Olitteko OKFestivalilla?

OKFest

Kansainvälinen, erittäin mielenkiintoinen Open Knowledge Festival (#okfest) oli viime viikolla Helsingissä. Oliko blogini lukijoita mukana siellä? Siellähän oli jopa suoraan meille suoraan suunnattua ohjelmaa, esim träkki  5 Open Cultural Heritage, ml. Open GLAM -työpaja 20.9. joka lienee houkuttanut teitä paikalle näin herkulliseen tapahtumaan. Mitkä fiilikset? Mitä kaikkea tehtäisi seuraavaksi?

Itse en valitettavasti päässyt OKFestiin koska olin Berliinissä ja Kasselissa Documentassa (noh, ei se nyt niin valitettavaa suoraansanoen ollut) mutta lauantaina onnistuin osallistumaan mielenkiintoiseen epäinformaation visualisointityöpajaan Kaapelitehtaalla. Siellä opeteltiin kriittistä visualisaationlukutaitoa (tykkään enemmän termistä ”literacy” kuin suomen kielisestä, suppeammasta ”lukutaidosta”) tekemällä visualisointeja jotka olivat rehellisiä datansa suhteen, mutta antoivat siitä tarkoituksella virheellinen ja/tai värittyneen kuvan. Hyvä taito graafisessa kulttuurissa, sekä viestin antajana että vastaanottajana. Kiitos vetäjälle Mushon Zer-Aviville sekä järkkäreille.

Moebius, Manara, Jodorowsky yms. viihtyisivät tämän teoksen estetiikan äärellä Documentassa Kasselissa

Berliininterveiseni suomalaiselle ”kebabkulttuurille”: lähtekää menee!

Advertisement

Cycling for libraries – kaikki sujui paremmin kuin oletimme

Photo by Jonas Tana

Kööpenhaminan ja Berliinin välille sijoittuva 650km ja 11 päivää pitkä (sekä pelkkään pyöräilyyn noin 1.8 miljoona kaloria investoinut) ylikansallinen, kirjastoammatillinen epäkonferenssimme Cycling for libraries on paketissa.

Tapahtumasta jäi aimo läjä videoita, valokuvia, twiittejä, sähköposteja, blogikirjoituksia, lehtijuttuja, elinikäisiä muistoja, tarinoita, juoruja, anekdootteja, verkostoja, innovaatioita sekä aitoja ystävyyksiä.

Järkkäsiporukkamme nousi Suomesta lauttaan 25.5. ja palasi 11.6. Varsinaisesti Cycling for libraries tapahtui välillä 28.5.-7.6. Alkua edeltävänä päivänä nautimme Kööpenhaminalaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja loppua seuraavana päivänä järjestimme videoyhteyden Saksan sadansilta kirjastopäiviltä Ouluun Kirjastopäiville. Näiden väliin mahtui yli 80 subjektiivista, erilaista, henkilökohtaista ja takuuvarmasti ikimuistoista epäkonferenssielämystä.

Olemme tehneet Pennasen Jukan kanssa valmisteluja miltei vuoden ajan, joten oletimme Cycling for librariesin sujuvan hyvin. Toki muutama pelko oli persiissä pitkän prosessin varrella ja muutamia loistaviakin ideoita jäi toteuttamatta.

Omaksi hämmästyksekseni kaikki sujui jopa paremmin kuin odotin. Ansio tästä kuuluu työparilleni Jukalle sekä muille järjestelyihin osallistuneille kuten Juha Manniselle, Jonas Tanalle, Ella Mustamolle, Beate Ruschille, Hella Klauserille, Jan Holmquistille, Ann Francis Pedersenille, Tenna Weng Pedersenille, Mikkel Helldén-Hegelundille, Robert Zepfille, Sylvia Sobiechille, Leena Virtaselle, Anna Viitaselle, Ulla-Maija Maunulle, Sebastian Slottelle, Melanie Surkaulle, Doreen Thiedelle, Benjamin Blintenille, Urpo Nylanderille, Antti Pakariselle, Pasi Niemelle, Päivi Tossavaiselle, Tuomas Lipposelle, Panu Somermalle, Ate Silvolle, Mikko Helanderille, Jonni Tammistolle, Ulla-Maija Maunulle, Inkeri Näätsaarelle, Barbro Wigell-Ryynäselle, Päivi Jokitalolle sekä lukuisille, lukuisille muille osallistuneille ja tukeneille.

Cycling for libraries at Greve library, photo by vocivelo

Kaikkein rakkain kiitos kuuluu kuitenkin Cycling for librariesin pyöräilijöille. Te teitte tämän tapahtuman. Olette hämmästyttäviä XOXO

Summary in english: the warmest thank you to all the participants of Cycling for libraries. You made this come true, you are amazing XOXO

Cycling for libraries is about to begin

Cycling for libraries – Librarians on the move

Tomorrow, on 25th of May we will hop on the Turku→Stockholm ferry, and drive to Copenhagen. As you all know, our Cycling for libraries -unconference begins on 28th of May, and our temporary, mobile thinktank of almost 100 people will bicycle 650km to Berlin, and finally merge into the 100th Deutscher Bibliothekartag.

Organizing a bicycling unconference is a huge (surprisingly huge!) amount of work, but luckily it’s fun and interesting. Many things have been prepared, and some things have been abandoned. After being in contact with our participants and our dear friends along our route, i know for certain that this will be epic.

I cannot wait. Adventure awaits!

Hitler, Mein Kampf ja natsit tekijänoikeus- ja sensuuricasena

Mein Kampf (© Secker/Warburg, lähde Wikimedia Commons, nähdäkseni sitaattioikeudella)

Adolf Hitler (1898-1945) oli tunnettu itävaltalaissyntyinen ja Saksassa sekä laajemminkin kansainvälisesti vaikuttanut poliittinen toimija, mielipidevaikuttaja sekä kirjailija. Kirjallisuuden alalta hänen pääteoksensa on Mein Kampf (suom. Taisteluni).

Mein Kampfin saksankielisen alkuperäisteoksen tekijänoikeudet siirtyivät tekijän kuoltua Baijerin osavaltiolle Saksassa. Teos on loppuunmyyty eikä uusia kopioita ole otettu pitkään aikaan. Tekijänoikeuden haltija – siis Baijeri – on kieltäytynyt suostumasta lisäpainosten ottamiseen. Tämä 1900-luvun merkittävimpiin teoksiin lukeutuvat teos varmasti kiinnostaisi monia ihmisiä. Nykyisten lakien mukaan teosten tekijänoikeudet ovat voimassa jopa uskomattomat 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, ja Mein Kampf vapautuu tekijänoikeudesta keväällä 2015. Tällöin Baijerin osavaltio ei enää voi jatkaa teoksen sensurointia.

Baijeria painostetaan suostumaan Mein Kampfin kriittisten editioiden julkaisuun. Aivan varmaa on, että kun teos vapautuu tekijänoikeudesta, siitä tehdään lisäpainoksia. Monet pitävät tärkeänä sitä, että tästä varsin ristiriitaisesta teoksesta pitäisi saada tuotettua kommentoituja laitoksia ennenkuin uusnatsit, antisemitistit ja muut sosiaalisesti epähyväksytyt ryhmittymät saavat teoksen käsiinsä ja pääsevät levittämään sitä omatoimisesti sen alkuperäisessä muodossa.

Katso lisätietoa vaikkapa Mein Kampfin saatavuudesta Wikipedia-artikkelista, huomaa tietenkin myös viitteet (engl. artikkelin viitteet 18-31). Kirjoitin muyös Kirjastot.fi:n tekijänoikeuspalstalle.

Äärimmäisen kiehtova tapaus kirjaston sekä tekijänoikeuden kannalta, vai mitä?

Sertifiointi menetelmäksi kirjastojen ohjaukseen

DINI-Zertifikat 2010 für Dokumenten- und Publikationsservices

Saksan reissulla juttelin KOBV:n aivan uskomattoman loistavien tyyppien kanssa (kuvittele maakunnallinen Kirjastot.fi). Tuli puheeksi, että Saksassa on Deutsche Initiative für Netzwerkinformation e. V. eli DINI -yhteenliittymä, jonka idea on seurata ja koordinoida kirjastojen verkkopalvelujen kehittämistä.

DINI on laatinut sertifikaatin julkaisuarkistoja (”repositorioita”) varten (yök PDF). Kriteerit ovat sangen laajat. Esimerkiksi arkistolla pitää olla kirjallinen tietoturvapolicy, metatieto pitää olla noudettavissa ulos arkistosta ilmaiseksi, sen tekninen toiminta pitää olla dokumentoitua, tietyt tukipalvelut pitää olla tarjolla aineistoa tallentaville henkilöille, sopimuksissa julkaisuarkistolle ei saa siirtyä ulossulkevia immateriaalioikeuksia, julkaisuarkiston tulee määritellä kullekin dokumentille pysyvä tunniste (esim. DOI tai urn:nbn), indeksointipolicy pitää olla olemassa, järjestelmän tulee käyttää saksalaista Dewey:n luokitusjärjestelmää. Myös tilastointia ja pitkäaikaissaatavuutta käsitellään.

Näiden vaatimusten lisäksi DINI-sertifikaatti listaa suosituksia, esimerkiksi julkaisuarkiston pitää tarjota tukea aineiston siteeraamisessa ja kursseja rakenteellisesta kirjoittamisesta.

DINI:n sivuilta löytyy tietenkin lista sertifikaatin laatimiseen osallistuneista asiantuntijoista sekä julkaisuarkistoista, jolle sertifikaatti on myönnetty.

Saksalaiset kollegat kertoivat, että DINI-sertifikaatti on Saksassa saanut niin arvokkaan aseman, että käytännössä kukaan ei halua perustaa arkistoa ilman kyseistä sertifikaattia. DINI-sertifikaattia pidetään arvokkaan laadun takeena.

Tässä mallissa on monta asiaa oikein.

Sertifiointi toteuttaa ”pehmeää valtaa”. Julkaisuarkisto saa tietenkin olla sellainen kuin sen pystyttäjä haluaa. Mutta markkinamekanismi ajaa kohti sertifioimista. Ja kun yhdellä on se, muut eivät halua olla huonompia. Myös itse sertifikaatti on kilpailuasetelmassa suhteessa muihin sertifikaatteihin.

Yleisesti ottaen tämän kaltainen vallankäyttö istuisi erittäin mainiosti suomalaiseen kirjastomaailman malliin, jossa kunnilla ja muilla kirjastojen katto-organisaatioilla on paljon autonomiaa. Tunnustetut toimijat, joilla ei ole todellista valtaa puuttua toisten asioihin, voisivat painostaa sertifiointijärjestelmällä. Alallamme sekä osaaminen että valta ovat erittäin hajallaan, sertifikaateilla osaamista voitaisi koota vallaksi nyt olemassa olevien valtaorganisaatiorajojen ylitse.

Tällaisina tunnustettuina toimijoina mieleen tulevat ainakin Kirjastot.fi, Kirjastot.fi Labs mahdollisesti yhteydessä muiden pohjoismaisten kirjasto-laboratorioiden kanssa, yleisten kirjastojen neuvosto YKN, IFLA, EBLIDA, Suomen kirjastoseura, Suomen tieteellinen kirjastoseura, Informaatiotutkimuksen yhdistys tai vaikkapa ns. nuorkirjastolaisporukka.

ELY-keskuksilla eikä Opetus- ja kulttuuriministeriölläkään ei paljoakaan valtaa pakottaa kuntien kirjastotoimintaa, mutta sertifioinnin kaltaista pehmeää valtaa voisi hyvinkin käyttää. Näenkin ministeriössä paraikaa laatimisen alla olevat laatusuositukset juuri sertifikaattina, vaikka ei niitä sellaisiksi kutsuta. Idea on kuitenkin sama: osoittaa mitkä kirjastot täyttävät tietyt laatusuositukset ja mitkä eivät. Samoin KDK:n ja KDK-yhteensopivuuden voi nähdä sertifikaattina. Yhteisluetteloa rakennettaessa tulee laadittua edellytykset siihen liittymiselle ja näin yhteisluetteloon mukaan kelpaaminen on aineistotietokannan laadun tunnustus.

Sertifiointia voisi tehdä mitä erilaisimmin kriteerein. Esimerkiksi nuorkirjastolaisporukalla voitaisi lanseerata sertifikaatti vaikkapa henkilökunnan vaihtuvuuden perusteella; arviointia voisi tehdä johtoportaan liikkuvuuden sekä rekrytoinnin kannalta. YKN voisi ylläpitää linjakuria eväämällä sellaisilta jäseniltään sertifikaatin, jotka toimivat YKN:n yhteisen strategian vastaisesti. Kirjastot.fi voisi sertifioida kirjastojen verkkopalveluja ja alamme opiskelijat voisivat arvioida organisaatioita, joissa tekevät harjoittelujaan.

Terkut Saksasta Cycling for libraries -tiedustelureissulta

(sorry about finnish language this time)

Terveiset Kreuzbergistä, Berliinistä. Olemme täällä Pennasen Jukan kanssa tiedustelureissulla Cycling for libraries -fillarireissua varten, käymme vuokra-autolla läpi reittiä sekä tapaamme kirjastokollegoita matkan varralla. Varsinainen fillarireissuhan saattelee noin satapäisen ryhmän näiden todella upeiden maisemien halki saapuen Berliiniin 6. kesäkuuta 2011.

Olen ollut tämän viikkoa Kööpenhaminassa ja tapaillut siellä joitain sikäläisiä kollegoita ja levitellyt ideaamme kirjastoihin. Jukan saavuttua eilen Köpikseen tapasimme vielä Tanskan kirjastoseuraa ja lähdimme sitten Nykøbing-Falsterin kautta Rostockiin, jossa olimme yötä ja jatkoimme reitin tutkimista Saksan puolella. Toisen yön vietimme maaseudun rauhassa. pienessä majatalossa Ankershagenissa Mecklenburg-Vorpommernissa, pohjois-Saksassa. Tänään ihastelimme vielä maaseutua ja kyliä ja saavuimme sitten Berliiniin illaksi, jossa ystävälliset kollegat meitä isännöivät/emännöivät.

Vastaanotto on ollut innostunut ja täkäläiset kollegat ovat avuliaita ja haluavat osallistua sekä varsinaiseen pyöräilyyn että sen järjestelyihin. Täällä Euroopassahan maantiepyöräily on iso juttu (Suomessakin törmää tämän tästä eurooppalaisiin pitkänmatkalaisiin). Kun kansainvälinen fillarimatkailu yhdistyy omaan työhön ja hanke on riittävän mielipuolinen, niin kiinnostusta on todella paljon!

Reittihän on olemassa oleva, hyvin tunnettu pyöräilyreitti Berlin-København Radweg ja nyt tämän tiedustelureissun myötä alkaa selkeämään myös pysähdyspaikat. Tapaamamme kollegat sekä henkilöt joille sana on levinnyt ovat hyvin perillä tapahtuman hengestä ja osaavat mainiosti sitoa sen omiin, esimerkiksi alueellisiin suunnitelmiinsa. Tämä ilahduttaa meitä suuresti, sillä juuri hankkeessa on kyse. Reissun ohjelmallinen sisältö näyttää rakentuvan myös erittäin herkullisella tavalla, kohtapuolin päästään lyömään lukkoon teemoja, vierailupaikkoja sekä paikkakunnat, joissa yöt vietetään.

Cycling for libraries, Kööpenhamina→Berliini alkukesällä 2011

Kööpenhamina→Berliini

Elokuussa Boråsissa pidettävästä The Global Librarian -tapahtumasta Göteborgiin IFLAan pyöräilyn lisäksi aiomme pyöräillä Kööpenhaminasta Berliiniin alkukesällä 2011. Webbisivu http://www.cyclingforlibraries.org julkaisiin eilen, samoin Facebook-sälää. Kyseessä on epämuodollinen hanke/tempaus/konferenssi/talkoot/matka/festarit, jota ei toteuteta minkään olemassa olevien kirjasto-organisaatioiden sisällä vaan nimenomaan niiden välissä ja niitä yhteen harsien.

Pitäkääpä sivustoa silmällä (RSS-syöte tässä, käytämme eri paikoissa tagia cyc4lib) ja merkitkää kalenteriinne touko- kesäkuun vaihde 2011. Melkoisia kujeita on suunnitteilla 😉

Kööpenhamina-Berliini  on tunnettu pyöräilyreitti, mittaa on noin 650 kilometriä kuvauksellisten maisemien halki. Kuten olen luvannut että elokuisen ruotsin reissun aikaan meillä on kaunis sää, lupaan että sää suosii meitä myös tuolloin alkukesällä 2011.

Bücherwald

Mitäs tänään löytyisi?

Viime kesänä ihanassa Berliinissä tuli vastaan tämä bücherwald, joka on paikka bookcrossaukseen eli kirjojen vaihtoon.

Slideshow tässä. Tuubista löytyy videota ja netistä muutenki lisätietoa.

Saksassa muuten on sama sana kirjalla ja pyökillä, buch. Sieltä se on periytynyt muihinkin germaanisiin kieliin (book, bok). Joidenkin lähteiden mukaan nimenomaan pyökkitauluja käytettiin joskus riimukirjoituksen mediana. Ennenkuin varsinainen nykyajan ihmisille tuttu kirja eli koodeksi oli keksitty. Tuokin sana muuten tarkoittaa puupölkkyä tai -palikkaa latinaksi.

Ehkä tulevaisuudessa hypermediamaailmoja kutsutaan edelleen puusta (siis puuaineksesta) johtuvilla sanoilla. Metsä olisi kyllä osuvampi vertauskuva kuin puu.