DogeDC: 013
DogeDC, kirjastotieteen ja kirjastojen metadataprosessien ytimessä.
DogeDC, wow such kirjastotiede
Tag Archives: sisällönkuvailu
Esitelmäni kirjaston bibliografisen datan laadusta sekä laadun arvioinnista ja valvonnasta (ym.)
Tein vuoden 2012 lopulla freelancerina parin kuukauden ajan erittäin hauskaa, opettavaa ja vaativaa ”kuutamokeikkaa” PIKI-kirjastoille bibliografisen datan parissa, ja ilmeisesti sen vuoksi olin kutsuttuna Kansalliskirjaston Kuvailun tiedotuspäivillä 20.-21.3.2013 puhumaan asiasta. Kansalliskirjaston Tarja Mäkisellä sekä minulla oli tunnin osuus otsikolla Näkökulmia laatuun. Itse juttelin luettelointityön ja luettelointidatan suhteesta tietojenkäsittelyyn, ohjelmointiin ja tietohallintoon, laatuajattelusta sekä kirjavista mahdollisuuksista joita meillä kirjastoilla olisi käytettävissämme, ja joiden parissa marras-joulukuussa estottomasti revittelin.
Tapahtuman molemmat päivät on taltioitu, oma osuuteni alkaa ensimmäisen päivän (20.3.) videotallenteen noin kohdasta 2:18:00 ja kestää 25 minuuttia plus keskustelua.
Jos haluat katsella pelkkää esitysgrafiikkaani tuolta tiedotuspäiviltä, se löytyy Prezistä. Aiempi blogipostauksessani maaliskuun 12. päivältä sisältää linkit laatimaani lähdekoodiin, myös työpäiväkirjana käyttämääni projektin- ja asianhallintajärjestelmään sekä myös tekstiksi kirjoittamaani raporttiin.
Kuka nää on luetteloinu?
Tämänkin teoksen asiasanat voisivat olla "kirja" ja "kirjallisuus", ehkä myös "selluloosa"
Jos kirjallisuutta luetteloitaisi ja kuvailtaisi kuten digitaalisia pelejä luetteloidaan ja kuvaillaan, kaikilla kirjoilla olisi sisällönkuvailuna asiasanat kirjat, kirjallisuus sekä selluloosa. Huomautuskentässä voisi kertoa mitä vaaditaan käyttämiseen, esim. ”valot, vähintään yksi käsi, lukutaito 2000-luvun suomen kielellä”. Toisessa huomautuksessa voisi mainita että lainausoikeuden on myöntänyt Suomen tekijänoikeuslaki. Oheisessa kuvassa olevan teoksen nimeke olisi jotain tämän tyyppistä: Bibliografnen valvonta [Painettu aineisto] : Johdatus luetteloinnin ja sisällönkuvailun menetelmiin : Kirja. Kannessa mainittuja tekijöitä ei olisi olemassakaan eikä tekijät olisi muutenkaan mitenkään merkittävä asia. Poikkeuksena voisivat olla elämäkerrat, joiden tekijöinä olisi ehkä ne henkilöt/bändit josta ko. teos kertoo.
Aineistolajit eivät ole aineistolajeja, sisällönkuvailu ei kuvaile sisältöä, nimeke ei kerro nimekettä, tekijöitä ei kirjata ensinkään… onkohan kirjastojen luettelointisäännöt ja sovellusohjeet pitkäaikaissäilytyksen piirissä? Tästä datasta ei nimittäin tulevaisuuden ihmiset ota kyllä mitään tolkkua ilman niitä. LOL olisikin hauska joutua joskus päättelemään datasta että mitä oikeastaan sillä oli tarkoitus kuvata. Jos esim. Vaskia on uskominen, keskeisin kulttuurin kyseisen osa-alueen tekijä on Metallica, joka on todellisuudessa vaari-ikäinen power-rokkia soittava yhtye, jonka huippuvudet sijoittuvat minun ikästeni varhaisnuoruuteen.
Olen miettinyt ja suorastaan seuraillut pelien luettelointia muutama vuosia Vaskissa, HelMetissä, PIKIssä, Aallossa sekä Fennicassa, tilanne vaikuttaa onneksi olevan hitaasti paranemaan päin. Mistä nää tietueet oikein tulee? BTJ:ltä? Alalla on paljon kaikenlaisia hauskoja työ- ja ohjausryhmiä, ja niihin osallistuminen onkin mainio mahdollisuus saada kaffea ja ehkä pullaakin neljästi vuodessa. Mikä työryhmä ohjaa pelien luettelointia?
Ja tietenkin avauduin myös Kirjasto-kaapelilla:
Moi, tietääkö joku onko olemassa jotain tahoa joka yhtään kattoisi konsoli- ja tietskapelien yms. luetteloinnin perään? Sekä bibliografisessa kontrollissa että sisällönkuvailussa olis vielä skarpattavaa, ja ennenkaikkea yhtenäistettävää muiden julkaisujen luetteloinnin kanssa. BTJ:ltä nää tietueet kai tulee, mutta onko tähän jotain ohjausryhmää tai jotain?
Jos alkaisi viimein – about 30 vuoden jälkeen – kirjaamaan peleihin tekijät (joo pelit asuu tietokoneessa, mutta kyllä ne on ihminen ihan oikeeasti tehny) ja vaikka joku yhteinen ontologia pelityypeistä, ni päästäis jo ihan kivaan alkuun.
Yliopistossa mulle opetettiin että just tässä me ollaan ihan mielettömän hyviä.
Bibliografinen data on blääh, meillä on parempaakin
Mitä kaikkea dataa kirjaston itse kannattaa ylläpitää?
Mitä Lukas sanoi, bibliografinen metadata ja kuvailutiedot eivät ole kiinnostavinta dataa mitä meillä kirjastoilla on. Se on itseasiassa aika tylsää faktojen luettelemista ja se voidaan tuottaa, säilöä ja ylläpitää keskitetysti, ja jopa ostaa kuten tapana onkin (BTJ:ltä).
Bibliographic metadata as such describe publications, in the broadest sense, providing information about title, authors, subjects, editions, dates, urls, but also physical attributes like dimensions, number of pages, formats, etc. This type of information, in FRBR terms: Work, Expression and Manifestation metadata, is typically shared among a large number of libraries, publishers, booksellers, etc. ‘Shared’ in this case means ‘multiplied and redundantly stored in many different local systems‘. It doesn’t really make sense if all libraries in the world publish identical metadata side by side, does it?
Se mikä sensijaan oikeasti on mielenkiintoista, on paikallinen käyttödata sekä niteistä ja kokoelmista kertova data.
Currently, library data that is really unique and interesting is administrative information about holdings and circulation. After having found metadata about a potentially relevant publication it is very useful for someone to know how and where to get access to it, if it’s not freely available online. Do you need to go to a specific library location to get the physical item, or to have access to the online article? Do you have to be affiliated to a specific institution to be entitled to borrow or access it?
Usage data about publications, both print and digital, can be very useful in establishing relevance and impact. This way information seekers can be supported in finding the best possible publications for their specific circumstances.
Tästä on Suomessakin ollut puhetta tietyissä piireissä. Mitään kehitystä tähän suuntaan ei ole kuitenkaan otettu eikä toistaiseksi ole näkyvissäkään. Ehkä sitten, kun yhteisluettelo kansallinen metadatavaranto (”Melinda”), KDK:n asiakasliittymä, Axiell Arenan kansalliset ulottuvuudet tai jokin vastaava valmistuu ja teostaso voidaan kokonaan siirtää veke kaikista kirjastoista ja tehdä haut yhteen indeksiin (ja rajata halutuin ehdoin, esim. kuuluuko teos oman kirjastoni kokoelmaan), voidaan ruveta miettimään tällaisia asioita.
Lukekaa Lukaksen kirjoitus Local library data in the new global framework, jossa Lukas kertoo paikallisdatan merkityksestä tarkemmin ja myös esittelee malleja miten homman voisi toteuttaa.
Vaskin asiasanat, jotka eivät ole YSAssa
Sanaston pengontaa
Kävin läpi Vaski-kirjastojen aineistotietokannan ja etsin asiasanat, jotka eivät esiinny tesauruksessa. Ohessa lista yleisimmistä:
| esiintymien lkm | termi |
| 202 | sotaromaanit |
| 108 | Lieto-kokoelma |
| 100 | korjausoppaat |
| 66 | eräkirjat |
| 38 | matkakirjat |
| 29 | sisustusoppaat |
| 27 | Suomen historia |
| 23 | kansanmusiikki: Venäjä |
| 23 | jouluaskartelu |
| 22 | posliinimaalaus |
| 21 | viihdetaiteilija : Suomi |
| 21 | salapoliisiromaanit |
| 20 | Yhdistyneet kansakunnat |
| 20 | kirjasto- ja informaatiopalveluala |
| 20 | 1980-LUKU |
| 18 | vaateompelu |
| 17 | rock and roll |
| 16 | MURRENÄYTTEET |
| 16 | itämaiset taistelulajit |
| 15 | sosiaali- ja terveydenhuolto |
| 15 | rajavartiolaitos |
| 15 | paperiaskartelu |
| 15 | laivaluettelo |
| 15 | DVD-elokuvat |
| 14 | tiedeakatemiat |
| 14 | Suomen taideyhdistys |
| 14 | piirroselokuvat |
| 13 | tabulatuurinotaatiot |
| 13 | ranskalainen keittiö |
| 13 | nuorten aikuisten kirjat |
| 13 | Jeesus Kristus |
| 13 | äänentoistotekniikka |
| 13 | šamanismi |
| 12 | YKSINLAULU |
| 12 | vauvanhoito |
| 12 | Titanic |
| 12 | tilastollinen tutkimus |
| 12 | punk rock |
| 12 | kaupunkihistoriat |
| 12 | historia : 1900-luku |
| 12 | arabialainen musiikki |
| 12 | 1960-luku |
| 11 | tšekin kieli |
| 11 | säveltäjät : Suomi |
| 11 | rentoutuminen |
| 11 | muodin historia |
| 11 | kuultokudos |
| 10 | varastaminen |
| 10 | Uusi testamentti |
| 10 | taitelijat |
| 10 | seminaarit (kokoukset) |
| 10 | samanismi |
| 10 | rockmusiikki |
| 10 | kiinalainen keittiö |
| 10 | 1800-LUKU |
Ohjelman (kts. alla) antamista tiedoista näkee myös, että esim. asiasana muodin historia (jota ei ole YSAssa) esiintyy Vaskin tietueissa Ppro853_137785, Ppro853_541141, Ppro853_541143, Ppro853_541144, Ppro853_541145, Ppro853_541146, Ppro853_541634, Ppro853_561083, Ppro853_561086, Ppro853_561087 sekä Ppro853_561088.
Eri asiasanoja joilla on vain yksi esiintymä Vaskissa löysin 1761 kappaletta. Kymmesti esiintyviä asiasanoja on kahdeksan kappaletta. Miten tällaista dataa olisi parasta havainnoillistaa? Ideoita vastaanotetaan.
Vaski on FinMARC 1998 -muotoa ja kyseisen standardin mukaan kentässä 652 olevat asiasanat ovat peräisin Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta, eli YSA:sta (kansainvälisessä MARC21:ssä asia ilmaistaan hieman toisin, kuvaamalla asiasanakenttien osakentässä ‡2 mikä sanasto on kyseessä, tyyliin 650 #7 ).‡a‡2 ysa
Tein aiemmin pienen työkalun jolle voi antaa yksittäisiä MARC-tietueita ja se kyselee ONKI-palvelun ohjelmointirajapintaa (APIa) käyttäen ovatko tietueen asiasanat YSO-ontologiassa. Kun YSA julkaisiin vastikään avoimena datana, tuli nyt tekemäni massakäsittely helpommaksi. Työn voi nykyään tehdä omalla koneella, pommittamatta ONKIn rajapintaa noin suurella kyselymäärällä.
Prosessi
Noukin ensin YSA:n SKOS-muotoisesta tiedostosta varsinaiset sanat (prefLabel ja altLabel) tekstitiedostoon yhdeksi pitkäksi, pitkäksi listaksi. 14.6.2011 lataamassani tesauruksessa oli 36991 termiä.
Sekä MARC-data että sanasto ovat saatavilla myös XML:nä, jonka käyttäminen olisi oikeaoppisempaa, mutta en nyt jaksanut säätää niiden kanssa sillä XML:n käsittelytyökalut ovat minulle aika tuntemattomia. Sensijaan olen tottunut operoimaan unixin komentoriviltä ja opettelen myös Perliä.
Tässä kirjoittamani Perl-kielinen ohjelma jota käytin:
#!/usr/bin/perl
use MARC::Batch;
my $file = "vaski-kunnostettu.mrc";
my $batch = MARC::Batch->new('USMARC', $file);
my $sanasto = "~/ysa.lista.alt_too";
$batch->strict_off();
while (my $record = $batch->next()) {
for my $termi ($record->subfield('652', 'a')) {
if (system("grep -q -i \"$termi\" $sanasto")) {
print($termi, ";", $record->field('001')->as_string,"\n");
}
}
}
Kuten ehkä huomaat, tämä on hyvin kaukana elegantista. Ensinnäkin käsiteltävät tiedostot on nimetty ohjelman sisällä ja toisekseen kukin termi etsitään sanastosta käyttäen ulkoista ohjelmaa. Tämä aiheuttaa yhden forkin per asiasana, joka on huono asia. Oikeasti vertailu pitäisi tehdä tämän ohjelman sisällä, lukemalla asiasanat tiedostosta yksiulotteiseen taulokkoon tai listaan. Mutta toimii tämä näinkin, kun huonoa ohjelmistosuunnittelua voi korvata prosessoriteholla 🙂 Miniläppärini (joka on ainoa käyttämäni työväline) rouskutteli tätä useita tunteja.
Mutta tämän ei olekaan tarkoitus olla eleganttia. Tämän on tarkoitus osoittaa kirjastoammattilaisille, että me itse voimme ottaa aloitteen käsimme sen sijaan, että odottelemme että järjestelmätoimittajamme tekee kivoja asioita puolestamme (sitä on turha odotella).
Vielä pari huomiota laatimani menetelmän puutteista: se ei huomioi asiasanaketjuja, ja tuon kaltainen huoleton merkkijonojen etsintä johtaa vääriin tuloksiin mikäli etsittävä epäkelpo asiasana esiintyy osana kelpoa asiasanaa. Tälle asialle pitäisi todella tehdä jotain.
Mitä välii?
Ymmärtääkseni kaikkien 652-kentässä olevien termien pitäisi olla peräisin YSA:sta. Näin sanoo myös FinMARC -formaatti. Asiasanoja joita ei YSAssa ole, ei pitäisi käyttää ainakaan kyseisessä kentässä. Kuten tiedämme, ei asiasanasto kuvaa kaikkia maailman ilmiöitä. Siksi paikallisille sanastoille onkin tarvetta.
Minua paremmin luettelointiin perehtyneet tietänevät mitä sisällönkuvailussa oikeasti kuvaillaan. Jossain lienee sovittu, onko sisällön lisäksi aiheellista kuvailla muotoa. Esim. Vaskissa käytetään termejä ”Nintendo Wii”, ”sotaromaanit” ja ”elämäkerrat” kuvailemaan muotoa. Nämä teokset eivät kerro Nintendon Wii-peleistä, sotaa kuvaavista romaaneista tai elämäkertojen kirjoittamisesta, vaan ovat niitä. Ehkä tämä on ookoo – en jaksa nyt lueskella luettelointisäännöstöä asiaa tarkistaakseni enkä muista ulkoa mitä siellä sanotaan. Mutta ei ole vaikea nähdä että tämä on problemaattista. Ihmettelin samaa asiaa aiemmin, kun mietin minkähänlaista olisi “ihan oikea kirjastotyö” pelien parissa?
Mainiot luetteloijat ovat arvatenkin tämän muoto vs. sisältö -asian ratkaisseet jollain sopimuksella (joka siis lienee kirjattuna luettelointisääntöihin). Käytännössä ainakin Vaskissa kuvaillaan surutta sekä muotoa että sisältöä 652 -kentässä.
Tässä on muitakin mielenkiintoisia puolia: MARC-tietueessa ei esimerkiksi ole mitään tietoa siitä, mitä YSAssa on ollut tietueen luontihetkellä. YSA muuttuu ajan myötä, kenties osa nyt listaamistani termeistä on ollut kyseisen luetteloijan käyttämässä YSA:n versiossa luettelointihetkellä… MARC-tietueesta itsestään puuttuu tällainen tekninen metadata.
Kirjoitusvirhe luetteloinnissa on fataali virhe, ja teos katoaa kyseisen aiheen kannalta mustaan aukkoon. Varsinaisia kirjoitusvirheitä löysin Vaskista onneksi vain ihan muutaman.
Monet löytämäni, YSA:n ulkopuoliset termit ovat hyvin käytännöllisiä ja olen oikeasti onnellinen että niitä on tietueisiin luettelointisääntöjen vastaisesti tallennettu. Tämä kertoo sanaston puutteellisuudesta ja myös luokitusjärjestelmän puutteista, sekä kirjastoihmisten omatoimisista ongelmanratkaisupyrkimyksistä. Se on tietenkin aivan oikein. Nämä itse keksityt termit voisi eristää omaan sanastoonsa, jolla YSAa täydennetään, ellei ole YSAn tarkoituksenmukainen ylläpito ole mahdollista. Lisäksi meillä on käytettävissämme useampia sanastoja YSAn rinnalla ja niitä olisikin hyvä käyttää MARC-tietueen sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole YSAlle varattuja.
Minkähänlaista olisi ”ihan oikea kirjastotyö” pelien parissa?
Turussa Edge on urheilulehti
Mukava havainto eilen: Turun kaupunginkirjastossa Edge (huomaa Edgen hauska webbi-osoite) on urheilulehtien joukossa. Siellä budo-, fitness-, ratsastus-, darts- ja purjehduslehtien kanssa samassa hyllyssä.
En ole vähään aikaa kirjoittanut pelaamisesta. Kirjastoja ja tietokonepelejä on hauska miettiä. No ainahan on hauskaa… mutta tämä nyt liittyy siihen, miten kirjastojen ammattilaiset ja asiakkaat mieltävät tietskapelit kulttuurijulkaisujen kentällä. Monet kirjastolaiset puhuvat pelaamisesta kirjastoissa ja näkevät sen hyvänä tapana houkutella nuoria kirjastoon paikanpäälle. Halutaan, että nuoret mieltävät kirjaston olohuoneena. Logiikka noudattelee yleensä porttiteoriaa, eli jos nuoret tottuvat käymään kirjastossa pelaamassa, he jossain vaiheessa jättävät pelit ja siirtyvät laatukirjallisuuteen, mahdollisesti dvd-elokuvien tai fantasiakirjallisuuden kautta.
Tällaisessa käytössä pelit ja kirjastoissa pelaaminen on siis markkinointia ja asiakkuudenhallintaa. Minkälaista olisi tietokonepelien parissa tehtävä oikea kirjastotyö? Kokoelmanhallinta, bibliografia, sisällönkuvailu, kulttuuriperinnön säilyttäminen ja saatavilla pitäminen ja niin edelleen.
Kurkkailin hieman mitä kirjastot sanovat kokoelmiinsa hankkimistaan peleistä pääkaupunkiseudun HelMet– ja varsinais-Suomen Vaski -tietokannoista. Molemmissa konsolipeleille on oma aineistolajinsa. Lisäksi molemmissa näyttää aineisto olevan sekä kuvailtu sekä asiasanoituksen että luokittelun keinoin peleiksi. Ilokseni myös ihan oikeaa sisällönkuvausta löytyi joistain teoksista, nimittäin jokusen tennis- tai jääkiekkopelin asiasanoissa esiintyvät nämä lajit. Tämä on kuitenkin aika vähäistä, asiasanoilla kirjastoammattilaiset ovat lähinnä kuvanneet toistamiseen sitä että kyseessä on (konsoli)peli ja myös mille laitteelle tarkoitettu julkaisu on kyseessä (siis Wii, PS3, Xbox jne). Luokkana on systemaattisesti jokin pelejä käsittelevä luokka. Miksi pelit pitää näin voimallisesti, peräti kolmella eri tavalla (aineistolaji, sisällönkuvailu sekä asiasanoin että luokin) eristää muusta aineistosta? Olisikohan kirjastojen kannalta aivan turmiollista alkaa avaamaan näiden pelien sisältöjä?
Tässä ollaan luetteloinnin peruskysymysten äärellä: onko paras tapa kuvailla vaikkapa Linnan kirja Täällä pohjantähden alla antamalla asiasanoiksi kirjat sekä kirjat : paperi ja sijoittamalla se luokkaan 00 – Kirja-ala. Pitäisiköhän tästä laatia jotain ohjeistusta? Jos kollegani Kansalliskirjastolla luette tätä blogia, niin tiedätte kyllä mistä minut saa kiinni. Digitaaliset pelit kyllä jaetaan ihan yleisesti muutamiin luokkiin, kuten shmoopit, RPG:t, MMORPGt, FPS:t, RTS:t, seikkailupelit, urheilupelit, rallipelit. Näistä pitäisi hahmotella jonninlainen ontologia.
Noniin. Entäs se kuuluisa ”pitkä häntä”? Kirjastohan tarjoaa ihmisille omakohtaisen pääsyn kulttuurin syviin kerroksiin. Minkälaista kokoelmapolitiikkaa ajamme pelien suhteen? Nolla-listat vai säilötäänkö merkittäviä teoksia? Digitaalisista peleistähän on menetetty jo noin 30 vuotta tietoyhteiskunnan kulttuurihistoriaa, eli takautuville hankinnoille olisi totta tosiaan tarvetta.
Kirjastoammattilaiset pitävät kiusallisena sitä, etteivät todellisuudessa ollenkaan pysty tutustumaan kirjalliseen aineistoon joka asiakkaiden käyttöön on hankittu (ei rakkaat ei-kirjastoammatilliset ystäväiseni, joille voi olla yllätys että me emme todellakaan ole lukeneet kirjaston kirjoja). Päteekö sama peleihin? Onko valitettavaa, ettei työaikaan kuulu ensinkään aineistoon tutustumista, eli pelaamista?
Kun vaikkapa kirjallisuudessa viitataan sellaisiin käsitteisiin kuin Tetris, Super Mario, nintendo-sukupolvi (se lukutaidoton uusavuttomien roskasakki (jotka ovat muuten jo valmistuneet kirjastoammattillisista opinnoistaan ja lähettelevät työpaikkahakemuksia ehkä sinullekin)), Pac-Man, Super Stardust, Max Payne, Doom-riippuvuus, Raid Over Moscow, ajanvietepelaaminen, tai Tamagotchi tai nokialainen matopeli. Onko silloin yhteiskunnan käytössä olevista, kaikkein parhaista kulttuurijulkaisujen asiantuntijaorganisaatiosta apua? Ei tosiaan ole!
Ennemmin kannattaa googlailla abandonwarea. Nuo verrattomat abandonware-tyypit ovat sisariamme ja veljiämme. He ovat aitoja kirjastolaisia. Ave amatorem! Morituri te salutant!
Ilona -seminaarissa Reisjärvellä puhelemassa
Kävin Reisjärvellä Ilona -seminaarissa kutsuttuna vieraana nyt torstaina ja perjantaina. Seminaari on vuotuinen Oulun eteläisen alueen kirjastokokoontuminen ja puhuin perjantaina otsikolla Kirjastot ja sosiaalinen media. Paikalla oli kuutisenkymmentä alueen kirjastolaista lähinnä yleisistä kirjastoita, sekä Haapaveden opistolla vastikään aloitetun tietopalvelu- ja kirjastoalan opiskelijoiden ryhmä.
Torstaina olin Haapaveden opistolla juttelemasta sos. mediasta opiston henkilökunnan kanssa.
Kirjastolaisia kun ollaan, niin laitoin yleisön luetteloimaan puheenvuoroani samaan aikaan kun pidin sitä. Välineinä kynät ja post-it -laput. Kahden tunnin puheenvuorosta sain 171 eri avainsanaa l. tagia, yhteensä 238 kappaletta. Väsäsin Wordlella tagipilven, joka siis kuvaa sitä, mistä kuuntelijat ajattelivat minun sanoneen. Klikkaa viereistä pilveä nähdäksesi sen suurempana. Keskeisimmät tagit ovat ilmeisiä koska monet valitsivat ne, erikoisuudet löytyvät sieltä välistä. Tagipilvestä päätellen välittyi suunnilleen sellainen viesti kuin oli tarkoituskin, tai ainakin yleisön mielestä aiheeni oli sama kuin omasta mielestäni. Muutaman muunkin tekemäni version löydät tapahtumasta ja muutenkin reissusta näpsimieni kuvien joukosta. Ohjeena oli, että avainsanojen ei tarvitse olla YSOn tai muun kontrolloidun asiasanaston tai tesauruksen mukaisia, vaan voi käyttää vapaata assosiaatiota. Tätä lisää tietenkin sitä ”noisea” ja pidentää pitkää häntää. Hyvä niin. Esitelmässäni kerroin tagittamisesta del.icio.us:issa ja Flickrissä sekä näytin käytännössäkin miten homma toimii.
Mitään kovin kehittynyttä ei tästä visualisoinnista kuitenkaan voi päätellä. Otanta on aika pieni enkä esim. käskenyt kuulijoita laittamaan asiasanoihin kellonaikaa (jotta homma pysyisi yksinkertaisena). Tässä tagipilvessä asioiden läheisyydellä tai värillä ei ole informaatioarvoa, vain koolla. Kaikkea tällaista pitäisi kuitenkin mielestäni tehdä kirjaston omalle metadatalle.
Oulun eteläisessä oli hyvä meininki, olivat esimerkiksi yksissä tuumin luoneet alueelle oman kirjastostrategian. Lisäksi, koska kirjastotyönkään ei tarvitse olla liian vakavaa, oli perinteinen kirjatuenheittokilpailu. Kolme henkeä per kirjasto ja voittaja saa pitää kultaista kiertopokaalia seuraaviin kisoihin asti xD
