Bluetooth vs. USB-johto

Kiitos kuvasta Flickr-käyttäjälle beezart

Kiitos kuvasta Flickr-käyttäjälle beezart

Olen tämän syksyä pitkälti etätyössä ja työvälineenä on keväällä hankkimani Asus Eeepc 901 -miniläppäri. Ostin koneen GNU/Linux -käyttöjärjestelmällä ja vaihdoin Xandros-distribuution Ubuntuun. Olen laitteeseen erittäin, erittäin tyytyväinen. Akkukin kestää 8 tuntia 🙂

Mobiililaajakaistani päivitin 1MB nopeuteen.  Minulla ei ole niin sanottua mokkulaa, vaan nettiyhteyteni on puhelimessani. Puhelimen ja läppärin välissä on Bluetooth-yhteys. Yhteyden nopeus tuntuu riittävältä ja liikkuu siellä 120KB/s:n hujakoilla kuten pitääkin. Sen sijaan latenssia yhteydessä on. Teinkin hieman testejä erilaisilla yhteyksillä. Testikomentona oli ping -c 200 lasipalatsi.fi.

Hyvillä 3G ja Bluetooth-yhteyksillä tulos on tämä:

200 packets transmitted, 200 received, 0% packet loss, time 206119ms
rtt min/avg/max/mdev = 177.032/232.015/525.070/42.295 ms

Kun Bluetoothin vaihtaa usb-johtoon, on tulos tämä:

200 packets transmitted, 200 received, 0% packet loss, time 203270ms
rtt min/avg/max/mdev = 80.082/104.190/758.103/55.453 ms

Ero on huomattava, kun vertaa langalliseen ethernet-yhteyteen:

200 packets transmitted, 200 received, 0% packet loss, time 199851ms
rtt min/avg/max/mdev = 6.581/9.860/26.865/2.821 ms

Tässä vielä tiedot Helsingin yliopiston HUPnetista, päärakennuksen salista, linkin ollessa noin 70%:

200 packets transmitted, 187 received, 6% packet loss, time 207412ms
rtt min/avg/max/mdev = 3.192/71.035/1551.984/198.283 ms, pipe 2

Kaikissa tapauksissa kone ja verkkoyhteys on kuormittamaton. Vaikuttaakohan tuohon mobiiliyhteyden pingiin puhelin paljonkin, omani on Nokia N95. Minkähänlaisia arvoja muut saavat vastaavilla testeillä?

Arvioisin, että mokkulalla latenssi olisi samoissa lukemissa kuin usb-johdolla, ellei N95 hidasta menoa tarpeettomasti. Olen muuten hieman katsellut uusia puhelimia, se on varmasti uuden sukupolven älypuhelin, eli kulttipuhelin iPhone, Android tai mahdollisesti Maemo-pohjainen N900.

Mainokset

Erään e-kirjan tarina

Seuraa tarina e-kirjoista. Tarina ei tietenkään ole sinänsä kovin mielenkiintoinen, mutta nostaa esiin muutamia e-kirjoihin liittyviä ongelmakohtia jotka ovat kaikki kyllä olleet tiedossa ennenkin.

Sattuipa eräänä päivänä kaukaisessa, kaukaisessa maassa niin, että kirjastosetä halusi tehdä hieman kokoelmanhallintatyötä. Kirjastojärjestelmästä oli tehty tietokanta-ajo siten, että kaikenlaista mielenkiintoista dataa aineistosta oli tallennettu Excel-muotoiseen tiedostoon. Kirjastosedän Excel-taidot olivat hieman ruosteessa ja nyt suunnitteilla olleet toimenpiteet datan kanssa olivat hänelle hieman uudentyyppisiä. ”Mikä avuksi?”, ajatteli kirjastosetä. ”Noh, joku Excel-aiheinen kirja olisi varmaan hyvä tapa lähestyä asiaa”, hän tuumi  ja myhäili tyytyväisenä siitä, että lähestyi asiaa kirjastolaiselle sopivasta tulokulmasta, julkaisujen kautta. Suoritettuaan kenelle tahansa kirjastoammattilaiselle intuitiivisen, tarkennetun haun s:tilastot* and s:excel HelMet-tietokantaan, nousi hänen kasvoilleen yllättynyt hymy–kahdesta tuloksesta nimen perusteella relevantimpi oli e-kirja! Pienoinen epäilys kuitenkin häilähti kirjastosedän mielessä, sillä oli epävarmaa mitä tuleman piti.

Käden käänteessä kirjastosetä kuitenkin tunnistautui  pääkaupunkiseudun kirjastoyhteistyön HelMetin e-kirjatoimittajan Ellibsin sivustolle kirjastokorttinsa numerolla ja siihen liittyvällä salasanalla. Nyt hän pääsi lukemaan teoksen esittelytekstiä, joka kirjastojärjestelmän sivuilta puuttui. Korvaukseksi tästä lisätiedosta oli odotettavissa kyseisen, ulkopuolisen toimittajan käyttöehtoihin sitoutuminen. ”Enpä nyt vaivaa päätäni niillä”, ajatteli kirjastosetä ja kiinnitti sen sijaan huomiota siihen, että kyseisen ulkopuolisen toimittajan järjestelmässä teos oli luokiteltu kategoriaan systeemityö. ”Tämähän vastaa HKLJ:ssä luokkaa 627.71 systeemityö.” HelMetissä teoksen luokka oli kuitenkin 627.733 taulukkolaskentaohjelmat ja asiasanoina Ellibs, sähkökirjat, Excel, atk-ohjelmat, taulukkolaskenta sekä tilastot. Muodollisesti pätevä kirjastosetä ei tästä hätkähtänyt. Tiesihän hän toki, että tiedontallennus on systemaattista, mutta tiedonhaku ja -hankinta luovuutta vaativaa työtä.

Suuremmaksi huoleksi osoittautui,  että Ellibsin sivu ilmoitti e-kirjan lukuun tarvitaan Adobe Digital Editions -ohjelma. ”Tämähän onkin muuttunut aikaisemmasta”, kirjastosetä huomasi, ”eikä ADE:tä taida olla käyttämälleni, kotimaiselle GNU/Linux käyttöjärjestelmälle”. Ja näin asia todella olikin: Adobe ei ollut tehnyt Digital Editionsista Linux-versiota suunnitelmiensa mukaisesti eikä ohjelmaa kukaan muukaan ole saanut tehtyä.

Lueskeltuaan internetin englanninkielisiä keskustelupalstoja vartin verran kirjastosetä oli luopua toivosta saada e-kirja käyttöönsä,  sillä tarvittavaa Adobe Digital Editionsia -ohjelmaa ei näyttänyt kertakaikkiaan olevan saatavissa millekään hänen käytettävissään olevalle tietokoneelle. Painettua versiota ei kirjasta pääkaupunkiseudun kirjastoissa ollut, vain tuo e-kirja. ”Katsompa huvikseni, saisinko e-kirjan lainaksi jostain muualta”, kirjastosetä ajatteli ja siirtyi käyttämään muutamaa, suullisena perimätietona aikojen saatossa oppimaansa verkkopalvelua. ”No täältähän teos löytyy suoraan luettavaksi, eikä asentelua tarvita. Ja kappas, tämän lystikkään vertaisverkkopalvelun kautta näyttää löytyvän peräti 19 henkilöä, jotka ovat halukkaita lainaamaan kirjan minulle.”

Kirjastosetä ei tietenkään oikopäätä ruvennut lataamaan kirjaa vaikka tiesi olevansa vain yhden hiirenklikkauksen päässä haluamastaan teoksesta. Tarinamme päättyy tähän, ja siirrymme itsekin pohtimaan samoja kysymyksia joiden parissa kirjastosetä yhä tänäkin päivänä pyöriskelee…:  olisiko hänen pitänyt valita käyttöjärjestelmänsä toisin, olisiko HelMet -kirjastojen pitänyt valita e-kirjatoimittajansa toisin, olisiko Ellibsin pitänyt valita tekninen järjestelmänsä toisin, olisiko kirjoittajan pitänyt valita julkaisijansa toisin, olisiko julkaisijan pitänyt valita tiedostomuotonsa toisin vai olisiko kirjastosedän pitänyt valita kiinnostuksenkohteensa alunperinkin aivan toisin? Olisiko kirjastosedän intresseissä ollut lainata kirja Mininovan tai muiden vastaavien vertaisverkkopalvelujen kautta? Miksi hän ei lainaisi kirjaa vertaisverkosta vai olisiko parempi lukea kirja suoraan verkosta kuten Scribdissä? Millä motiivilla jotkut ihmiset tätäkin kirjaa haluavat verkon kautta lainata? Miksi ylipäätään kukaan haluaa lainata kirjojaan toisille?  Entä miksi kirjasto antaa kirjoja lainaksi? Miksi teoksen lukeminen itse valittua kautta olisi paheksuttavaa tai laitonta, kun HelMet-kirjastot ovat kuitenkin lunastaneet Ellibsiltä käyttöoikeuden kyseiseen teokseen ja tarjoavat sitä omille asiakkailleen (vaikka se onkin rikki)?

(Seeding: 20)