Formatdag 2012 aiheena kirjaston ja äänen suhde

https://i1.wp.com/farm9.staticflickr.com/8489/8231606373_d81d5d24c5_z.jpg

Mitä järkeä on äänikonferenssista jos ei pääse mölyämään? Formatdagissa rakennettiin syntetisaattoreita porkkanoista

Pääsimme Pennasen Jukan kanssa osallistumaan Formatdag 2012 -konffaan (myös Fese) Västeråsissa, Ruotsissa (saimme Cycling for librariesin myötä Axiell Nytänkarpris 2012 -palkinnon). Tämä oli mahtava tilaisuus päästä osallistumaan lähtökohtaisesti ei-kansainväliseen, ulkomaiseen kirjastotapahtumaan. Taisikin olla eka kertani, ja ruotsin ja jopa tanskan kielen ymmärryskin riitti hyvin.

Aivan mahtava puumaja Västeråsissa

Aivan mahtava puumaja Västeråsissa

Tämänkertaisen tapahtuman teemana oli Ljud eller oljud, eli kirjaston suhde ääneen. Tavallaan asiahan on mitä ilmeisin, sillä jos kirjastot yhdistyvät kirjojen lisäksi johonkin muuhun, se on hiljaisuus (eli ääni). En ole kuitenkaan koskaan kuullut että aiheesta olisi revitty asiaa koko päivän verran, ja tästä pisteet järjestäjille eli Västeråsin kaupunginkirjastolle ja muille. Äänen sosiaalisiin, kognitiivisiin ja emotionaalisiin merkityksiin sekä äänisuunnitteluun johdatteli Aalborgin kirjaston kanssa äänisuunnittelua tehnyt Sonic Mindsin Daniel Schougaard.

Johdannon jälkeen kuultiin tarkemmin millaista Aalborgissa on viety tuotantoon. Kirjasto on tehnyt perinnelauluun perustuvan jinglen, jota käytetään kuulutusten, podcastien ym. yhteydessä, ja sitä mukailevaa musiikkia käytetään puhelinpalvelun jonossa sekä taustamusiikkina kirjastotilassa. Paljon hyviä ideoita.

Ääniantropologinen äänimaisemakompetenssiharjoitelma at Turun Kaupunginkirjasto

Ääniantropologinen äänimaisemakompetenssiharjoitelma at Turun Kaupunginkirjasto (kuuntele SoundCloudissa)

Ääni kirjastoissa kiinnostaa minuakin, josta erityinen kiitos kuuluu Yhdyskuntasuunnittelu -lehden (ISSN 1459-6806) numerolle 2011:1 vol. 49 (yök PDF). Siinä kerrottiin äänestä yhteiskunnallisena ilmiönä ja tuotteena, ääniantropologiasta, äänikävelyistä ja siitä miten äänien nauhoittaminen dokumenttien tuottamisen lisäksi muuttaa tapaamme kuunnella. Turun pääkirjastolla työskennellessäni teinkin kuunteluharjoituksia nauhoittelemalla äänimaisemia asiakastiloista, avotoimistostani, henkilökunnan käytäviltä, Sirius -kahvilasta, kirjaston piha-aukiolta ym. Lisäksi äänittelin työmatkaani sekä kävellen että pyörällä.

Jos kirjastoissa haluaisi tehdä muutakin äänisuunnittelua kuin ”sssshhhh!” (joka on äänisuunnittelun toimeenpanoa mitä konkreettisimmalla tavalla), voisi esim. harmonisoida kaikkien Suomen yleisten ja miksei muidenkin kirjastojen viivakoodinlukijoiden tuottaman piippaukset, ja ehkä myös työpuhelinten soittoäänet. Nämähän ovat jo tuttuja äänielementtejä kirjastoissa. Tätä kirjoittassani mieleen tulee kuin itsestään kolmen eri viivakoodinlukijalaitteen piippaukset, joita olen urani aikana saanut kuulla. Samoin muutama puhelimen soittoääni tulee mieleen myös. Aika voimakkaita muistijälkiä siis!

Äänittämisen lisäksi RjDj on itselleni ollut hyvä apuväline kuuntelun harjoitteluun. Heinrich Böll kirjoitti Tohtori Murken kootut hiljaisuudet (Dr. Murkes gesammeltes Schweigen, 1955) joka on inspiroiva. Formatdagin lounastauolla puhuimme katoavien äänten keräämisestä ja museoimisesta.

Berliinin Museum für Naturkunde tarjoaa lintujen lauluja kännykän soittoääniksi

Berliinin Museum für Naturkunde tarjoaa lintujen lauluja kännykän soittoääniksi

Tästä ääni+kirjasto -aiheesta voisi hyvinkin saada kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä aikaan, ja tämä on aika kaivelematon asia. Musiikkikirjastoihmisten joukosta luulisi löytyvän tämän suuntaista fokusta. Voisi vaikkapa lainata ”äänipurkkeja” asiakkaille äänisisustamiseen, hyötyä tuosta RjDj:stä, mitata kirjastojen desibelimääriä ja häiriöääniä ja laatia kirjastojen webbisivuille ”meluennusteet” jne. jne. Olen yrittänyt miettiä modulaarisynteesiympäristöllä puredatalla toteutettua, eräänlaista ”stetoskooppia” jolla henkilökunta voisi kuunnella kirjaston tilaa, mutta en ole päässyt ajatuksessani puusta pitkään ja se lähti rönsyilemään toiseen suuntaan.

Tuohon kirjasto ∈ hiljaisuus -stereotypiaan vedoten ääni- ja äänettömyyssuunnitteluhan voisi periaatteessa olla erikoisosaamistamme, jota voisimme viedä muille aloille.

Mainokset

Kirjastoalan tietotaito viennissä

Mahtaako kellään olla tietoa kirjastoihmisten toiminnasta alansa ulkopuolella? Kysymykseni muotoilu on kesken, mutta haen sitä, miten paljon ja missä muodossa kirjastolaiset kirjoittelevat, luennoivat ja keskustelevat kirjastoammattilaisina sellaisilla areenoilla seminaareissa, lehdissä, netissä ym. jotka eivät ole kirjastoalaa käsitteleviä sinänsä.

Mediakasvatusasiat näyttävät lähentävän kirjastolaisia opetusalan kanssa ja toki sinne suuntaan on alallamme ollut yhteys historiallisestikin. Kirjastojen sulkemisten ja avaamisten kaltaisissa kriiseissä ainakin pomot aktivoituvat uutislehdissä. Kirjamessuilla kirjastot ovat mukana lähinnä markkinoimassa omian palvelujaan ja tuskin koskaan esim panelisteina, joten messuja ei lasketa. Mitäs muita trendejä tulisi mieleen? Ylikirjastopomo Kaitsu kirjoittelee ja esiintyy toisinaan, josta hänelle kiitos.

Ajattelen asiaa niin, että meitä on Suomessa noin 10 000 ja meillä on hyvin laaja osaamispohja jo omien opintojemme, sekä tietenkin kirjastotyön monipuolisuuden ja yleisluontoisuuden vuoksi. Tämä ”(alan) sisäinen tieto” ja ”hiljainen tieto” on pidettävä yhteiskunnan saatavilla. Turhaan me keskenämme omassa kaikukammiossamme näitä asioita höpisemme toisillemme. Usein oman alan ulkopuoliset koulutukset, semmat ja julkaisut ovat paljon kiinnostavampia. Uskon että /tuolla ulkona/ on mieletön määrä ihmisiä, jotka voisivat tulla hyvin onnellisiksi kuullessaan kirjastoihmisten näkemyksiä.

Alamme keynote-puhujat ja muutkin esiintyjät tuntuvat yhä useammin tulevan alan ulkopuolelta. Hyvä tietenkin, että kutsumme heitä. Miten voisimme edesauttaa sitä, että kirjastot antaisivat takaisin yhteiskuntaan? Tapaan selailemaan alamme tapahtumien ohjelmia ja miettimään, että mitä tulisi jos kirjastolaiset itse olisivat vieraspuhujien alojen tapahtumissa puhumissa samoista aiheista. Jos meillä on vaikka puheenvuoro paljon puhutusta Alkon palvelusuunnitteluhankkeesta, voisiko kuvitella rinnakkaisen maailman, jossa kirjastoihminen on Alkon seminaarissa vetämässä keynotea palvelusuunnittelusta. Tai kirjastoihmiset voisivat workshoppauttaa poliiseja huonosti käyttäytyvien ihmisten käsittelyssä. Katsokaapa tällä ajatuksella esim. tämänvuotisten Kirjastopäivien ohjelmaa.

Vaikuttaisimme olevan aika tuontivoittoinen ala. Mitä vientituotteita meillä sitten olisi? Periaatteessa esim. intranettien tai verkkosivustojen suunnittelun pitäisi olla sellaista hommaa, johon nimenomaan kirjastolaisilta pyydettäisiin apuja. Muita mielessä pyörineitä tietotaitovientituotteita ovat niinkutsuttu ”supermarketologia”, sisustussuunnittelu, tieto- ja kaunokirjallisuuden toimittaminen ja kustantaminen, varastonhallinta, palvelujen vaikuttavuuden mittaaminen, tapahtumatuotanto sekä henkilöstöhallinto.

Onkohan kirjastojen ”tietotaitoviennistä” (pahoittelen sanahirviötä) tutkimusta Suomessa vaikkapa informetriikan, viestinnän, kirjastotutkimuksen tai sosiologian saralta?

Ilona -seminaarissa Reisjärvellä puhelemassa

Ite 1Kävin Reisjärvellä Ilona -seminaarissa kutsuttuna vieraana nyt torstaina ja perjantaina. Seminaari on vuotuinen Oulun eteläisen alueen kirjastokokoontuminen ja puhuin perjantaina otsikolla Kirjastot ja sosiaalinen media. Paikalla oli kuutisenkymmentä alueen kirjastolaista lähinnä yleisistä kirjastoita, sekä Haapaveden opistolla vastikään aloitetun tietopalvelu- ja kirjastoalan opiskelijoiden ryhmä.

Torstaina olin Haapaveden opistolla juttelemasta sos. mediasta opiston henkilökunnan kanssa.

tagcloud 3Kirjastolaisia kun ollaan, niin laitoin yleisön luetteloimaan puheenvuoroani samaan aikaan kun pidin sitä. Välineinä kynät ja post-it -laput. Kahden tunnin puheenvuorosta sain 171 eri avainsanaa l. tagia, yhteensä 238 kappaletta. Väsäsin Wordlella tagipilven, joka siis kuvaa sitä, mistä kuuntelijat ajattelivat minun sanoneen. Klikkaa viereistä pilveä nähdäksesi sen suurempana. Keskeisimmät tagit ovat ilmeisiä koska monet valitsivat ne, erikoisuudet löytyvät sieltä välistä. Tagipilvestä päätellen välittyi suunnilleen sellainen viesti kuin oli tarkoituskin, tai ainakin yleisön mielestä aiheeni oli sama kuin omasta mielestäni. Muutaman muunkin tekemäni version löydät tapahtumasta ja muutenkin reissusta näpsimieni kuvien joukosta. Ohjeena oli, että avainsanojen ei tarvitse olla YSOn tai muun kontrolloidun asiasanaston tai tesauruksen mukaisia, vaan voi käyttää vapaata assosiaatiota. Tätä lisää tietenkin sitä ”noisea” ja pidentää pitkää häntää. Hyvä niin. Esitelmässäni kerroin tagittamisesta del.icio.us:issa ja Flickrissä sekä näytin käytännössäkin miten homma toimii.

Mitään kovin kehittynyttä ei tästä visualisoinnista kuitenkaan voi päätellä. Otanta on aika pieni enkä esim. käskenyt kuulijoita laittamaan asiasanoihin kellonaikaa (jotta homma pysyisi yksinkertaisena). Tässä tagipilvessä asioiden läheisyydellä tai värillä ei ole informaatioarvoa, vain koolla. Kaikkea tällaista pitäisi kuitenkin mielestäni tehdä kirjaston omalle metadatalle.

Oulun eteläisessä oli hyvä meininki, olivat esimerkiksi yksissä tuumin luoneet alueelle oman kirjastostrategian. Lisäksi, koska kirjastotyönkään ei tarvitse olla liian vakavaa, oli perinteinen kirjatuenheittokilpailu. Kolme henkeä per kirjasto ja voittaja saa pitää kultaista kiertopokaalia seuraaviin kisoihin asti xD

Kirjastot ubiikkiyhteiskunnassa

Kirjastot ubiikkiyhteiskunnassa -seminaari

Sellon kirjastossa ubiikkiyhteiskuntaa ja kirjasto käsittelevässä tapahtumassa

Espoon Sellon kirjasto järjesti tänään ubiikkiyhteiskuntaa ja kirjastja käsittelevän pienen seminaarin. Tilaisuus oli kirjastolaisille, ja jatkoa kahdelle aiemmalle , yleisölle suunnatulle tapahtumalle. Puhujina olivat aiemmin mm. J.J. Kasvi ja vielä kolmas yleisötilaisuus on tiedossa joskus tulevaisuudessa.

Pyöräilymatka Helsingistä Leppävaaraan sujui mukavasti tämän ja tämän ryydittämänä. Tarvitseeko tätä sanoa, pyöräilyhän on aina mukavaa 🙂

Puhujina tapahtumassa olivat Tuija Aalto YLEltä, Jaakko Sannemann Entressen kirjastosta Espoosta sekä Päivikki Karhula Eduskunnan kirjastosta. Tuijan puheenvuoro käsitteli YLEn sosiaalisen median strategiaa ja muita YLEn ja mediakentän tuulia, Jaakon erittäin puhutteleva puheenvuoro käsitteli subjektiivista ja henkilökohtaista kokemusta sekä kirjastosta että kirjastolaisuudesta sosiaalisen median äärellä ja Päivikki pelotteli meitä toimittamassaan Paratiisi vai panoption -kirjassa (Eduskunnan kirjaston selvityksiä, ISBN 978-951-53-3054-0, 2008, myös interwebissä) julkaistun artikkelinsa pohjalta laaditulla, kriittisellä ubiikkiyhteiskunnan laajenevan valvonnan mahdollisuuksia esittelevällä puheenvuorollaan.

Raposin, eli selostin (; Tuijan, Jaakon ja Päivikin valmistellut puheenvuorot Qaikun #seminaarikannuun. Seminaarikannussa onkin tänään ollut todella kova vilinä menossa olevan MindTrek -tapahtuman johdosta; tämän kirjoitettuani lieneekin syytä tarkastella mitä sieltä qaikuu tänne internetin puolelle.

Tuija naksi hieman kuvia, itse nappasin vain yhden fotoshootoutin 🙂 Lisäksi tapahtuma videoitiin, videot ovat kuulemma tiedossa nettiin jossain vaiheessa. Ilmoittelen mitä asialle kuuluu ku on ajankohtaista.

Noista ylläolevista rapo-linkeistä sekä esitysgrafiikoista suunnilleen selviää mistä oli kysymys, mutta varsinaisesti ubiikkijutuista puhui vain Karhula. Valmisteltujen puheenvuorojen jälkeisissä pulinaryhmissäkään ei varsinaisesti puhuttu niistä, vaan yleisemmin kirjaston tulevaisuudesta, ja pitkälti uhkien kautta. Ala on edelleen selvästi kriisissä. Yleisesti ottaen vapaa kolmisenkymmentä kirjastolaista olivat huolissaan tietenkin e-kirjoista (jotka olivat tulleet voimakkaasti esiin aiemmassa yleisötilaisuudessakin), suomalaisten lukuinnosta, Googlen dominanssista tiedonhaun välineenä sekä tietenkin kirjastojen ja kirjastolaisten merkityksestä tiedon ja elämysten välittäjinä ja tuottajina myös tulevaisuudessa. Lisäksi puhuttiin kirjastotilasta ja siitä miten kirjastoissa jatkuvasti kertyvä data esim. lainaustapahtumista saataisi käyttöön. Sehän olisi esimerkiksi kokoelmatyön ohjauksessa tai palveluja kehittäessä aivan keskeistä tietoa, mutta toistaiseksi sitä ei ole ollut kiinnostunut juuri kukaan. Kiusallista.

YLEn strategia on hyvän kuuloinen. Erinomaisena nostona se, että jokaisen YLEläisen oikeutta näkyä sosiaalisessa webissä ammattiroolissa tuodaan esiin. Sosiaalinen media ei ole vain viestintäosaston heiniä. Heillähän on tietenkin talo täynnä itsetietoisia toimittajia, jotka ovat todella tottuneet julkaisemaan ja eivät helposti ota vastaan mitään ohjeita miten sitä julkaisua pitäisi tehdä. Kirjastoissahan tilanne on aivan päinvastainen, kirjastolaiset nimenomaan eivät julkaise juuri mitään, eli kaikki julkaisutoiminta on uutta.

Keskustelu oli todella elinvoimaista ja aktiivista, kiva olla mukana kun puhujilla riittää kosolti näkemystä ja laajaa tietoa 🙂 Kiitos kaikille mukaville kollegoille sekä tietenkin etityisesti puhujille sekä järjestäjätaholle eli Sellon kirjastolle 🙂 Hyvisten kokoontuminen.

Kirjastopäivät 2009

Takana ovat vuoden 2009 Kirjastopäivät. Jukka Relander valittiin Suomen kirjastoseuran johtoon (kts. taloonastujaiskolumni Millainen kirjasto+kommentit), konseptisuunnittelua käsiteltiin, samoin kaunokirjallisuuden verkkopalvelua Kirjasampoa, Yleisten kirjastojen neuvoston (YKN) strategiaa ja etiikkaryhmän ehdotusta alan eettiseksi koodistoksi. Sellainenhan on olemassa joissain muissa maissa ja meilläkin nyt ollut kehitteillä. Hesari kirjoitti 10.6. jutun, jossa Kirjastopäivien teemoista esiin nostetttiin nettisensuuri. Asiaa ei sinänsä suoraan käsitelty päivillä, paitsi etiikkatyöryhmän lausunnon yhteydessä.

Paikalla oli kuulemma yli 550 henkilöä yleisistä ja muista kirjastoista mutta toki myös ammattikuntaamme sivuavia toimijoita lääninhallituksesta, ministeriöstä, firmoista jne. Olin ensimmäisen kerran mukana Kirjastopäivillä 2007 Kuopiossa. Silloin kävi nopeasti ilmi, että kyseessä ovat Kirjastoseurapiiripäivät ja sama päti nyt Turussakin. Juttua leivottiin vanhojen tuttujen sekä tietenkin myös uusien tuttujen kanssa. Kuten asiaan kuuluu, puolimuodollista illanviettoa istuttiin ensin keskiviikkona Arkenilla ja sitten baarissa ja torstaina Turun komeassa pääkirjastossa (ja sitten baarissa).

23 asiaa -verkkokurssiltamme oli mukana yllättävän laaja joukko. Enhän tietenkään tunnistanut heistä kuin osan. Eräskin kurssilainen osui sattumalta meseen perjantaina vaikka oli itse jo hotellilla pakkailemassa itseään kotiinpäin. Miten olisin hänet voinut tunnistaan, kun tunnusmerkkeinä on ”taivas jota kohti kurkottaa kaksi palmua”. Tämä on tätä internet-aikaa 🙂

Kirjastopäivät ovat Suomen Kirjastoseuran järjestämä, kiertävä biennaali ja sitä pidetään erityisesti pienemmille kirjastoille merkittävänä tapahtumana. Ottaen huomioon kaikki muut tiedonvälityskanavat ja tapahtumat, minkä tyyppinen ohjelma olisi päiville kaikkein parasta?

Jaakko Sannemann kyselee, mitä tarinaa Kirjastopäivät kertovat. En keksi vastaukseksi oikein mitään, keksitkö sinä?

Päivien aikana muutama osallistuja turisi niitä näitä Twitterissä, hashtägillä #kirjastopäivät. Nappasin muutaman merkityksettömän valokuvan, sekä muutaman videon. Ne ovat YouTubessa playlistinä mutta upotan ne  myös tähän  alle:

Kirjasammon annotointieditori SAHA

EU tuli kirjastoon

Opiskelijoita Kirjastopäivillä

Miksi KDK on tärkeää?

Qaiku vastaa niinkuin jaikuun huudetaan

Eiku miten se sanonta meni…? Sama se mutta erinäisten, sikäli sangen kiehtovien käännösten jälkeen tilanne on Jaikun osalta nyt sellainen, että muutan tuossa blogin sivupalkissa olevan RSS-syötteen osoittamaan horinoihini vastaavassa  mutta eri palvelussa, Qaikussa.

Jaiku on osa netin historiaa, etenkin suomalaisessa viitekehyksessä. Lisäksi jaikuun on ihan kivasti toimiva, vaikkakin puutteellinen mobiiliklientti jota pystyy lukemaan kävellessä. Jaikuun taisi jäädä myös tulematta raporttini Digiwikiseminaarista, josta raposin muutaman tunnin edestä silloin kun jaikun mobiililiittymä otettiin pois käytöstä (jota se on edelleen). Joku toinen kirjoitti omaani muodollisemman raportin.

Aikansa kutakin.