Noni, yleisten kirjastojen yhteisluettelotyöryhmän rapsa on valmis ja ulkona uunista. Lukekaa (1.1MB PDF).
Yhteisluettelosta on kuultu ennenkin, esim. Ranskan vallankumouksessa ja klassisten bibliografien kirjoituksissa. Jo tuttuja yhteisluettelohankkeita kotimaasta: KDK, Linda, kaikkien kimppojen omat ”paikalliset yhteisluettelot” (Vaski, PIKI, HelMet, Kyyti jne jne), BTJ, Open Data, Frank, Mandis. Nyt nämä yhteen ja hyvä tulee!
MARC -standardit
Kenenhän idea tää MARCin kenttä 245 on (kts. formaatin lisäksi mm. monografioiden kuvailusäännöt (PDF), osio 1. Nimeke- ja vastullisuusalue)? Viimeksi tänään KDK:n Primo -koulutuksessa hämmästeltiin tätä ihmeellistä kenttää. Mahtaako tätä blogia seurata joku, joka osaisi hieman valottaa koska tämä kenttä keksittiin, miksi ja mitä ongelmia sen oli tarkoitus ratkaista sekä miten 245 on aikojen saatossa kehittynyt?
Olis kiva kuulla tästä, laittakaahan kommenttia tuohon alle jos 245 herättää muistoja tai tunteita.
HelMet-tietue b1915995 (xrecord)
245 10 Bibliografinen valvonta :|bjohdatus luetteloinnin ja
sisällönkuvailun menetelmiin /|cVesa Suominen, Jarmo
Saarti, Pirjo Tuomi
HelMet-tietue b1752703 (xrecord)
245 10 Suomalaiset luettelointisäännöt. Monografioiden kuvailu /
[Kansallinen luetteloinnin ohjausryhmä]; [julkaisija:]
Helsingin yliopiston kirjasto
HelMet-tietue b1380128 (xrecord)
245 10 Tutkielma hallitusvallasta :|btutkimus poliittisen vallan
oikeasta alkuperästä,laajuudesta ja tarkoituksesta /|cJohn
Locke ; suomennos ja esipuhe Mikko Yrjönsuuri
HelMet-tietue b1551077 (xrecord)
245 10 Taru sormusten herrasta. 2 : Kaksi tornia / [suom. Kersti
Juva ja Eila Pennanen ; runot suom. Panu Pekkanen] /|cJ.
R. R. Tolkien
Duck and cover
Jean-Léon Gérôme: Ave Caesar Morituri te Salutant (1859). Kuva on Wikipedia Commonsista. Kiitos.
Otin blogissani käyttöön uuden kategorian: Ave amator! Morituri te salutant! Tuohon kategoriaan laitan kirjoituksia, joissa käsittelen omalle alallemme läheisiä, jopa keskeisiä juttuja, joita tekevät aivan muut kuin me kirjastoammattilaiset.
Päällimmäisenä mieleen tulevat Open Data -puuhailijat, abandonware -ihmiset, reCAPTCHAn kehittäjät, avoimen lähdekoodin tekijät ja tukijat, EFFi, lukupiireihin osallistuvat, wikipedistit tietenkin, Open Library:n väsäilijät, Archive.orgin parissa toimivat, LibraryThingin loistavat tyypit, WikiLeaks, Creative Commonsin tukijat, warettajat ja piraatit, irkkaajat ja foorumeilla norkoilijat, vanhan liiton BASIC-aktivistit, kaupunginosayhdistysten kirjastoharrastajat, bookcrossaajat, erilaiset tutkijat ja kirjoittajat. Yleisesti ottaen kaikki, jotka rakkaudella ja antaumuksella käyttävät aikaansa ja resurssejaan maailman parantamiseen sellaisin keinoin, jotka minä katson ”kirjastomaisiksi”. Joukko on valtava ja yhä kasvamaan päin.
Avē amator! Moritūrī tē salūtant! on latinaa ja tarkoittaa ”Ole tervehditty, amatööri, kuolemaan menevät tervehtivät sinua!”.
Amatööri muodostuu kantasanasta amator, ja siis rakkaudesta. Suomen kielen harrastaja perustuu tietenkin hartauteen, siis omistautumiseen ja sielukkuutteen. Yksikään kirjastoalan ammattinimike ei perustu tällaisiin lähtökohtiin. Nykyisenlaisena tuntemamme yleisen kirjaston juuret ovat kuitenkin juuri tällaisessa kansalaistoiminnassa. TJEU.
Kävin läpi kaikki 224 blogikirjoitustani ja luetteloin niistä 47 tuohon kategoriaan. Niiden otsikot ovat tässä:
Kiitos Ulla Ikäheimolle avusta latinan kielen kanssa.
Suomen kirjastoseura 100 v
Kirjastoseuran historiaa nukketeatterina
Terveisiä Suomen kirjastoseuran 100v -juhlaseminaarista Tampereen Metsosta. Eiköhän yhdessä luovita tämä laiva seuraavankin 100 vuoden halki!
Kirjastopiireissä alkaa olla jo lynkkausmentaliteetti: Marcin on kuoltava. Helsingissä kesällä pidettyssä ELAG 2010 -konferenssissa alkoi jo olla jengillä mitta aika täysi.
Tässä välissä keksittiin ARPANET, levykkeet, mikrotietokoneet, Internet, tietoyhteiskunta ja open linked data. Sosiaalidemokraattinen, pohjoismainen hyvinvointiprojekti tuli ja meni. Samoin CD-levy. Rakennettiin paljon hienoja kirjastoja, joille ei enää tehdä edes homeremontteja. Tuohon aikaan mahtuu helposti täysimittainen ura luetteloijana, vaikka olisi suoraan oppikoulun penkiltä alkanut luetteloinnin eikä olisi eläessään tehnyt päivääkään muuta työtä. Tieteenalammekin vaihtoi nimeään kahdesti. Kuhn, Derrida, Baudrillard, McLuhan. Suomeen syntyi se sukupolvi, joiden lapsista tulivat diginatiivit.
Onko edes mahdollista haaveilla maailmasta ilman Marcia? Millainen se edes voisi olla? Jotain tämän kaltaista kenties? En minä sinänsä Marcia vihaa erityisesti. Pois se minusta. Mutta olisi hauska haaveilla että meillä kirjastoilla olisi jotain vaihtoehtoja. Ihan edes leikillään. Jos Marcin tappaisi ihan vaan leikillään, niin millainen kirjasto rakentuisi? Unelmoin siitä, että kirjastot tekisivät internetistä jotenkin paremman paikan. Toisivat lisäarvoa, olisivat jotenkin merkityksellisiä. Ihan millä tahansa tavalla.
Mitä tapahtuisi, jos workshopattaisi sellaisten tyyppien kanssa jotka tietävät mitä käsitteet tietokone tai internet tarkoittavat, mutta jotka eivät koskaan olisi kuulleetkaan Marcista? (huom oikeesti tsekkaa noi linkit ja tee se päätelmä jonka niistä voi tehdä).
Vietän mielelläni Helsingin kaupunginkirjasto 150-vuotisjuhlaa. Marcin 150-vuotisjuhlan viettämisestä en tule nauttimaan.
Europeana
Kirjoitin Kirjastot.fi:n Labsin blogiin IFLA Journalin (ISSN 0340-0352) 36. vuosikerran 1. numerossa (varo pahaa PDF:ää) olleesta artikkelista, jossa käsitellään Euroopan digitaalista kirjastoa Europeanaa parista erittäin kiehtovasta näkökulmista. Europeana ei ole webbisivusto (portaali). Europeana on ohjelmisto ja taustajärjestelmä. Näin kirjoittavat Cesare Concordia, Stefan Gradmann sekä Sjoerd Siebinga artikkelissaan Not just another portal, not just another digital library: A portrait of Europeana as an application program interface.
Lue IFLA Journalin artikkeli. Se ei niinkään käsittele Europeanaa tai muuta sellaista. Sen sijaan se käsittelee maailmaa, jossa luodaan hyvyyttä yhdessä. Se kertoo maailmasta, jossa kirjastojen olemassaolon oikeutus tulee käyttäjiltä ja yhteiskunnalta, ei todellakaan kirjastoammattilaisilta jotka ovat unohtuneet omaan erinomaisuuteensa jota kukaan muu ei näe. Se käsittelee maailmaa, jossa kirjastot tukevat käyttäjiä heidän omissa toimissaan, sen sijaan että riistäisivät heitä. Maailmasta, jossa kirjastojen mukana olo tietoverkossa muodostaa lisäarvoa.
Asiasta noin viidenteen: millaistahan maailman muuten loisimme jos KDK rakennettaisi Europeana-hankkeessa luodulla ohjelmistoarkkitehtuurilla eikä Ex Libriksen Primolla? Kenties vuonna 2035 joku hyvä sci-fi -kirjoittaja kirjoittaa rinnakkaista historiaa kuvaavan fantasiaromaanin, jossa vuonna 2010 Suomessa valittiin toisin.
IFLAssa
On perjantai, ja neljäs päivä IFLA 2010 -konferenssia on takana päin. Oikeasti pitäisi puhua World Library and Information Congressista (WLIC), mutta yleisesti puhutaan vain ”IFLA-konferenssista” tai ”IFLAsta”. IFLAhan on The International Federation of Library Associations and Institutions, eli kirjastojärjestöjen kansainvälinen kattojärjestö jonka tapahtuma tämä on. IFLA on tietenkin paljon, paljon muutakin.
Täällä Göteborgissa on mukavaa ja verkostoituminen, kirjastojuoruaminen, höpöttely, kiihkoilu sekä Cycling for libraries -tapahtuman promoaminen on hauskaa, kiinnostavaa ja tärkeää, mutta virallisesta ohjelmasta en jotenkin ole vielä(kään!) päässyt kärryille. Eilen oli yksi mielenkiintoinen luento vapaakappalejärjestelmän historiasta (kts. aiempi läppäni Encyclopædia Britannica: Kirjasto{{neutraalius}}) ja huomenna lauantaina on tiedossa lisää kirjastohistoriaa, mukana puhumassa myös mainio Ilkka Mäkinen.
Tämänpäiväinen Committee on Free Access to Information and Freedom of Expression (FAIFE) -sessio (niitä on kai yhteensä kolme), oli hyvä myös, Tanskan kansalliskirjaston bossi Erland Kolding Nielsen kertoi kansalliskirjaston suhteesta Muhammed-skandaaliin.
Koko valtavan messukeskuksen kokoisessa konferenssissa menee todella paljon aikaa paikasta toiseen siirtymiseen ja minulla on jatkuvasti vaikeuksia ensinnäkin lukea ohjelmalehtistä, toisekseen päättää missä rinnakkaisessa sessiossa haluaisin olla. Mutta tiedossa on, ja kaikki IFLAssa aiemmin olleet ovat neuvoneet, ettei IFLAan tulla varsinaisen ohjelman takia, vaan nimenomaan verkostoitumaan uusien ja vanhojen kirjastotuttujen kanssa. Poikkeuksena ovat poster-sessiot, sekä mahdolliset osallistumiset johonkin IFLAn lukuisista ryhmistä (joihin en kuulu).
Täällä on käsittääkseni 3500 osallistujaa ja noin 130 suomalaista, sekä tuttuja että tuntemattomia. Maailmaa kiertävä IFLA järjestetään 2012 Suomessa, joten suomalaisten osuus on tänä vuonna suuri.
Vaikka varsinaisesta ohjelmasta onkin mennyt sivu suun leijonan osa, on silti todella mahtavaa olla mukana IFLAssa! Olen näpsinyt täältä varsinaisesta IFLA 2010:stä sekä Boråsista pidetystä The Global Librarian -satelliittitapahtumasta ja Cycling for libraries Borås→Göteborg -pyöräilystämme hieman kuvia. Kuvat ovat vielä luettelematta, teen sen kun palaan Suomeen.
Tapahtumasta on kaikenlaista verkossa, esim. Twitterissä (#ifla2010) sekä The IFLA Experience -sivustolla. Toivottavasti suomalaisiakin kuulumisia saadaan Kirjasto-kaapelille, Kirjastolehteen, Tuliainen -blogiin ynnä muualle.
Encyclopædia Britannica vapaakappaleista v. 1855
Pari päivää sitten kirjoitin 8. laitoksen Encyclopædia Britannican kirjastoja käsittelevästä artikkelista vuodelta 1855. Kävin tänään vielä Kansalliskirjastolla kopioimassa artikkelin alun sekä vapaakappalejärjestelmää käsittelevät osuudet blogini lukijoiden iloksi.
Kuvan yläpuolella on Flickrissä ”all sizes” -nappi, sen takaa löydät suuremman version kuvasta, joka on helposti ruudulta luettavissa. Tarkoitukseni oli hieman säätää valkotasapainoa Flickrin kuvankäsittelytyökalulla Picnicillä parantaakseni luettavuutta ja häivyttääkseni tuota kuvaan jäänyttä käsien ja kameran varjoa, mut en jaksanutkaan.
Kirjoitin aiemmin että vapaakappaleista käytettäisi termiä legal exemption. Tämä oli muistiharha, tulla puhutaan legal/copy exactionista. Exemption tarkoittaa vähennystä (esim. verovähennys), exaction taas vaatimusta. Lievästi värittynyt tuo exaction, kts. esim Googlen määritelmämetahaku. Oxford English Dictionary sanoo:
- The action of demanding and enforcing payment (of fees, taxes, penalties, etc.); an instance of the same.
b. The action of enforcing the performance of (a task) or the rendering of (respect, service, obedience, etc.).- The action of demanding or requiring more than is due or customary; an instance of the same; an illegal or exorbitant demand; extortion.
- A sum of money which is exacted; an arbitrary and excessive impost.
Vapaakappalelain uusi nimi on laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. 150 vuotta vanhan englantilaisen tietosanakirjan mukaan lain nimi voisi kenties olla ”laki kulttuuriaineistojen riistämisestä ja raiskaamisesta” 😉
Missä pinsetit, minulla on jotain vihreää ja pyöreää nenässä lol.
Kävin lauantaina Kansalliskirjastolla haahuilemassa, ja mieleen juolahti lehteillä hieman Encyclopædia Britannicaa, kun se toisinaan nousee nykyään esiin kun Wikipedia mainitaan. Ja Wikipedia mainitaan usein.
Katselin muutamaa EB:n eri laitosta, kokonaan luin 8. laitoksen kirjastoja käsittelevän artikkelin vuodelta 1855. Se on huvittava eikä missään tapauksessa kelpaisi Wikipediaan. Artikkelissa kerrotaan muunmuassa siitä, mistä materiaalista kaasuputkisto pitää valmistaa jos kirjastoon haluaa rakentaa kaasuvalaistuksen, minkä mallinen rakennus on kirjastoksi paras (pyöreä tai säännöllinen polygoni paras, risti ookoo) ja mitä kaikkea kirjanpitoa kirjastossa pitää tehdä. Lisäksi vapaakappalejärjestelmästä (engl. copy exemption, nyk. legal deposit) ilmoitetaan melko yksioikoisesti että se on julkaisijaa kohtaan törkeää vääryyttä ja pitäisi lopettaa. Osa artikkelista on tietosanakirjamaisen kuvailevaa, mutta mukana on siis myös kosolti mielipidettä ja suoranaisia ohjeita miten kirjasto pitää rakentaa.
Ei sillä, tokihan Encyclopædia Britannica kirja on suuri, painava, hienon hajuinen ja muutenkin täyttää bibliofiilien käsitykset arvokkaasta kirjasta.
No EB:lle naljailu sikseen, hienoa tonkia alkuperäisteoksia ja pitää mielessä että mitä kaikkea ei vielä sitä kirjoittaessa ollut tapahtunut.
Tietosanakirjahan on varsinainen valistusajan hittituote, vaikka toki kaikkea tietoa on koottu yksien kansien väliin antiikin ajoista lähtien. Kirjastolaisten kauhistukseksi iso G pyrkii (näennäisesti) samaan, ja heiluttelee mielellään missiotaan ”Googlen tavoite on järjestellä kaikki maailman informaatio ja tehdä siitä yleisesti käyttökelpoista ja hyödyllistä”. Näennäisesti siksi, että Googlehan on vain hakemisto, verrattavissa Encyclopædia Britannican hakemistoon tai vaikkapa kirjaston aineistotietokantaan. Jotkut ammattikuntamme edustajat jopa arvelevat, että Googlen saatavilla olo rapauttaa nuorison, tekee heistä tyhmiä, mädättää heidän selkärankansa ja heidän kämmeniinsä kasvaa karvaa. Wikipediaa arvostellaan samankaltaisin perustein. Tietohuollosta murehtiminen on tietenkin asiallista, mutta onkohan samanlainen haloo noussut aikanaan kun Encyclopædia Britannica tuli 1770-luvun alussa markkinoille?
EB:n ilmaisen verkkoversion library-artikkeli näyttää tältä, ja tällainen se oli legendaarisessa 11. laitoksessa vuonna 1911. Yhdennentoista laitoksen artikkeli on heti alkumetreiltään historiallinen, ja niille poluille se jää. Tiesithän muuten, että monissa kirjastoissa on asiakkaiden käyttöön hankittu Encyclopædia Britannican online-versio?
Tänään oli kunnia päästä kuulemaan Tampereen yliopiston kirjastohistorian dosentin Ilkka Mäkisen luentoa Kirjastot maalla ja kaupungissa Pasilan kirjaston auditoriossa. Paikalla oli tietenkin pääasiassa kirjastolaisia, aihehan ei kiinnosta kansaa kovin laajalti (houkat!!). Raposin (so. selostin) luennon Qaikun #seminaarikannuun.
Kiitos Ilkalle mielenkiintoisesta luennosta sekä tietenkin järjestäjille myös. Laitan tähän oheen avokurssi-tagin, koska tämä saattaa kiinnosta AVO-kurssilaisia.
Riippumaton asiantuntija 