Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm telkussa

Kai Ekholm

Kai Ekholm

Huono otsikko; mikä se telkku edes on? Telkku on jonkinlainen synkronoitu näytäntö oikeasti netissä olevia videoita. Vähän kuin viisi ja puoli miljoonaa kansalaista päättäisi mennä johonkin yhteen webbiosoitteeseen kello puoli yhdeksän illalla tai jotain. Outo ajatus, eikä varmastikaan kenenkään edun mukainen. Eikä meidän himassa edes ole telkkua.

Asiaan: Kansalliskirjaston johtaja, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm tämänaamuisessa Ykkösen aamu-tv:ssä: Pärjäävätkö kirjastot nettiaikana? Mittaa 13 minsaa. Alun insertti käsittelee Google Book Searchia sekä frankofiilien omia nationalistisia ja protektionistisia hankkeita, ja niistä siirrytään suomalaisiin digitointihankkeisiin. Sen jälkeen käsitellään iPadin innoittamana e-kirjoista. Eli kaikki keskustelunavaukset ovat teknologialähtöisiä ja odotetaan vastausta jonkun (amerikkalaisen) firman aloitteeseen. Muitakin lähtökohtia olisi voinut olla. Ohjelmassa esitetty sotaretoriikka ja väittämä, että Googlen digitointihanke on jotenkin pois kirjastoilta on harhaanjohtavaa. Tätä tämä on. Toivottavasti kaikilla on hyvä medialukutaito.

Kiitos kuitenkin Kaitsulle telkkuesiintymisestä ja panikoinnin ja käsienheiluttelun lieventämisestä positiivisen ja luottavaisen asenteen viestimisellä. Kiitos YLElle ohjelmasta.

Kain uusi kirja Kirjastot ovat palaessaankin kauniita (BTJ, ISBN 978-951-692-765-0) ilmestyy kohtapuolin. Propsit kirjan nimestä.

Advertisement

HelMet on yhä enemmän 2.0

HelMet

Lienettekö huomanneet, että pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen näyttöluettelo sallii nykyään arvioiden kirjoittamisen? Sitä en osaa sanoa aikooko kirjasto tarjota itse kirjallisuusarvioita niitä tuottamalla tai hankkimalla julkaisuoikeuksia ammattilaisten laatimiin kirja-arvioihin vai onko tarkoitus että vain loppukäyttäjät (siis ihmiset) laativat niitä.

Jokatapauksessa asiakkaille arvion kirjoittaminen onnistuu kirjautumalla normaalisti kirjastokortin numerolla sekä siihen liittyvällä pin-koodilla. Teoksen saatavuustietojen alapuolelta, käyttäjien antamien tähtien vierestä löytyy nappi ”kirjoita arviointi”.

Muita, vastaavia palveluja on sekä käytössä että vireillä pilvin pimein ja niitä onkin kirjastoalalla kaipailtu jo vuosia. Tai ainakin jotkut ovat kaipailleet, minä mukaan lukien.

Kotimaiset kirjastomarkkinat itseensä käytännössä kokonaan integroinut Axiell myy Arena -palvelua ja se on käytössä jo Hämeenlinnassa ja tulossa mm. Tampereelle. Axiellin Arenalle kilpailija on ruotsalaisen Teknikhusetin CS Library. CS Libraryn hatussa on sulka mm. Tukholman kaupunginkirjaston verkkosivu-uudistuksesta. Molemmat ovat varsinaisen kirjastojärjestelmän sekä niiden perinteisen ankeiden webbisivustojen päällä/rinnalla pyöriviä, rikkaampia sivustoja. Tällaisista ohjelmistoista puhutaan discovery interfacena.

Saatavilla on jo vuosia ollut ”kirjasto 2.0” -tuotteita, joista suuri osa on saatavilla myös ilmaiseksi (lähdekoodeineen) ja heti käyttöönotettavissa. Näistä mainittakoot SOPAC, XC, VuFind sekä Blacklight. Suomalaiset yleiset, akateemiset tai erikoiskirjastot eivät kuitenkaan ole halunneet alkaa ottamaan käyttöön mitään näistä, vaan ovat odottaneet perinteisten järjestelmäntoimittajiensa tarjoavan jotain tuotetta. Pääkaupunkiseudun järjestelmäntoimittaja Innovative onkin koonnut ns. ”kirjasto 2.0” -ominaisuuksia Encore -tuotteeseensa (jota ei ainakaan toistaiseksi ole hankittu HelMet-alueelle) ja Axiell on siis kehitellyt Arenaa omien kirjastojärjestelmiensä päälle.

CS Library, kuten suurin osa avoimen lähdekoodin ilmaisista, itseasennettavista discovery interfaceista väittävät olevansa alla kehräävästä kirjastojärjestelmästä (melko) riippumattomia. Harvat avoimen lähdekoodin ohjelmistoista kuitenkaan tukevat suomalaisissa yleisissä kirjastoissa käytettäviä kirjastojärjestelmiä, eli Origoa ja PallasProta (jotka olivat siis ATP:n ja Tiedon tuotteita ennenkuin Axiell osti molemmat). Tuen rakentaminen Origoa, PallasProta ja muita kirjastojärjestelmiä varten avoimen lähdekoodin ratkaisuihin ei kuitenkaan olisi suurikaan työ ja kerralla saataisi mukaan suurensuuri joukko suomalaisia yleisiä kirjastoja. Tämä olisi järkevää hoitaa keskitettynä ostopalveluna. Milleniumia sensijaan tukee suuri osa näistä ratkaisuista.

Asiaa monimutkaistaa sinänsä hyvä pyrkimys siihen, ettei kirjastojen mustasukkaisesti vartioiman bibliografisen metatiedon ympärille muodostuva lisätieto (esim. arvostelut, käyttötilastot jne) sirpaloituisi moneen paikkaan. Suomi on liian pieni käyttäjäkunta hajautumaan alueellisiin kirjasto 2.0-palveluihin, eikä maantieteellinen alue kuitenkaan ole internetissä kovinkaan relevanttia. Kuvitelkaa että jokaisella maailman kunnalla olisi oma Facebook yhden yhteisen Facebookin sijasta. Ei toimi. Kirjastoalalla puhutaan sensijaan yhden laarin mallista.

Kirjasampo pyrkii olemaan se laari. Lisäksi se mullistaa kaiken mistä kirjastojen metatietotyössä on kyse. Tässä vaiheessa on kuitenkin erittäin epäselvää miten Kirjasampo yhtyy kirjastojen verkkopalveluihin (terveisiä sinnepäin, että plsplspls miettikää jonkinlaiset liittymät Origoon, PallasProhon ja HelMetiin, osana pr-työtä kirjastoille. välivaiheena). Lisäksi Kirjasampo rajautuu kaunokirjallisuuteen joten tietokirjallisuuteen, musiikkiin ja kävelysauvoihin liittyvä metatieto on ratkaistava jotenkin muuten.

Vaarana on, että arvostelupalvelut keräävät tietoa suljettuihin siiloihin. Mielestäni siilot ja ”2.0” ovat keskenään tyystin epäyhteensopivat käsitteet. En tunne CS Libraryn tuotetta tarkasti, mutta ainakin mainostavat ohjelmointirajapintaansa (API) kovasti. Ehkä se ei ole siilo ja ehkä Axiell Arena ei ole siilo. Nykyiset HelMetin arvostelut muodostavat siilon ja marginalisoivat 4 miljoonaa suomalaista. Kirjastolaisille tuttuja yhteystyön muotoja ovat MARC, z39.50 ja kopioluettelointi. Teoksia kuvailevien MARC-tietueiden lisäksi kaikki muutkin kirjastojen tietotuotteet on rakennettava saman periaatteen, eli yhteiskäyttöisyyden ja verkostomaisuuden mukaisesti. Mutta tietenkin vielä paremmin kuin 25 vuotta sitten!

Oikean kirjastomaailman ulkopuolelta käyttäjäarvioita ja muita kirjasto 2.0 -ominaisuuksia löytyy esim. LibraryThingistä, Amazonista ja Google – tyylilleen uskollisensa – haravoi arvioita ja viitteitä verkosta koneellisesti Google Book Searchiin. Nämä kolme palvelua konseptoivat kirjastoa aivan eri lähtökohdista kuin perinteiset, institutionalisoidut kirjasto-organisaatiot (tai no, monet kirjastoinstituutiot ml. yleinen kirjastolaitos ovat oikeastaan aika lyhyt välivaihe kirjastojen historiassa). Amazonin ja Googlen kanssa ns. oikeiilla kirjastoilla ei ole oikeastaan minkäänlaista vuorovaikutussuhdetta, LT on onneksi aktiivinen toimija kirjastojen suuntaan.

Todella sekava kirjoitus, mutta sekava on kirjastojen verkkopalvelujen tilannekin. Tilannetta pyrkii valottamaan Kirjastojärjestelmät nyt! -raportti sekä Yleisten kirjastojen neuvoston verkkostrategia. Muutama selvä linjaus on olemassa (esim. mainittu yhden laarin malli) ja riittävästi teknisiä avaimia sekä kansainvälistä yhteistyökumppaneita (eli tanskalaisia) olisi tarjolla kuten Antti innostavasti kirjoittaa. Taustalla kuitenkin häämöttää toisaalta järjestelmätoimittajien tuotteet (Axiell Arena, CS Library) joilla kaikesta tästä murehtiminen voidaan ulkoistaa ja toisaalta Suuri Yhteisluettelo, Joka Tulee Ratkaisemaan Kaikki Ongelmat. Joten ehkä nyt ei kannata hätiköidä (lue: kannattaa olla tekemättä mitään, yhtikäs mitään). Ja toisaalta–yleisten kirjastojen keskuskirjaston (Helsingin kaupunginkirjasto) sekä sen seudullisten kumppanien (Espoo, Vantaa, Kauniainen) lähteminen oman laarin rakentamiseen on signaali muille noin 350:lle kirjastolle siitä halutaanko sittenkään hakeutua kohti yhteisiä verkkopalveluratkaisuja vai ei.

Ranskalaisten google-murheet Hesarissa

Hesarissakin näkyy olleen oikein pääkirjoitus 18.1.2010 Google Book Searchista ja frankofiilien huolista. HS:n Pariisin kirjeenvaihtajan Heli Suomisen juttu on otsikoitu Google kasvoi liian isoksi. Mielenkiintoinen kirjoitus josta voi löytää eurooppalaista protektionismia, google-veron ja jossa viitataan Quaeroonkin.

Kirjoitin tällaisen kommentin (joka tullee aikanaan näkyville HS.fi:hin):

Ollessaan Ranskan kansalliskirjaston, eli Bibliothèque nationale de France pomona Jean-Noël Jeanneney propagoi Googlea vastaan ja samalla eurooppalaisten omien digitointihankkeiden puolesta juuri anglo-amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin vastaamiseksi. Jeanneney korosti julkishallinnon (siis esim. kansalliskirjastojen) tärkeyttä digitoijana ja digitoitavan aineiston valitsijana. Aihe on ilmeisesti muutenkin ollut sangen kuuma peruna siellä Ranskassa. Frankofiilien (tai anglofobien) työ on tuottanut tulosta ja Euroopan kirjastojen, museoiden ja arkistojen yhteinen digitaalinen kirjasto Europeana on paraikaa työn alla ja kulkee Google Book Searchin jalanjäljissä ja sen innoittamana.

Ojasta allikkoon tosin, sillä 47% Europeanan sisällöstä on peräisin Ranskasta. Tätä tilannetta yritetään paraikaa parantaa.

Europeanan sisällöntuottajat, heinäkuu 2009 (4.6M objektia)

Kts. Jean-Noël Jeanneney: Google–And The Myth of Universal Knowledge (a view from Europe). (The University of Chicago Press, 2005, ISBN 978-0-226-39577-7). Kirjoitin siitä jokin aika sitten blogiini ja Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogissa on joukko GBS:än liittyviä kirjoituksi. Jeanneneyn teos löytyy kirjastoista (kts. esim. pääkaupunkiseudun yleiset kirjastot) ja ironian herkullisen perinteen mukaisesti myös Googlen kirjastosta 😉

Vaikka Googlen edesottamuksista kirjastolaiset toisinaan narisevatkin ja suhtautuvat penseästi erityisesti Hesarin jutussakin aiheena olleeseen Google Book Searchiin, on kilpailutilanne saanut meidät virkistävästi hereille ja terästäytymään 🙂

(Hesarin juttu via Digitaalinen kirjasto: Google digitoi tanskalaista kulttuuriperintöä; via Sukututkijan loppuvuosi).

Voitte muuten uskoa että kun Digitaalinen kirjasto -blogin postauksessa mainittu, tanskan kansalliskirjaston bossi Erland Kolding Nielsen 2nd LIBER-EBLIDA Workshop on Digitalisation of Library Materials in Europe -tapahtumassa (jossa olin) puhui Google -yhteistyöstä, pysähtyi auditoriossa useampikin purkka 😉 Kolding Nielsen on kirjoitellut, katso LIBER Quarterly (huomioi Digitisation of Library Material in Europe: Problems, Obstacles and Perspectives anno 2007, vol. 18 no. 1) sekä LINDAsta löytyvä Kommunikation erstatter transport–den digitale revolution i danske forskningsbiblioteker 1980-2005 : festskrift til Karl Krarup.

Jee meidän kirja Kirjasto 2010 tuli painosta :)

Jee meidän kirja!!Kaisa Hypénin toimittama kirja Kirjasto 2010–Lukijat, tekstit ja verkko (ISBN 978-951-692-753-7, BTJ, 2009) on käpälissäni. Teos sisältää erittäin mielenkiintoisia artikkeleita kaikenlaisista kirjastoa liippaavista aiheista ja mukana on myös oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä.

Kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin tässä syksyn mittaan, en itseasiassa edes tiedä tarkkaa julkaisupäivämäärää. Suunnitelmissa on myös julkaisutilaisuus.

Sain sopimuksen mukaan kolme tekijäkappaletta ja laitoin yhden kiertoon kollegoille heti eilen kun hain kirjat postista. Saatesanoissa kehotan tekemään merkintöjä teokseen ja laittamaan sen kiertoon parin viikon jälkeen. Toinen lähtee kiertoon huomenna opiskelutovereille ellen unohda ottaa sitä mukaan luennolle. Yhden pidän varmaan itselläni ainakin toistaiseksi, sentimentaalisista syistä.

Oma tekstini on tulossa avoimesti saataville kirjan julkaisun jälkeen.

Luetteloin kirjan LibraryThingiin (se täydentyy vielä) ja toki se löytyy myös Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta (jonne suorien linkkien teko on valitettavasti vähän niin ja näin). BTJ:n sivuilla on tietenkin blurbi ym. tietoa myös. Frank -monihausta voi vahtailla kirjan ilmaantumista kirjastoihin. Ehkä se tulee myös Amazoniin ja Google Book Searchiin. Tämä on kuitenkin kiinni jostain muusta kuin minusta.

Kirjan sisällysluettelo näyttää tältä (on muuten todella paha epäkohta, ettei kirjastoluetteloissa ole saatavilla sisällystä, sehän on aivan keskeinen tapa jäsennellä teksti):

  • Kaisa Hypén: Johdannoksi: Tästä kokoelmasta, sisällöistä ja merkityksistä
  • Osaamisesta ja sen soveltamisesta
    • Pirjo Tuomi: Pitäisikö kirjastossa tietää kirjoista?
      • Kirjallisuuttako kirjastoissa?
      • Kirjasto osana kirjallisuusinstituutiota: ”jokaiselle lukijalle kirja–jokaiselle kirjalle lukija”
        • Kirjastonhoitaja valitsee kirjoja
        • Kirjastonhoitaja puhuu kirjoista
        • Kirjastonhoitaja tietää kirjoista
        • … mutta tietääkö kirjastonhoitaja oikeasti kirjoista
      • ”Voiko toimia puutarhurina tuntematta kasveja? Voiko työskennellä yleisessä kirjastossa tuntematta kirjoja?”
    • Katariina Ervasti: ”Mä oon aina halunnut jonkun tällaisen ryhmän!”–Kirjoitelma lukupiireistä ja lukupiirejä vetävistä kirjastolaisista
      • Muutama sana tästä artikkelista
      • ”40 kiinnostunutta kuukaudessa, parissa!” – Lukupiirin perustamisesta ja markkinoinnista
      • ”Tää 91-vuotias Liisa on varmaan lukenut tonneittain kirjoja elämänsä aikana.” – Lukupiirin ihmisistä
      • ”Berberovan Säestäjätär! Semmoinen 90-luvun alussa ilmestynyt kirja, ei hirveen monta kappaletta saatavilla.”
      • Lukupiirin kirjojen valitsemisesta
      • ”Kauheen vapaamuotoista, erilaista kuin akateemisissa piireissä” – Lukupiirikeskustelujen luonteesta
      • ”Jos meinaa liikaa rönsyillä, niin sit mä vaan tällai kynällä pistän [koputtaa kynää pöytään].” – Lukupiirinvetäjän roolista
      • ”Tulee myönteinen kirjastosuhde, tutuksi se tie kirjastoon.” – Mitä kirjasto ja kirjastolainen saa lukupiiriltä?
      • ”Yhteisöllinen lukeminen hoitaa lukijoita.” – Mitä asiakas saa lukupiiriltä?
      • ”Tää on asiakaspalvelun uusi muoto, tää on henkilökohtaisempaa asiakaspalvelua.” – Tulevaisuudesta
  • Kirjastotyö ja verkko
    • Kaisa Sinikara: Kirjastot ja verkko – Lyhyt historia
      • Tietoyhteiskunnan kehittyminen Suomessa
        • Tietoyhteiskuntaohjelmat
        • Tietotyö ja informaatioammatit
        • Hiljainen tieto
      • Tietoyhteiskunnan laajenevat aallot kirjastoissa
        • Kolme muutosaaltoa
        • Perinteisten toimintojen automatisointi 1970-1980
        • Integroitu järjestelmä muuttaa kaikkien työtä 1990-luvulla
        • Digitaalisen tietoympäristön muutosaalto vuosituhannen taitteessa
      • Verkko muuttaa myös maailmankuvia
        • Muuttuvat metaforat
        • Tulevaisuusorientaatio hyvän kirjastonhoitajan mallina
        • Tieto- ja viestintätekniikan vaikutus ajan ja paikan kokemukseen
        • Tietotekniikka ja ihmiskuva
        • Globaali kirjastomaailma
      • Missä olemme nyt?
    • Mace Ojala: Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä
      • Internet on kuin öö… sarja putkia?
      • Varoituksen sana metaforista
      • Internet on luomus
      • Verkko ilman instituutioita
      • Eräitä näkemyksiä kirjastosta
      • Mistä kirjasto rakentuu?
      • Kilpailusta ei ole pulaa
        • Missä kaikkialla on tarjolla aineistoja?
        • Missä kaikkialla on kokoelmia esillä?
        • Missä kaikkialla on metatietoa?
        • Missä kaikkialla on tarjolla tietopalvelua?
      • Miten kirjastot hyötyvät Internetistä?
      • Miten Internet hyötyy kirjastoista?
    • Kirjastojen on tehtävätä itsensä merkityksellisiksi Internetissä
  • Uusia sovelluksia ja osallisuutta
    • Jarmo Saarti: Asiakkaat verkkopalveluiden käyttäjinä ja tuottajina
      • Käyttäjä- ja teoslähtöisyys fiktiivisten aineistojen sisällönkuvailussa
      • Fiktiivisten aineistojen tiedonjärjestämisen sovelluksia verkossa
        • Kaupallisen sovellukset
        • Verkkoyhteisöjen sovellukset
      • Uutta tekstimaailmaa luovat sosiaaliset verkkoympäristöt
      • Lukijat teosten tulkitsijoina ja fiktiivisen merkitysmaailman rakentajina
      • Haasteita kirjasto- ja tietopalvelualalle
    • Kaisa Hypén: Verkon silmässä: Kirjastot ja merkitysten verkko
      • ”Ensimmäisenä maailmassa”: ruotsalaisilla on jo sellainen
      • ”Verkko, jolla voi kävellä”: semanttisesta annotoinnista
      • Ei vain ihmisiä, vaan myös koneita varten: muutama sana ontologioista
        • Nonsense ja nonsense: Kaunokin ontologisointi
        • YSO, TAO, MAO, MUSO, ARO, KOKO… kehittyvä ontologiainfrastruktuuri
        • Ontologiat ja tietämyksenhallinta eli jos Google ei löydä, kysy kirjastosta
      • ”Kirjasto on intertekstuaalisuuden korkein potenssi”
  • Kirjoittajat

Paatuneenkin verkkoon kirjoittajan on pakko myöntää, että tällaisessa ihan oikeassa, arvokkaassa julkaisuprosessissa mukana oleminen on jotenkin selittämättömällä (ja kyseenalaisella) tavalla majesteetillista 😉

Bibliothèque Nationale de France mukaan Google Book Searchiin

Jyrki Ilva kirjoitti Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogissa juuri, että Ranskan kansalliskirjasto lähtee Googlen kelkkaan. Kommentoin näin:

Jopas jotain. Jeanneney jäi pois Bibliothèque Nationale de Francen (eli Ranskan kansalliskirjaston) puikoista 2007, mutta häärännee edelleen jossain kirjastohommissa. Mahtaa sapettaa. Niin tai näin, hienoa että tällaista vastakkainasettelua on ollut, se on piristävää ja on osaltaan nostanut pöydälle mielenkiintoista keskustelua. Hienoa on sekin, että keskustelun lisäksi on alettu hommiin, eli keskustelulla on ollut ainakin jotain vaikutusta. Näinhän ei aina käy.

Näissä digitointihommissa ja Google Book Searchia ihmetellessä olisi aina hyvä pitää mielessä, että digitointi ei mitenkään ole pois nykyisistä kirjastopalveluista. Valittaminen siitä että Google saattaa aineistoja tehokkaasti ihmisten saataville ei tarkoita sitä, etteikö se kirja edelleen olisi siellä kirjaston hyllyssä (ellei satu olemaan lainassa, sijaitsemaan toisessa maassa, kirjasto ole suljettuna yöaikaan tms.).

Semmoisiakin sopimuksia voi tehdä, että kirjastot saavat itse kopion digitoiduista teoksista ja voivat käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa, lakien rajoissa. Vaikka teosta ei kirjasto eikä Google voisi tekijänoikeussyistä yleisön saataville asettaakaan, on digitoinnista muutakin hyötyä. Esim kirjastonhoitajat voisivat tehdä kokotekstihakuja digitoituihin aineistoihin ja sitten antaa asiakkaiden käyttöön sen fyysisen kopion. Olisi tiedonhaku hieman erilaista jos työkaluna olisi MARC-tietueiden ja kirjaan painettujen sisällysluetteloiden lisäksi kokotekstihaku koko kokoelmasta.

Samoin digitoitujen tekstien tietotekninen analysointi olisi herkullista. Juuri tällaistähän Google tekee, ja se on heidän ydinosaamistaan. Tästä johtuu muuten mieleen yksi minua pitkään mietityttänyt asia: miksei vapaakappaleita pidä luovuttaa myös tiedostoina?

Kirjoitin aiemmin hieman ajatuksiani Jean-Noël Jeanneneyn pamfletista Google–And the Myth of Universal Knowledge. Google Book Search -hankkeelle ollaan euroopassa luomassa vastineeksi Europeanaa.

Ihan mielenkiintoisia kuvioita, kiitos Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogille ja Jyrki Ilvalle uutisesta.

Jean-Noël Jeanneney: Google–And the Myth of Universal Knowledge

I happened to come across Jean-Noël Jeanneney’s book Google–And the Myth of Universal Knowledge (A view from Europe) (The University of Chicago Press, 2005, ISBN 978-0-226-39577-7) at work in the library. The little book is fascinating and polemic, and i will now publish some notes about it. I’m writing in english, because the topic is of global (or at least pan-European) nature.

Jeanneney might prefer me to write in my native finnish instead and then have this post translated to all the 27 or so  languages officially represented of the European Union. However i am not going to do that. The book itself, whose subject-matter is Google and most specifically Google Book Search, also talks about languages. At time of publishing, Jeanneney was the president of the national library of France and also apparently a true francophone; Bibliothèque nationale de France is not translated in the book, nor is la francophile. Telltale signs of the french 😉 Am i barking the wrong tree, and should be blaming the translator Teresa Lavender Fagan instead? Next time i will write a book, i’ll demand my use of the finnish terms suomen kieli and Kansalliskirjasto not be translated to any other language. Fagan herself notes that “as in any rousing eighteenth-century pamphlet, the question raised are stimulating and controversial, and answers rarely obvious and never easy.” And a pamphlet this 92 -page book truly is.

The book is based on his article “Quand Google défie l’Europe”, published in La Monde in April 2005.

Jeanneney’s text is a wake-up call for Europeans, and indeed to all the people of the world to take heed of Google’s announcement on December 2004 of their Google Library, later renamed Google Book Search. As we all now know, the big G. claimed to digitize 15 million books from collections of several associate academic libraries in the USA and have them organized and available to the public. Books that are have fallen (i personally prefer “risen”) out of copyright to the public domain (pre circa 1920) would be available in full, and snippets of the works still in copyright would be made accessible. Such bold announcement caught the attention of the world, and for a good reason! According to his own words, Jeanneney both started and kept nurturing the discussion and critique of the new Google product. I don’t want to comment on his actual role in the discourse, but Jeanneney sure is not the most modest of writers, i must say.

Jeanneney writes as a librarian, a shepherd of Enlightenment, a frenchman, a francophile, a nationalist and as a proponent of the European Union and pan-european cultural cooperation. He doesn’t try to hide his support for creating and fostering a mythical Great Story of Europe. This interest is inherent in the the very idea of all national libraries, the idea of which is rooted in the French Revolution in the late 18th century.

The selection of source material for Google’s digitalization efforts is of great concern to Jeanneney. Consisting of works published primarily in the english language, combined with Google’s biased search algorighms, the threat of USA’s hegemony to Europe’s precious cultural diversity is getting ever stronger. This is common cultural-imperialist rhetorics, popping up sooner than later when any group of people from outside the USA meet. To counter this, Jeanneney proposes all the nations and cultural institutions of Europe to join their forces by build a common resource of digitized materials.  Not only books are to be included, but also images, sound-recordings and movies too. Since the writing of Google–And the Myth of Universal Knowledge, such a gargantuan project has indeed been initiated and is now being worked on all around the European Union. This is to become  Europeana.

Unlike the Google product guided by commercial interests and market logic making the best known sites ever more popular and suppressing startups and the marginal, Jeanneney writes that this pan-european response must be run on democratic principles. It is to be guided by academics and the public sector, with the associates from private sector kept on a tight leash. Quality, preservation and continuation of this grand project is guaranteed by well-informed public officials in Brussels and elsewhere. Such a resource is built for the benefit of europeans and the human race in general, not some anonymous shareholders. This, according to Jeanneney, reflects the difference between the market-driven USA and Europe, republic in nature.

On selection for inclusion in the European digital library:

In practical terms, what criteria will govern the decision to digitize certain works? With respect to the vast legacy of works now in the public domain, that is, those published before 1923 in the United States (1930 in France), we at the Bibliothèque nationale think we should favor the great founding texts of our civilization, drawing from each of our countries; encyclopedias; journals of scholarly societies; major writings that have contributed to the rise of democracy, to human rights, and to the recent unification of the Continent; writings that have fostered the development of literary, scientific, legal, and economic knowledge, as well as artistic creation… (Two Facets of the Same Aspiration, p. 78)

The selection is material to digitalize will, in Jeanneney’s opinion, be made by national, scholarly councils overseed from Brussels. Their delegates form a pan-European agency,

[which] will no doubt be guided and inspired by the age of humanism and of the Enlightenment; this should protect it from any skepticism or discouragement. (What Structure? What Budget?, p. 81)

By now it is evident that Jeanneney’s book is highly polemic and he author is not afraid to be openly political. This is a very welcome in the library discourse, which at least in Finland is always very cautious, even apolitical. References to the unfortunate rejection of constitution of EU, and even to USA’s infamous warmongering in Iraq are made, and more importantly the effect such actions have had on relations between USA and EU and it’s member states. Jeanneney seems to be a proud european, who doesn’t hesitate to give USA a healthy bashing when opportunity appears 🙂

The text is soljuva and mukaansatempaava (the ever-ignorant french use their own adjectives, i’m doing that too). Even in such compact style some very interesting observations are included: Google was initially funded by Stanford University Library, National Science Foundation (NSF), micropayment needs to be developed to get in-copyright publications on-line, and that the book is the only medium that has always remained (almost) free of advertisements. The latter is about to change with Google Book Search, as Jeanneney points out.

Also some historical cases of protectionism are presented in the book. The french movie industry was supported, subsidised and eventually saved after the World War II from the invasion of movies from USA by methods that are out of the question now (btw. i’m avoiding the term “american”, since most of America exists outside of the U.S.A.; not all states of America are united as we all know). In 1948 France adopted an annual quota of 121 foreign movies, such measures are out of the question on the net. Just look at how China or othet regimes are combating cultural imperialism… not at all fashionable, now is it. Not from our perspective anyway.

Passages like this are sure to raise ones brow:

We Europeans are a republic. Only the foundation of popular involvement will ensure success. When a civilization believes in itself, it has a duty to invent the means to survive and to widen its circle of influence. It performs it’s duty better if it fully understands what is at stake. (p. 86)

Some of the blatant library-elistism goes like this:

Let’s consider the way a reader might use a traditional library, in which he or she is at liberty to wander around. The library’s organizing principle is seen in the way the books are arranged on the shelves, an arrangement that strongly influences what the reader might find. Imagination is not inhibited but stimilated. The project, the reader’s questions and hypotheses, engage in a productive dialogue with books grouped earlier by others, following well thought-out and long-matured principles These principles are, of course, always somewhat arbitrary; their development is necessarily outdated; their justification is temporary, in the endless flow of knowledge; but they result from an attentative thought process, and above all are explicit and well grounded.

And this is exactly the sort of system that should be transposed onto a virtual library, whatever it might be. Hasty classification of a list, following obscure criteria of classification, must be replaced by a whole range of modes, classification modes for responses and presentation modes for results, to allow for many different uses. (Disorganized Bulk–an Absolute Danger, p. 71-72)

The very idea of a dynamic hypermedia network, where the material itself defines and weaves itself to whatever context it sees suitable, is altogether discarded. Jeanneney wants to put material on the internet into a cataloguing system developed by librarians. He seems to fantasize about some sort of a World Wide Catalogue to replace World Wide Web. If the internet is ever to be re-arranged by librarians, i hope to die that very same day!! What a horrible destiny gasp!

As ever so often among librarians, the role of Google is at the center. Google is seen to have a dominating effect on what material people have access to. Sometimes you even come across statements, that Google has the defining monopoly what information people will or will not see. Though i do agree to a limited extend, this google-trauma of librarians always omits the whole existence of the most fundamental feature of the web: the hyperlink.

All-in-all the book is a praise of Europe, and also that of the European bureocratic system. The belief in need for regulation and state control over the markets comes out strongly in the text, and of course we’ve heard all about it during these turbulent times, bank crisis and regression. The author optimistically sees the Google Book Search as an incentive get Europe’s act together and organize co-operation of cultural institutions to promote european culture. The first steps that led to the political will to really form such a project are described in the beginning of the books.

I urge anyone interested in libraries, digital libraries, cultural politics, Google, Google Book Search or Europeana to read Jean-Noël’s book.

One last quote for you to ponder:

The Internet is a world of decentralized networks and we should take advantage of that. But those networks are formed according to guiding principles that governments must encourage, influence, and regulate. Flexibility, reactiveness, freedom of imagination are creation are indispensible, but so are validation and oversight for the collective interest. The libertarian spirit that appeared intrinsic to the Internet in the beginning seems to be stepping back in favor of a better balance.

Some more links to take a look at the book: at Helsinki ”Metropolitan” libraries, Google Book Search, LibraryThing, Amazon. This is also a good for opportunity for you to compare the usefulness of library webservices to other services on the book metadata-market :\