Keskikesän kirjavinkkini on Shaun Tanin ”The Arrival”

LoC cataloging-in-publication -data

Törmäsin Melbournessa kiehtovaan kirjaan ja valokuvasin sen cataloging-in-publication -datan muistiinpanoksi. Nyt juhannuksen aikana aika tuntui kypsältä sen lukemiseen ja löysinkin  puistosta auringonpaisteen, muutaman tunnin aikaa sekä itseni kontemploimasta teoksen äärellä. Kyseessä on Shaun Tanin The Arrival (Arthur A. Levine Books, 2006, ISBN 978-0-439-89529-3).

Shaun Tan: The Arrival

Teos on todellakin yhtä kaunis ja yhtä upeaa kuvakerrontaa kuin muistinkin. Sanoja ei tarvita, eikä niillä ole tässä tarinassakaan mitään sijaa. The Arrival kertoo aivan uskomattoman kouriintuntuvasti maahanmuutosta ja vieraan kulttuurin piirissä elämään oppimisesta, sympatiasta sekä kaupunkilaisuudesta.

Suosittelen tätä kaikille maailman ihmisille. Suosittelen tätä kaupunkilaisille, expateiksi aikoville alamme opiskelijoille sekä maahanmuuttajien parissa työskenteleville kirjastolaisille.

Advertisement

Nimimerkit pois keskustelusta

Viimeaikoina on taas ollut paljon melua netissä nimimerkillä kirjoittelusta ja siitä kuinka asiatonta se joidenkin valitettavan vaikutusvaltaisiin asemiin päässeiden hullujen mielestä on. Asiassahan ei ole oikein mitään uutta, muistelen samaa puidun jo 15 vuotta sitten ja varmasti jo muinaiset foinikkialaiset olivat närkästyneitä jostain vastaavasta asiasta. En ole asian puimiseen nyt tällä kierroksella jaksanut osallistua. Tilaisuuksia varmasti tulee, sillä nimimerkillä tai anonyymisti kirjoittelusta tullaan varmasti kinastelemaan vielä tulevaisuudessakin.

Minä olen luonnollisesti nimimerkillä tai anonyymisti kirjoittamisen kieltämistä vastaan. Jyrkästi.

Asiaan: olen tässä kesän mittaan muutamankin kerran löytänyt itseni miettimästä, että mikäli kirjastot alistuvat fasistien vaatimuksiin kirjastojen hallinnoimien keskustelujen (asiakkaille suunnatut foorumit ja blogit, alan oma Kirjastot.fi, intranetit) kirjoittajien identiteetin paljastamiseksi, hävitetäänkö myös kaikki salanimillä kirjoitettu kirjallisuus kirjaston kokoelmasta? Sellaistahan nimittäin löytyy metrikaupalla. Salanimistä löytyy varmasti kaikenlaisia hienoja tietokantoja ja listoja, mutta lähtökohtana kirjastojen kokoelmien siivoamiseen voisi käyttää vaikkapa Wikipedian luetteloa salanimistä . Kylläpä tulisi mukavasti lisää tilaa aina kovin ahtaisiin hyllyhin kun pistettäisi roviolle Lewis Carrollit, Eino Leinot, Ilkka Remekset, George Orwellit (!), Mark Twainit sun muut ja hommataan tilalle vastuuntuntoisia ja vakavastiotettavia tekijöitä, jotka uskaltavat esiintyä rehellisesti omalla nimellään eikä vain heitellä lokaa salanimen suojista.

Tulkintani mukaan salanimillä julkaistujen kirjojen hävittämättä jättäminen olisi käytännössä viesti, että kirjasto ei näe kirjallisuutta osana yhteiskunnallista diskurssia. Aika rohkeaa nimenomaan kirjastoilta, eikö vain?

Tämän kirjoituksen lopullisena inspiraationa toimi Tuija Aallon Tuhat sanaa -blogin kirjoitus Paikallispoliitikko bloggasi sivupersoonalla Pohjanmaalla sekä sitä seuraava Sediksen kommentti. Kemppisen Oikeus nimeen on mielenkiintoinen myös.

En tässä edes aloita kirjoittamaan siitä, onko etu- ja sukunimemme mitenkään hyvä identiteettimme tunniste.