Jälkiajatuksia kirjastojen avoimen datan semmasta Jyväskylässä

[kieltämättä asiaan liittymätön, mutta dubstepin tahtiin skänkkäävä kissa 3D:nä]

Torstaina puitiin Jyväskylän kaupunginkirjaston emännöimänä ja Antti Poikolan fasilitoimana kirjastojen suhdetta avoimeen dataan. Tapahtuman muistiinpanot voi, ja kannattaa syynäillä yhteisestä muistiosta. Antti myös videoi alustukset (Antti Poikola, Antti Pakarinen, Petri Tonteri ja minä, 1 tunti 12 min.) ja työpajailun jälkeisen loppukeskustelun (40 min).

Täydentelin muistiota vielä, esim. näkemystäni BTJ:n suhteesta tietokantojemme omistukseen immateriaalioikeuksien näkökulmasta, muutamia ilmassa olevia ideoita ja silmäilin muutenkin muistiinpanoja torstaita hahmottaakseni. Seminaarissa keskustelu pyöri varsinaisen avoimen datan ympärillä toki, mutta kuten noista muistiinpanoistakin ilmenee, monesti tuli esille sekin, että meillä itsellämme ei ole pääsyä omiin datavarantoihimme tai mielenkiintoinen data tuntuu jatkuvasti valuvan näppiemme läpi. Käyttöideoita on vaikka kuinka paljon. En näe perinteisillä perusjärjestelmätoimittajillamme kovin kaksista roolia tässä, joten ei muuta kuin aloite omiin käpäliin vaan! 🙂

Sangen selvä tahtotila asiasta on: datat auki. Olisi tietenkin hyvä saada tarkasteltaviksi ne argumentit ja ongelmat miksi datamme ei ole avointa, ja sitten ratkoa ne.

Nyt on sopivasti myös se aika vuodesta kun kirjastoissa koostetaan tilastoja OKM:lle ym. toimittamista varten. Noita tilastoja on aika paljon, ne ovat hyvin kattavia, julkisia ja niihin on vieläpä avoin käyttöliittymä osoitteessa http://tilastot.kirjastot.fi. Avointa dataa nuo tilastot eivät kuitenkaan ole, sillä varsinainen data ei ole koneellisesti saavutettavassa muodossa. Tulipa mieleen, että nyt kun Kirjastot.fi rakentelee paraikaa uutta versiota kirjastotietokannastaan (josta tulee muuten mahtava) ja myös koneellisesti saavutettava, saataisikohan myös nuo tilastot mukaan?

Yksi mietintämyssyssä pidettävä näkökulma on tämä: suomalaiset kirjastot eivät ole kokeneet asiakseen avata dataansa, mutta muutamat muut toimijat ovat: miten me kirjastot voisimme näitä muiden nyt meidänkin saatavillemme antamia datoja hyödyntää?

Advertisement

Bibliografista infopornoa, tätä et järjestelmätoimittajaltasi saa

Aineiston ikä kustantajittain

Mainio Matti Lassila on leiponut kirjastojen Open Data -julkaisujen perusteella erilaisia karttoja kirjastoaineistoon Kaukomieli -blogissaan. Lähdemateriaalina on tässä HelMetin avoin data, joka avattiin Kirjastot.fi:n Labsin voimin; muut Suomen kirjastothan eivät vieläkään saaneet aikaiseksi avoin data -julkaisua. Minulla on Vaski-tietokanta sekä pari muuta Varsinais-Suomalaista tietokantadumppina ja olen niitä hieman kopeloinut ja kartoittanut lähinnä ajatus- ja ohjelmointiharjoituksina. Matti on ottanut huomattavasti perusteellisemman otteen ja esittänyt aineistolle mielenkiintoisempia kysymyksiä R:llä.

Täällä Vaski-alueellakin sekä avointa dataa että tällaisia visualisointeja on käsitelty johtoryhmässä, mutta edelleen tavara istuu tiukasti piilossa uteliailta ja ahkerilta. Kokoelman visualisointi olisi erinomainen työkalu kokoelmanhallintaan, ja tätä yritetään ajaa nyt täällä Vaski-alueella.

Kiitos Matti ensinnäkin mielenkiinnosta kirjastoaineistoa ja sen visualisoimista kohtaan, sekä työn tulosten julkaisusta. Kirjastoalalla on sekä kiinnostusta että tarvetta tällaiselle, mutta osaamista ja ennenkaikkea aloitekykyä kyllä puuttuu. Tässä olisi työmaata!

Datat auki hallituksen päätöksellä, jos ei muuten

Hei kirjasto: avaa datas tai ne avataan (kuva Arja Lento / YLE, sori et förasin)

Avoin data (l. Open Data) etenee Suomessakin. Twitteristä sattui silmiin juuri Ehdotus valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä (52KB PDF). Kymmensivuisen tekstin tiivistelmä:

Periaatepäätöksen linjaukset esittävät tarvittavat toimenpiteet julkisten tietovarantojen saatavuuden ja uudelleenkäytön lisäämiseksi yhteiskunnan kaikilla alueilla. Linjaukset sisältävät kehittämistoimet tietopolitiikan ja lainsäädännön selkeyttämiseksi, käyttöä mahdollistavien rakenteiden ja käytänteiden luomiseksi sekä palvelu- ja sovelluskehityksen edistämiseksi.

Tietopoliittisilla linjauksilla tavoitellaan sitä, että julkisen sektorin digitaaliset tietoaineistot ovat avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin käyttöehdoin. Tietoaineistoja tarjotaan kustannustehokkaasti, jolloin kansantalouden kokonaisedun kannalta tietoaineistot ovat pääsääntöisesti maksuttomia käyttäjälle. Samalla budjetoinnin ja tulosjohtamisen kautta on huolehdittava tietoaineistojen laadusta ja ylläpidosta.

Koko yhteiskunnan käyttöön luotavan tietoinfrastruktuurin avulla voidaan tietoaineistoja tarjota tehokkaasti. Hallinnonalojen tulee tunnistaa ja kuvata tietoaineistonsa uudelleenkäyttöä varten. Tietosisältöjen yhtenäiset kuvailutiedot ja palveluhakemistot helpottavat tiedon käyttöä. Luovutettavissa olevat tietoaineistot saatetaan koneluettavassa muodossa ja avoimilla rajapinnoilla käyttäjille. Tietoaineistojen tarjontaa ja käyttöä edistämään tulee luoda tarvittavat tukipalvelut. Avoimen tietoinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito turvataan pitkäjänteisellä rahoituksella.

Palvelu- ja sovelluskehityksen edistämiseksi tarvitaan yhteistyömalleja ja kannustimia. Julkisessa hallinnossa kehitetään avoimen tiedon kulttuuria ja tuetaan kehittäjäyhteisöjen toimintaa. Alan tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä tulee vahvistaa. Kokeilevaan toimintaan on panostettava erityisesti laajaa kysyntää edustavien tietoaineistojen avaamiseksi ja yhtenäisten käytänteiden luomiseksi.

Teksti on vielä luonnosvaiheessa. Suomessa kirjastot ovat lähteneet erittäin heikosti mukaan datansa avaamistalkoisiin (lue: “datan piilottelun lopettamistalkoisiin”). Jos dataansa ei halua auki, niin nyt vähän äkkiä kampanjoimaan tätä hallituksen periaatepäätöstä vastaan… jos rahkeita riittää. Henkilökohtaisesti en usko että kukaan tätä trendiä sinänsä vastustaa, vaan jahkailu on johtunut siitä, että kirjastolaiset ei vieläkään ymmärrä mitä avoin data tarkoittaa, emmekä ole ottanut asiaksemme selvittää. Katsokaas alkajaisiksi vaikka avointa dataa käsittelevät kirjoitukset Sorvipenkin äärellä -blogista, Kirjastot.fi:n Labsin blogista ja tästäkin blogista. Noh, ei se mitään, asia etenee ilman meidän omaa ymmärrystä ja tahtoa ei tarvita jos asia tulee hallitusohjelmaan tai muutoin säädellään meidän ulkopuolelta.

Kirjaston bibliografisen datan avaamisen ensiaskeleet ovat nämä:

1. ilmoita luetteloijille aikeista, jotta tietävät
2. juttele Labsin kanssa
3. dumppaa tietokanta
4. lähetä dumppi kirjastojen avoimeen datavarantoon data.kirjastot.fi
5. viesti (Suomi.fi, Kirjasto-kaapeli, Kirjastolehti, lehdistö)
6. profit!

Kohta 3 sujuu Origosta muistiinpanojeni mukaan näin: Aineistonhallinta->Vienti->ei hakuehtoja->valitse kaikki->Hyväksy valinta. Tiedostomuodoksi ISO-2709 ja tallenna johonkin omalle tietokoneelle. Yritän muistaa tehdä opetusvideon joskus kun olen Origon äärellä. Dumppaaminen kestää Varsinais-Suomalaisessa, keskikokoisessa kirjastossa kolme neljä tuntia. Ei tiedostokaan ole suuri, Vaski-tietokanta on 763MB.

PallasPro-asiakkaat voivat tilata dumpin Axiellilta (älä maksa liikaa (tonni on liikaa)), tilauskoodi moihaluttaistietokantadumppiosakohteineeniso2709siirtoformaatissajamerkistökoodauksenavaikkapamarc8. Mitenkäs se Voyagerista, Primosta ja muista järjestelmistä käy?

Euroopan yhteisen digitaalisen kirjaston Europeanan Data Provider -sopimuksessa (Europeana Aggregators’ Handbookin liitteenä, s. 44) on myös sovittu, että Europeanaan toimitettava data avataan (kts. artikla 4, Licence of rights for Metadata from Data Provider to
Third Parties, PDF:n s. 47). Epä-kaupallisuus -poikkeuksesta ollaan luopumassa, kuten Tapani vastikään kirjoitti Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliittymän blogissa, otsikolla Europeanan reunoilta. Ja KDK:honkin liittyy omat sopimuksensa, jossa tällaisista asioista sovitaan. KDK -pilotoinnissa meitä on vajaa tusina, seuraavassa KDK-aallossa kymmeniä lisää.

Miten me kirjastoalalla hoidettaisi toi valtioneuvoston periaatepäätöksen luonnoksen neljäs kappale? Asiakas-workshoppeja MARCista? Auts.

Helsingin Sanomat on tarttunut mahdollisuuteen keräillä vielä PR-pisteitä Open Data -buzzista julkaisemalla kustantamovertailunsa tuloksen datat (csv).

Helsingin Sanomat vertaili kustantajien kirjallista laadukkuutta antamalla pisteitä niiden julkaisemien kotimaisten kaunokirjojen saamille palkinnoille, ehdokkuuksille, myyntitilaston kärkisijoille ja käännöksille vuosina 2000–2010.

Tämä jos mikä kiinnostanee kirjastolaisia. Näitä voisi leipoa yhteen esim. kirjastojen kuvailudatan kanssa ja sitä kautta katsoa vaikkapa risteävätkö palkituimpien teosten asiasanat kirjastoon lainatuimpien teosten asiasanojen kanssa. Tämä edellyttää sitä, että lakkaamme piilottelemasta dataamme asiakkailta ja yhteiskunnalta, ja myös itseltämme ja kollegoiltamme.

Avoimen Dataan liittyvien, ilmaisten PR-pisteiden jako päättyy, kun hommasta tulee normaalitoimintaa, ja asiaahan siis odotellaan seuraavaan hallitusohjelmaan. Pistäkääs siis töpinäksi.

Hoi Tampere/PIKI, ette varmasti kerkeä avoimeksi dataksi bibliografisine datoinenne ennen Turkua/Vaskia :^) Kymppi vetoa!

Tackar för Helsinki Midwinter Darkness Camp

It’s serious business when the Nordic library laboratories meet, like this week in Suomenlinna. One more, thanks everyone, it rocked and thanks Kirjastot.fi Labs for pulling this together. You are awesome, allihopa!

This video was filmed by Åke Nygren, while the video-workshop was shooting us. Also, see Flickr for photos and enjoy the slideshow.

Aha Kindleen tuli lainaustoiminto

Amazonin Kindle-lukulaitteeseen tuli lainaustoiminto käyttöön jenkeissä, katsokaas Amazonin sivuilta palvelun kuvaus. Nookissa tämä on ollut jo, kuten Kirjastot.fi:n Labsin blogissa kerrottiin reilu vuosi sitten (Nook hoitaa lainaamisen–ilman kirjastoa).

(via @jindrichmynarz)

Sertifiointi menetelmäksi kirjastojen ohjaukseen

DINI-Zertifikat 2010 für Dokumenten- und Publikationsservices

Saksan reissulla juttelin KOBV:n aivan uskomattoman loistavien tyyppien kanssa (kuvittele maakunnallinen Kirjastot.fi). Tuli puheeksi, että Saksassa on Deutsche Initiative für Netzwerkinformation e. V. eli DINI -yhteenliittymä, jonka idea on seurata ja koordinoida kirjastojen verkkopalvelujen kehittämistä.

DINI on laatinut sertifikaatin julkaisuarkistoja (”repositorioita”) varten (yök PDF). Kriteerit ovat sangen laajat. Esimerkiksi arkistolla pitää olla kirjallinen tietoturvapolicy, metatieto pitää olla noudettavissa ulos arkistosta ilmaiseksi, sen tekninen toiminta pitää olla dokumentoitua, tietyt tukipalvelut pitää olla tarjolla aineistoa tallentaville henkilöille, sopimuksissa julkaisuarkistolle ei saa siirtyä ulossulkevia immateriaalioikeuksia, julkaisuarkiston tulee määritellä kullekin dokumentille pysyvä tunniste (esim. DOI tai urn:nbn), indeksointipolicy pitää olla olemassa, järjestelmän tulee käyttää saksalaista Dewey:n luokitusjärjestelmää. Myös tilastointia ja pitkäaikaissaatavuutta käsitellään.

Näiden vaatimusten lisäksi DINI-sertifikaatti listaa suosituksia, esimerkiksi julkaisuarkiston pitää tarjota tukea aineiston siteeraamisessa ja kursseja rakenteellisesta kirjoittamisesta.

DINI:n sivuilta löytyy tietenkin lista sertifikaatin laatimiseen osallistuneista asiantuntijoista sekä julkaisuarkistoista, jolle sertifikaatti on myönnetty.

Saksalaiset kollegat kertoivat, että DINI-sertifikaatti on Saksassa saanut niin arvokkaan aseman, että käytännössä kukaan ei halua perustaa arkistoa ilman kyseistä sertifikaattia. DINI-sertifikaattia pidetään arvokkaan laadun takeena.

Tässä mallissa on monta asiaa oikein.

Sertifiointi toteuttaa ”pehmeää valtaa”. Julkaisuarkisto saa tietenkin olla sellainen kuin sen pystyttäjä haluaa. Mutta markkinamekanismi ajaa kohti sertifioimista. Ja kun yhdellä on se, muut eivät halua olla huonompia. Myös itse sertifikaatti on kilpailuasetelmassa suhteessa muihin sertifikaatteihin.

Yleisesti ottaen tämän kaltainen vallankäyttö istuisi erittäin mainiosti suomalaiseen kirjastomaailman malliin, jossa kunnilla ja muilla kirjastojen katto-organisaatioilla on paljon autonomiaa. Tunnustetut toimijat, joilla ei ole todellista valtaa puuttua toisten asioihin, voisivat painostaa sertifiointijärjestelmällä. Alallamme sekä osaaminen että valta ovat erittäin hajallaan, sertifikaateilla osaamista voitaisi koota vallaksi nyt olemassa olevien valtaorganisaatiorajojen ylitse.

Tällaisina tunnustettuina toimijoina mieleen tulevat ainakin Kirjastot.fi, Kirjastot.fi Labs mahdollisesti yhteydessä muiden pohjoismaisten kirjasto-laboratorioiden kanssa, yleisten kirjastojen neuvosto YKN, IFLA, EBLIDA, Suomen kirjastoseura, Suomen tieteellinen kirjastoseura, Informaatiotutkimuksen yhdistys tai vaikkapa ns. nuorkirjastolaisporukka.

ELY-keskuksilla eikä Opetus- ja kulttuuriministeriölläkään ei paljoakaan valtaa pakottaa kuntien kirjastotoimintaa, mutta sertifioinnin kaltaista pehmeää valtaa voisi hyvinkin käyttää. Näenkin ministeriössä paraikaa laatimisen alla olevat laatusuositukset juuri sertifikaattina, vaikka ei niitä sellaisiksi kutsuta. Idea on kuitenkin sama: osoittaa mitkä kirjastot täyttävät tietyt laatusuositukset ja mitkä eivät. Samoin KDK:n ja KDK-yhteensopivuuden voi nähdä sertifikaattina. Yhteisluetteloa rakennettaessa tulee laadittua edellytykset siihen liittymiselle ja näin yhteisluetteloon mukaan kelpaaminen on aineistotietokannan laadun tunnustus.

Sertifiointia voisi tehdä mitä erilaisimmin kriteerein. Esimerkiksi nuorkirjastolaisporukalla voitaisi lanseerata sertifikaatti vaikkapa henkilökunnan vaihtuvuuden perusteella; arviointia voisi tehdä johtoportaan liikkuvuuden sekä rekrytoinnin kannalta. YKN voisi ylläpitää linjakuria eväämällä sellaisilta jäseniltään sertifikaatin, jotka toimivat YKN:n yhteisen strategian vastaisesti. Kirjastot.fi voisi sertifioida kirjastojen verkkopalveluja ja alamme opiskelijat voisivat arvioida organisaatioita, joissa tekevät harjoittelujaan.

Pari kiehtovaa näkökulmaa Europeanaan

Europeana

Kirjoitin Kirjastot.fi:n Labsin blogiin IFLA Journalin (ISSN 0340-0352) 36. vuosikerran 1. numerossa (varo pahaa PDF:ää) olleesta artikkelista, jossa käsitellään Euroopan digitaalista kirjastoa Europeanaa parista erittäin kiehtovasta näkökulmista. Europeana ei ole webbisivusto (portaali). Europeana on ohjelmisto ja taustajärjestelmä. Näin kirjoittavat Cesare Concordia, Stefan Gradmann sekä Sjoerd Siebinga artikkelissaan Not just another portal, not just another digital library: A portrait of Europeana as an application program interface.

Lue IFLA Journalin artikkeli. Se ei niinkään käsittele Europeanaa tai muuta sellaista. Sen sijaan se käsittelee maailmaa, jossa luodaan hyvyyttä yhdessä. Se kertoo maailmasta, jossa kirjastojen olemassaolon oikeutus tulee käyttäjiltä ja yhteiskunnalta, ei todellakaan kirjastoammattilaisilta jotka ovat unohtuneet omaan erinomaisuuteensa jota kukaan muu ei näe. Se käsittelee maailmaa, jossa kirjastot tukevat käyttäjiä heidän omissa toimissaan, sen sijaan että riistäisivät heitä. Maailmasta, jossa kirjastojen mukana olo tietoverkossa muodostaa lisäarvoa.

Asiasta noin viidenteen: millaistahan maailman muuten loisimme jos KDK rakennettaisi Europeana-hankkeessa luodulla ohjelmistoarkkitehtuurilla eikä Ex Libriksen Primolla? Kenties vuonna 2035 joku hyvä sci-fi -kirjoittaja kirjoittaa rinnakkaista historiaa kuvaavan fantasiaromaanin, jossa vuonna 2010 Suomessa valittiin toisin.

HelMet ja Open Data

HelMet

Labs.kirjastot.fi

HelMet -kirjastot (eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen kaupunginkirjastot) tekivät kansallisen Labs.kirjastot.fi -hankkeen johdolla pelinavauksen kirjastojen avoimeen bibliografiseen dataan kesäkuun alussa. Tiedoitteen julkaisi Labs 07.06.2010 ja asia huomioitiin välittömästi mm. Tietoviikossa ja Suomen kirjastoseuran uutisissa. Lisäksi siitä kirjoitti Julkinen data–johdatus tietovarantojen avaamiseen -oppaan (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2010, ISBN 978-952-243-145-5, verkkojulkaisu ISBN 978-952-243-146-2) laatija Antti Poikola blogissaan sekä Tampereen kaupunginkirjaston ansioitunut verkkokirjoittelija Petri Tonteri Sorvipenkki-blogissaan.

Asiasta tiedotettiin myös kirjastoalan yhteisellä, Kirjastot.fi:n piirissä toimivalla Verkko-foorumilla ja siellä keskustelu lähtikin nopeasti käyntiin. Hurraa -huutoja kuultiin muutama, mutta purematta eivät ainakaan kaikki kirjastolaiset tällaista niele. Heikki Poroilan tekijänoikeuksiin liittyvän huomion jälkeen (siitä lisää alla), kritiikkiä kohdistettiin julkaisun sanavalintoja kohtaan koska vain Helsingin kaupunginkirjasto ja Labs mainittiin tiedotteessa sekä sitä seuranneessa uutisoinnissa. Espoo, Vantaa ja Kauniainen ilmeisesti kokivat jääneensä huomiossa paitsioon, ainakin joidenkin niissä toimivien ammattilaisten mielestä. Opetus: kuntayhteistyö on herkkää. Sinänsä olen onnellinen että ”kapitalistien persettä nuolevaa innovaatiohuuhaata!!” -nurina ilmeni vasta ”meidät pitää mainita myös!!” -nurinan jälkeen.

Kirjastoalan keskustelua seuratessa on muuten hyvä muistaa keskustelujen erittäin huono edustavuus; tuolla Verkko-foorumilla tätä käsittelevään keskusteluun on osallistunut alle 10 ihmistä, Suomessa on 10 000 kirjastoammattilaista, joista puolet yleisissä kirjastoissa ja HelMet-kirjastoissa meitä on jotain viitisen sataa. Päättäjiä on monesti turha toivoa näissä keskusteluissa tapaavansa, edes virastojen omia päättäjiä. Toivottavasti kuitenkin ovat edes lukeneet verkossa käytävää keskustelua. ELY-keskuksista sentään kuuluu toisinaan. Haluaisin kuitenkin tässä julkisesti ilmaista kiitokseni ja kunnianosoitukseni kaikille niille, jotka ovat tähän keskusteluun osallistuneet. Ilman teitä maailma olisi paha paikka. You know who you are! ❤

Projektinhallintaa tyyliin Labs.kirjastot.fi

No niin seuraava, mielestäni merkittävä tapaukseen liittyvä kritiikki käsitteli asiasta päättämistä. Keskustelua ei kuulemma ole ollut. Tämä tietenkin riippuu kenen kanssa yleensäkin on tekemisissä, mutta asiaa puitiin korkeimmassa päättävässä elimessä eli HelMet-johtoryhmässä asiantuntijoiden avulla käsittääkseni noin vuosi ja alan tapahtumissa pidempään. Labsin piirissä tätä on käsitelty joka viikko. Lisäksi Kirjastolehdessä on ollut aiheesta Seppo Verhon artikkeli Kirjastotieto vapaaksi? joka kertoo ymmärrettävästi missä hommassa on kyse. Tietenkin kirjastoalaa yleisemmällä tasolla asiaa on käsitelty vaikka kuinka paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Juu, asiaa ei ole puitu ollenkaan niin paljon kuin joitain muita alan puheenaiheita, mutta ei Labs tätä nyt ihan hatustaan ole vetäissyt koko hanketta.

Esiin nousivat luonnollisesti myös tekijänoikeudet. Itse asiassa useampaan kertaan kuin yhdesti. Yksi asia on se, muodostuuko luetteloivalle taholle tekijänoikeuksia bibliografisia metatietoja tuottaessa. Katso pohjalle Kirjastot.fi:n Tekijänoikeudet-foorumin keskustelut Luettelointitietojen tekijänoikeudet huhtikuulta 2009 sekä Kirjastotiedon tekijänoikeudesta joulukuulta 2009 (joka viittaa tuohon yllä mainitsemaani Sepon Kirjastotieto vapaaksi? -artikkeliin).

Vaikka kirjasto onkin julkaisujen metadatan paras ja erinomaisin hallitsija ja käsittelijä, niin käytännössä suuri osa luettelointidatasta oikeasti tehdään muualla kuin kirjastoissa. Suomessa yleiset kirjastot ostavat luettelointitietueita BTJ:ltä, entiseltä Suomen kirjastoseurasta irrotetulta Kirjastopalvelulta. Ulkomaisilta kollegoilta jos kysyy luetteloinnista, nousevat kulmakarvat helposti: ”luetteloida? Miksi me luetteloisimme itse? Mehän olemme kirjastoammattilaisia!”  Katso tästä aiheesta Judy Lutherin NISOlle ja OCLC:lle laatima white paper Streamlining Book Metadata Workflow (1.5MB PDF). BTJ erittäin tärkeän luettelointipanoksen lisäksi kirjastot vaihtavat luettelointietoja myös keskenään, erityisen tärkeä kansallinen tietokanta on yliopistokirjastojen yhteinen Linda. Tekijänoikeuksiin liittyy paljon epävarmuutta ja kykenemättömyyttä hankkia tietoa päätöksenteon tueksi. Niin tai näin, yleinen kanta on ettei yksittäisiä, määrämuotoista luettelointitietueita voida käsittää teokseksi; sitä ei tämän tulkinnan mukaan siis suojaa tekijänoikeus, kuten se ei suojaa ponia, juoksemista tai kausaatiotakaan.

(välihuomio: onkohan sattumaa että kun kuuntelen Behemothia ja googlaan ”tekijänoikeus”, saan tasan 666 000 osumaa 😉

Sen sijaan kokonaisuus ajatellaan olevan suojattu Tekijänoikeuslain tietokantapykälän 49§ mukaan ja sen oikeudet kuuluvat työnantajalle (Tekijänoikeuslaki 40§ 3. mometti). Toissapäivänä 23.06.2010 BTJ julkaisi tätä asiaa huomattavasti valottavan tiedoitteen BTJ mukaan HelMetin avoimen datan hankkeeseen. En vielä tiedä mitä tästä pitäisi oikeastaan ajatella, mutta BTJ:n kanssa on sovittu puolen vuoden karenssiaika avoimelle julkaisulle. Tällä BTJ voi suojata omaa markkina-asemaansa ja toisaalta pysytellä mukana kirjastoalaakin ravistelevassa vapaus- ja avoimuusliikehdinnässä.

Kolmas toistaiseksi esiin noussut ja relevanttina pitämäni kritiikki Open Dataa ja HelMetin datan avauspyrkimystä kohtaan koskee kirjaston monopolia tämän metadatan tarjoajana yhteiskunnalle. Todellisuudessa uskon että BTJ voi oikein mielellään myydä luettelointitietueita muillekin toimijoille kuin kirjastoille. Lisäksi HelMet-tietokannan voi kyllä lupaa kysymättä kopioida itselleen joko osittain tai kokonaisuudessaan ilman että kirjasto erityisesti tarjoaa sitä ladattavaksi. Voin näyttää miten se tapahtuu tai katso esimerkki niin tekemisestä postauksessani Analyysi Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien ajallisesta kattavuudesta.

Julkinen data–Opas tietovarantojen avaamiseen

En tässä nyt halua käydä toistelemaan yleisiä Open Data -argumentteja julkishallinnon palvelutuotannon roolista nimenomaan mahdollistajana, datalukutaidon opettamisesta, siitä että datan arvo lisääntyy käytössä eikä vähene, innovaatiopolitiikasta tai kysymystä ovatko kirjaston asiakkaita vain yksityishenkilöt vai koko yhteiskuntaa tai siitä onko kirjasto itse oikeasti kykenevä kehittämään datan käsittelyä vai voisiko tuolla ulkona olla joku, jolla voisi olla jotain ideoita, taitoja tai muita resursseja joita meillä ei itsellämme ole, järjestelmätoimittajien monopolista julkishallinnon toimintojen kehittäjinä. Näitä argumentteja löydät Julkinen data -oppaasta (toivon että tämä kirjastolaisten käymä keskustelu on hyödyllistä myös muille avointa dataa harkitseville toimijoille ja että muut voivat oppia tästä jotain). Jätän myös sekä GATS-sopimuksen että egalitaristisen liberalistisen yhteiskuntafilosofian pois tästä kirjoituksesta. Myöskään sitä, tarvitseeko yleisen kirjaston ylipäätään olla linjassa demokraattisen poliittisen järjestelmän kanssa ei käsitellä tässä postauksessa.

Neljänneksi, huoli tietokannan eheydestä ja kontrollista on myös noussut esiin, mutta uskon että niiltä osin kyseessä on lähinnä väärinkäsitys. Ei ilmeisesti ole  riittävän selvästi ilmaistu kirjastolaisille, että datan avaaminen tuottaa kopioita HelMet-tietokannasta, eivätkä niihin tehdyt muutokset heijastu takaisin kirjaston omaan tietokantaan tai HelMet.fi -palveluun. Kirjastoilla on näillä näkymin itseasiassa erittäin rajalliset mahdollisuudet hyötyä muiden toimijoiden tekemistä muutoksista kyseiseen tietokantaan, valitettavasti

Tässä esimerkki kirjastojen käyttämästä MARC-muotoisesta luettelointitietueesta:

LEADER 00000nam  2200000   4500
001    9517680422
005    20021115040347.0
008    990215s1999    xx                  fin
020    951-768-042-2 (sid.)
041 1  fin|h(eng)
080    32
080    1
084    11.3
100 1  Hobbes, Thomas
245 10 Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan
       aines, muoto ja valta /|cThomas Hobbes ; suomentanut Tuomo
       Aho
260    Tampere :|bVastapaino, |c1999
300    592 s. :|bkuv. ;|c22 cm
546    suomi
574    T.Karppanen|b9902HELAIK
575    |b9905espaik
577    |b0005vanaik
588    321
589    11.3
590    11.3
599    KIRJA / BOK
650  4 yhteiskuntafilosofia
650  4 valtiofilosofia
650  4 valta
650  4 kirkko
700 1  Aho, Tuomo.
740 0  Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja
       valta
765 0  |tLeviathan or the matter, forme and power of a
       commonwealth ecclesiasticall and civill, 1651
913 00 HOBLEKJ99000

Nyt julkaistussa HelMet-tietokannan -dumpissa tietueet ovat MARCin XML-muodossa (MARCXML) ja äskeinen näyttää tältä:

<record>
    <leader>01070nam 2200361 4500</leader>
    <controlfield tag="001">9517680422</controlfield>
    <controlfield tag="005">20021115040347.0</controlfield>
    <controlfield tag="008">990215s1999 xx fin </controlfield>
    <datafield tag="020" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">951-768-042-2 (sid.)</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="035" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">(FI-HELMET)b1297761</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="041" ind1="1" ind2=" ">
        <subfield code="a">fin</subfield>
        <subfield code="h">(eng)</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="080" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">32</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="080" ind1=" " ind2=" ">
         <subfield code="a">1</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="084" ind1=" " ind2=" ">
         <subfield code="a">11.3</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="100" ind1="1" ind2=" ">
        <subfield code="a">Hobbes, Thomas</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="245" ind1="1" ind2="0">
        <subfield code="a">Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta /</subfield>
        <subfield code="c">Thomas Hobbes ; suomentanut Tuomo Aho</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="260" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">Tampere :</subfield>
        <subfield code="b">Vastapaino, </subfield>
        <subfield code="c">1999</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="300" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">592 s. :</subfield>
        <subfield code="b">kuv. ;</subfield>
        <subfield code="c">22 cm</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="546" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">suomi</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="574" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">T.Karppanen</subfield>
        <subfield code="b">9902HELAIK</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="575" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="b">9905espaik</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="577" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="b">0005vanaik</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="588" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">321</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="589" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">11.3</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="590" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">11.3</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="599" ind1=" " ind2=" ">
        <subfield code="a">KIRJA / BOK</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="650" ind1=" " ind2="4">
        <subfield code="a">yhteiskuntafilosofia</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="650" ind1=" " ind2="4">
        <subfield code="a">valtiofilosofia</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="650" ind1=" " ind2="4">
        <subfield code="a">valta</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="650" ind1=" " ind2="4">
        <subfield code="a">kirkko</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="700" ind1="1" ind2=" ">
        <subfield code="a">Aho, Tuomo.</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="740" ind1="0" ind2=" ">
        <subfield code="a">Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="765" ind1="0" ind2=" ">
        <subfield code="t">Leviathan or the matter, forme and power of a commonwealth ecclesiasticall and civill, 1651</subfield>
    </datafield>
    <datafield tag="913" ind1="0" ind2="0">
        <subfield code="a">HOBLEKJ99000</subfield>
    </datafield>
</record>

MARC on ilmaisuvoimainen, muttei todellakaan kovin nykyaikainen datamuoto. Ongelma on muun muassa se, ettei se ilman käytössä ollutta luettelointisäännöstä todella sitoudu muuhun maailmaan. Esim. se, että ylläolevassa tietueessa on asiasanat (kentissä 650‡a) yhteiskuntafilosofia, valtiofilosofia, valta sekä kirkko ei auta yhtään, ellei tiedossa ole sitä, mitä asiasanastoa tai ontologiaa käytetään, missä se sijaitsee ja miten sitä käytetään. Lisäksi tekijänä on mukamas Hobbes, Thomas mutta tämä ei ole viittaus henkilöön, vaan tietokoneen kannalta täysin merkityksetön merkkijono. Toisinaan toistellaan mantraa ”context is king”. Kirjastodataa käsitellessä se on syytä esittää muodossa ”context is lost”.

Linked Open Data (CC, Richard Cyganiak+Anja Jentzsch)

MARCia ja MARCXML:ää voidaan kuitenkin koneellisesti leipoa, tavoitteena vaikkapa Open Linded Data tai tilastoanalyysi kirjaston tarjoamasta aineistosta. Tiedän että parillakin eri taholla on paraikaa pyrkimyksiä HelMetin datan muokkaamiseen juuri tähän suuntaan. Tätä ja avointa kirjastodataa yleensäkin käsiteltiin ELAG 2010-konferenssissa Helsingissä samaan aikaan kun HelMetin avaaminen tapahtui. HelMetissä käytössä oleva Innovative Millenium kirjastojärjestelmä ei todellakaan mahdollista mitään tällaista, mutta tiedon irroittaminen kirjastojärjestelmästä avaa aivan erilaiset mahdollisuudet käsitellä dataa halutulla tavalla.

Hyvältä näyttää, eli jatketaan! Kirjastot.fi:n Labs sekä HelMet avasivat pelin. Seuraavaksi haastan Kansalliskirjaston ylläpitämän kansallisbibliografian Fennican mukaan Open Data -liikkeeseen.

Kohan suomennos on nyt jossain vaiheessa

Tässä talven mittaan on ollut meneillään epämuodollinen ja aika impulsiivinen Kohan suomennos. Vielä keskeneräinen käännös on nyt jonkin aikaa ollut näkyvillä Labs.kirjastot.fi:n tarjoamassa Koha-asennuksessa , eli osoitteessa http://koha.kirjastot.fi. Se on toiminnalliselta puolelta melkolailla suomenkielinen. Kommentteja vastaanotetaan.

Aineistona tuossa Koha-asennuksessa on Project Gutenbergin sisältö. Auktorisoitua asiasanastoa ei tässä vaiheessa tosin ole, sellainen tarvittaisi kyllä sekä suomennoksen testaamiseksi että muutenkin. Onko kellään ideoita miten sellaisen saisi haltuunsa ja miten sen kikkailisi Kohaan? Periaatteessa yksi hailee mikä asiasanasto, mutta YSA olisi varmaan käytännönläheisin Kohan testailuun. Pitäisi varmaan fiilailla tuota testi-Kohaa parempaan esittely- ja demoilukuntoon.

Aloitin myös KirjastoWikiin sivun Kohan suomentamisesta.

Ja kysytäämpä vielä täälläkin: mikä sinusta on ”tag” suomeksi? ”Tagi”, ”tägi” ja ”avainsana” ovat ne ilmeiset ehdokkaat. Merkkasin nuo KirjastoWikissä olevaan termitaulukkoon, käykääpä äänestämässä tuon termin suomennosta laittamalla plus- (+) tai miinus (-) -merkkejä tuohon taulukkoon. Samalla voi kurkistaa ko. wikisivun rinnalla käytävää keskustelua.

Jos ei vielä ole selvää, niin Koha on avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä. Siis vähän niin kuin PallasPro, Origo, Voyager, Aleph, Innovative Millenium ja tuleva Axiell Aurora, mutta ohjelman toiminta ei ole salaisuus. Esim täältä voi katsoa ja muokata miten haku ihan oikeasti toimii ja mitä relevanssialgoritmi tekee.

Lori Ayre: ”Kymmenen vuotta opittua avuttomuutta”

Lori Ayre haastaa kirjastot tarttumaan niihin emansipaation avaimiin joita jo nyt saatavilla olevat avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja menetelmät tarkoittavat. Hän kirjoittaa rohkeasti otsikolla Ten Years of Learned Helplessness Coming to an End.

Lorin mukaan kirjastojen on

1. hankittava IT-osaajia, jotka osaavat lukea koodia, kirjoittaa koodia, tehdä määrityksiä ja korjata bugeja,
2. päästävä yli avoimen lähdekoodin pelostaan esimerkiksi lukemalla kirjoja (kts. asiasanat vapaat ohjelmistot ja avoin lähdekoodi),
3. sukellettava mukaan ja kokeiltava (Kirjastot.fi:n Labs-hanke tarjoaa testikäyttöön sekä Kohan että Evergreenin),
4. keskusteltava keskenään

Samaa viestiä kuuluu monesta suunnasta.

Minusta tuntuu, että kirjastoalalla on meneillään voimakas emansipaatio. Eikä kyse ole vain tiettyjen tietojärjestelmien ajatuksiamme kahlitsevasta vapautumisesta. Kirjastolaiset puhuvat esimerkiksi siitä, että alan koulutus- ja osaamispohjaa on Suomessa laajennettava. Eikä tämä tarkoita vain, että meillä on oltava enemmän satusetiä ja vanhustenhoidon ammattilaisia. Tarvitsemme – ja uskon että myös haluamme – sisustussuunnittelijoita, somistajia ja tapahtumatuottajia. Ja supermarketologeja ja tilastotieteilijöitä. Kirjastoissa on pitkälti kyse mekaanisesta tietojenkäsittelystä ja -siirtelystä, eli tarvitsemme tietenkin myös ohjelmoijia ja logistikkoja, jotka varmistavat että tarvittava tieto on oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, oikeassa muodossa ja oikein kohdennettuna.

Suomennetaas piruuttaan toi Koha

Aloitimme viime viikolla Kohan suomentamisen. Nyt käännetään aineistoluettelon l. näyttöluettelon l. OPACin l. verkkokirjaston puoli, eli se asiakkaille näkyvä osa. Työn alla on Koha 3.0:n OPAC.

Meillä on pieni ryhmä Google Groupsissa jossa on puitu terminologiaa. Kohasta on muutenkin tullut sähköpostiteltua tässä talven mittaan muutaman suomalaisen kirjastoaktivistin sekä sellaisten kirjastojen kanssa, joissa se on käytössä. Niitä ei tosin ole montaa kappaletta. Mutta riittävän monta, jotta suomeksi kääntäminen kannattaa tehdä (eli enemmän kuin 0 kpl). Kerran kääntämisestä hyötyvät kaikki, mutta voi olla olemassa monta erilaista suomennosta. Itse teen työtä Kirjastot.fi:n Labs-hankkeen nimissä ja Labs onkin asentanut Kohan kaikkien niiden kokeiltavaksi, joita kyseinen avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä kiinnostaa. Myös Evergreen on asennettu tutkittavaksi. Teen suomentamista ”virkamiestyönä”, eli ilman mitään erityistä projektisuunnitelmaa tms. sekoilua. Virkamiestyön ja talkootyön ero on hienonhieno 🙂 En tiedä miten muut Kohan suomentamisessa mukana olevat ovat omaa työtään organisoineet, eikä oikeastaan kiinnostakaan – kunhan saadaan jotain aikaan ja hyvä pysyy kierrossa. Koha käyttää PO-tiedostoja ja kääntämistä eri kielille tehdään Pootle -ympäristössä. Tai voi muitakin käännöstyökaluja käyttää jos haluaa, mutta ainakin tässä vaiheessa tuo Pootle on osoitteutunut näppäräksi.

Tässä käännöshankkeessa on muutamakin kiehtova puoli. Ensinnäkin tämä on konkreettnen osoitus siitä, miten avoin lähdekoodi ja yhteisöllinen kehittäminen yleensäkin toimii. Uskoisin, että tuota Kohan OPACin suomennosta päästään kokeilemaan ensi viikon loppupuolella. Vertailun vuoksi HelMet-alueella on vähän aikaa sitten otettu käyttöön Innovativen mobiilituote AirPAC, joka on siis käytännössä helmet.fi -sivusto älypuhelimille sopivammassa muodossa. Se on saatavilla Innovativelta vain englanninkielisenä. Niinsanotusti kansainvälinen versio on pääkaupunkiseutulaisten käytössä ehkä 2012. Todellisuudessa kääntäminen varmasti sujuisi päivässä parissa, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Pointti on, että avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa ei ole mitään yhtä tahoa, joka voi estää halukkaita tekemästä omasta ja toisen elämästä parempaa.

Toinen kiehtova puoli Kohan kääntämisessä on se, että edes hieman mahdollistaa kirjastojärjestelmistä ja niiden valitsemisesta keskustelemista. Tilannehan on Suomen yleisissä kirjastoissa nyt se, että järjestelmätoimittajia on tasan yksi kappale. Axiell. No pääkaupunkiseutu uloslukien. Ei minulla periaatteessa ole mitään Axiellia vastaan, mutta sitä vastaan on, ettei ole mitään vaihtoehtoja joista edes keskustella, tai joihin verrata käytössä olevaa järjestelmää. Tulevaisuudessahan se tulee olemaan Axiellin Aurora, kun Axiell siirtää Pallas ja Origo -asiakkaansa siihen.

E-kirjoista Labsin blogissa

Labs.kirjastot.fi:n blogissa on mielenkiintoinen kirjoitus Nook hoitaa myös lainaamisen–ilman kirjastoa. Tulen aina onnelliseksi kun ns. e-aineistoa dumataan; e-aineistot (siis e-kirjat, e-lehdet jne) ovat ne puut, jotka estävät näkemästä metsää. E-aineistot ovat ehkä tarpeellinen, mutta varmasti ohimenevä yhteensopivuustuote elektronisen aineiston ja edellisen paradigman mukaisten tuotanto- ja käsittelykoneistojen (ml. kirjastot) välillä.

Todellista e-julkaisua on internet. Esimerkiksi tämä blogi. Tai sinun blogisi. Tai vaikkapa se valkoisten ylämaanterrierien ystävät ry:n webbisivusto tuolla joissain, keskustelupalstoineen, kuvineen ja äänestyksineen kaikkineen.

Hmm, toisaalta tämänkaltaista argumentointia voidaan käyttää perusteena sille, ettei yleisten kirjastojen edelleenkään kannata millään tavoin reagoida aineistojen muutokseen, vaan pitää pää siellä pensaassa. Tämä ei toki ole tarkoitukseni.

Jos tämä kuulosti tutulta, ei ihme sillä olen valittanut samasta ennenkin. Arvatenkin valitan asiasta myös tulevaisuudessa. Noniin, menkään nyt lukemaan tuo blogikirjoitus.