostaan erilaisia augmented reality -sovelluksia ja rakennelmia. Niitä olikin yllättävän suuri määrä ja suurin osa minulle tuntemattomia. Osalle olisi helposti nähtävissä käyttöä kirjastomaailmassa (esim. kirjastojen arkkitehtuurikilpailujen ne osallistujat, joita ei koskaan toteutettu), osa taas oli tehty spesifemmeistä lähtökohdista esim. jonkun organisaation käyttöön. AR:stä ei kyllä Suomessa paljoa kuule. Tai no, riippuu tietenkin miten termiä ymmärtää… onko Twitterin, Facebookin, Qaikun #seminaarikannun tms. käyttäminen tapahtuman backchannelina AR:ää? Älypuhelimen kartta? Foursquare? Geokätköily?
Turun keskustan kirjastot iPhonen kartan mukaan
Sarah käsitteli yleisön kanssa sitä, olisiko parasta rakentaa kirjastoille omia sovelluksia tai palveluja, vai pyrkiä mukaan jo olemassaoleviin, tunnettuihin palveluihin (Layars jne.). Sama kysymys on auki myös ns. tavallisten mobiilipalvelujen kohdalla – mene esim. älypuhelimesi kartta-sovellukseen, anna sovelluksen paikantaa sijaintisi, kirjoita hakukenttään ”kirjasto” ja hämmästy. Yleispätevää ratkaisua ei Next Libraryssä tähän löydetty, mutta N.I.H.:hon juuttuminen vaikuttaa hullulta.
Kaikenkaikkiaan näissä mobiiliasioissa on paljon hämärää termistöä, jonka pyörittely on antoisaa: miksei läppäreitä mielletä mobiililaitteiksi? Onko iPad rajatapaus? Mitä on ”mobiili kirjasto”? Spotifyn, Elisan e-kirjapalvelun, PressDisplayn ja Google Readerin mobiililiittymät varmasti lukeutuvat mobiileihin kirjastoihin, mutta entäs kirjaston aineistotietokanta? Oma lukunsa ovat sitten tietenkin kirjastoautot, joita niitäkin kutsutaan myös ”mobile libraryiksi”.
Sessiomme lopuksi pidimme vielä parinkymmenen hengen kanssa kävelykokouksen Aarhusin konserritalon ympäri, mobiilihengessä 🙂
Kiitos Sarahille session vedosta ja hedelmällisestä sparrausseurasta, Aarhusin Jannik Mulvadille esiintymään pyytämisestä ja kaikille Next Libraryssä olleille yleisesti vaan.
Blogini kuvitus olisi todella ankeaa ilman lolcat-kulttuuria. Kiitos.
Kirjasto-kaapelilla on menossa mukava keskustelu kirjastojen kehittämisestä. Anna-Liisa teki siellä Kirjastolehdessä 6/2010 olleen, Nuorkirjastolaisia käsittelevän artikkeliin Vaadimme muutosta! – Nuorkirjastolaiset uutta kirjastoa rakentamassa viitaten hyviä ehdotuksia asiakkaiden osallistamisesta. Kopsaan Kirjasto-kaapelilla esittelemäni idean henkilökunnan jatko- ja täydennyskouluttamisen hallinnan crowdsoursaamisesta myös tänne, koska asia on muhinut luonnokset-kansiossani pitkään ja tapaan muutenkin kokoamaan kaikenlaisia kirjoituksiani tänne blogiini. Eli:
Mitä olisi siis tehtävä?
mace, 30. joulukuuta 2010 1:15
Moikka. Mä tuumailin (jopa puoliääneen) joskus sellaista, että mitä jos asiakkaat saisivat päättää mihin koulutuksiin henkilökuntaa lähetetään? Jos kirjastolla olisi toimiva asiakasyhteisö esim. ystävyysseuran kautta tai muuten vaan hyviä, kiinnostuneita asiakkaita, voisi vaikkapa neljänneksen tai kolmanneksi henkilökunnan jatkokoulutuspäivistä/-pisteistä käyttää asiakkaiden valitsemin tavoin.Varmaan joku raati tai vastaava laatisi esim. seuraavan vuoden ajalle kaikenkarvaisia yliopistoluentoja, väitöstilaisuuksia, lukupiirejä, tavanomaisempia koulutuksia, alan ulkopuolisia seminaareja ja verkkokursseja jne. ja noista asiakaskunta sitten valitsisi mihin niistä lähetetään henkilökuntaa ja missä suhteessa. Tässä olisi tietenkin koko henkilökunta mukana. Kirjastolaiset olisivat koulutuksissa nimenomaan kirjastoammattilaisina, eikä nämä olisi mitään tyhy-päiviä tai puolilomaa.
En tiedä onko tämä oikeasti konkreettinen ehdotukseni tässä yhteydessä, mutta ainakin ajatusharjoituksena tuo on itselleni ollut sangen antoisa. Tämmöinen voisi olisi mielenkiintoinen kokeiluhanke, pitäisi rakennella tuohon jotain takaisinsyöttömekanismeja, checkpointteja yms…
Vähän kuin asiakkaat voivat jättää aineistonhankintapyyntöjä, niin voisivat jättää myös ”taidonhankintapyyntöjä”. Samalla tulisi tutuksi että noin 60% kuluista menee henkilökuntaan ja vain murto-osa siitä aineistoon, ja mitä kaikkea moninaista kirjastolaiset työssään oikein tekevät.
Jokin aika sitten mainio @VilleTikkanen kyseli Twitterissä, että mitä taitoja maailmasta puuttuu. En nyt juuri jaksanut kaivaa tuota kohtaa esille, mutta muistan että tuo twiitti kyllä kutitteli aivonystyröitä oikein mukavasti.
(sorry about finnish language this time)
Terveiset Kreuzbergistä, Berliinistä. Olemme täällä Pennasen Jukan kanssa tiedustelureissulla Cycling for libraries -fillarireissua varten, käymme vuokra-autolla läpi reittiä sekä tapaamme kirjastokollegoita matkan varralla. Varsinainen fillarireissuhan saattelee noin satapäisen ryhmän näiden todella upeiden maisemien halki saapuen Berliiniin 6. kesäkuuta 2011.
Olen ollut tämän viikkoa Kööpenhaminassa ja tapaillut siellä joitain sikäläisiä kollegoita ja levitellyt ideaamme kirjastoihin. Jukan saavuttua eilen Köpikseen tapasimme vielä Tanskan kirjastoseuraa ja lähdimme sitten Nykøbing-Falsterin kautta Rostockiin, jossa olimme yötä ja jatkoimme reitin tutkimista Saksan puolella. Toisen yön vietimme maaseudun rauhassa. pienessä majatalossa Ankershagenissa Mecklenburg-Vorpommernissa, pohjois-Saksassa. Tänään ihastelimme vielä maaseutua ja kyliä ja saavuimme sitten Berliiniin illaksi, jossa ystävälliset kollegat meitä isännöivät/emännöivät.
Vastaanotto on ollut innostunut ja täkäläiset kollegat ovat avuliaita ja haluavat osallistua sekä varsinaiseen pyöräilyyn että sen järjestelyihin. Täällä Euroopassahan maantiepyöräily on iso juttu (Suomessakin törmää tämän tästä eurooppalaisiin pitkänmatkalaisiin). Kun kansainvälinen fillarimatkailu yhdistyy omaan työhön ja hanke on riittävän mielipuolinen, niin kiinnostusta on todella paljon!
Reittihän on olemassa oleva, hyvin tunnettu pyöräilyreitti Berlin-København Radweg ja nyt tämän tiedustelureissun myötä alkaa selkeämään myös pysähdyspaikat. Tapaamamme kollegat sekä henkilöt joille sana on levinnyt ovat hyvin perillä tapahtuman hengestä ja osaavat mainiosti sitoa sen omiin, esimerkiksi alueellisiin suunnitelmiinsa. Tämä ilahduttaa meitä suuresti, sillä juuri hankkeessa on kyse. Reissun ohjelmallinen sisältö näyttää rakentuvan myös erittäin herkullisella tavalla, kohtapuolin päästään lyömään lukkoon teemoja, vierailupaikkoja sekä paikkakunnat, joissa yöt vietetään.
Jos et vielä ole kuumottava kirjastoammatillinen herkku, niin eilen palautusautomaattia kaivellessani vastaan tulleessa kirjassa kerrotaan miten sellaiseksi voi muuttua. Kirjan nimi on The Little Black Dress—How to Make the Perfect One for You. Siinä kerrotaan klassisesta pikkumustasta yleisesti ja kirjassa on muutaman mekon kaavat. Greta-designiä esitellään kirjahyllyjen äärellä. Ja tietenkin havainnekuvat sirpsakansorttisen kirjastotädin kera. Hrrrr.
Kirjastofantasiat still going strong.
Kuvia kirjastomustasta täällä ja kirja saataville HelMet-kirjastoista ja muistakin kirjastoista. Ompelukonetta voit kysyä lähimmästä kirjastostasi.
Birgit Mager
Viime perjantaina, osana Helsingin kaupunginkirjaston 150 -vuotisjuhlavuotta ja siihen kuuluvaa luentosarjaa, Birgit Mager luennoi palvelusuunnittelusta Kansallismuseolla. Mieleen jäi erityisesti Birgitin näyttämä aikajana, jota olivat käyttäneet suunnitellessaan erään lentokentän palvelukokonaisuutta.
Tälläinen timeline voisi olla hyödyllinen
Birgitin käyttämässä esimerkissä on merkitty peräkanaan ne toimijat, jotka ovat vastuussa lentomatkaajan käyttäjäkokemuksesta. Ensimmäisenä on matkatoimisto, sitten julkinen liikenne lentokentälle, lentokentän hallinto jne. Aikajanaan on merkitty pisteet, joissa interaktiota tapahtuu asiakkaan ja prosessiin osallistuvien toimijoiden kanssa.
Tällainen voisi olla mielenkiintoinen laatia kirjastonkin käytöstä. Näen kirjaston käyttöprosessin huomattavasti polveilevampana ja monimutkaisempana kuin lentokentän, mutta kuvauksia voisi luoda muutaman erilaisen. Kirjan lukeminen olisi tietenkin ilmeisin asiointiprosessi. Suurin osa ajastahan menee varsinaiseen kirjan lukemiseen, tai kenties varauksen odotteluun. Mutta voisi olla herkullista sovittaa kirjaston organisaatiokaavio kirjan lukuprosessin kokonaisuudessaan päälle ja katsoa silta kantilta mikä on esimerkiksi Henkilöstö- ja hallintopalvelut -yksikön, Taloussuunnittelu- ja logistiikkayksikön sekä Verkkokirjastoyksikön kontribuutio kokonaisuudessa.
Timo Turja kirjoittaa Parlamenttikirjasto-blogissa Internet ja politiikan tulevaisuus autenttisuudesta. Koostin seuraanvanlaisen kommentin:
Kiehtovaa tuo alkuperäisyyden pohdiskelu, toisinaan unohdan itseni siihen liittyvien ajatusten äärelle. Digitaalisessa ympäristössä ”alkuperäinen” on melko epäkurrantti käsite ja jokatapauksessa sangen erilainen kuin konkreettisesssa ympäristössä.
Käsityötaiteessa kuten maalaamisessa tai kivenveistossa alkuperäinen teos on melko helposti yksilöitävissä, mutta esimerkiksi grafiikanpainannassa tai pronssinvalamisessa aletaan jo liikkua harmailla vesillä, sillä varsinainen, julkaistu teos on jo kopio siitä teoksesta jonka parissa taiteilija on työskennellyt. Mitä nimenomaista esinettä Benjaminin aura ympäröi jos samasta veistoksesta on tehty useampia valoksia?
Sama pätee kirjallisuudessa sekä elo- ja valokuvataiteessa jossa alkuperäisten käsikirjoituksien ja filmien ei ole koskaan tarkoitus päästäkään yleisön saataville. Kirjallisuushan on abstraktimmasta päästä taidetta (tai viestinvälitystä yleensäkin) ja suhde tallenteeseen on todellakin hyvin mekaaninen. En sano etteivätkö jotkut henkilöt kovastikin ilahtuisi jos pääsisivät lehteilemään klassikkoteosten käsikirjoituksia, mutta se on varsinaisen kirjallisuuden kannalta epäoleellista.
Ilmeisesti monien mielestä erilaiset hullunkuriset sidotut paperinivaskat tai pyöreät muovilätyskät ovat jotenkin aidommin sitä kirjallisuutta tai musiikkia kuin vaikkapa tiedostot. Kaikki vain tallenteita, sanon.
Kirjojen digitoinnissa ja joskus jopa verkkojulkaisussa näkyy kirjojen perintö. Esimerkiksi tekstin pahoinpitely sivuiksi tai painotuotteiden ulkoasun kuvailuun tarkoitettuun PDF -muotoon on täysin perustelematon muiden kuin historiallisten syiden varjolla. Sekä tavallisista kirjoista skannaillut että digitaalisesti julkaistut e-kirjat on usein keinotekoisesti muodostettu muistuttamaan nimenomaan perinteisiä kirjoja.
Hmm, minkähänlaisia välimuotoja kokeiltiin kääröistä kirjoihin siirryttäessä? 😉
Itse pidän e-kirjaa väliaikaisena käsitteenä, jota kohtapuolin ihmetellään hieman samalla tavalla kuin niitä multimedia cd-romeja kymmenisen vuotta sitten.
Tuo extreme-lajien suosio on mielenkiintoinen maininta. Matkustelu on myös hyvin yleistä ja minusta liittyy samaan elämyksellisyydentarpeen tyydyttämiseen. Ihmiset haluavat itse esiintyä tarinoissa eivätkä vain lukea tai katsella tarinoita siitä mitä jännää muut ovat tehneet.
Yllä mainituista Burken ajatuksista tulee mieleen design-ideologia, arjen estetisointi ja esteettisyyden auktoriteetin haltuunotto museoilta, valtiolta tai muilta auktoriteeteilta.
Riippumaton asiantuntija 