Hesari 18.02.2013: ”Kirjat kulkevat Helsingin yössä”

HS 18.02.2013: ”Kirjat kulkevat Helsingin yössä”

Sekä papru- että nettihesarissa on tänään hieno raportaaši Helsingin kaupunginkirjaston ja ympäryskaupunkien Espoon, Vantaan sekä Kauniaisten kirjastojen päivättäisestä logistiikkarumbasta. Mielenkiintoista että tästä näkökulmasta on joku kiinnostunut kirjoittamaan (terkkuja vaan Johanna Mannilalle sekä kuvaajalle Kimmo Räisäselle), kirjastohan tosiaan on pitkälti logistiikka-alan toimija.

Olen toistaiseksi duunissa Kirjasto 10:ssä jossa logistiikkatyö on mitä suurimmassa määrin läsnä joka päivä, ja nämä Hesarin kuvissa näkyvät punaiset laatikot ovat kovin tuttuja. Tänäänkin tavaraa lähtee meiltä joku puolisen tonnia eri puolille Helsinkiä ja pk-seutua, pariinkymmeneen laatikkoon pakattuna.

Lootia

Muita Hesarin kirjastoaiheisia juttuja löytyy täältä.

Mainokset

Haastatteluni e-kirjoista YLE Radio Suomessa (ja Areenassa)

Näin se käy e-kirjan luku 😉 (kuva YLE)

Annoin torstaina haastattelun e-kirjoista YLEn Taustapeili -ohjelmalle. Ohjelma tuli ulos eilen perjantaina 29.10.2010 ja löytyy jo Areenasta. YLEn tuotantoprosessia ei voi kuin ihailla, olisipa meillä kirjastoissa yhtä sujakkaa toimintaa! Juttu on otsikolla Tekniikan taustapeili lukee e-kirjaa ja Areenaan löpinäni on otsikoitu Taustapeili: Uteliaalla asenteella tekniikasta. Mittaa on 28 minuuttia ja juttelen esim. e-kirjan lukulaitteiden määritelmästä, markkinoista, kirjastoista tietenkin sekä e-kirjojen suhteesta internettiin sekä p-kirjoihin.

Kirjastoammattilaiselle Mace Ojalalle tärkeää on, että ihmiset lukevat, ei se, mistä se luetaan. Lukulaitekeskustelussa on kuitenkin hänen mielestään paljon myyttejä, joita toistellaan.

E- ja p-kirjojen suhteesta lausuntoja antanut HS Raati on aiheuttanut perjantain mittaan silmien pyörittelyä sekä HS.fi:n kommenteissa että Facebookissa. Okei HS:fi:n anekdoottikeräys Lukulaitteet eivät uhkaa paperikirjoja ei luultavasti tee oikeutta raadin antamille varsinaisille lausunnoille, mutta ”kirja on filosofinen esine” jäänee elämään lentävänä lauseena.

Oma väittämäni on, että kun keskustelemme e-aineistojen tulevaisuudesta täällä internetissä, emme näe metsää puilta. E-aineistot ovat jo todellisuutta, ja juuri tämä on sitä. Voisi olla hyvä puhua esikseen ”E-kustantamisesta”, eli siitä miten tästä voisi halutessaan saada fyrkkaa, mutta se on aivan eri keskustelu kuin se, mitä varsinainen e-teksti tai e-julkaisut ovat. Tässä on kaikenkaikkiaan todella monta toisiinsa kietoutunutta asiaa, kuten sekä sisällön että lukulaitteiden tuotantomekanismit, immateriaalioikeudet, lukemiskulttuuri, tekniset standardit, vanha kunnon huoli nuorison hyvinvoinnista, kirja symbolina sekä esineenä, johon olemme henkilökohtaisesti kiintyneet. Tämän päällä mukava käsitesekamelska niin ei ihme jos koko asia vaikuttaa vähintään epäselvältä.

Tämä Taustapeilin ohjelma on muuten sikäli ”urani” tähtihetkiä, että pääsin mollaamaan PDF-tiedostoja julkisesti, kansallisessa radiossa. Minähän olen julistautunut PDF-tiedostojen viholliseksi grrr >:-[

YLEn kanssa on aina kiva tehdä juttuja. Tykkään YLEstä ja tuo Taustapeili-ohjelma kuuluu omien suosikkiohjelmieni joukkoon. Olen kuunnellut sitä podcastina pitkän aikaa.

Tuossa YLE sivuilla kuvituksena olevassa valokuvassa esittelen miten miniläppäriä voi käyttää e-kirjan lukulaitteena kääntämällä näytän asetuksista kuva 90 astetta. Kuvassa on esillä aito e-julkaisu, nimittäin kirjastoalan Kirjasto-kaapeli -palstalla meneillään oleva keskustelu siitä, millaisia kustannussopimuksia nykyään allekirjoitetaan tekijöiden ja kustantajien välillä ja mitä sopimukset e-julkaisemisesta sanovat.

"Suomalaisten suhde työhön on muuttunut" (kuva Lauri Hannus)

PS. Samalle viikolle sattui Turun ylioppilaslehden artikkeli 5 väitettä työelämästä, jossa olin myös yhtenä haastateltavista tai enemmänkin ”keissinä”, asiantuntijalausuntojen muassa.

Yleisten kirjastojen nettisuodatuksesta

Eilen julkaistiin Taru Björkmanin Suomen kirjastoseuralle tekemä selvitys Suomen yleisissä kirjastoissa käytössä olevista netinsuodatusohjelmista. Raportin nimi on Suojelua vai suodatusta — Internetin sisällönsuodatus kirjastoissa ja se on ladattavissa (620KB PDF) seuran sivuilta ja tiivistelmä on siellä myös. Kirjana raportin on julkaissut BTJ (ISBN 978-951-692-699-8). Eilen oli raportin pienimuotoinen julkaisutilaisuus Kohtaamispaikalla Lasipalatsissa jonne en mennyt ajoissa koska nukuin. Jaiku-raporttini jäikin erittäin rammaksi :\

Taru esitteli raportin satoa, erityisesti vääriä positiivisia joita teknisen sensuroinnin yhteydessä aina tulee paljon ja ne ovat tietenkin kirjastolaisia ja muita tiedonvälityksestä kiinnostuneita karmivia. En niitä nyt ala tässä listaamaan. Taru sanoi, että esitysgrafiikat ovat tulossa Kirjastoseuran sivuille, mutta ainakaan vielä niitä ei siellä näy.

Juttelin tilaisuuden jälkeen hieman EFFin Tapani Tarvaisen kanssa (luulin tietäväni Tapanin, mutta oli joko käynyt kasvojenvaihtoleikkauksessa tai olin erehtynyt). Tämä heitti aika mielenkiintoisen pointin, nimittäin että kirjastot ovat mielenkiintoisessa välissä tarjoamansa aineiston kanssa sillä painetun (kirjat, levyt, leffat tms. esineet) aineiston sensuroinnissa voidaan esittää ”ei meillä ole varaa hankkia kaikkia mahdollisia teoksia” -kortti kun sensurointia ei haluta suoraan sanoa tehtävän. Netissähän kaikki aineiston on lähtökohtaisesti ilmaista ja sensijaan aineiston karsiminen (so. sensurointi) maksaa rahaa ym. resursseja.

Paikalla oli aina yhtä kärkkään kirjastoalan sekatyömiehen Poroilan (<3) lisäksi lehdistöä. Nelosen kamerat tiesivät että tiedossa on jonkinlainen pieni insertti uutisiin (tallensiko kukaan sitä?). Nettihesarissa oli myös sensaatiohakuisesti otsikoitu pikkujuttu jonka keskustelu takertui heti siihen että onko oikein että netissä katselee tisuja vai ei. Asiavirheitä siellä kommentoinnissa onkin jo onneksi kommentoitu, josta terveisiä nimimerkille Kirjastoammattilaine- n. En yksinkertaisesti voinut olla kommentoimatta asiaa näin:

ne puut ja metsät
Lähettänyt: mace 4.6.2008 13:35

Toivoisin, että tässäkin keskustelussa nähtäisi että pornografian suodattaminen kirjastoissa on toissijainen asia. Toki mielenkiintoinen keskustelunaihe sekin ja on hyvä että sitäkin ikuisuuskeskustelua käydään. Katsokaapa raportista (johon linkki alla) miten vaihtelevasti ja epämääräisesti pornografia on määritelty, kappale 7.5.

Raportista kuitenkin selviää, että vaikka suodatusohjelmia on käytössä, ne eivät todellakaan toimi ja seuraukset ovat sangen karmivia. Aivan vääriä asioita suodattuu pois paljon, ja suodatukseen on joutunut myös paljon muuta kuin pornografiaa. Väkivallan suodatus ei yrittämisestä huolimatta ole onnistunut juuri ollenkaan ja liikkuvaa kuvaa eivät suodattimet oikein onnistu suodattamaan.

Toinen raportista selviävä karmiva asia se, että monesti kirjastot eivät itse ole olleet mukana päättämässä suodattamisesta, vaan suodattamisesta on päätetty esim. tietohallinnossa ajattelematta ollenkaan millaisia asioita kirjastoissa olevien asiakaspäätteiden suodattamisessa pitäisi ottaa huomioon. Jotkut kirjastot eivät edes tienneet suodatetaanko heidän internet-yhteyttään eivätkä he voi tällöin edes tiedottaa asiakkailleen että vaikka kirjaston koneilta nettiä selatessa vaikuttaakin siltä, että ruotsin kielessä ei ole numeroa kuusi ollenkaan, näin ei välttämättä ole.

Raportin tiivistelmä siis löytyy osoitteesta
http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura/mediakasvatus/suodatus ja sivun oikeasta laidasta löytyy linkki josta raportti on kokonaisuudessaan ladattavissa. Raportti on julkaistu myös kirjana ja saatavilla kirjakaupoista.

Kirjastoala käy keskustelua Kirjastot.fi:ssä asustelevalla Kirjasto-kaapeli -listalla ainakin otsikolla Etiikkatyöryhmän tehtävästä. Poroila kritisoi sekä eilisessä tilaisuudessa että Ki.fissä että raportti ei selvitä montaako suomen kansalaista sensurointi koskee sillä ei ole tiedossa mitkä kirjastot sensuroivat ja mitkä eivät. Asia on tosi tärkeä ja toivon että se tulevaisuudessa tulee esiin (avoin hallinto ftw!), mutta vastausprosentti tuskin olisi ollut näin suuri (79%) ellei anonymiteettiä olisi ollut ja Tarukin kertoo että maakuntakohtaisesti on suodatus pääteltävissä.

Tämä tuskin jää tähän.