Jessican konffabadge
Jessica Parland-von Essen osallistui Malmössä pidettyyn, pohjoismaiseen avoin linkitetty data -seminaariin (#nordlod). Käykääpä lukemassa Och solen sken över #nordlod -raportaasi.
>poke< (kuva by MsWord@Flickr)
Mitä kaikkea dataa kirjaston itse kannattaa ylläpitää?
Mitä Lukas sanoi, bibliografinen metadata ja kuvailutiedot eivät ole kiinnostavinta dataa mitä meillä kirjastoilla on. Se on itseasiassa aika tylsää faktojen luettelemista ja se voidaan tuottaa, säilöä ja ylläpitää keskitetysti, ja jopa ostaa kuten tapana onkin (BTJ:ltä).
Bibliographic metadata as such describe publications, in the broadest sense, providing information about title, authors, subjects, editions, dates, urls, but also physical attributes like dimensions, number of pages, formats, etc. This type of information, in FRBR terms: Work, Expression and Manifestation metadata, is typically shared among a large number of libraries, publishers, booksellers, etc. ‘Shared’ in this case means ‘multiplied and redundantly stored in many different local systems‘. It doesn’t really make sense if all libraries in the world publish identical metadata side by side, does it?
Se mikä sensijaan oikeasti on mielenkiintoista, on paikallinen käyttödata sekä niteistä ja kokoelmista kertova data.
Currently, library data that is really unique and interesting is administrative information about holdings and circulation. After having found metadata about a potentially relevant publication it is very useful for someone to know how and where to get access to it, if it’s not freely available online. Do you need to go to a specific library location to get the physical item, or to have access to the online article? Do you have to be affiliated to a specific institution to be entitled to borrow or access it?
Usage data about publications, both print and digital, can be very useful in establishing relevance and impact. This way information seekers can be supported in finding the best possible publications for their specific circumstances.
Tästä on Suomessakin ollut puhetta tietyissä piireissä. Mitään kehitystä tähän suuntaan ei ole kuitenkaan otettu eikä toistaiseksi ole näkyvissäkään. Ehkä sitten, kun yhteisluettelo kansallinen metadatavaranto (”Melinda”), KDK:n asiakasliittymä, Axiell Arenan kansalliset ulottuvuudet tai jokin vastaava valmistuu ja teostaso voidaan kokonaan siirtää veke kaikista kirjastoista ja tehdä haut yhteen indeksiin (ja rajata halutuin ehdoin, esim. kuuluuko teos oman kirjastoni kokoelmaan), voidaan ruveta miettimään tällaisia asioita.
Lukekaa Lukaksen kirjoitus Local library data in the new global framework, jossa Lukas kertoo paikallisdatan merkityksestä tarkemmin ja myös esittelee malleja miten homman voisi toteuttaa.
Kirjastopiireissä alkaa olla jo lynkkausmentaliteetti: Marcin on kuoltava. Helsingissä kesällä pidettyssä ELAG 2010 -konferenssissa alkoi jo olla jengillä mitta aika täysi.
Tässä välissä keksittiin ARPANET, levykkeet, mikrotietokoneet, Internet, tietoyhteiskunta ja open linked data. Sosiaalidemokraattinen, pohjoismainen hyvinvointiprojekti tuli ja meni. Samoin CD-levy. Rakennettiin paljon hienoja kirjastoja, joille ei enää tehdä edes homeremontteja. Tuohon aikaan mahtuu helposti täysimittainen ura luetteloijana, vaikka olisi suoraan oppikoulun penkiltä alkanut luetteloinnin eikä olisi eläessään tehnyt päivääkään muuta työtä. Tieteenalammekin vaihtoi nimeään kahdesti. Kuhn, Derrida, Baudrillard, McLuhan. Suomeen syntyi se sukupolvi, joiden lapsista tulivat diginatiivit.
Onko edes mahdollista haaveilla maailmasta ilman Marcia? Millainen se edes voisi olla? Jotain tämän kaltaista kenties? En minä sinänsä Marcia vihaa erityisesti. Pois se minusta. Mutta olisi hauska haaveilla että meillä kirjastoilla olisi jotain vaihtoehtoja. Ihan edes leikillään. Jos Marcin tappaisi ihan vaan leikillään, niin millainen kirjasto rakentuisi? Unelmoin siitä, että kirjastot tekisivät internetistä jotenkin paremman paikan. Toisivat lisäarvoa, olisivat jotenkin merkityksellisiä. Ihan millä tahansa tavalla.
Mitä tapahtuisi, jos workshopattaisi sellaisten tyyppien kanssa jotka tietävät mitä käsitteet tietokone tai internet tarkoittavat, mutta jotka eivät koskaan olisi kuulleetkaan Marcista? (huom oikeesti tsekkaa noi linkit ja tee se päätelmä jonka niistä voi tehdä).
Vietän mielelläni Helsingin kaupunginkirjasto 150-vuotisjuhlaa. Marcin 150-vuotisjuhlan viettämisestä en tule nauttimaan.
Europeana
Kirjoitin Kirjastot.fi:n Labsin blogiin IFLA Journalin (ISSN 0340-0352) 36. vuosikerran 1. numerossa (varo pahaa PDF:ää) olleesta artikkelista, jossa käsitellään Euroopan digitaalista kirjastoa Europeanaa parista erittäin kiehtovasta näkökulmista. Europeana ei ole webbisivusto (portaali). Europeana on ohjelmisto ja taustajärjestelmä. Näin kirjoittavat Cesare Concordia, Stefan Gradmann sekä Sjoerd Siebinga artikkelissaan Not just another portal, not just another digital library: A portrait of Europeana as an application program interface.
Lue IFLA Journalin artikkeli. Se ei niinkään käsittele Europeanaa tai muuta sellaista. Sen sijaan se käsittelee maailmaa, jossa luodaan hyvyyttä yhdessä. Se kertoo maailmasta, jossa kirjastojen olemassaolon oikeutus tulee käyttäjiltä ja yhteiskunnalta, ei todellakaan kirjastoammattilaisilta jotka ovat unohtuneet omaan erinomaisuuteensa jota kukaan muu ei näe. Se käsittelee maailmaa, jossa kirjastot tukevat käyttäjiä heidän omissa toimissaan, sen sijaan että riistäisivät heitä. Maailmasta, jossa kirjastojen mukana olo tietoverkossa muodostaa lisäarvoa.
Asiasta noin viidenteen: millaistahan maailman muuten loisimme jos KDK rakennettaisi Europeana-hankkeessa luodulla ohjelmistoarkkitehtuurilla eikä Ex Libriksen Primolla? Kenties vuonna 2035 joku hyvä sci-fi -kirjoittaja kirjoittaa rinnakkaista historiaa kuvaavan fantasiaromaanin, jossa vuonna 2010 Suomessa valittiin toisin.
Riippumaton asiantuntija 