Luonnoksia blogikirjoituksiksi alkaa taas olla kertynyt. Ohessa niiden otsikot kuten olen ne itselleni nimennyt Evernotessa (jota käytän luonnosteluun). Pistäkääs äänestäen mitkä laadin julkaisukuntoon seuraavaksi.
Tag Archives: julkaisu
Eräpäivä
Eräpäivä!–Voimasanoja kirjastosta (toim. Veera Ristikartano, Antti Virrankoski)
Nuorkirjastolaisten pamfletti Eräpäivä!–Voimasanoja kirjastosta (Avain, 2011, ISBN 9789516928688) julkaistiin Oulun kirjastopäivillä. Suuri kiitos toimittajillemme Veeralle ja Antille sekä kaikille kirjoittajille.
Eräpäivä! on nuorkirjastolaisten poleeminen puheenvuoro kansalaisten oikeudesta päästä käsiksi itseään kiinnostavaan tietoon ja kirjastopalveluiden suunnittelemisesta asiakaslähtöisesti.
Pystyvätkö kirjastot vielä toteuttamaan perustehtävänsä ja turvaamaan kansalaisen sivistykselliset perusoikeudet? Vai onko alalla keskitytty johonkin muuhun, kuten instituutioiden pönkittämiseen ja saavutetuista eduista kiinni pitämiseen? Miten kansalaisten tiedontarpeisiin vastattaisiin, jos kaikki rakennettaisiin uudelleen tyhjästä? Syntyisivätkö kirjastot uudelleen vai tulisiko tilalle jotain aivan muuta, jotain aidosti asiakaslähtöistä ja nykyaikaisen toimintaympäristön vaatimuksiin vastaavaa? Kuka nämä palvelut tuottaisi?
Teos on jaettu kolmeen temaattiseen osioon: osaaminen, asiakkuus ja toimintaympäristö.
Veera Ristikartano antoi tuoreeltaan englanniksi videohaastattelun Saksan 100:lle kirjastopäiville, jossa olimme vieraina Cycling for librariesin myötä.
Julkaisu on saatavilla kirjastoista ja kaupoista.
Huomaa myös näiden asioiden ympärillä pyörivä uusi blogi Voimasanoja.fi osoitteessa http://voimasanoja.fi/blogi.
Kirjasto 2010 loppuunmyyty jo
Minulla oli ilo olla mukana kirjoittamassa Kaisa Hypénin toimittamaa tekstikokoelmaa Kirjasto 2010–Tekstit, lukijat verkko yhdessä mitä mainioimpien muiden kirjoittajien kanssa. Kustantajamme BTJ otti kirjasta 400 kappaleen painoksen, ja kuulin pari päivää sitten Kaisalta, että teos on jo loppuunmyyty. *gasp*. Ostajat lienevät lähinnä kirjastoja ja HelMet-alueellekin teoksia on hankittu peräti 23 kappaletta (tai kts. Frankista). Kaikki tekijäkappaleeni olen jo vapauttanut joten en valitettavasti voi paljonkaan auttaa teitä himokkaita lukijoita, jotka ette malttaisi roikotella varausjonoissa tai ahnaasti kierrellä kirjakaupoista teosta jäljittäen 😉
Sen verran voin osaltani kuitenkin tehdä, että oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä on lähdössä rinnakkaisjulkaisuun, elektronisesti. Tämä on alunperinkin ollut suunnitelmanani, jahka kirjan julkaisusta on kulunut hieman aikaa. Pamflettia en sentään jaksa alkaa painamaan. Faxi kaikkiin Suomen yleisiin kirjastoihin? Hauska ajatus, mutta käytännössä en ehkä jaksa 🙂 Mitkä teidän mielestänne olisivat hyviä tapoja julkaista teksti, onko toiveita? Blogiin se on sellaisenaan liian pitkä; 4 700 sanaa eli noin 43 000 merkkiä.
En todellakaan ole PDF-tiedostojen ystävä, mutta varmaan sellainen pitäisi olla myös koska monet niistä jostain syystä tykkäävät. Mutta varsinaisesti tietenkin HTML-tiedostona. Ja ehkä myös äänikirjana kunhan käheä ääneni hieman virkistyy ja joku kohtuullinen mikrofoni pitäisi löytää myös. Olisiko joku karismaattisella äänellä varustettu blogini lukija (tai joku tuttava) kiinnostunut lukemaan tekstin? Olisi hauska saada parikin eri äänikirjaversiota aikaan. Maksan 30€ puhtaana käpälään.
Muita kirjoituksiani kirjastamme tagin kirjasto 2010: lukijat teksti ja verkko alta ja kirjastot.fi:n Labsin blogissa oli armollinen kirja-arvio jo kauan aikaa sitten. BTJ:n sivuilta löytyy blurbi.
Paasausta: PDF-tiedostojen on kuoltava
Multa menee herrrrrmot näihin e-teksteihin. Oikeasti, maapallon ihmiset, kuulkaa tuskani: PDF-tiedostot oikeasti eivät ole e-tekstiä. PDF-tiedosto on väliaikaistiedosto taitto-ohjelman ja painokoneen/printterin välillä. Oikeaa e-tekstiä on www. Julkaiskaa tekstinne jonkinlaisena oikeana e-tekstinä. esim. siis oikeana webbisivuna. Kamoon, on vuosi 2009 jo! Pliis, priti priti pliis?
Jeren teksti on tässä vain havainnollistavana esimerkkinä, hyvä teksti se on mutta tässä ei ole kyse tekstistä vaan siitä onko maailma hyvä paikka elää vai huono paikka elää. Julkaiseeko sinun organisaatiosi PDF (tai Microsoft Word) -tiedostoja, ja mitä sinä voisit tehdä estääksesi sen? Omani on vaatimattomista toppuutteluyrityksistäni huolimatta julkaissut useita ja katto-organisaatio suorastaan rakastaa niitä.
KDK:nkin sivusto on jo saastunut… 😥 Hei tsemptataan kaikki, yhdessä me pystytään parempaan!
Kuvat verkossa
AVO-kurssin 6. viikko käsittelee (käsitteli) valokuvaamista. Se onkin minulle entuudestaan tuttua, olen napsinut fotoja älypuhelimellani ja laittanut niitä Flickriin jo muutaman vuoden ajan.
Yleensä en kuvia ole juuri muokannut, toisinaan olen käytellyt GIMPiä lähinnä kirkkauden ja kontrastin säätöön mutta melkein useammin käytän nykyään Flickriin upotettua Picnik -kuvankäsittelyohjelmaa joka toimii suoraan selaimessa. Yksinkertaiset toiminnot, kuten rajaus ovat kaikkien käytettävissä. Maksullisena ominaisuutena on lisää jippoja, esim. clipartia ja monimutkaisempia säätötoimintoja. Olen ostanut itselleni Flickrin pro-tunnukset, mutta Picnikin maksullisia ominaisuuksia en ole käyttänyt. Puhelimessani (Nokia N95) on myös kuvankäsittelyominaisuuksia, mutta niiden käyttäminen on niin hidasta että olen lähinnä käyttänyt niitä joskus rajaamiseen ja muutaman kerran lähettäessäni kuvia sähköpostilla tai MMS-viesteinä.
Kirjastopäivät 2009–paneeli
Vastikään käytin GIMPiä koostaakseni yksinkertaisen panoraaman Kirjastovirkailijapäivien paneelista. Päivät olivat itseasiassa aivan juuri, viime viikolla. Panoraaman pohjana on kolme kuvaa. Muita Kirjastovirkailijapäiviin liittyviä kuvia en Flickristä löydä, enkä netistä muutenkaan. Vaikka kirjastoissa onkin kyse ennen kaikkea julkaisuista, eivät kirjastolaiset itse ole kovin hanakoita julkaisemaan netissä. Ei ehkä tule mieleen, niinkään.
Tämän kuvatehtävän yhteydessä voisinkin mainita, että yksi parhaista, koskaan nälemistäni oppiresursseista on You suck at Photoshop. Siinä käsitellään erittäin herkullisten ja hienosti kerrottujen tarinoiden kautta Photoshopin kehittyneemmistä ominaisuuksista. Fotari tulee itse käytettyä erittäin harvoin, mutta samat perusperiaatteet ovat johdettavissa kuvankäsittelyyn yleensäkin. Jaksoja näkyy nyt olevan jo parikymmentä. Helmeä xD
Julkaisemissani kuvissa käytän miltei aina Creative Commons Nimi mainittava-Sama lisenssi -lisenssillä. Stressaannun ellen taggaa kuviani. Olenhan kirjastolainen!
Siution Pyhän Pietarin kirkko
Wikimedia Commonsiin, Wikimedian yhteiseen mediakirjastoon olen kerran laittanut yhden kuvan, testimielessä. Se on kuva Siuntion kirkosta jonka kohdalla pysähdyin pyöräilyreissullani Helsingistä Lohjanjärvelle kesällä 2007. Muistan että olin vastikään hankkinut itselleni N95-älypuhelimen, ja olin oikein innoissani siitä että saatoin samaan aikaan lukea karttaa, tallentaa matkanopeuttani ja -reittiäni GPS:n avulla, kuunnella podcasteja ja näpsiä vieläpä valokuvia pienellä, taskuun mahtuvalla laitteella.
Minulla on mielikuva että Wikimedia Commonsiin kuvien laittaminen oli jotenkin vaikeaa. Muistaakseni se liittyi lisensseihin, taisin haluta käyttää ei-kaupallinen -lisenssiä. Tuo rajoitus ei ole yhteensopiva Wikimedian käyttämän lisenssin kanssa, joka ei salli kuvien rajoittamista vain ei-kaupalliseen käyttöön. Laitoin kuitenkin kuvan tuonne. Nykyään suosin itsekin liberaalimpia lisenssejä, jotka eivät rajoita kuvia vain epäkaupalliseen käyttöön. Näen tuolta Wikimedia Commonsin sivulta, että Siuntio-kuvani on jopa käytössä!! Rumahan tuo kuva n, mutta Bulgarian-, saksan- ja englanninkielisissä Wikipedioissa kuva on koettu hyödylliseksi. Hienoa 🙂
Julkkarit 19.11.2009 Sellon kirjastossa *<:-3
Kirjamme Kirjasto 2010–lukijat, teksti ja verkko (ISBN 978-951-692-753, BTJ, 2009) julkaistaan tapahtumassa nimeltä Kirjaston NYT, Sellon kirjastossa Espoon Leppävaarassa 19. marraskuuta. Menkää sinne ja pliide ottakaa valokuvia, blogatkaa ja videoikaa. Itse en pääse tulemaan, sillä olen järjestämässä Kirjastovirkailijapäiviä Kajaanissa.
Kirja on siis Kaisa Hypénin kirjoittama artikkelikokoelma, ja mukana on oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä.
Tapahtuman blurbi Kirjastot.fi:n ammattikalenterissa on tämä:
Kirjastoissa työskentelee monenikäisiä ihmisiä, joilla on erilainen ammatillinen tausta, työkokemus, erilaista osaamista, erilaisia strategioita selvitä jokapäiväisestä työstä.Vieläkö tarvitaan sisältöjen tuntijaa, vieläkö perinteisillä kirjastolaisen vahvuuksilla pärjää/on käyttöä tänään? Miten tietojaan ja toimintatapojaan voi päivittää ja uudistua itse? Miten kirjastojen pitäisi osallistua ja näkyä sosiaalisissa medioissa? Mitä kirjaston pitää itse tuottaa verkkoon, millainen kirjaston ”verkkohabitus” on tai millainen sen pitäisi olla? Miten kirjastojärjestelmiä pitäisi kehittää jne.
Näihin kysymyksiin saamme vastauksia Kirjaston NYT- seminaarissa 19.11.2009, klo 9-16 Sellon kirjastossa. Tiedossa mielenkiintoisia esiintyjiä ja oivalluksia herättäviä esityksiä
Päivän ohjelma julkistetaan viikolla 43.
Tagilla löytyy muut maininnat kirjastamme tässä blogissa.
Ilkka Tuomi määrittelee ja perustelee avoimet oppiresurssit
Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssilla on ensimmäisen viikon (siis viime viikon) toisena tehtävänä lukea Ilkka Tuomen OECD:lle laatima raportti Open Educational Resources: What they are and why do they matter? Tekstissä Tuomi kuvailee OER-liikkeen (open educational resource) sekä olosuhteet joissa se on syntynyt. OER:n kuvailun pohjana ovat muunmuassa tieteellinen prosessi sekä avoimen lähdekoodin prosessi. Sivuilla 15-25 annetaan kuvaus siitä mitä ”resurssilla” tässä yhteydessä käytetään. Tämä onkin tervetullutta.
Minulle välittyi Tuomen tekstistä kuva, että vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen ja siihen liittyvä liikehdintä on syntynyt mahdollisuudesta tällaisten resurssien tuottamiseen kuin ongelmalähtöisestä tarpeesta. Mahdollistajana on tietenkin tieto- ja tietoliikennetekniikka, eli suomeksi sanoen internet. En tunne Tuomen sidoksia tai motiiveja, mutta on OER:n kannalta hyvä, ettei lähtökohtana ole vastakkainasettelu aiemman kaltaisen oppiresurssien tuotannon kanssa, ainakaan asiaa ei esitetä niin. Sen sijaan aiempi tuotanto näyttäytyy epätehokkaana ja avoimet oppiresurssit niihin nähden ylivertaisina.
Perustelua OER:lle haetaankin yhtäältä talousopista, toisaalta avoimuuden ihanteesta. Tämä taannee laajan kannatuksen, ja sitä tarvitaankin sillä oppiresurssien tuotantokentällä liikkuu suuria kaloja, eli kustantajia joita ei välttämättä tällaiset hankkeet kovasti miellytä. Minulla sattuu olemaan mielenkiintoinen Kirja 2010–Kirja-alan kehitystrendit -teos käpälän ulottuvilla, ja täältä selviää että esim vuonna 2000 noin 43% Suomessa julkaistuista nimikkeistä on ollut oppikirjoja, kappalemääräisestä myynnistä ne olivat noin 25% eli sangen suuria osuuksia. Tuoreempia tilastoja voi kyyläillä Suomen Kustannusyhdistyksen sivuilta. Oppikirjatuotanto oli kuuma aihe esim. Tietokirja.fi -tapahtumassa tuossa vähän aikaa sitten.
Tuomen teksti käsittelee tietenkin myös immateriaalioikeuksia sekä erityisesti niiden alkuperäistä ajatusta luovan työn tekemisen mahdollistajana. 90-vuoden suoja-aika ei muuten kuulunut alkuperäiseen ajatukseen. Taloudellinen tekijänoikeus on väliaikainen yksinoikeus, ja teokset suoja-ajan umpeuduttua päätyvät public domainiin, eli yhteiskuntaan. Tuomi nostaa myös esiin joitain tiedon (knowledge) peruspiirteistä, merkittävimpänä sen että tieto ei kulu käytössä vaan itse asiassa sen arvo lisääntyy.
Vapaan ja avoimen lähdekoodin (free and open source software=FOSS) selittäminen käy Tuomelta hyvin ja neljä keskeistä stallmannilaista vapautta esitellään kansantajuisesti. Kiinnostavasti Tuomi osoittaa myös että vapaa ja avoin lähdekoodi on itsessään avoin oppiresurssi ja verrattoman tehokas ympäristö esimerkiksi ohjelmoinnin oppimiseen.
Ehkä tärkein kohta raporttia OER:n perustelua ja legitimoitia ajatelleen on kuitenkin Tuomen kuvaa klassisen talousopin sekä tiedon ja avoimuuden suhdetta sivulta 26 alkaen. Minua kuitenkin jostain syystä harmittaa termin ”perinteiset hyödykkeet” (traditional goods) käyttäminen tässä yhteydessä.
UNESCO on kuvaillut avoimia oppiresursseja vuonna 2002 näin:
“The open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes.”
Tuomi antaa ymmärtää, että tämä on riittämätön lähtökohta mutta armeliaasti jatkaa, että kuvaus voi toimia ensiaskeleena kohti avointen oppiresurssien määrittelyä.
Hän tarttuu epäkaupallisen käytön vaateeseen, joka särähti omaankin korvaani. Eikö se ole vähän sama kuin jos koulussa opettaja sanoisi, että näitä oppeja ette sitten saa hyödyntää työelämässä? Missä edes menee kaupallisen ja epäkaupallisen raja, kun rahaa joka tapauksessa liikkuu ja joku ehkä saa hommasta elantonsa. Tuomenkin monesti viittaamassa avoimen ja vapaan lähdekoodin maailmassa probleemaa ei ole, sillä kaupallista käyttöä ei ole rajoitettu kun käytössä on GNU General Public License GPL. On toki muitakin avoimen lähdekoodin lisenssejä, perinteisenä vastapainona GPL:lle on BSD-lisenssi, joka ei pidä sisällään tätä tarttuvaa ”GNU-virusta”. GPL:ää onkin liberalistien piireissä kritisoitu, sillä se rajoittaa rajoittamista 😉 Ominaisuutta kutsutaan copyleftiksi ja se lienee kauneinta mitä immateriaalioikeuksilla on koskaan tehty. Tunnetussa Creative Commons -lisenssiperheessä Share Alike -lisämääre on copyleft-ominaisuus.
UNESCOn määritelmässä esiintyvä ilmaisu community of users saa myös kyytiä, sillä periaatteessa yhteisö voi olla ulossulkeva, ja tällainen resurssi ei siis ole avoin Tuomen kuvailemassa merkityksessä jossa ulossulkemista ei siedetä.
Lopulta Tuomen ehdotus on seuraava:
Open educational resources are accumulated assets that
- enable development of individual or social capabilities for understanding and acting
and
- can be enjoyed without restricting the possibilities of others to enjoy them
and which either
- provide non-discriminatory access to information and knowledge about the resource
- generate services that can be enjoyed by anyone with sufficient non-discriminatory capabilities
- can be contributed to by anyone, without restrictions that exceed the norms of open science
Minusta tämä kuulostaa oikein hyvältä ja idealistiselta. Ei muuta kuin meta-yliopistoa pystyyn vaan! Tuomi viittaa jo tekstin alkupuolella kolmen tasoitseen avoimuuteen, joista toinen voi kuitenkin tuottaa meta-yliopisto-opiskelussa ongelmia, ellei oppisuorituksia tunnusteta virallisesti. Wikiopistoon mukaan ECTS:ään?
Jee meidän kirja Kirjasto 2010 tuli painosta :)
Kaisa Hypénin toimittama kirja Kirjasto 2010–Lukijat, tekstit ja verkko (ISBN 978-951-692-753-7, BTJ, 2009) on käpälissäni. Teos sisältää erittäin mielenkiintoisia artikkeleita kaikenlaisista kirjastoa liippaavista aiheista ja mukana on myös oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä.
Kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin tässä syksyn mittaan, en itseasiassa edes tiedä tarkkaa julkaisupäivämäärää. Suunnitelmissa on myös julkaisutilaisuus.
Sain sopimuksen mukaan kolme tekijäkappaletta ja laitoin yhden kiertoon kollegoille heti eilen kun hain kirjat postista. Saatesanoissa kehotan tekemään merkintöjä teokseen ja laittamaan sen kiertoon parin viikon jälkeen. Toinen lähtee kiertoon huomenna opiskelutovereille ellen unohda ottaa sitä mukaan luennolle. Yhden pidän varmaan itselläni ainakin toistaiseksi, sentimentaalisista syistä.
Oma tekstini on tulossa avoimesti saataville kirjan julkaisun jälkeen.
Luetteloin kirjan LibraryThingiin (se täydentyy vielä) ja toki se löytyy myös Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta (jonne suorien linkkien teko on valitettavasti vähän niin ja näin). BTJ:n sivuilla on tietenkin blurbi ym. tietoa myös. Frank -monihausta voi vahtailla kirjan ilmaantumista kirjastoihin. Ehkä se tulee myös Amazoniin ja Google Book Searchiin. Tämä on kuitenkin kiinni jostain muusta kuin minusta.
Kirjan sisällysluettelo näyttää tältä (on muuten todella paha epäkohta, ettei kirjastoluetteloissa ole saatavilla sisällystä, sehän on aivan keskeinen tapa jäsennellä teksti):
- Kaisa Hypén: Johdannoksi: Tästä kokoelmasta, sisällöistä ja merkityksistä
- Osaamisesta ja sen soveltamisesta
- Pirjo Tuomi: Pitäisikö kirjastossa tietää kirjoista?
- Kirjallisuuttako kirjastoissa?
- Kirjasto osana kirjallisuusinstituutiota: ”jokaiselle lukijalle kirja–jokaiselle kirjalle lukija”
- Kirjastonhoitaja valitsee kirjoja
- Kirjastonhoitaja puhuu kirjoista
- Kirjastonhoitaja tietää kirjoista
- … mutta tietääkö kirjastonhoitaja oikeasti kirjoista
- ”Voiko toimia puutarhurina tuntematta kasveja? Voiko työskennellä yleisessä kirjastossa tuntematta kirjoja?”
- Katariina Ervasti: ”Mä oon aina halunnut jonkun tällaisen ryhmän!”–Kirjoitelma lukupiireistä ja lukupiirejä vetävistä kirjastolaisista
- Muutama sana tästä artikkelista
- ”40 kiinnostunutta kuukaudessa, parissa!” – Lukupiirin perustamisesta ja markkinoinnista
- ”Tää 91-vuotias Liisa on varmaan lukenut tonneittain kirjoja elämänsä aikana.” – Lukupiirin ihmisistä
- ”Berberovan Säestäjätär! Semmoinen 90-luvun alussa ilmestynyt kirja, ei hirveen monta kappaletta saatavilla.”
- Lukupiirin kirjojen valitsemisesta
- ”Kauheen vapaamuotoista, erilaista kuin akateemisissa piireissä” – Lukupiirikeskustelujen luonteesta
- ”Jos meinaa liikaa rönsyillä, niin sit mä vaan tällai kynällä pistän [koputtaa kynää pöytään].” – Lukupiirinvetäjän roolista
- ”Tulee myönteinen kirjastosuhde, tutuksi se tie kirjastoon.” – Mitä kirjasto ja kirjastolainen saa lukupiiriltä?
- ”Yhteisöllinen lukeminen hoitaa lukijoita.” – Mitä asiakas saa lukupiiriltä?
- ”Tää on asiakaspalvelun uusi muoto, tää on henkilökohtaisempaa asiakaspalvelua.” – Tulevaisuudesta
- Pirjo Tuomi: Pitäisikö kirjastossa tietää kirjoista?
- Kirjastotyö ja verkko
- Kaisa Sinikara: Kirjastot ja verkko – Lyhyt historia
- Tietoyhteiskunnan kehittyminen Suomessa
- Tietoyhteiskuntaohjelmat
- Tietotyö ja informaatioammatit
- Hiljainen tieto
- Tietoyhteiskunnan laajenevat aallot kirjastoissa
- Kolme muutosaaltoa
- Perinteisten toimintojen automatisointi 1970-1980
- Integroitu järjestelmä muuttaa kaikkien työtä 1990-luvulla
- Digitaalisen tietoympäristön muutosaalto vuosituhannen taitteessa
- Verkko muuttaa myös maailmankuvia
- Muuttuvat metaforat
- Tulevaisuusorientaatio hyvän kirjastonhoitajan mallina
- Tieto- ja viestintätekniikan vaikutus ajan ja paikan kokemukseen
- Tietotekniikka ja ihmiskuva
- Globaali kirjastomaailma
- Missä olemme nyt?
- Tietoyhteiskunnan kehittyminen Suomessa
- Mace Ojala: Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä
- Internet on kuin öö… sarja putkia?
- Varoituksen sana metaforista
- Internet on luomus
- Verkko ilman instituutioita
- Eräitä näkemyksiä kirjastosta
- Mistä kirjasto rakentuu?
- Kilpailusta ei ole pulaa
- Missä kaikkialla on tarjolla aineistoja?
- Missä kaikkialla on kokoelmia esillä?
- Missä kaikkialla on metatietoa?
- Missä kaikkialla on tarjolla tietopalvelua?
- Miten kirjastot hyötyvät Internetistä?
- Miten Internet hyötyy kirjastoista?
- Kirjastojen on tehtävätä itsensä merkityksellisiksi Internetissä
- Kaisa Sinikara: Kirjastot ja verkko – Lyhyt historia
- Uusia sovelluksia ja osallisuutta
- Jarmo Saarti: Asiakkaat verkkopalveluiden käyttäjinä ja tuottajina
- Käyttäjä- ja teoslähtöisyys fiktiivisten aineistojen sisällönkuvailussa
- Fiktiivisten aineistojen tiedonjärjestämisen sovelluksia verkossa
- Kaupallisen sovellukset
- Verkkoyhteisöjen sovellukset
- Uutta tekstimaailmaa luovat sosiaaliset verkkoympäristöt
- Lukijat teosten tulkitsijoina ja fiktiivisen merkitysmaailman rakentajina
- Haasteita kirjasto- ja tietopalvelualalle
- Kaisa Hypén: Verkon silmässä: Kirjastot ja merkitysten verkko
- ”Ensimmäisenä maailmassa”: ruotsalaisilla on jo sellainen
- ”Verkko, jolla voi kävellä”: semanttisesta annotoinnista
- Ei vain ihmisiä, vaan myös koneita varten: muutama sana ontologioista
- Nonsense ja nonsense: Kaunokin ontologisointi
- YSO, TAO, MAO, MUSO, ARO, KOKO… kehittyvä ontologiainfrastruktuuri
- Ontologiat ja tietämyksenhallinta eli jos Google ei löydä, kysy kirjastosta
- ”Kirjasto on intertekstuaalisuuden korkein potenssi”
- Jarmo Saarti: Asiakkaat verkkopalveluiden käyttäjinä ja tuottajina
- Kirjoittajat
Paatuneenkin verkkoon kirjoittajan on pakko myöntää, että tällaisessa ihan oikeassa, arvokkaassa julkaisuprosessissa mukana oleminen on jotenkin selittämättömällä (ja kyseenalaisella) tavalla majesteetillista 😉
Raporttimme yleisten kirjastojen kirjastojärjestelmistä
Minulla oli kevään ja kesän aikana iloa ja kunnia saada osallistua Tuula Haaviston ja Marja-Rii Jokisen kanssa yleisten kirjastojen tietoteknisiä järjestelmiä käsittelevän raportin laatimiseen. Tekstin laatimisprosessi oli minulle erittäin antoisa, josta siis kiitos tiimillemme. Raportti on julkaistu vastikään ja sen nimi on Kirjastojärjestelmät nyt! Se on saatavilla PDF:nä sekä KirjastoWikissä kommentointia ja edelleenmuokkaamista varten. Kirjasto-kaapeli -foorumilla raportista tiedotettiin eilen.
Tässä raportin sisällysluettelo:
- 1 Kirjastojärjestelmät nyt!
Raportti pohjaa pitkälti Tuulan syvään asiantuntemukseen kirjastojen järjestelmäasioissa. Tekstiä esitellään nähtävästi tulevissa kirjastoalan tapahtumissa sekä Kirjastolehdessä. Raportti käsittelee sangen kattavasti yleisten kirjastojen kirjastojärjestelmiä, niiden ympäristötekijöitä, suhdetta kunnan/kaupungin omaan tietohallintoon sekä muihin järjestelmiin tuolla ulkona internetissä. Raportissa tarkastellaan kirjastojärjestelmien kehitysvaiheita Suomessa sekä katsellaan hieman tulevaisuuteen ja ulkomaille. Esiin nousee vaade sille, etteivät kirjastot voi enää asustella omassa pikku kuplassaan, vaan kirjaston keskeisten tietojärjestelmien on kyettävä keskusteluun myös muiden tietojärjestelmien kanssa. Raportti pyrkii kokoamaan ja edelleenlevittämään sellaista tietoa jota järjestelmän suunnitteluun, valitsemiseen, käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyy.
Varsinaisesti hiljaisuudessa laadittu teksti valmistui jo kesällä, mutta julkaisu valitettavasti viivästyi tänne syksyn kynnykselle. Toisaalta hyväkin, sillä syksyllä raportin kohderyhmä eli kirjastolaiset ovat palanneet kesälaitumiltaan.
PDF:ää vastaava versio wikissä on tämä 25.08.2009 klo 13:54 ja näköjään tekstiin on tullutkin jo pari kommenttia! Ihanaa! Kommentteja on ehkä mukavin laittaa wikisivun keskustelu-välilehdelle eikä suoraan tekstin sekaan.
Jos tämä blogipostaus on kuulostanut juhlapuheelta, ei ihme sillä kyllä tässä suoraansanoen hieman juhlalliset fiilikset on kun on tällainen homma takanapäin!*<:-)
Minkä muotoisia painotuotteita kirjastoon voi hankkia?
Ottaisikohan kukaan minua vakavasti, jos ehdottaisin että hankittaisiin näitä Designmuseon myymälässä myynnissä näkemiäni, historiankulkua kuvaavia mittoja Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin?
Kapistus on toki myös toimiva taittomitta, mutta itse näen sen ensisijaisesti painotuotteena ja julkaisuna joka erinomaisesti visualisoi ihmiskunnan historiaa.
Mittoja oli Designmuseossa muutamaa erilaista mallia. Yksi esitteli ihmiskunnan historiaa ajanlaskumme alusta vuoteen 2000, toinen keksintöjä vuodesta 1800 vuoteen 2000 ja kolmas taidehistoriaa muistaakseni myös vuodesta 0 eea. asti. Taisipa siellä olla jokin joka havainnollisti esihistoriallisia aikoja. Minun mielestäni kirjastoon tarvittaan tälläisiä painotuotteita. Kirja ja lehti yksinkertaisesti eivät voi olla ainoat hyväksytyt muodot, joissa tietoa voidaan kirjastossa esittää. Onhan siellä karttojakin sekä tietenkin äänitteitä, elokuvia ja jokunen tietokoneohjelmakin.
Huomatkaa tämä:
- year 1: Jesus aged 7
- year 10: 1st public library in Rome
Tämä on sellainen itsevarmuus joka kirjastolaisilla pitäisi työstään olla.
Riippumaton asiantuntija 