Tervehdin teitä, Turun pääkirjaston siivoojat

Turun pääkirjastolla hyörii aina siivoojia, kiitos heille

Uusturkulaisena on ollut erittäin mielenkiintoista tarkastella elämää tässä kaupungissa ja sen kirjastossa. Toistaiseksi en ole edes vielä käynyt lähikirjastoissa (jahka säät paranee niin kiertelemme pienellä porukalla Varsinais-Suomen kirjastoja fillareilla), mutta tämä Turun pääkirjastolla päivittäin norkoilu on tuottanut lukuisia ahaa-elämyksiä.

Yksi erityinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota, ovat siivojat. He ovat mahtavia! En tiedä onko erityisesti suunniteltu homma vai käytännön järjestelyjen sanelema tosiasia että siivoojat häärivät täällä pääkirjastolla kirjaston aukioloaikaan, mutta aivan mahtava fiilis tulee siitä, että kun aamulla saapuu kirjastoon klo 9 aikoihin niin asiakastiloja imuroidaan. Siivouskärry on aina parkissa jossain ja useampi siivooja hääräilee täällä aamusta iltaan. Juuri he liikkuvat henkilökunnan tilojen ja asiakastilojen välillä kaikkein luonnollisimmin ja suvereeneimmin.

Huomioiva, välitön ja tervetulleeksi toivottava kirjastotunnelma, näin se tehdään.

Kirjastokäynti on valitettava rasite, mutta kannattaa

Onnellinen kirjaston käyttäjä 🙂

Suhtaudun skeptisesti kirjastomaailmassa käytävään innostukseen siitä, että kirjastojen pitäisi olla enemmänkin kohtaamis- ja tapahtumapaikkoja, elämyspuistoja, hengailumestoja, mediateekkejä jne. kuin aineistovarastoja. Tämä on hyvän fiiliksen blogikirjoitus, joten vältän nyt menemästä asiaan sen syvemmälti (se siitä hyvästä fiiliksestä). Huomaa, etten skeptisyydestäni huolimatta halua tietenkään olla (liian) tuomitseva tätä ”pomppulinnaintoilua” kohtaan.

Kirjastoilla on aivan mielettömän hyvä palvelukonsepti: ulos lainaaminen. Katsopa oheista kuvaa tarkasti. Näet kirjaston käyttäjän. Siellä niin, Halkolaiturilla auringossa paistattelemassa ja kirjaa lukemassa. Juuri tuota on kirjaston käyttö.

Lainaaminen mahdollistaa kirjaston käyttämisen missä ja milloin se itselle parhaiten sopii. Jokainen lainaava kirjasto on mobiili kirjasto, ilman mitään surkuhupaisia, kännyköillä käytettäviä aineistoluetteloita joiden kutsuminen ”kirjastoiksi taskussasi” on suorastaan loukkaus. Kirjaston käyttöä ei ole kirjastossa käyminen. Se on vain kiusallinen ja valitettava logistinen toimitus, josta kirjastot eivät ole vielä halunneet asiakkaitaan vapauttaa. Kirjaston todellista käyttöä on kirjojen tai lehtien lueskelu, musiikin kuuntelu tai leffojen katsominen jossain mukavassa, itse valitussa ympäristössä, mahdollisesti laadukkaassa seurassa. Ja jotain hyvää suuhunpantavaa on mieluusti saatavilla myös.

Tällaisina upeina kesäpäivinä jokainen osaa arvostaa sitä, että kirjaston käyttöelämyksen edellyttämä, pakollinen kirjastossa käynti kestää vain minuutin pari ja suurimman osan käyttöelämyksestä (useita, jopa kymmeniä tunteja) voi viettää missä ja miten haluaa, kirjastosta noutamiastaan teoksista autuaasti nauttien.

(tätä blogikirjoitusta ei todellakaan ole laadittu kirjastossa)