Epäsuoria viestejä kirjastosta

Kimmo Tuominen esitti tänään aamupäivällä Kirjastovirkailijapäivillä 2010 hyvän havainnon, jonka oli tehnyt Pendolinossa aamulla. Junan vaunussa hän oli laskenut 15 läppäriä ja vain yhden kirjan. Tämä sinällään nyt ei ole uutinen kenellekään. Mutta Kimmo sanoi erittäin terävästi, että kannattaa miettiä minkälaisia ajatuksia herää sellaisen poliitikon (tai muun päättäjän) päässä, joka tekee saman havainnon läppärien suhteesta painotuotteisiin. Minkälaisen kuvan hän muodostaa suomalaisten lukukäyttäytymisestä ja kirjastojen vaikuttavuudesta?

Tätä kannattaa miettiä.

Esitän samalla toisen, samankaltaisen laskelman jonka tein IFLA 2010:n aikoihin käydessäni keskustelua kansainvälisten kollegoiden kanssa: millainen viesti kirjastoista mahtaa oikein välittyä kun toisaalta toitotamme olevamme elinikäisen oppimisen ammattilaisia ja olemme ottaneet suureksi missioksemme sen edistämisen (katso Kirjastolaki 2§). Toisaalta avoimesti tunnustamme, että meidän kirjastoammattilaisten oma skillset on tyystin vanhentunut ja kelpaamaton oikeastaan mihinkään hyödylliseen. Miten tähän tultiin, miten tämä oikein on mahdollista? Ja mitä tästä ajattelee vaikkapa lautakunta?

Suuri kiitos sekä Kimmolle mielenkiintoisesta katsauksesta aiheeseen (lähdeluettelolle olisi käyttöä) sekä myös mainiolle Ilkka Mäkiselle, joka luennoi kirjastojen työnjaon historiasta.

Mainokset

Julkkarit 19.11.2009 Sellon kirjastossa *<:-3

Kirjamme Kirjasto 2010–lukijat, teksti ja verkko (ISBN 978-951-692-753, BTJ, 2009) julkaistaan tapahtumassa nimeltä Kirjaston NYT,  Sellon kirjastossa Espoon Leppävaarassa 19. marraskuuta. Menkää sinne ja pliide ottakaa valokuvia, blogatkaa ja videoikaa. Itse en pääse tulemaan, sillä olen järjestämässä Kirjastovirkailijapäiviä Kajaanissa.

Kirja on siis Kaisa Hypénin kirjoittama artikkelikokoelma, ja mukana on oma tekstini Sananen yleisten kirjastojen roolista internetissä.

Tapahtuman blurbi Kirjastot.fi:n ammattikalenterissa on tämä:

Kirjastoissa työskentelee monenikäisiä ihmisiä, joilla on erilainen ammatillinen tausta, työkokemus, erilaista osaamista, erilaisia strategioita selvitä jokapäiväisestä työstä.Vieläkö tarvitaan sisältöjen tuntijaa, vieläkö perinteisillä kirjastolaisen vahvuuksilla pärjää/on käyttöä tänään? Miten tietojaan ja toimintatapojaan voi päivittää ja uudistua itse? Miten kirjastojen pitäisi osallistua ja näkyä sosiaalisissa medioissa? Mitä kirjaston pitää itse tuottaa verkkoon, millainen kirjaston ”verkkohabitus” on tai millainen sen  pitäisi olla? Miten kirjastojärjestelmiä pitäisi kehittää jne.

Näihin kysymyksiin saamme vastauksia Kirjaston NYT- seminaarissa 19.11.2009, klo 9-16 Sellon kirjastossa. Tiedossa mielenkiintoisia esiintyjiä ja oivalluksia herättäviä esityksiä

Päivän ohjelma julkistetaan viikolla 43.

Tagilla löytyy muut maininnat kirjastamme tässä blogissa.

Isä Mitron haastattelu kirjastoista ja elämästä

Tässä tekemäni Isä Mitron haastattelu viimevuoden Kirjastovirkailijapäiviltä (5.5MB MP3). Päiväthän olivat lokakuun 2008 lopussa Lahdessa ja kirjoitin niistä blogiinkin. Yleisön lumonneen esitelmän jälkeen turisimme Mitron kanssa hetken aikaa ja leikkelin tallenteesta sittemmin tämän 6.33 minuuttia pitkän haastattelun.
Isä Mitro

Kuuntele millaisia kokemuksia Isä Mitrolla on kirjastopoistojen tekemisestä, tuosta ammattikuntamme vaikeimmasta tehtävästä! 😉 Mitro puhuu myös omasta kirjastostaan, vapaudesta, nykyajasta, ”meidän” ja afrikkalaisten ihmiskuvasta sekä Carl Honorésta.

Kirjastovirkailijapäivät 2008

En nyt aio suuresti kirjoittaa päivien kulusta tänne blogiini. Jossain tulevassa Kirjastolehdessa, ehkä numerossa 6/2008 nimittäin toivottavasti julkaistaan (tarkoituksellisen melko mitäänsanomaton) juttuni päiviltä. Kirjastovirkailijapäivien yleisöSe on oikeastaan jonkinlainen reportaasi jossa käydään kursoorisesti läpi mitä päivillä tapahtui. Kun lehti on julkaistu, julkaisen tekstin abouttirallaa samassa muodossa täällä blogissani. Siihen tosin menee vielä aikaa, kyseinen Kirjastolehti tulee ulos joka tapauksessa muutama kuukausi tapahtuman jälkeen. Ja ne Kirjastovirkailijapäiväthän olivat siis 25.-26.9.2008 Lahden kaupunginkirjastolla. Mahtoiko kukaan tätä lukeva olla paikalla?

Järjestäjän ominaisuudessa mieleen tuli se, että workshoppien pitäisi oikeasti olla työpajoja ja toiminnaltaan lähtökohtaisesti tavoitteellisia. En ole itse ollut ehkä yhdessäkään oikeasti hyvässä workshopissa mukana. Toki olen turissut pienissä ryhmissä sellaisina ajankohtina, joina ohjelmaan on merkitty ”workshop”.

Olisi hyvä antaa workshopien vetäjille ohjeita ja tavoitteita joihin luotsata, toki jättäen tilaa heidän omalle fasilitoinnilleen jos heiltä hyviä ideoita löytyy. Tällälailla työpajoista saataisi jotain ainakin puolikonkreettista irti eikä pelkkää turinaa. Joskus workshop saattaa ilmentyä luentona, eikä sekään ole oikein hyvä. Alustus tai pieni luento voi toki olla paikallaan, mutta kyllä koko ryhmän pitää osallistua jos halutaan puhua oikeasta työpajasta. Tästä aiheesta on varmaan kirjoitettu monen monta webbisivua, kirjaa ja opasta. Minun kannattaisi ehkä tutustua johonkin niistä.

Pahimmillaanhan workshopeissa taannutaan epä-älylliseen whinettämiseen asioista joille ei ole nähtävissä muutosta ja joista kaikki ovat suorastaan tottuneet whinettämään. Whinettäminen on itseään paisuttava, sokea prosessi ja tartuttaa pahaa oloa, pessimismiä ja älyllistä laiskuutta sellaisiinkin osallistujiin joissa sitä ei entuudestaan ole. En sano etteikö vertaisterapialle olisi tarvetta, mutta asioita pitäisi kutsua niiden omilla nimillä.

Nämä ajatukset siis itselleni korvan taakse ensi kertaa varten kun olen organisoimassa jotain tapahtumaa.

Lea Salo on näköjään kirjoittanut Kirjastoseuran musiikkityöryhmän blogiin yhteenvedon ja koonnut hieman esitystäkin.

Isä Mitrosta mieleen jäi kepeä flirtti yleisön kanssa ja hyvä puhujahan heti ymmärtää mistä naruista vedellä vakavamman asian lomassa. En voinut olla kiinnittämättä huomiota myös siihen, että kireätahtisesta maailmastamme puhuessaan Mitro mainitsi laskujeni mukaan kolmesti olleensa itse kovassa kiireessä ja tämän vuoksi jotain oli tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Mahtaako kiire (ja toisaalta, kiireen myytti) vaivata hitausapostoleitakin. Aiheella vitsaili Carl Honorékin Megapolis 2023 -tapahtumassa Kirjastovirkailijapäiviä seuraavana lauantaina Stadissa.

Lahden Suurmäki on muuten aika vaikuttava rakennelma. Oikeasti. Kävin noin puolentoista tunnin podcast-kävelyllä kaupungin vastaanoton jälkeen ja olihan toki kierrettävä legendaarisilta radiomastoilta Suurmäelle.

Vietettyäni perjantai-illan Lahdessa siirryin siis Megapolis 2023:een. Aamupäiväksi oli Oranssi järjestänyt Elävä kirjasto -tapahtuman. Opin, että asiasta on olemassa Euroopan neuvoston kustantama opas Don’t judge a book by its cover—The Living Library organiser’s guide (ISBN 92-871-5766-99) joka on käännetty suomeksikin, nimellä Elävä kirjasto—Järjestäjän käsikirja (ISBN 92-893-1205-X). Asiaa käsittelevä sivusto on elavakirjasto.fi. Kysehän on siis siitä, että tyypillisesti väliaikaisesta ”kirjastosta” voi ”lainata” ihmisen jututettavakseen, joka edustaa jotain epämiellyttäväksi kuviteltua ihmisryhmää. Systeemi kehitettiin Tanskassa vuonna 2000 ja tarkoitus oli hälventää ennakkoluuloja.