Mistä kirjastotyössä oikeasti on kyse? Lajittelusta!

Sorting Out Sortingin havainnollistavaa grafiikka

Mistä kirjastotyössä on kyse? Tiedon tasapuolisen ja vapaan saatavuuden turvaamisesta? Elinikäisestä oppimisesta? Tiedontarpeiden tyydyttämisestä? Humaanista ihmiskontaktista joka välittää aidosti™? Tietoyhteiskuntataitojen takaamisesta vauvasta vaariin? Googlea paremmasta tiedonhausta syvästä webistä? Sananvapauden puolustamisesta? Don’t believe the hype!!! Kirjastotyössä on hyvin pitkälti kyse asioiden lajittelusta tiettyyn järjestykseen. Uskokaa minua, yli kymmenen vuoden työkokemuksella kirjastoissa tiedän todellakin mistä puhun.

Tässä 30 -minuuttinen katsaus yhdeksään eri lajittelumenetelmään. Videossa ne on luokiteltu kolmeen eri ryhmään:

1. Insertion sort (lisäyslajittelu)
   1. Linear insertion
   2. Binary insertion
   3. Shell sort
2. Exchange sort  (vaihtolajittelu)
   1. Bubble sort
   2. Shakersort
   3. Quick sort
3. Selection sort (valintalajittelu)
   1. Straight selection
   2. Tree selection
   3. Heap sort (kekolajittelu)

Ainakin osa lienee intuitiivisesti tuttuja kaikille meille kirjoja, cd-levyjä yms. työssänsä lajitelleille, osa on ehkä uusia. Jokatapauksessa on hienoa nähdä miten nämä toimivat, ja analysoida hieman niiden tehokkuuksia ja suorittamia operaatioita. Tietokoneen muisti toimii eri tavalla kuin fyysisessä kirjastotilassa hyllyttäessä tai palautusautomaattiin palautettujen kirjojen ja levyjen lajittelussa, sillä etäisyyksillä on erilainen merkitys siirto- ja vertailuoperaatioiden vaatimien resurssien suhteen.

Sallikaa minun esitellä – Ronald M. Baecker ja David Sherman (Dynamic Graphics Project, Toronton yliopisto, 1980): Sorting Out Sorting.

Advertisement

Mikäs se oikea aakkosjärjestys olikaan?

Aapiskukko, joka joonialaisen nimensä "Α-Ω ἀλεκτρυών" perusteella tunnetaan englanniksi nimellä "Oh cock"

Juolahti tuossa mieleen juuri, että vieläkö muuten koulussa opetetaan että aakkosjärjestys on abcdefghijlkmnopqrstuvwxyzåäö? Miten tää selitetään lapsille? Nehän tietää jo ennen kouluun tuloa että oikea aakkosjärjestys on qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm.

Tai tarkemmin sanoen aakkosjärjestys on kaksiulotteinen, eli kirjaimilla on oikeassa järjestyksessä 3-8 kappaletta vieruskaveria, eikä vain 1-2 kappaletta kuten yksiulotteisessa aakkosjärjestyksessä. Kun ihminen näkee kirjoitusvirheeltä vaikuttavan sanan, esim. ”kissa kävdli näppäimisöllä”, hän ymmärtää heti mistä on kyse: d ja e ovat aakkosjärjestyksessä viereiset kirjaimet. Myös sanoissa kävwli, kävrli ja kävfli esiintyy täysin identtinen virhe eikä noiden sanojen ymmärtäminen ole mikään ongelma.

Eipä huvittaisi olla kouluopettaja, eikä kyllä oppilaskaan. Kuinka kauan Suomen itsenäistymisen jälkeen lapsille kerrottiin edelleen vanhentunutperinteinen tieto, että nämä alueet ovat osa Venäjää? Voisi olla ihan hyödyllistä päivittää opetussuunnitelmat vastaamaan todellisuutta.

Pitäiskö kirjastossakin päivittää hyllyt vastaamaan yleisesti hyväksyttyä aakkojärjestystä?