Cycling for libraries – kaikki sujui paremmin kuin oletimme

Photo by Jonas Tana

Kööpenhaminan ja Berliinin välille sijoittuva 650km ja 11 päivää pitkä (sekä pelkkään pyöräilyyn noin 1.8 miljoona kaloria investoinut) ylikansallinen, kirjastoammatillinen epäkonferenssimme Cycling for libraries on paketissa.

Tapahtumasta jäi aimo läjä videoita, valokuvia, twiittejä, sähköposteja, blogikirjoituksia, lehtijuttuja, elinikäisiä muistoja, tarinoita, juoruja, anekdootteja, verkostoja, innovaatioita sekä aitoja ystävyyksiä.

Järkkäsiporukkamme nousi Suomesta lauttaan 25.5. ja palasi 11.6. Varsinaisesti Cycling for libraries tapahtui välillä 28.5.-7.6. Alkua edeltävänä päivänä nautimme Kööpenhaminalaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja loppua seuraavana päivänä järjestimme videoyhteyden Saksan sadansilta kirjastopäiviltä Ouluun Kirjastopäiville. Näiden väliin mahtui yli 80 subjektiivista, erilaista, henkilökohtaista ja takuuvarmasti ikimuistoista epäkonferenssielämystä.

Olemme tehneet Pennasen Jukan kanssa valmisteluja miltei vuoden ajan, joten oletimme Cycling for librariesin sujuvan hyvin. Toki muutama pelko oli persiissä pitkän prosessin varrella ja muutamia loistaviakin ideoita jäi toteuttamatta.

Omaksi hämmästyksekseni kaikki sujui jopa paremmin kuin odotin. Ansio tästä kuuluu työparilleni Jukalle sekä muille järjestelyihin osallistuneille kuten Juha Manniselle, Jonas Tanalle, Ella Mustamolle, Beate Ruschille, Hella Klauserille, Jan Holmquistille, Ann Francis Pedersenille, Tenna Weng Pedersenille, Mikkel Helldén-Hegelundille, Robert Zepfille, Sylvia Sobiechille, Leena Virtaselle, Anna Viitaselle, Ulla-Maija Maunulle, Sebastian Slottelle, Melanie Surkaulle, Doreen Thiedelle, Benjamin Blintenille, Urpo Nylanderille, Antti Pakariselle, Pasi Niemelle, Päivi Tossavaiselle, Tuomas Lipposelle, Panu Somermalle, Ate Silvolle, Mikko Helanderille, Jonni Tammistolle, Ulla-Maija Maunulle, Inkeri Näätsaarelle, Barbro Wigell-Ryynäselle, Päivi Jokitalolle sekä lukuisille, lukuisille muille osallistuneille ja tukeneille.

Cycling for libraries at Greve library, photo by vocivelo

Kaikkein rakkain kiitos kuuluu kuitenkin Cycling for librariesin pyöräilijöille. Te teitte tämän tapahtuman. Olette hämmästyttäviä XOXO

Summary in english: the warmest thank you to all the participants of Cycling for libraries. You made this come true, you are amazing XOXO

Mainokset

Cycling for libraries is about to begin

Cycling for libraries – Librarians on the move

Tomorrow, on 25th of May we will hop on the Turku→Stockholm ferry, and drive to Copenhagen. As you all know, our Cycling for libraries -unconference begins on 28th of May, and our temporary, mobile thinktank of almost 100 people will bicycle 650km to Berlin, and finally merge into the 100th Deutscher Bibliothekartag.

Organizing a bicycling unconference is a huge (surprisingly huge!) amount of work, but luckily it’s fun and interesting. Many things have been prepared, and some things have been abandoned. After being in contact with our participants and our dear friends along our route, i know for certain that this will be epic.

I cannot wait. Adventure awaits!

Terkut Saksasta Cycling for libraries -tiedustelureissulta

(sorry about finnish language this time)

Terveiset Kreuzbergistä, Berliinistä. Olemme täällä Pennasen Jukan kanssa tiedustelureissulla Cycling for libraries -fillarireissua varten, käymme vuokra-autolla läpi reittiä sekä tapaamme kirjastokollegoita matkan varralla. Varsinainen fillarireissuhan saattelee noin satapäisen ryhmän näiden todella upeiden maisemien halki saapuen Berliiniin 6. kesäkuuta 2011.

Olen ollut tämän viikkoa Kööpenhaminassa ja tapaillut siellä joitain sikäläisiä kollegoita ja levitellyt ideaamme kirjastoihin. Jukan saavuttua eilen Köpikseen tapasimme vielä Tanskan kirjastoseuraa ja lähdimme sitten Nykøbing-Falsterin kautta Rostockiin, jossa olimme yötä ja jatkoimme reitin tutkimista Saksan puolella. Toisen yön vietimme maaseudun rauhassa. pienessä majatalossa Ankershagenissa Mecklenburg-Vorpommernissa, pohjois-Saksassa. Tänään ihastelimme vielä maaseutua ja kyliä ja saavuimme sitten Berliiniin illaksi, jossa ystävälliset kollegat meitä isännöivät/emännöivät.

Vastaanotto on ollut innostunut ja täkäläiset kollegat ovat avuliaita ja haluavat osallistua sekä varsinaiseen pyöräilyyn että sen järjestelyihin. Täällä Euroopassahan maantiepyöräily on iso juttu (Suomessakin törmää tämän tästä eurooppalaisiin pitkänmatkalaisiin). Kun kansainvälinen fillarimatkailu yhdistyy omaan työhön ja hanke on riittävän mielipuolinen, niin kiinnostusta on todella paljon!

Reittihän on olemassa oleva, hyvin tunnettu pyöräilyreitti Berlin-København Radweg ja nyt tämän tiedustelureissun myötä alkaa selkeämään myös pysähdyspaikat. Tapaamamme kollegat sekä henkilöt joille sana on levinnyt ovat hyvin perillä tapahtuman hengestä ja osaavat mainiosti sitoa sen omiin, esimerkiksi alueellisiin suunnitelmiinsa. Tämä ilahduttaa meitä suuresti, sillä juuri hankkeessa on kyse. Reissun ohjelmallinen sisältö näyttää rakentuvan myös erittäin herkullisella tavalla, kohtapuolin päästään lyömään lukkoon teemoja, vierailupaikkoja sekä paikkakunnat, joissa yöt vietetään.

Ilona -seminaarissa Reisjärvellä puhelemassa

Ite 1Kävin Reisjärvellä Ilona -seminaarissa kutsuttuna vieraana nyt torstaina ja perjantaina. Seminaari on vuotuinen Oulun eteläisen alueen kirjastokokoontuminen ja puhuin perjantaina otsikolla Kirjastot ja sosiaalinen media. Paikalla oli kuutisenkymmentä alueen kirjastolaista lähinnä yleisistä kirjastoita, sekä Haapaveden opistolla vastikään aloitetun tietopalvelu- ja kirjastoalan opiskelijoiden ryhmä.

Torstaina olin Haapaveden opistolla juttelemasta sos. mediasta opiston henkilökunnan kanssa.

tagcloud 3Kirjastolaisia kun ollaan, niin laitoin yleisön luetteloimaan puheenvuoroani samaan aikaan kun pidin sitä. Välineinä kynät ja post-it -laput. Kahden tunnin puheenvuorosta sain 171 eri avainsanaa l. tagia, yhteensä 238 kappaletta. Väsäsin Wordlella tagipilven, joka siis kuvaa sitä, mistä kuuntelijat ajattelivat minun sanoneen. Klikkaa viereistä pilveä nähdäksesi sen suurempana. Keskeisimmät tagit ovat ilmeisiä koska monet valitsivat ne, erikoisuudet löytyvät sieltä välistä. Tagipilvestä päätellen välittyi suunnilleen sellainen viesti kuin oli tarkoituskin, tai ainakin yleisön mielestä aiheeni oli sama kuin omasta mielestäni. Muutaman muunkin tekemäni version löydät tapahtumasta ja muutenkin reissusta näpsimieni kuvien joukosta. Ohjeena oli, että avainsanojen ei tarvitse olla YSOn tai muun kontrolloidun asiasanaston tai tesauruksen mukaisia, vaan voi käyttää vapaata assosiaatiota. Tätä lisää tietenkin sitä ”noisea” ja pidentää pitkää häntää. Hyvä niin. Esitelmässäni kerroin tagittamisesta del.icio.us:issa ja Flickrissä sekä näytin käytännössäkin miten homma toimii.

Mitään kovin kehittynyttä ei tästä visualisoinnista kuitenkaan voi päätellä. Otanta on aika pieni enkä esim. käskenyt kuulijoita laittamaan asiasanoihin kellonaikaa (jotta homma pysyisi yksinkertaisena). Tässä tagipilvessä asioiden läheisyydellä tai värillä ei ole informaatioarvoa, vain koolla. Kaikkea tällaista pitäisi kuitenkin mielestäni tehdä kirjaston omalle metadatalle.

Oulun eteläisessä oli hyvä meininki, olivat esimerkiksi yksissä tuumin luoneet alueelle oman kirjastostrategian. Lisäksi, koska kirjastotyönkään ei tarvitse olla liian vakavaa, oli perinteinen kirjatuenheittokilpailu. Kolme henkeä per kirjasto ja voittaja saa pitää kultaista kiertopokaalia seuraaviin kisoihin asti xD

10000 kävijää, bileet!

Tuli juuri 10 000 käyntiä tässä blogissa täyteen, jee! Kiitos teille kaikille, keitä ikinä olettekaan!! Juhlamusiikkina on X-103:n 10 000 Chariots (Tresor 1993). Löytyy muuten pääkaupunkiseudun kirjastoistakin, mutta siitä ei ole mitään iloa tässä blogissa. Onneksi on interweb!  Sen soidessa luomme pienen vilkaisun tähän blogiin. En tiedä mitä te 10 000 kävijää täältä olette havitelleet ja oletteko saaneet sen, mutta kiva että olette käyneet ja toivottavasti käytte jatkossakin. Hauskintahan se on RSS-syötteen kautta, kuten teistä varmasti osa tietäänkin. Sen avulla saa automaattisesti tiedon kun olen laatinut lisää kirjoituksia. Blogi on siis perustettu maaliskuussa 2008 ja se oli pitkään työnimellä ”Macen hieno blogi” ennenkuin nykyinen nimi löytyi. Tuo vanha nimi onkin suosituin hakusanayhdistelmä jolla tänne on löydetty:

macen hieno blogi 93
macen blogi 67
riippumaton asiantuntija 39
irex iliad 38
qaiku 34
kirjastopäivät 2009 28
lauttasaari 28
gutenbergin parenteesi 26
irex 22
iliad 20
mace blogi 18
ben white british library 16
tekstarit 15
xmacex 14
michelin orium 14
kirjastopäivät turku 13
hieno blogi 13
kirjastolehti 12
nimimerkit 11
levy, david: scrolling forward: making s 11
isä mitro 11
puheohjelma 11
buckethead 11
raine wilen 11
kirjasto 10
kirjojen vuokraus 10
mace kirjasto 10
kirjastopäivät 9
information law eblida 9
informaatiotutkimus 9
kirjastovirkailijapäivät 2009 9
narraatio 9
link:http://bassessenz.com 9
stadinetti 8
graafikon teehetki 8
mace riippumaton 8
hennessy hammock 8
mace 8
taru björkman 8
kirjastoverkkopäivä 8
kirjastovirkailijapäivät 7
kirjastopäivät 2009 turku 7
bookabooka 7
kirjan kirjoitus laite 7
keskustakirjasto 7
terhi friman 7
jikatabi 6
europeanalocal kirjasto 6
kirjasto pelit 6
tommi viitamies 6

Tässä käppyrä kävijöistä per kuukausi:

Google Chart

Huhtikuussa 2009 kirjoitin mm. siitä että Tekijänoikeuden tiedotus ja viestintäkeskus pelotteli kirjanvuokranvälityspalvelua BookaBookaa. Siihen aikaan sattui vilkkain päiväkin, jolloin kävijöitä oli 121. Keskimäärin tänä vuonna on päivittäisiä kävijöitä ollut 27. Marras-, joulu-, tammikuussa olin Australiassa enkä kirjoitellut ja nyt kesä- ja heinäkuussa Berliinissä. Blogissa huomaa heti liikettä kun postaa uuden kirjoituksen; lukijoita tulee sinä ja seuraavana päivänä paljon, postausten välissä kävijöitä on vain muutamia päivässä. Berliinin kuvat eivät vielä(kään) ole netissä, btw. Flickrissä on kertynyt yhteensä 69 856 katselukertaa. Nämä epäaktiiviset ajanjaksot näkyvät viiveellä tämän blogin kävijämäärissä.

Juttua on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin, kirjoitin nimittäin juuri artikkelin erääseen (toivottavasti) syksyllä julkaistavaan kirjaan joten kirjailuhimoja ei ole nyt kovin paljon riittänyt tänne blogiin. Otsikko on Sananen yleisten kirjastojen  roolista internetissä. Artikkelin deadline on itseasiassa tänään, joten tämä blogikin aktivoitunee taas. Kyseisestä artikkelista lisää myöhemmin, muissa postauksissa.

Kirjoituksia Riippumaton asiantuntija -blogissa on 65 kappaletta (tämä on 66.) ja kommentteja 115. Tuossa sivupalkissa olevasta tägipilvestä saa käsityksen mitä aiheita blogi on elämänsä aikana käsitellyt. Kirjoituksista suosituin on odotetusti blogista kertova About-teksti jonka suosio on ollut tasaista (389 kertaa). Tästä ei ehkä voi päätellä uusien lukijoiden tasaista virtaa, vaikka haluaisikin 🙂 Alla 20 seuraavaa kirjoitusta. Näistä plus muiden käyntien summasta ei todellakaan tule lähellekään 10 000, sillä ne käynnit jotka kohdistuvat suoraan etusivuun eivät kartuta alla olevia lukuja. Luvut tarkoittavat, että ko. kirjoituksen oma sivu on avattu.

Tanskassa on moni asia toisin, moni ei 258 Enemmän tilastoja
Re: Verta, leimoja ja kontaktimuovia 249 Enemmän tilastoja
Isä Mitron haastattelu kirjastoista ja e 236 Enemmän tilastoja
iRex iLiad koekäytössä 220 Enemmän tilastoja
Kirjahyllyni 203 Enemmän tilastoja
TTVK: Kirjojen vuokraus on kuin Pirate B 168 Enemmän tilastoja
Yleisten kirjastojen nettisuodatuksesta 161 Enemmän tilastoja
Muotipoliisi 157 Enemmän tilastoja
Kaksi quotea kritiikistä 149 Enemmän tilastoja
Kirja(t) kiertoon pölyä keräämästä 137 Enemmän tilastoja
Kirjastopäivät 2009 125 Enemmän tilastoja
Aarg, tarvin poistokoulutusta! 120 Enemmän tilastoja
Holvas ja Vähämäki uudesta työstä 119 Enemmän tilastoja
Eipä herunut opiskelupaikkaa :´( 108 Enemmän tilastoja
Haastatteluni Sula Pinta -podcastissa 108 Enemmän tilastoja
Re: Tulevaisuuden uhkakuva? 107 Enemmän tilastoja
An interview with Benjamin White about I 107 Enemmän tilastoja
Kirjastopäiville tulijoita? 89 Enemmän tilastoja
Hauskanpidon vastakohta on narraatio 86 Enemmän tilastoja
Informaatiotutkimuksen opinnot alkaneet 83 Enemmän tilastoja
Qaiku vastaa niinkuin jaikuun huudetaan 83 Enemmän tilastoja

En osaa sanoa kuinka moni lukee tätä RSS:n kautta ja kuinka moni käy täällä suoraan lueskelemassa etusivua. Moni kuitenkin tulee nimenomaan syöttämällä Googleen tai muuhun yleisluontoiseen webin hakukoneeseen blogin nimen. Netvibesin ja iGooglen käyttäjien tiedän olevan ainakin muutaman. Linkin kautta saapujista eniten on tullut Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogin kautta.

blogs.helsinki.fi/digikirjasto 180
fi.wordpress.com/tag/jaana-venkula 147
mace.jaiku.com 120
netvibes.com 102
pipes.yahoo.com/pipes/pipe.run?_id=cq… 86
wiki.kirjastot.fi/index.php/Ekskursio… 76
terkko.helsinki.fi/feednavigator/expo… 60
kulutusjuhla.com 60
google.com/ig 57
blogs.helsinki.fi/digikirjasto/2008/0… 57

Jaana Venkula -tägi WordPressissä on mielenkiintoinen, sitä kohtaan on tasaista kiinnostusta. Riippumaton asiantuntija on myös Blogilistalla. Siitä minulla ei ole mitään kaksista historiatietoa, mutta sijoitus luetuimmat -listalla on tällä hetkellä 350. Tieto on aika merkityksetön kun en tosiaan ole seurannut sijoittumistani ko. listalla eikä mitään käppyrää nähdäkseni ole saatavilla. Kai ihan hyvin suomalaisessa blogosfäärissä, ottaen huomioon etten ole mikään kovin aktiivinen bloggaaja enkä edes mitenkään laajasti verkottunut. Olisi hauska nähdä minkälainen jakauma Blogilistan kärjessä on, esim. kuinka suuri osuus luetuimmalla 10/20/100 blogilla.

Tekstarit lisäävät kirjoitus- ja lukutaitoa

Olen takaisin Suomessa parin kuukauden Australian reissun jälkeen. Hauskaa oli. Elämä täyttyy jälleen työstä kirjastossa ja informaatiotutkimuksen opinnotkin alkavat viikon päästä. Lisäksi on pari hankkeita joita pitäisi alkaa kohtapuolin järjestelemään.

Varsinainen asiani on se, että UNICEFin Innovation for Africa -raportin (1MB PDF) mukaan tekstarit toimivat virikkeenä opetella lukemaan ja kirjoittamaan Afrikassa jossa taito ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tekstarit ovat nimittäin puheluita halvempia ja tekstareitse on monien asioiden hoito parempaa kuin puhelimitse. Tekstarien halvempia hinta on taloudellinen kannuste oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Vilkaiskaapa tarkemmin 160 Characters -sivuston referaattia, sekä varsinaisen raportin sivua 11.

Täälläpäinhän yleensä ajatellaan että tekstarit, sähköposti, netti ja muu vastaava tapainturmellus tuhoavat rakkaan äidinkielemme ja sitämyöten ihmisten ajattelun ja sivistyksen ja ennen pitkää kai sivilisaationkin. Olen asiasta tietenkin eri mieltä :^)

(via The Long Now Foundation blogi)

Tanskassa on moni asia toisin, moni ei

Kohti MalmöaOlin Suomen kirjastoseuran kirjastovirkailijaryhmän jäsenenä mukana tällä viikolla Tanskassa, kun parisenkymmenpäinen kirjastolaislauma kävi urkkimassa miten eteläiset sisaremme ja veljemme olivat kirjastonsa järjestäneet. Matkalle osallistuneista taisivat kaikki yhtä alan opettajaa lukuunottamatta olla yleisistä kirjastoista pitkin poikin valtakuntaa. Turusta sattui matkassa olemaan pari 23asiaa -verkkokurssimme ulkojäsentä ja Joensuulaiset tiesivät kertoa, että sikäläinen Kirjastotantasta virtuaalidiivaksi -verkkokurssi on kaikkea muuta kuin nukahtanut, kuten verkkosivuja katselleena kuvittelin. Jos muistan oikein, ovat juuri aloittamassa kurssin vetämistä viidettä kertaa ja sitten alkaa olemaan melkolailla koko seutukirjaston väki kurssitettua.

En voi ajanpuutteen vuoksi näpytellä niin kattavaa kertomusta kuin haluaisin, sillä olen luvannut alullesaattaa lehtijutun Kirjastolehteenkin ja kahden kuukauden Australianmatkani alkaa tiistaina. Nyt ei ole myöskään mahdollisuutta tägittää, linkkailla ja lähetellä ryhmiin Flickriin laittamiani kuvia matkalta. Etätöitä sieltä saattaa ehkä joutua tekemään, koska Nordic Cultural Commons Conference 2008:n yhteydessä tekemäni Benjamin Whiten haastattelun tallenne ei vielä ole netissä enkä haluaisi lykätä sen julkituomista tammikuiseen paluuseeni asti.

Kaikenkaikkiaan Tanskassa sekä Ruotsissa oli esillä paljon asioita, joista suomalaisessakin kirjastoskenessä puhutaan. Käyttäjät, erityisesti nuoret tuntuvat olevan kirjastoista katoamaan päin, maahanmuuttajien ja seniorien osuus kuntalaisista kasvaa, mittarit ja tunnusluvut eivät kuvaa toimintaa sen paremmin kuin missiotakaan, kirjastot tuntevat tarvetta lisätä ja raikastaa palveluitaan, aineisto muuttaa muotoaan digitaaliseksi eikä rahaa oikeastaan ole senkään vertaa kuin aiemmin on ollut.

Mitään yllättäviä trendejä en matkalla kohdannut. Kaikissa matkakohteissamme korostettiin, että kirjastojen on pikapikaa laajennettava palkattavan henkilökunnan koulutustaustaa. Kirjastoalan opinnot eivät valmenna työntekijöitä verkkopalvelujen suunnitteluun ja tuotantoon, markkinointiin, draamapedagogiaan, nuorisotyöhön tai moneen muuhunkaan tehtävään, josta kirjastotyö koostuu. Tästähän puhutaan Suomessakin toistuvasti, mutta muuton on erittäin hidas koska väkeä vaihdetaan käytännössä vain ns. luontaisen poistuman eli eläköitymisen myötä. Suomessa on kuulemani mukaan vireillä lakimuutos, että ylemmän tutkinnon suorittaneiden minimiosuutta kirjaston henkilökunnasta oltaisi nostamassa. Muutos kohdistunee kirjastoasetuksen 4§, nythän siellä sanotaan seuraavaa:

Kelpoisuusvaatimukset

Kirjastolain (904/1998) 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta henkilöstöstä vähintään kahdelta kolmasosalta vaaditaan korkeakoulututkinto, opistotutkinto tai ammatillinen perustutkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 20 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan aine- tai ammatilliset opinnot. Edellä mainitun vaatimuksen täyttää myös informaatio- ja kirjastopalvelualan ammattitutkinto.

Kunnan kirjasto- ja tietopalveluista vastaavalta henkilöltä vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suoritettu vähintään 35 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan aine- tai ammatilliset opinnot.

En ole suoraansanoen juuri ollenkaan kiinnittänyt huomiota koulutusta koskeviin muutoksiin. Alallahan on nytkin työllistymismahdollisuus hieman hankala. Århusissa talossa oli riittävästi osaamista kaksikerroksisen, 72 lokeroon lajittelevan automaatin purkamiseen. Toisaalta yhteistyön merkitystä alan ulkopuolelle korostettiin. Ota tästä nyt sitten selvää. Minkä tyyppistä osaamista olisi hyvä pitää talossa, mitä on parempi hankkia ulkopuolelta? Koulutustausta Århusissa oli toki kirjastoalalla, ei insinööritieteissä.

ItsepalveluvarauksetKaikissa vierailemissamme kirjastoissa oli itsepalveluvaraukset. Malmö käyttää Innovative Millenium järjestelmää, kuten pk-seutukin, ja siellä asiakas voi halutessaan käyttää salanimeä turvatakseen yksityisyyttään varaushyllyssä. Tanskalaisilla on itsepalveluvaraukset noudettavissa varausnumeron perusteella. Järjestelmänä heillä käytössä DDE Libra, sekin vastikään siirtynyt Axiell-hegemonian alaisuuteen kuten Suomessakin pk-seutua lukuunottamatta käytössä olevat PallasPro ja Origo. Axielliin kohdistuu siis paljon odotuksia sekä vanhojen tuotteiden ylläpidon, tuotteiden uusimisen sekä kirjasto 2.0 -toiminnot lupaavan Axiell Areenan myötä. Matkalla olleiden järjestelmäpääkäyttäjien juttuja kuunneltuani aavistan, että ongelmia on vielä tiedossa erityisesti siksi, että kontaktit järjestelmätoimittajaan ovat heikentyneet ja ylläpitosopimukset kalliita.

Virkistävänä poikkeuksena Malmössä kuulimme, että taloon tullut uusi pomo oli sitä mieltä, että kirjastossa tehdään liikaa kaikenlaisia projekteja ja muuta hauskaa, ja pitäisi keskittyä perustyöhön, mitä ikinä hän sillä tarkoittaakaan. Garaget on jo aika etäällä perinteisestä kirjastotyöstä ja näyttäytyy joko kirjastosta irti repäistynä hapuiluna, kiehtovalta konseptikokeiluna radikaalin avoimeen ennaltamääräämättömyyteen tai pakon sanelemana kompromissina, riippuen siitä miltä kannalta sitä tarkastelee. Perinteistä kirjastotyötä siellä ei paljoakaan tehdä, vaan keskiössä on kuntalaisten omien projektien ja tapahtumien mahdollistaminen.

Garagetin Andreas kertoi herkullisen casen aineistonhankinnasta; hän oli parhaan taitonsa mukaan luonut kattavan hankintalistan arabiankielisiä kirjoja ja näytti sitä sitten asiakkailleen. Nämä totesivat, ettei lähi-Itä poikkea Ruotsista eikä ruotsissakaan kukaan halua lukea vain ruotsalaisia kirjailijoita. Listaa muutettiin niin, että 60% kirjoista oli käännöskirjallisuutta länsimaista.

Aitoon ruotsalaistyyliin Malmöläiset kertoivat panostavansa paljon maahanmuuttajatyöhön. Monelle maahanmuuttajalle jo ajatus avoimesta kirjastosta on melkoinen kulttuurishokki, saati puheet demokratiasta yleensäkin. Maahanmuuttajanuorille yritetään välittää viestiä, että kirjasto ei ole koulu jossa pitää välttämättä tehdä jotain hyödyllistä.

Kaikissa visiteeraamissamme kirjastoissa oli muuten pelejä (PS2, PS3, Nintendo DS, Wii, PC). Peleihin oli kirjastojen painostuksen avulla onnistuttu neuvottelemaan lainausoikeudet, tekijänoikeuslait eivät kummassakaan maassa pelien lainaamista kirjastoissa suojaa, kuten ei meilläkään. Sekä Tanskassa että Ruotsissa oli hankinta- ja lainaussopimus tehty yhden toimittajan kanssa joka puolestaan oli sopinut asiat pelien julkaisijoiden kanssa. Kuten meilläkin (kts. Kirjastot.fi ja joitain minun kirjoituksian), on kirjastoalan sisällä asiasta on ollut paljon porua että pitäisikö niitä pelejä olla kirjaston kautta saatavilla vai ei, mutta kokemukset ovat lainauspäätöksen jälkeen olleet hyviä. Kyseessähän on ikuisuuskysymys siitä, että missä muodossa ja määrin viihdettä voidaan kirjastoissa pitää kansalaisten saatavilla. Malmössä oli ymmärrykseni mukaan tuhatkunta nimikettä tietokone- ja konsolipelejä.

Elektronisesta aineistosta ei tullut kovin paljon puhetta. Tanskalaisillahan on oma Netmusik.dk -verkkopalvelu josta voi ladata Microsoft DRM:llä lukittua musiikkia itselleen lainaan. Äänikirjoja tanskalaiset tarjoavat myös vastaavalla järjestelmällä. En valitettavasti saanut oikein kunnollista vastausta siihen, että miten materiaalin niukkuutta ylläpidetään. Onko materiaalin samanaikaisten käyttäjien lukumäärää rajoitettu, käyttäjille myönnetyissä lainamäärissä jonkinlaisia kattoja tms.

Silkeborgin kirjasto oli toiminut erittäin viisaasti, sillä heillä oli omistuksessaan ja näytillä Silkeborgilaisen, kuuluisan taidemaalarin (jonka nimeä en tähän hätään keksi) kolme arvokasta ja näyttävää maalausta. Kun kaupunki uhkaili vähentää määrärahoja (kuten kaupungeilla on tapana), kirjasto puolestaan uhkaili joutuvansa myymään osan tauluista. Tällaista eivät poliitikot ole halunneet kontolleen.

Läheinen Gjernin kirjasto on auki kello 8-22, mutta henkilökunta on paikalla vain muutaman tunnin päivittäin kello 17 asti, joinain päivinä ei ensinkään. Kirjastoon on pääsy kirjastokortilla, eikä ongelmiin ole suomalaisvieraiden epäilyistä huolimatta pikkukirjastossa kuulemma törmätty. Sensijaan kirjastopalvelu oli parantunut merkittävästi.

Kööpenhaminan pääkirjastossa ei ollut mitään kovin ihmeellistä näkemistä. Blågården on eläväinen kööpenhaminalaisalue ja heidän kirjastossaan oli ollut pari ampumavälikohtausta ja 25 rikottua ikkunaa kuluneen vuoden aikana. Ei ole tietenkään selvää että nämä kaikki ovat suoranaisesti kohdistuneet kirjastoon, sillä viereisissä tiloissa on nuorisotalo ja värikäs alue on muutenkin levoton, etenkin oikeistolaisen kaupunginhallituksen häädettyä Ungdomshusetin talonvaltauksen (myös Wikipediassa) aivan kirjaston lähettyviltä sekä Christianian vapaakaupungin. Kööpenhaminassa onkin nyt meneillään jonkinlainen jengisota hasis-markkinoista. Vietin perjantai-iltani tuolla nimenomaisella Blågårdenin alueella sen eläväisyyden vuoksi. Lauantaipäivä oli meillä matkalaisilla vapaata ja vietin sen parin tuttavan kanssa pyöräillen ja koukkasimme katsomassa myös Blågårdenin kirjastossa siksi päiväksi järjestettyä, suurta pelitapahtumaa josta meille oli edellisenä päivänä kerrottu.

Ihana pyöräilysää sateentuhnuisen viikon päätteeksiJos jostain on Kööpenhamina tunnettu, on se pyöräily. Tuntuu, että kahdessa kolmasosassa pyöristä oli Reelight -valot tai vastaavat ja pääasiassa Brooksin nahkasatuloitakin näki aivan koko ajan. Selviä merkkejä siitä, että joku kansakunta ottaa pyöräilynsä tosissaan 🙂

Joku seurueessamme muuten huomasi, että skandinaaveilla on tapana ilmoittaa sähköpostinsa huomattavasti tuttavallisemmassa muodossa kuin meillä suomalaisilla, jotka koemme saavamme auktoriteettiä etunimi.sukunimi@organisaatio -muodoillamme. Katsokaapa vaikka Silkeborgilaisten sähköpostiosoitteiden kirjoa! 🙂

Matka oli todella rattoisa ja oli todella mukavaa leipoa tuttavuutta kotimaisiin kirjastolaisiin sekä kuulla ulkomaisten kollegoidemme ajatuksia. Kovin epämuodollisiin väleihin ei jälkimmäisiksi mainittujen kanssa päästy, mutta he vastailivat auliisti esittämiimme kysymyksiin. Kiitos reissun organisoineelle Tampereen Netti-Nyssen Elina Harjulle sekä kaikille matkalla olleille!!! Toivottavasti kasaan saadaan paljon dokumentaatiota matkasta raporttien, valokuvien ym. muodossa! Ehdotan koontipaikaksi KirjastoWikiin luomaani sivua. Onko mikään nolompaa kuin julkishallinnon alaiset tiedonkäsittelyn ammattilaiset, jotka eivät dokumentoi omaa toimintaansa? :^) Kyllä, tämä oli haaste.