Twilight Sparkle
Pitkä juttu, mutta My Little Ponyt menevät Ponyvillen kirjastoon. Kirjastoponi Twilight Sparkle auttaa löytämään tietoa. John Farrier analysoi Ponyvillen kirjastopalvelut ja kirjoittaa Twilight Sparklen työstä arvioinnin. OMG priceless!!1!
(via BoingBoing)
Blogini kuvitus olisi todella ankeaa ilman lolcat-kulttuuria. Kiitos.
Kirjasto-kaapelilla on menossa mukava keskustelu kirjastojen kehittämisestä. Anna-Liisa teki siellä Kirjastolehdessä 6/2010 olleen, Nuorkirjastolaisia käsittelevän artikkeliin Vaadimme muutosta! – Nuorkirjastolaiset uutta kirjastoa rakentamassa viitaten hyviä ehdotuksia asiakkaiden osallistamisesta. Kopsaan Kirjasto-kaapelilla esittelemäni idean henkilökunnan jatko- ja täydennyskouluttamisen hallinnan crowdsoursaamisesta myös tänne, koska asia on muhinut luonnokset-kansiossani pitkään ja tapaan muutenkin kokoamaan kaikenlaisia kirjoituksiani tänne blogiini. Eli:
Mitä olisi siis tehtävä?
mace, 30. joulukuuta 2010 1:15
Moikka. Mä tuumailin (jopa puoliääneen) joskus sellaista, että mitä jos asiakkaat saisivat päättää mihin koulutuksiin henkilökuntaa lähetetään? Jos kirjastolla olisi toimiva asiakasyhteisö esim. ystävyysseuran kautta tai muuten vaan hyviä, kiinnostuneita asiakkaita, voisi vaikkapa neljänneksen tai kolmanneksi henkilökunnan jatkokoulutuspäivistä/-pisteistä käyttää asiakkaiden valitsemin tavoin.Varmaan joku raati tai vastaava laatisi esim. seuraavan vuoden ajalle kaikenkarvaisia yliopistoluentoja, väitöstilaisuuksia, lukupiirejä, tavanomaisempia koulutuksia, alan ulkopuolisia seminaareja ja verkkokursseja jne. ja noista asiakaskunta sitten valitsisi mihin niistä lähetetään henkilökuntaa ja missä suhteessa. Tässä olisi tietenkin koko henkilökunta mukana. Kirjastolaiset olisivat koulutuksissa nimenomaan kirjastoammattilaisina, eikä nämä olisi mitään tyhy-päiviä tai puolilomaa.
En tiedä onko tämä oikeasti konkreettinen ehdotukseni tässä yhteydessä, mutta ainakin ajatusharjoituksena tuo on itselleni ollut sangen antoisa. Tämmöinen voisi olisi mielenkiintoinen kokeiluhanke, pitäisi rakennella tuohon jotain takaisinsyöttömekanismeja, checkpointteja yms…
Vähän kuin asiakkaat voivat jättää aineistonhankintapyyntöjä, niin voisivat jättää myös ”taidonhankintapyyntöjä”. Samalla tulisi tutuksi että noin 60% kuluista menee henkilökuntaan ja vain murto-osa siitä aineistoon, ja mitä kaikkea moninaista kirjastolaiset työssään oikein tekevät.
Jokin aika sitten mainio @VilleTikkanen kyseli Twitterissä, että mitä taitoja maailmasta puuttuu. En nyt juuri jaksanut kaivaa tuota kohtaa esille, mutta muistan että tuo twiitti kyllä kutitteli aivonystyröitä oikein mukavasti.
Löytyi mielenkiintoinen LiveJournal -yhteisö nimeltä article_request. Ihmiset kyselevät tieteellisten artikkelien perään, jos omat kirjastoresurssit osoittautuvat riittämättömäksi. Näin se käy!
Jonathan S. mainitsi tuon Jessamyn Westin kirjoituksen When good librarians go bad, genuine options in librarianship kommenteissa. Jessamyn kirjoittaa ns. back-channel ILL:stä eli siitä, että kirjastolaiset lähettelevät toisilleen tieteellisiä artikkeleita virallisten kaukolainajärjestelmien ohitse Facebookin, sähköpostin jne. kautta. Kirjoituksessa mainitaan tapaus, jossa kirjastolainen pitää 32 USD:n hintaa yhdestä artikkelista liian kovana, ja sensijaan tarjoutuu lahjoittamaan 15 dollaria Lääkärit ilman rajoja -järjestölle (aka Médecins sans frontières), jos artikkeli löytyy harmaita verkostoja pitkin. En tiedä menikö kyseiset 15 kirjaston budjetista (tai siis säästyikö 15 dollaria kirjaston budjetista), vai laittoiko kirjastolainen omia rahojaan likoon.
Artikkeli oli oman alan Academic Librarianship -journaalin numerossa vol35/no4, otsikkona HF RFID versus UHF RFID – Technology for Library Service Transformation at City University of Hong Kong. Löydät sen ehkä jonkun käytössäsi olevan Nelliportaalin tai HelMet -monihaun kautta. Tai tietenkin ymmärtäväiseltä kirjastonhoitajaltasi henkilökohtaisesti. Lahjoitukset Wikipedialle tai EFFille kiitos 😉
(via librarian.net)
Riippumaton asiantuntija 