Onko tällaisillä pöytäläppäreillä mitään kunnon termiä?

Työläppäri hyötykäytössä: pesa kaamera Tallinnassa

Työläppäri hyötykäytössä: pesa kaamera Tallinnassa

Onko mitään termiä sellaiselle läppärille, joka on niin iso ja akultaan heikkokestoinen ettei sitä ole välttämättä kertaakaan siirretty työpöydältä mihinkään? Tiedätte kyllä mitä tarkoitan.

Ehdotan termiä ”työläppäri”, jossa prefiksiä työ- käytetään sen tyypillisessä merkityksessä, eli ilmaisemaan diminutiivia. Vertaa -elämä, -nantaja, -hyvinvointi, -nteko ja niin edelleen. Laite kelpaa päivittäin ihan hyvin Tallinnan eläintarhan amurin leopardin pentujen elämän seurailuun eräänlaisena työpöytäakvaariona – kunhan se on ensin käyttänyt vaatimansa ajan hidasteluun, takkuiluun, itsensä etsiskelyyn ja tuulettimen ulvottamiseen.

Varsinaiset työt hoituvat kivoiten omilla laitteilla; BYOD.

Advertisement

Nimenomaan yleinen kirjasto

On muuten tosi vaikea keksiä kuvituskuvaa tähän kirjoitukseen. Tällaisissa tapauksissa valitsen yleensä kissoja. Tämä on yleinen, tyypillinen kissa, ei-mikään-erityinen -kissa. Ja siksi: kaikki kissat. Ja valokuvakin on lisensointu yleiseen käyttöön.

Mahtava suomenkielinen käsite tämä yleinen kirjasto. Siis ei julkinen kirjasto (public library), eikä kaupunginkirjasto (city library).

Yleinen kirjasto on toki myös julkinen – siis julkisen sektorin piirissä (toki on olemassa muutakin julkisuutta) – ja tyypillisesti myös kaupunginkirjasto (tai kunnan-), sillä viime aikoina on ollut tapana että kaupunkien/kuntien erityinen virasto tuottaa julkista kirjastoa.

Mutta yleinen on paljon suurempaa; se on myös yleinen merkityksessä geneerinenyleisluontoinen, yleinen merkityksessä universaali ja yleinen merkityksessä tavanomainen, arkipäiväinen.

Kukahan tän on keksinyt? Hieno homma.

Voitaisko kutsua näitä webbisivuiksi niinkuin kaikki muutkin?

Web

Oikeesti tyypit. Voitaisko alkaa kutsua näitä meidän verkkokirjastoja, aineistoluetteloita, tietokantoja, palvelusivustoja, näyttöluetteloja, OPACeja, OPAC 2.0:ia, discovery layereitä, discovery interfaceja, hakuliittymiä ihan vaan ”nettisivuiksi”, kuten kaikki muutkin?

(terkut @jindrichmynarzille)

Mikäs se oikea aakkosjärjestys olikaan?

Aapiskukko, joka joonialaisen nimensä "Α-Ω ἀλεκτρυών" perusteella tunnetaan englanniksi nimellä "Oh cock"

Juolahti tuossa mieleen juuri, että vieläkö muuten koulussa opetetaan että aakkosjärjestys on abcdefghijlkmnopqrstuvwxyzåäö? Miten tää selitetään lapsille? Nehän tietää jo ennen kouluun tuloa että oikea aakkosjärjestys on qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm.

Tai tarkemmin sanoen aakkosjärjestys on kaksiulotteinen, eli kirjaimilla on oikeassa järjestyksessä 3-8 kappaletta vieruskaveria, eikä vain 1-2 kappaletta kuten yksiulotteisessa aakkosjärjestyksessä. Kun ihminen näkee kirjoitusvirheeltä vaikuttavan sanan, esim. ”kissa kävdli näppäimisöllä”, hän ymmärtää heti mistä on kyse: d ja e ovat aakkosjärjestyksessä viereiset kirjaimet. Myös sanoissa kävwli, kävrli ja kävfli esiintyy täysin identtinen virhe eikä noiden sanojen ymmärtäminen ole mikään ongelma.

Eipä huvittaisi olla kouluopettaja, eikä kyllä oppilaskaan. Kuinka kauan Suomen itsenäistymisen jälkeen lapsille kerrottiin edelleen vanhentunutperinteinen tieto, että nämä alueet ovat osa Venäjää? Voisi olla ihan hyödyllistä päivittää opetussuunnitelmat vastaamaan todellisuutta.

Pitäiskö kirjastossakin päivittää hyllyt vastaamaan yleisesti hyväksyttyä aakkojärjestystä?

Millaista kieltä kirjasto käyttää=millaista kieltä käytämme

Hmm, miten voisi tutkia kuinka monta kertaa käsite me (siis merkityksessä ”me kirjastoammattilaiset, joista kirjaston palvelu muodostuu”) esiintyy kirjaston webbisivuilla, ja minkä tyyppisissä konteksteissa sitä käytetään. Tai siis… minkä tyyppisissä konteksteissä me sitä käytämme 😉

Virkamiesmäiseen kieleen ei taida puhuttelu kuulua, ainakaan julkaisuissa kuten webbisivuilla. Oikeassa asiakaskontaktissa, kasvokkain kirjastossa puhumme asiakkaille tietenkin vähemmän virkamiesmäisesti. Kuinka paljon julkaisujemme kielen pitäisi muistuttaa sitä kieltä jota kirjastossa paikan päällä käytämme? Vieraannuttaminen rakentaa auktoriteettia, silläkin on tarkoituksensa ja toki se jossain määrin kuuluu kaikkeen kirjakieleen. Voidaan viitata olemassa oleviin instituutioihin sekä niiden rakenteisiin ja osoittaa, ettei käytetä mielivaltaa. On esimerkiksi aivan eri viesti sanoa

asiakas on kirjastolle vastuussa aineiston tärveltymisestä

kuin

olet meille vastuussa aineiston tärveltymisestä.

Mistähän tämäkin taas tuli mieleen? Kai puoliksi siitä että olisi kiva tehdä hieman webometrista tutkimusta kirjaston sivustoista ja katsella kuinka paljon ja minkälaisia linkkejä kirjastoammattilaiset sivuilleen laittavat ja millaisia linkkejä on sisäänpäin. Toisaalta, tämän toinen puoli tuli ehkä mieleen siitä, että tänään oli palautusautomaatin päällä joku sattumanvarainen mainoslehtinen, jossa jonkinlainen me tarjosi tuotettaan.

En muuten löytänyt meydeen käsitettä Yleisestä Suomalaisesta Ontologiasta. Sensijaan sekä identiteetti että kriisivalmius löytyivät.

Juice Leskinen+Grand Slam: Taivaan kappaleita

Tämä blogikirjoitus on tainnut edetä jo niin pitkälle, ettei Juice Leskisen Kädet -biisin linkkaaminen enää pelasta tilannetta LOL :D. Se on muuten ihmiskunnan historian parhaalla kansitaiteella varustetulta Taivaan kappaleita -levyltä.

Bücherwald

Mitäs tänään löytyisi?

Viime kesänä ihanassa Berliinissä tuli vastaan tämä bücherwald, joka on paikka bookcrossaukseen eli kirjojen vaihtoon.

Slideshow tässä. Tuubista löytyy videota ja netistä muutenki lisätietoa.

Saksassa muuten on sama sana kirjalla ja pyökillä, buch. Sieltä se on periytynyt muihinkin germaanisiin kieliin (book, bok). Joidenkin lähteiden mukaan nimenomaan pyökkitauluja käytettiin joskus riimukirjoituksen mediana. Ennenkuin varsinainen nykyajan ihmisille tuttu kirja eli koodeksi oli keksitty. Tuokin sana muuten tarkoittaa puupölkkyä tai -palikkaa latinaksi.

Ehkä tulevaisuudessa hypermediamaailmoja kutsutaan edelleen puusta (siis puuaineksesta) johtuvilla sanoilla. Metsä olisi kyllä osuvampi vertauskuva kuin puu.

Atatürk Kitaplığı, Istanbul

Sisääntulo Atatürk Kitaplığıin

Palasin juuri parin viikon Istanbulin lomalta. Kirjastotuliaiset eivät sieltä valitettavasti ole kaksiset, vaikka kävinkin kahdessa kirjastossa (turkiksi kütüphane) urkkimassa. Ensimmäinen oli pieni lähiökirjasto Eyüpissä, toinen puutarhan ympäröimä kaupunginkirjaston pääkirjasto Atatürk Kitaplığı upealla sijainnilla lähellä Taksim-aukiota. Turkissa miltei kaikki on nimetty maan ristiriitaisia tunteita herättävän perustajahahmon Mustafa Kemal Atatürkin mukaan. Vanhassa kaupungissa Sultanahmedissa olevassa kirjastossa vieraillessani se oli valitettavasti kiinni kansallisen lomapäivän johdosta.

Yritin jututella kirjastonhoitajia sekä Eyüpissa että Atatürk Kitaplığıssa. Molemmissa he olivat ystävällisiä ja puheliaita. Valitettavasti meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä (kokeilin englantia ja heikkoa saksaani). Tämä jää valitettavasti siis kuvakiertomatkaksi Atatürk Kitaplığıin. Kirjaston omat enkunkieliset sivutkin ovat valitettavasti vasta tekeillä (huom vanhan liiton under construction -kyltti)… tai hetkonen, eivät nuo voi olla viralliset sivut.

Näkymää

Jotain kuitenkin selvisi ystävällisen, kirjastossa opinnäytetyötään laativan belgialaistulkin avulla. Istanbulin kaupunginkirjastolla on noin parisataa ihmistä töissä ja toimipisteitä on kymmenkunta. Atatürk Kitaplığı toimii pääkirjastona, vaikkei ole todellakaan kovinkaan suuri sekään. Osa henkilökunnasta on akateemisesti koulutettua, mutta valitettavasti aineistopolitiikasta, koulutuksesta ja käyttötilastoista keskustelu jäi käymättä. Kirjastoon sisään päästäkseen oli jätettävä passinsa vakseille ja kuljettava metallipaljastimien läpi.

Fotoni kirjastosta löytyvät Flickristä ja hieno slideshow käynnistyy suoraan tästä linkistä. Olen kirjoitellut joitain huomioita Flickrin kuvien yhteyteen.

Youtubea ei muuten ole olemassa Turkissa.

BBC Radio 4 tekstarikielestä

Kuuntelin tuossa juuri ruokiksella mielenkiintoisen BBC:n Radio 4 -jutun tekstarikielestä, joka kosketteli monia omia ajatuksiani. Ohjelma oli seuraamaani Radio 4Choicefeediin nostettu What Texting Owes to the Literary Enlightenment (27min., 13MB MP3). Jutun pääkohtia olivat se, että tekstarikieli on hyvin leikittelevää (ludic) ja tekstarikielen myötä teksti on jälleen lähentynyt puhetta pitkän pesäeron jälkeen. Puheenomaisuus oli tekstille hyvin tyypillistä ennen valistuksen aikaa 1700 -luvun loppupuolella, jolloin eurooppalaisten kielten kirjamuodot luotiin ja standardoitiin.

Im in ur lit th3ory killing ur authorz

Roland Barthes: "Im in ur lit th3ory killing ur authorz"

Tekstarikielessä, jota tietenkin käytetään myös sähköpostissa, mikrobloggauksessa, paperilapuissa jne. tiiviissä, tekstissä kirjoittaja luo itse paljon merkityksiä ja konventioita ja Roland Barthesin kirjoitukset tietenkin mainittiin ohjelmassa. Eri henkilöille kirjoitetaan eri tavoin ja leikilliset piirteet vaihtelevat. Puhelinten ennustava tekstinsyöttö on eräs tapa yrittää estää tekstarikielen muodostumista kirjakielen kustannuksella. Ohjelmassa esitettiin väite, että ennustavaa tekstinsyöttöä kehittävät, edistävät ja käyttävät eivät kertakaikkiaan yhtään ymmärrä mistä tekstarikielessä on kyse, eli juuri leikillisyydestä, hulluttelusta, kekseliäisyydestä, demokratiasta, pragmaattisuudesta, tehokkuudesta ja jossain määrin myös kivistävistä peukaloista.

Itse olen tottunut ennustavaa tekstinsyöttöä käyttämään ja kirjoitan puhelimella aika paljon tekstiä nettiin (tosin mobiili-Jaiku on paraikaa remontissa) ja sähköposteja myös. En tosin tapaa kirjoitella varsinaista tekstarikieltä, paitsi toisinaan oikeita tekstareita laatiessani käytän lyhenteitä, jätän välit pois pisteen jälkeen jne.

Olen kyllä huomannut, että ennustava tekstinsyöttö ehdottomasti vaikuttaa omaan kielenkäyttööni, sillä on vähemmän vaivalloista kirjoittaa ennustinta tyydyttävässä muodossa kuin opettaa sille sanoja. Etenkin kun nokialainen sanasto tapaa muistamaan vain noin 100 tai 200 uusinta sille opetettua sanaa ja unohtaa vanhemmat. Yksi syy kirjoittaa ns. oikeaa kieltä on se, että toivon sen löytyvän helpommin netin hakukoneilla.

Tekstarikielen eräänlainen ilmentymä ovat lolcatit ja niiden lolspeak, jotka ovat aivan suunnattoman kiehtova tekstillä, kielellä, kuvalla ja kompositiolla leikittelevä, kiivaan yhteisöllinen ja tyypillisesti internetmäinen huumorimuoto.

Suosittelen kuuntelemaan ohjelman, jos kieli ja teksti ja niiden käyttö kiinnostavat. En osaa sanoa kauanko se vielä on saatavilla BBC Radio 4:n sivuilta.

Kirjoittelin tammikuussa, että UNICEFin mukaan tekstarit Tekstarit lisäävät kirjoitus- ja lukutaitoa.