Muistutus: e-kirja on tiedostoon tallennettu webbisivu

Tuija Aalto jututti kirjamessuilla Finn Lecturan Mikko Tirrosta: e-kirjan teko muistuttaa lähinnä nettisivun tekoa. Metadatakin on leivottu kirjan sisään. Oletko koskaan kurkistanut e-kirjan sisälle? Esimerkiksi ePubit aukeavat kuten normaalit .zip -tiedostot.

Tuijan uusi kirja Kuinka olla avoin – työelämän uudet viestintätaidot on julkaistu vastikään (Finn Lectura, 2012, ISBN 978-951-792-549-5).

Kurkistus yksinkertaisen e-kirjan sisään (artikkelini Kirjasto 2010–Lukijat, tekstit ja verkko -teoksessa)

A minute reflection on libraries and the mobile

Olen menossa Lontoon Online Informationiin marras- joulukuun taitteessa, ja he tekevät pientä haastattelukierrosta puhujista. Tässä vastaukseni.

1. How long have you been involved in the Information industry and what are the most interesting aspects of your current role?

I’ve been working in public libraries since about 1997, but i’ve had a couple of long sabatticals. I guess i should get more mobile myself soonish.

Public libraries, and the public sector in general is in a very fascinating situation now where we are rethinking ourselves around our services, not so much on our political institutions anymore. So it offers great possibilities for observing what’s going on on the society. My most interesting role at the moment is in trying to bring ideas from automated data handling to librarians, to whom a computer has mostly been a tool to make Word -documents with, not to program.

2. Why have you decided to present at this year’s conference?

We’re doing a session together with awesome Åke Nygren from Stockholm, and he invited me. Of course i said yes, because it’s a fantastic opportunity to get out the echo-chamber we public library librarians are trapped in. We keep patting each other on the back, but seldom meet any other sorts of info-pros outside our sphere. Which is a bit odd to be honest, on times like these.

3. Meeting Challenges of a mobile generation is the theme this year – please could you share your thoughts on the surge of mobile devices and applications?

What can i say, i’m writing this answer to this interview on my mobile phone. It’s everywhere, really, and that’s the whole point of it.

People are fiddling with their mobiles all the time, but there is absolutely nothing they can do with the library services provided to them when they are not in the library physically. We’re not contributing to the internet at all, which is dangerous.

The way i see it, we libraries had a really awesome ”mobile” innovation and service back in the day when we started lending out books to people; most of the time spent using library services (ie. usibg our collections) actually happens outside the physical libraries in homes, offices, trains, airplanes etc. but we don’t think about it like that.

4. Finally – where will you be spending Christmas this year?

Not sure yet. Christmas on IRC? Maybe not this time. I wish some place nice, like a couole of years ago when i spent the Chrissy in a pool with a collection of science fiction novels, at a potato farm outside of Brisbane.

Eräpäivä

Eräpäivä!–Voimasanoja kirjastosta (toim. Veera Ristikartano, Antti Virrankoski)

Nuorkirjastolaisten pamfletti Eräpäivä!–Voimasanoja kirjastosta (Avain, 2011, ISBN  9789516928688) julkaistiin Oulun kirjastopäivillä. Suuri kiitos toimittajillemme Veeralle ja Antille sekä kaikille kirjoittajille.

Eräpäivä! on nuorkirjastolaisten poleeminen puheenvuoro kansalaisten oikeudesta päästä käsiksi itseään kiinnostavaan tietoon ja kirjastopalveluiden suunnittelemisesta asiakaslähtöisesti.

Pystyvätkö kirjastot vielä toteuttamaan perustehtävänsä ja turvaamaan kansalaisen sivistykselliset perusoikeudet? Vai onko alalla keskitytty johonkin muuhun, kuten instituutioiden pönkittämiseen ja saavutetuista eduista kiinni pitämiseen? Miten kansalaisten tiedontarpeisiin vastattaisiin, jos kaikki rakennettaisiin uudelleen tyhjästä? Syntyisivätkö kirjastot uudelleen vai tulisiko tilalle jotain aivan muuta, jotain aidosti asiakaslähtöistä ja nykyaikaisen toimintaympäristön vaatimuksiin vastaavaa? Kuka nämä palvelut tuottaisi?

Teos on jaettu kolmeen temaattiseen osioon: osaaminen, asiakkuus ja toimintaympäristö.

Veera Ristikartano antoi tuoreeltaan englanniksi videohaastattelun Saksan 100:lle kirjastopäiville, jossa olimme vieraina Cycling for librariesin myötä.

Julkaisu on saatavilla kirjastoista ja kaupoista.

Huomaa myös näiden asioiden ympärillä pyörivä uusi blogi Voimasanoja.fi osoitteessa http://voimasanoja.fi/blogi.

Haastatteluni e-kirjoista YLE Radio Suomessa (ja Areenassa)

Näin se käy e-kirjan luku 😉 (kuva YLE)

Annoin torstaina haastattelun e-kirjoista YLEn Taustapeili -ohjelmalle. Ohjelma tuli ulos eilen perjantaina 29.10.2010 ja löytyy jo Areenasta. YLEn tuotantoprosessia ei voi kuin ihailla, olisipa meillä kirjastoissa yhtä sujakkaa toimintaa! Juttu on otsikolla Tekniikan taustapeili lukee e-kirjaa ja Areenaan löpinäni on otsikoitu Taustapeili: Uteliaalla asenteella tekniikasta. Mittaa on 28 minuuttia ja juttelen esim. e-kirjan lukulaitteiden määritelmästä, markkinoista, kirjastoista tietenkin sekä e-kirjojen suhteesta internettiin sekä p-kirjoihin.

Kirjastoammattilaiselle Mace Ojalalle tärkeää on, että ihmiset lukevat, ei se, mistä se luetaan. Lukulaitekeskustelussa on kuitenkin hänen mielestään paljon myyttejä, joita toistellaan.

E- ja p-kirjojen suhteesta lausuntoja antanut HS Raati on aiheuttanut perjantain mittaan silmien pyörittelyä sekä HS.fi:n kommenteissa että Facebookissa. Okei HS:fi:n anekdoottikeräys Lukulaitteet eivät uhkaa paperikirjoja ei luultavasti tee oikeutta raadin antamille varsinaisille lausunnoille, mutta ”kirja on filosofinen esine” jäänee elämään lentävänä lauseena.

Oma väittämäni on, että kun keskustelemme e-aineistojen tulevaisuudesta täällä internetissä, emme näe metsää puilta. E-aineistot ovat jo todellisuutta, ja juuri tämä on sitä. Voisi olla hyvä puhua esikseen ”E-kustantamisesta”, eli siitä miten tästä voisi halutessaan saada fyrkkaa, mutta se on aivan eri keskustelu kuin se, mitä varsinainen e-teksti tai e-julkaisut ovat. Tässä on kaikenkaikkiaan todella monta toisiinsa kietoutunutta asiaa, kuten sekä sisällön että lukulaitteiden tuotantomekanismit, immateriaalioikeudet, lukemiskulttuuri, tekniset standardit, vanha kunnon huoli nuorison hyvinvoinnista, kirja symbolina sekä esineenä, johon olemme henkilökohtaisesti kiintyneet. Tämän päällä mukava käsitesekamelska niin ei ihme jos koko asia vaikuttaa vähintään epäselvältä.

Tämä Taustapeilin ohjelma on muuten sikäli ”urani” tähtihetkiä, että pääsin mollaamaan PDF-tiedostoja julkisesti, kansallisessa radiossa. Minähän olen julistautunut PDF-tiedostojen viholliseksi grrr >:-[

YLEn kanssa on aina kiva tehdä juttuja. Tykkään YLEstä ja tuo Taustapeili-ohjelma kuuluu omien suosikkiohjelmieni joukkoon. Olen kuunnellut sitä podcastina pitkän aikaa.

Tuossa YLE sivuilla kuvituksena olevassa valokuvassa esittelen miten miniläppäriä voi käyttää e-kirjan lukulaitteena kääntämällä näytän asetuksista kuva 90 astetta. Kuvassa on esillä aito e-julkaisu, nimittäin kirjastoalan Kirjasto-kaapeli -palstalla meneillään oleva keskustelu siitä, millaisia kustannussopimuksia nykyään allekirjoitetaan tekijöiden ja kustantajien välillä ja mitä sopimukset e-julkaisemisesta sanovat.

"Suomalaisten suhde työhön on muuttunut" (kuva Lauri Hannus)

PS. Samalle viikolle sattui Turun ylioppilaslehden artikkeli 5 väitettä työelämästä, jossa olin myös yhtenä haastateltavista tai enemmänkin ”keissinä”, asiantuntijalausuntojen muassa.

Poroilan objektiivinen artikkeli Kirjasto 10:n limaisista pusseista

Intervalli 2010/3

Kirjasto 10:ssä on vaihdettu jewel-kotelot pusseihin (kts. aiempia kirjoituksiani). Heikki Poroila kirjoitti hyvän artikkelin niistä Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen Intervalli-lehden tuoreeseen numeroon 3/2010, alkaen sivulta 16. Artikkeli on nostettu oikein kansikuvan ja siinä haastatellaan Kirjasto 10:n bossia Kari Lämsää sekä kokoelmatyötä tekevää Lassi Kokkosta. Lopuksi Poroila summailee yhteen sekä pussien että koteloiden hyviä ja huonoja puolia.

Täällä odoteltiin Heikin juttua pitkin viikkoa että mitähän se Heikki aikoo kirjoittaa. Kirjasto 10 ei juurikaan viesti toimistaan, esim. näistä pussitusasioista missään joten kenen tahansa ja erityisesti Heikin kaltaisen auktoriteetin kirjoittama teksti ja ”tuomio” määrittää melko pitkälti mitä mieltä kirjastoala asiasta on ja tulee olemaan. Ei sitä lunta ihan hirveästi tupaan tullut 🙂

Kiitos Heikille erittäin arvokkaista näkemyksistä ja asian esille ottamisesta yleensäkin. Käykääpä lukemassa artikkeli ja oikeastaan koko lehti, joka on (tälläkin kertaa) täynnä hyvää asiaa.

YLE: Miksi internet ei ole kirjasto?

Kai Ekholm

Vaikka olisinkin mitä mieltä ylikirjastonhoitajan Kai Ekholmin uudesta kirjasta Kirjastot ovat palaessaankin kauniita, niin esiintyessään Kai on tarkka, kärkäs, mielenkiintoinen ja oikeassa. YLE Areenassa on heinäkuun puoleen väliin asti kuunneltavissa Kultakuume -ohjelman jakso Miksi internet ei ole kirjasto?

Kiitos jälleen YLE. Mace tykkää YLEstä. On sääli, etteivät kirjastot paremmin hyödynnä YLEn mielettömän laajaa ja laadukasta tuotantoa. Musiikkikirjastossa työskentelevänä en viitsi edes käydä YLEn erilaisilla musasivuilla, niin paljon siellä on joka päivä erinomaista, valmista aineistoa joka valuu sormiemme välistä. YLE mukaan sitten KDK:hon okei?

Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm telkussa

Kai Ekholm

Kai Ekholm

Huono otsikko; mikä se telkku edes on? Telkku on jonkinlainen synkronoitu näytäntö oikeasti netissä olevia videoita. Vähän kuin viisi ja puoli miljoonaa kansalaista päättäisi mennä johonkin yhteen webbiosoitteeseen kello puoli yhdeksän illalla tai jotain. Outo ajatus, eikä varmastikaan kenenkään edun mukainen. Eikä meidän himassa edes ole telkkua.

Asiaan: Kansalliskirjaston johtaja, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm tämänaamuisessa Ykkösen aamu-tv:ssä: Pärjäävätkö kirjastot nettiaikana? Mittaa 13 minsaa. Alun insertti käsittelee Google Book Searchia sekä frankofiilien omia nationalistisia ja protektionistisia hankkeita, ja niistä siirrytään suomalaisiin digitointihankkeisiin. Sen jälkeen käsitellään iPadin innoittamana e-kirjoista. Eli kaikki keskustelunavaukset ovat teknologialähtöisiä ja odotetaan vastausta jonkun (amerikkalaisen) firman aloitteeseen. Muitakin lähtökohtia olisi voinut olla. Ohjelmassa esitetty sotaretoriikka ja väittämä, että Googlen digitointihanke on jotenkin pois kirjastoilta on harhaanjohtavaa. Tätä tämä on. Toivottavasti kaikilla on hyvä medialukutaito.

Kiitos kuitenkin Kaitsulle telkkuesiintymisestä ja panikoinnin ja käsienheiluttelun lieventämisestä positiivisen ja luottavaisen asenteen viestimisellä. Kiitos YLElle ohjelmasta.

Kain uusi kirja Kirjastot ovat palaessaankin kauniita (BTJ, ISBN 978-951-692-765-0) ilmestyy kohtapuolin. Propsit kirjan nimestä.

Tutkimus suomalaisista e-kirjamarkkinoista tekeillä

Ulla Kapanen tekee paraikaa tutkimusta suomalaisista e-kirjamarkkinoista ja kustantajien halukkuudesta ja tahtotilasta olla mukana. Tapasin Ullan ja hän ystävällisesti antoi pienen haastiksen.

Tässä vielä Ullan tarkennus tutkimusmenetelmistä, joista unohdin haastiksessa kysyä:

Teen tutkimusta yhteistyössä Helsingin kaupunginkirjaston kanssa. Kerään suurimman osan analysoitavasta aineistosta haastattelemalla eri tahoja. Haastattelen kustantajia, asiantuntijoita ja kuluttajia. Lisäksi kerään e-kirjoihin liittyvää informaatiota eri medioiden kautta. Muun muassa lehdet ja Internet ovat täynnä uutisia e-kirjoista, koska aihe on hyvin ajankohtainen. Suomessa e-kirjat ovat vielä pienen piirin asia.

Tsemppia tutkimukseen, ja varmasti suomalaiset kustantajat, kirjakaupat, kirjastot ja muut kirjallisuudenystävät odottavat innoissaan tuloksia.

23 asiaa -kurssin viimeisiä viedään

Marras- ja joulukuuni on sujunut verkkomaikkana, nimittäin pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen (l. HelMet-kirjaston) henkilökuntaa weban ihmeellistäkin ihmeellisempiin saloihin kouluttaessa.

Kurssimme nimi on 23 asiaa ja aisaparin muodostavat siis mainio Matti Lassila sekä allekirjoittanut. Alunperin laadimme ja vedimme kurssin keväällä ja kesällä 2008. Silloin mukana oli väkeä yleisistä kirjastoista ympäri valtakuntaa, nyt osallistujina on ollut 30 innokasta kirjastolaista täältä pääkaupunkiseudulta.

Konseptin peruskivihän on siis se, että erilaisin lähdeaineistoin ja tehtävin varustetut kirjastolaiset seikkailevat verkossa ja kertovat elämyksistään omissa kurssiblogeissaan. Mittaa kurssilla on noin 9 viikkoa ja tahti on (palautteesta päätellen, tosin sitä ei ole vaikea uskoa) sangen tiukka. Tässä ajassa rutinoidutaan bloggaamiseen ja sitä kautta opitaan mm. mistä kaikki se loputtomalta tuntuva aineisto sinne verkkoon on oikeastaan tullut: jokuhan sen on sinne laittanut ja se joku on sinä, minä sekä hän. Ei mikään internetin virallinen toimituskunta. Tutuksi tulevat myös pikaviestimet ja netin seuraaminen RSS-syötteiden avulla. Lisäksi katsellaan esim. onko Delicious webille sitä, mitä näyttöluettelo on kirjaston kokoelmalle ja mitä lähdekritiikin välineitä Wikipedia tarjoaa. Ynnä muuta sellaista.

Osaltani julkinen pahoitteluni kurssilaisille siitä että olemme stressanneet teitä kaikenlaisilla tehtävillä ja lisäksi yhteisöpaineella ja muutenkin anastaneet aikaanne. Kurssi on kuitenkin vapaaehtoinen ja siltä voi dropata (ellei ole mennyt sopimaan jotain muuta työnantajansa kanssa, mutta siihen minä olen sitten syytön :^)

Kurssiin kuuluu kahdesti viikossa pidettävä chatti, ja niistä viimeinen on nyt huomenna (eikun tänään) 20.12. Chatit ovatkin osoittautuneet todella herkullisiksi tapahtumiksi, siellä on juteltu kaikenlaista enemmän ja vähemmän kurssiin liittyvää. Aiemmalla kurssilla chatteja jatkettiin vielä muutama kuukausi kurssin päättymisen jälkeen, ja jokunen kirjastolainen ihan toiselta kurssilta piipahtivat 23 asiaa -kurssin chateissamme myös. Ei tosin ihan sattumalta 😉 Monenlaisia kokemuksia on vaihdettu bloggaamisesta, kirjasto-kaapelista, tekijänoikeuksista, kirjastotyöstä yleensäkin, virkamiehenä verkossa toimimisesta ja vaikka mistä.

Tämän viimeisen chattikerran lisäksi tulevana maanantaina julkaistaan vielä viimeiset tehtävät, ja varsinainen kurssivaihe on sitten pussissa. Talven mittaan ensi vuoden puolella on vielä langanpäitä, nimittäin toinen lähipäivä (ensimmäisellä oli mukana Riitta Suominen jututtamassa meitä verkkokirjoittamisesta ja verkkopedagogiikasta), palkintojen jako ja pääpalkintona olevan iPodin arvonta. Mutta ennen näitä tietenkin läksyjen tarkistus ja tuhmille muikkarien jako >:-|

Tässä yhteydessä mainittakoot, että kurssi on omaa käsialaamme, ja suojattu pahuuden voimilta Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton (aka CC BY-NC-SA) -lisenssillä, eli ei muuta kuin hyvä kiertoon jos tästä jollekulle iloa on. Propsit Helene Blowersille ja hänen alkuperäiselle Learning 2.0 -kurssilleen. Juttelin muutaman minuutin verran kurssistamme tänä syksynä (uudelleen)startanneella Kirja- ja kirjastokanavalla, ja se video löytyypi täältä, muun hauskan kirjastoasian joukosta.

Kurssin väsäily ja vetäminen on todella hauskaa puuhaa. Ihan tulee mieleen ajat roolipelin johtajana, kun yrittää johdatella ihmisiä hoksaamaan asioita!

WikiRakkautta

Wiki+sydän=wikirakkaus

Tee muokkauksia, älä sotaa

AVO-kurssin viides viikko käsittelee Wikipediaa ja Wikimediaa. Lähdeaineistosta Dirk Riehlen tekemä haastattelu How and Why Wikipedia Works: An Interview with Angela Beesley, Elisabeth Bauer, and Kizu Naoko osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, vaikka yleensä en jostain syystä tykkää lukea haastatteluja. Se toi aika hyvin esiin sen, että eri kieliset Wikipediat (ja muut Wikimedian hankkeet) ovat sangen autonomisia. Ne ovat tietenkin lähtökohtaisesti samanlaisia, mutta käytänteissä ja toiminnassa on merkittäviäkin eroja.

Tapaan toisinaan roikottelemaan Wikipediaan liittyvillä IRC-kanavilla, ihan yleisen urkkimisen vuoksi vaikka en varsinaiseen Wikipedia-työhön olekaan osallistunut kuin muutamalla pienen pienellä muokkauksella kauan aikaa sitten. Haluaisin seurata viikottaista Wikipedia Signpost -sanomalehteä sekä mitä metassa tapahtuu, mutta valitettavasti tuo käytännössä aina jää.

Wikipedia, ja yleensäkin Wikimedian hankkeet kuitenkin kiinnostavat minua silkan hulluutensa vuoksi ja siksi että ne uudelleenmäärittelevät tiedon muodostamisen ja tiedon muodostamisen organisoinnin tapoja. Kirjastolaisen on vaikea olla kiinnostumatta tällaisista hankkeista. Yhdessä Matti Lassilan kanssa kasaamamme ja vetämämme 23 asiaa -verkkokurssin aineistossa käsitelläänkin Wikipediasta ja wikejä yleensäkin.

Wikipedialla on monia etuja moniin muihin tiedonlähteisiin verrattuna. Sanakirjamainen neutral point of view, itsekritiikki ja käyttäjälle osoitetut varoituket, mahdolliuus tarkastella sisällöntuotannon prosessia ja niin edelleen. Käyttöliittymäkin on yhteinen, ja tämä helpottaa käyttöä huomattavasti. Normaalistihan joka webbisivustolla on oma käyttöliittymä, joka mukailee tai ei mukaile netin yleisiä konventioita. Wikipedian käyttö on ihan vaan todella mukavaa ja helppoa. Periaatteessa Wikipedia-artikkelit voidaankin nähdä omein lähteidensä yhdenmukaisena tiivistelmänä. Aiemmin oli muuten sellainen hakukone kuin Wikiseek, joka kohdistui ainoastaan Wikipediaan sekä sen suoraan linkkaamiin sivustoihin. Aivan mahtava idea hakukoneeksi!! Sääli että sille kävi jotain.

Google Maps for Mobile

Muutenkin pitäisi itse käyttää Wikipediaa jotenkin monipuolisemmin, nyt saavun sinne lähinnä Google-hauilla tai suoraan urlilla (jonka muodon olen oppinut ulkoa) ja käytän harvoin sanakirjan omia tiedonjäsentelymuotoja (etusivu, kategoriat, ”mikä linkkaa tänne” jne). Artikkeleiden keskustelusivuja silmäilen melko usein, etenkin jos aihe on kiistanalainen tai muuten kuuma.

Wikipedian ulkoisia työkaluja ei niitäkään tule juurikaan hyödynnettyä, paitsi toisinaan Google Maps for Mobilen Wikipedia -layeria, joka näyttää omaa sijaintiani lähellä olevat artikkelit.

Tämän tehtävän myötä tutustumistamme aineistoista sai mielenkiintoa kiihoittavasti näkymää Wikimedian prosesseihin, erityisesti suositeltu sivu -käytäntöjä. Tänään suositeltuna sivuna näkyy olevan Benedictus XV.

Wikipedian lisäksi muut Wikimedia-hankkeet ovat aika heikosti tunnettuja, ainakin täällä Suomessa. Wiktionary, Wikimedia Commons ja tämän kurssin suojapaikka Wikiopisto ovat kaikki sangen harvoille tuttuja. Wikipedia sensijaan on niin tunnettu, että erilaisia -pedioita (esim. irvokas Possupedia.fi) on siinnyt kuin sieniä sateella. Lisäksi Wikipedia ja wiki -termejä käytetään melko vapaasti toistensa synonyymeinä. Muistan Jaikusta kun suomenkielinen Wikiversity (eli Wikiopisto) pyrki kohti virallista statusta ja edellytettyä käännöstä tehtiin talkoohommana.

Kirjastopäivät 2009

Takana ovat vuoden 2009 Kirjastopäivät. Jukka Relander valittiin Suomen kirjastoseuran johtoon (kts. taloonastujaiskolumni Millainen kirjasto+kommentit), konseptisuunnittelua käsiteltiin, samoin kaunokirjallisuuden verkkopalvelua Kirjasampoa, Yleisten kirjastojen neuvoston (YKN) strategiaa ja etiikkaryhmän ehdotusta alan eettiseksi koodistoksi. Sellainenhan on olemassa joissain muissa maissa ja meilläkin nyt ollut kehitteillä. Hesari kirjoitti 10.6. jutun, jossa Kirjastopäivien teemoista esiin nostetttiin nettisensuuri. Asiaa ei sinänsä suoraan käsitelty päivillä, paitsi etiikkatyöryhmän lausunnon yhteydessä.

Paikalla oli kuulemma yli 550 henkilöä yleisistä ja muista kirjastoista mutta toki myös ammattikuntaamme sivuavia toimijoita lääninhallituksesta, ministeriöstä, firmoista jne. Olin ensimmäisen kerran mukana Kirjastopäivillä 2007 Kuopiossa. Silloin kävi nopeasti ilmi, että kyseessä ovat Kirjastoseurapiiripäivät ja sama päti nyt Turussakin. Juttua leivottiin vanhojen tuttujen sekä tietenkin myös uusien tuttujen kanssa. Kuten asiaan kuuluu, puolimuodollista illanviettoa istuttiin ensin keskiviikkona Arkenilla ja sitten baarissa ja torstaina Turun komeassa pääkirjastossa (ja sitten baarissa).

23 asiaa -verkkokurssiltamme oli mukana yllättävän laaja joukko. Enhän tietenkään tunnistanut heistä kuin osan. Eräskin kurssilainen osui sattumalta meseen perjantaina vaikka oli itse jo hotellilla pakkailemassa itseään kotiinpäin. Miten olisin hänet voinut tunnistaan, kun tunnusmerkkeinä on ”taivas jota kohti kurkottaa kaksi palmua”. Tämä on tätä internet-aikaa 🙂

Kirjastopäivät ovat Suomen Kirjastoseuran järjestämä, kiertävä biennaali ja sitä pidetään erityisesti pienemmille kirjastoille merkittävänä tapahtumana. Ottaen huomioon kaikki muut tiedonvälityskanavat ja tapahtumat, minkä tyyppinen ohjelma olisi päiville kaikkein parasta?

Jaakko Sannemann kyselee, mitä tarinaa Kirjastopäivät kertovat. En keksi vastaukseksi oikein mitään, keksitkö sinä?

Päivien aikana muutama osallistuja turisi niitä näitä Twitterissä, hashtägillä #kirjastopäivät. Nappasin muutaman merkityksettömän valokuvan, sekä muutaman videon. Ne ovat YouTubessa playlistinä mutta upotan ne  myös tähän  alle:

Kirjasammon annotointieditori SAHA

EU tuli kirjastoon

Opiskelijoita Kirjastopäivillä

Miksi KDK on tärkeää?

Taas pari kiehtovaa podcastia

Aah puheohjelmat ovat aivan mahtavia, kuinka kamalaa elämä onkaan ollut ennenkuin puheohjelmien arkistot tulivat saataville netin kautta. Tuottajan ja levittäjänkin kannalta paska homma, että vaikkapa radiosta lähetetty ohjelma oli käytännössä tuuleen viskaistu kun ohjelman lähetysaika oli ohi. Nyt niitä tulee tekstuaalinen metatieto jonka google löytää, niihin voidaan viitata kuten tässä blogikirjoituksessa, ne löytyvät erilaisista konteksteista kuten haltijaorganisaationsa sivuilta tai lähteinä vaikkapa Wikipedista (jonne tämänkertaisen In Our Timen laitoin) ja haltijat saavat sangen tarkkaa tietoa siitä kuinka paljon arkistoja käytetään. Vaikeaa kuvitellakaan aikaa ennen nettiä; että muka päivät pääksytysten vahtaisin kello yhdessä ja läjä ohjelmalistauksia toisessa kourassa maailmanradioni ääressä. LOL.

Lähipäivinä olen kuunnellut BBC Radio 4:n In Our Timen jakson Aleksandrian kirjastosta ~45 minuuuttia) ja YLEn Julkisen sanan jakson Kirjasto taskussa (noin 20 minuuttia).

Edellisessä käydään läpi Aleksandrian kirjaston syntyhistoriaa, sen merkitystä aikalaisiinsa sekä myöhempiin kulttuureihin ja tietenkin sen tuhoa. Luonnollisestikaan Aleksandrian kirjastoa ei voi käsitellä ilman että samalla käsittelee helleenisen maailman, Egyptin, Rooman imperiumin, kristinuskon ja oppineisuuden historiaa.

Julkisessa sanassa käsitellään Suomen digitaalisia kustannusmarkkinoita sekä mitä ne sähkö- ja äänikirjat oikein edes ovat ja millaisilla laitteilla niitä voi nauttia. Ruotsissa on kuulemma sellainen palvelu, että puhelinoperaattorilla on äänikirjakirjasto ja sieltä kuunnella näitä kirjoja  kiinteää kuukausimaksua vastaan. Tämä käsittääkseni toimii nimenomaan puhelimen kautta, ei mobiiliinternetin

Akateemsen kirjakaupan äänikirjojen myynti oli vuonna 2008 sellainen, että kymmenen eniten myydyn nimikkeen menekki oli välillä 1 600-17 000 kappaletta. Euroopassa ja maailmalla on äänikirjojen kuuntelu suositumpaa esimerkiksi autoillessa, ohjelmassa arvellaan että suomalaisten hyvä lukutaito on syynä siihen, ettei äänikirjoille oikein ole menekkiä. Kyllä niitä silti meidänkin kirjaston muutama joka päivä liikkuu.

Tulipa tähän postaukseen aimo liuta tageja kun päätin kuvailla enemmänkin lähdeaineiston kuin varsinaisen kirjoituksen sisältöä.

Yle X:ssä puhumassa ”kolmas paikka” -pakkomielteestä

Heli Roiha haastatteli minua 27.1. YleX:ää varten. Juttu tuli radiosta joskus edellisen viikon aikana ja löytyy YLE Areenan Poptehdas-ohjelman sivulta.

Ohjelma on otsikoitu Keikkoja, satutunteja ja paneelikeskusteluja, eli kuulumisia kirjastosta. Puhumassa Helsingissä työskentelevä Mace Ojala sekä Ilomantsin kirjastotoimenjohtaja Riitta Kurvinen. Suora osoite MP3-tallenteeseen on tässä. Ohjelma kestää 9 minuuttia.

Ohjelma lähtee käyntiin siitä, että voisiko kirjastoissa mahdollisesti tulevaisuudessa olla puhuminen sallittua. Tämä vaikuttaa olevan Roihalle jonkinlainen kynnyskysymys :^) Esitän näkemykseni siitä, että kirjastoissa on kyllä keskustelu ollut sallittua, mutta vain julkaistun aineiston muodossa. Kirjaston aineisto pyrkii olemaan yleiskatsaus yhteiskunnassa käytyyn ja käytävään, julkaistuun diskurssiin.

Minua ei itseäni kännykkään kirjastossa puhuminen haittaa sen enempää kuin muuallakaan. Mietin ohjelmassa ääneen onko kirjastojen ensinnäkään järkevää ja toisekseen mielekästä viedä kovin pitkälle jo pitkään keskustelun keskiössä ollutta olohuone-kirjastoihannetta, vai pitäisikö satsata siihen aineistoon ja sen levittämiseen. Näkemykseni on (oikeutetusti) kaupunkilainen, maalla tilanne on toinen jos pitäjässä oikeasti ei ole vaikkapa kahvilaa tai galleriaa. Toisaalta eri paikoissa on erilaiset tarpeet viettää aikaa siinä niinsanotussa kolmannessa paikassa; kaupungeissa niitä on pilvin pimein, on aika hullua lähteä haastamaan esimerkiksi koko Helsingin kahvilaverkostoa suoraan vaan on paljon mielekkäämpää löytää oma rakonsa ihmisten omassa elämässä eikä yrittää houkutella heitä kirjastoon istumaan. Eihän meillä ole ruokaa tai juomaa tarjolla ja Kirjasto 10:n vessakin maksaa euron.

Toki kirjastojen pitää olla viihtyisiä tiloja ja ne ovat todella tärkeitä oleskelupaikkoja. Tästä saa hyvän kuvan kun kiertelee erilaisia kirjastoja. Kohtaamispaikkoja ne eivät missään mielessä ole, vaan kirjastoon tullaan käyttämään aineistoa ja sen on tapahduttava miellyttävässä ympäristössä. Kirjaston aineistoa käytetään kuitenkin paljon, paljon enemmän muualla kuin kirjastossa.

Ohjelmassa puhelimitse jututeltu Ilomantsin kirjastotoimenjohtaja Riitta Kurvinen nostaa esiin kirjastojen sivistystehtävää sotahistoriasta kertova Ilomantsi sodassa ja Kolmen kanteleen kokoelmat -sivustot esimerkkeinään ja siteeraa Suomen kirjastolain 2§ jossa yleisen kirjastolaitoksen tehtävä sanotaan. Sitä jokaisen kirjastolaisen olisikin itselleen syytä teroittaa. Ohjelman lopuksi minäkin puhun hieman siitä mitä siellä vihreässä kirjassa oikein sanotaan ja korostan sitä, että yleisessä kirjastossa on kyse aineistosta ja sisällöstä, ei ”kansalaisten olohuoneista”.

Jos saan tämän ohjelman jälkeen huutia muun kuin kirja-aineiston parissa työskenteleviltä kollegoiltani, niin se on kyllä ansaittua.

Poptehdas-ohjelmasta ei ole kovin montaa jaksoa näkyvissä Areenassa ja siltä varalta että tämäkin ohjelma lakkaa olemasta saatavilla Areenasta kopsasin sen tietenkin itselleni talteen.

Olen muuten sattumalta törmännyt Roihaan kun kirjoitin vastineen hänen kolumniinsa Verta, leimoja ja kontaktimuovia ja tätä kolmas paikka -temattiikkaa olen tuonut esille ennenkin, myös täällä blogissani.

Isä Mitron haastattelu kirjastoista ja elämästä

Tässä tekemäni Isä Mitron haastattelu viimevuoden Kirjastovirkailijapäiviltä (5.5MB MP3). Päiväthän olivat lokakuun 2008 lopussa Lahdessa ja kirjoitin niistä blogiinkin. Yleisön lumonneen esitelmän jälkeen turisimme Mitron kanssa hetken aikaa ja leikkelin tallenteesta sittemmin tämän 6.33 minuuttia pitkän haastattelun.
Isä Mitro

Kuuntele millaisia kokemuksia Isä Mitrolla on kirjastopoistojen tekemisestä, tuosta ammattikuntamme vaikeimmasta tehtävästä! 😉 Mitro puhuu myös omasta kirjastostaan, vapaudesta, nykyajasta, ”meidän” ja afrikkalaisten ihmiskuvasta sekä Carl Honorésta.

Haastatteluni Sula Pinta -podcastissa

Minulla oli ilo olla tänään Tuijan ja Yoen jututeltavana kirjasto-asioista Sula Pinta -podcastin vieraana. Varsinaisesti aiheena oli minun ja Lassilan Matin tuossa keväällä ja kesällä vetämä 23 asiaa -verkkokurssi, mutta juttumme lähti kuin siika lapasesta oikeastaan ennenkuin oli edes kunnolla selvinnyt että mikä kyseinen kurssi oikein oli. Noh, se tietohan kyllä selviää vaikkapa kurssin omalta sivulta tai Kirjastolehden numerosta 5/2008 (saatavilla kaikista hyvin varustelluista kirjastoista läheltä sinua).

Podcastin otsikkona on Kirjastojen digitaalinen tulevaisuus, 23asiaa – verkkokurssi. Käykääpä kuuntelemassa ja kommentoimassa! Juttua syntyi noin 48 minuuttia ja kurssimme lisäksi puhetta piisaa Wikipediasta, musiikkikirjastotyöstä, e-aineistosta, tekijänoikeuksista. Lopussa on hieman ajatuksiani kirjaston tulevasta roolista internetissä, erityisesti nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön (hämärässä) valossa ja millaisia peruskysymyksiä kirjastojen olisi syytä pitää mielessään.

Esitän myös näkemykseni että nykyisenkaltainen e-kirja on vain välivaihe kun sekä tieto että tarinat ovat irtoamassa vanhasta ruumiistaan, kirjasta. Myös MP3-tiedostot tai muut äänitteet ovat tavallaan takapakkia musiikin digitaalisen levittämisen alkuaikojen modeista jolloin musiikista levitettiin nuotinnosta, eikä äänitettä. Tulin myös puhuneeksi, että musiikin nuotinnos olisi uusikin ilmiö, mutta siinä taisin mennä metsään 😦 Luulin musiikin nuotinnoksen keksityn joskus keskiajalla kirkkomusiikin tallentamiseksi. No lohdukseni olin kyllä oikeilla jäljillä mutten tiennyt että vanhimmat nuotinnoslöydökset ovat jostain 2000 eea vaikka aika alkeellistahan se tietenkin on ollut.

Äänitys tehtiin skypellä (Yoe asuu Tokiossa) ja on minun osaltani hieman rupinen, mutta ainakin omasta mielestäni jutut ovat hyvinkin ymmärrettäviä.

Se joka keksii tälle blogille tosi hyvän nimen, saa jonkun asiaan liittymättömän henkilön nimikirjoituksella varustetun lakritsan 😉

Kirjoitin Kirjastot.fi:n Kirjasto-kaapeli -keskustelupalstalle lyhyen houkuttimen.