Helsingin kaupungin tietokeskuksessa (ml. Helsinki Region Infoshare) urkkimassa

Helsingin kaupungin tietokeskus

Olin huhtikuun 23. tutustumassa Helsingin kaupungin tietokeskuksen toimintaan. Hyvä että töissä kehotetaan nuuskimaan vähän muualla, Kirjasto 10:stä on oltu esim. Kaupunginkirjaston tapahtuma- ja markkinointiyksikössä, Arabian ja Tapanilan kirjastoissa ja hankinnassa.

Olen käynyt Ympärätalossa sijaitsevassa Tietokeskuksen kirjastossa jokusen kerran in-cognito nuuskimassa, ja tunnen Tietokeskuksen ja Forum Viriumin yhteistä Helsinki Region Infoshare -hanketta (HRI) sen voimakkaan roolin vuoksi, jonka se on ottanut suomalaisessa avoimen datan (so. open data) parissa tässä parin vuoden ajan. Lämpimiä terveisiä sinnepäin!! Muutoin Tietokeskus on ollut minulle sangen tuntematon elin.

Helsingin kaupungin tietokeskuksen historia yltää peräti sadan vuoden päähän ja tuoreimman vuosikertomuksen (varo PDF) mukaan siellä on hyvä meininki.

Helsingin kaupungin tietokeskus on tilaston, tutkimuksen ja arkistotoimen asiantuntija- ja vastuuorganisaatio. [Se] hankkii, tutkii, välittää ja säilyttää tietoa Helsingistä ja sen alueista – nykyhetkestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Tietokeskuksen, tuttavallisemmin Tieken webbisivut löytyvät osoitteesta http://www.hel.fi/hki/Tieke/fi/Etusivu, ja kaupungin Helmi-intrassa on heillä oma osionsa myös. Tietokeskuksessa on oma kirjasto, jonka olemassaolo oli minulle jonkinlainen mentaalinen hyppylauta tutustumiskäynnille. Kirjastossa työskentelee kolmisen henkilöä, Tiekessä kokonaisuudessaan joku viitisenkymmentä. Kyselin kyllä kaikkien kirjastoihmisten koulutus- ja työtaustat mutta valitettavasti unohdin ne jo. Tietokeskuksen kirjasto palvelee sekä tietokeskusta itseään, mutta on myös avoin kaikille. Avoimuus on näin yleisen kirjaston piirissä kasvaneen kannalta hieman erilaista, sillä Tietokeskus on lukittujen ovien takana. Anyways niille jotka haluavat siellä käydä, sisäänkäynti on Ympyrätalon nurkalla. Kirjaston henkilökunnan mukaan tietopalveluhommia hoidetaan pitkälti sähköpostitse. Kirjaston kokoelmaa käyttää lähinnä Tietokeskuksen oma väki, joskin tutkijoiden ja muiden tyyppien kiinnostus kirjastoon tilattuja lehtiä (varo PDF) kohtaan jättää toivomisen varaa. Minun on ulkopuolisena vaikea arvioida miten hyvin Tietokeskus kirjastoaan hyödyntää, ja millainen rooli kirjastolla todellisuudessa on. En sen tarkemmin tivannut Tietokeskuksen henkilökunnalta. Sinällään kirjasto sijaitsee fyysisesti hyvällä paikalla, Tietokeskuksen pitkän, kaarevan käytävän varrella.

Hyllyjä. Kirjastossa pitää olla hyllyjä

Tietokeskuksen kirjaston tietokanta löytyy verkosta, ja järjestelmänä on PrettyLib. Yksi mietittävä asia on, olisiko hyvä että Tietokeskuksen kirjaston kaltaiset kirjastot olisivat mukana HelMetissä tm. alueellisessa konsortiossa… Vaskissahan niitä on ollut, samoin PIKissä. Ja (Me)linda ja KDK -yhteydet tulevat mieleen myös. Ovat kuitenkin mukana suomalaisten erikoiskirjastojen verkostossa.

Helsinki Region Infoshare

Tapasin Tietokeskuksella myös HRI:n Ville Melonin sekä Hami Kekkosen. Siihen liittyykin mukavia uutisia, nimittäin kolmivuotisen HRI -projektin hartiavoimin puskemat avoin data -jutut juurrutetaan Tietokeskukseen. Tämä on tietenkin hieno homma, ja auttaa meitä muita virastoja saamaan datamme liikkeelle. Helsingin kaupunginkirjastolta onkin jo jonkin verran dataa liikkeellä, ja katalogista löytyvää, muidenkaan julkaisemaa dataa ei tarvitse kauaa selailla ennenkuin tulee ideoita miten sitä voisi käyttää omiin tarpeisiin. HRI:n ylläpitämä datakatalogi varmaankin siirtynee Tietokeskuksen haltuun. Rönsynä todettakoot, että paraikaa Gentissä meneillään olevassa ELAG -konferenssissa (Twitterissä #elag2013) oli työpaja kirjastojen suhteesta tutkimusdataan, ja siellä Joss Winn puhui datakatalogiohjelmisto CKANista ja sen kehittymisestä. ELAGin videotaltionnit tulevat nettiin ensi viikolla.

Avoin data on monille tätä lukeville varmaan suunnilleen tuttu ilmiö, josta lisää esim. HRI:n sivuilla. Datan avaaminen on helppoa ja pakollista (ja hauskaa), ja HRI johdattelee kädestä pitäen. Avoin data helpottaa datan käyttöä sekä oman viraston ulkopuolella (esim. Tietokeskuksessa tai tutkimuksessa), sekä myös viraston sisäpuolella (esim. luettelointitoimiston ulkopuolella).

HRI:n lisäksi Tietokeskuksella käynnissä ehkä mielenkiintoisinta oli kaupunkitutkimuksen tutkimusohjelma Tietoa Stadista. Sitä on tehty muutaman vuoden välien (nyt 2010-2015).

Kaupunkitutkimusosaston toiminnan päälinjat ja keskeiset tutkimushankkeet määritellään kaupunginhallituksen hyväksymässä Helsingin kaupungin tutkimusohjelmassa. Tutkimusohjelma tehdään joka kolmas vuosi, ja sen keskeisenä tavoitteena on paitsi suunnata kaupungin tutkimusvoimavarat tehokkaasti ja tuloksellisesti, myös aktivoida, koordinoida ja konkretisoida Helsingin harjoittamaa tutkimusyhteistyötä.

Sisällysluettelo tässä (sori kopipeistattu joten näyttää vähän pahalta)

1. TILASTO- JA TUTKIMUSTOIMINNAN STRATEGISET SUUNNAT VUOSILLE 2011–2015 11
   1. TIETO PÄÄTÖKSENTEON TUKENA 11
   2. TILASTO- JA TUTKIMUSTOIMINNAN ORGANISOINTI 12
   3. VAHVISTUVA KORKEAKOULUYHTEISTYÖ 13
   4. SEUTUYHTEISTYÖ JA LAAJENEVA TIETOPALVELU 14
   5. TIEDON SAANNIN TURVAAMINEN JA YHTEISTYÖ TIEDON TUOTTAJIEN KANSSA 15
   6. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA 15
   7. TIETOJEN KÄYTETTÄVYYS JA JULKAISEMINEN 16
   8. HELSINKI-TIEDON KESKEISET TEEMAT 18
2. 2. HELSINGIN KAUPUNGIN TILASTO-OHJELMA 2011–2013 21
   1. HELSINKI-TILASTON VAKIINTUNEET TUOTTEET JA PALVELUT 21
      1. PERUSTIETOVARANNOT JA TILASTOJULKAISUT 21
      2. TIETOKESKUKSEN YLLÄPITÄMÄT TIETOJÄRJESTELMÄT JA PAIKKATIETOJEN KEHITTÄMINEN 25
      3. TIETO- JA ASIANTUNTIJAPALVELUT 26
      4. ASIANTUNTIJOIDEN VERKOSTOT JA YHTEISTYÖKUMPPANIT 27
   2. HELSINKI-TILASTON KEHITTÄMISHANKKEET VUOSILLE 2011–2013 28
      1. ASUMINEN, KAUPUNKIRAKENNE JA YMPÄRISTÖ 28
      2. HYVINVOINTI, TERVEYS JA PALVELUT 32
      3. KUNTATALOUS, TYÖMARKKINAT JA KILPAILUKYKY 35
      4. PERUSTIETOVARANTOJEN KEHITTÄMINEN 36
      5. TIETOVARANTOJEN AVAAMINEN, HALLINTA JA KÄYTETTÄVYYDEN PARANTAMINEN 37
3. 3. HELSINGIN KAUPUNGIN TUTKIMUSOHJELMA 2011–2013 38
   1. 3.1 ASUMINEN, KAUPUNKIRAKENNE JA YMPÄRISTÖ 39
   2. 3.2 DEMOKRATIA JA HALLINTO 45
   3. 3.3 HYVINVOINTI, TERVEYS JA PALVELUT 48
   4. 3.4 KAUPUNKIKULTTUURI 55
   5. 3.5 KUNTATALOUS, TYÖMARKKINAT JA KILPAILUKYKY 59

Ohjelma löytyy netistä (varo PDF), ja on kiinnostavaa luettavaa. Siitähän selviää mitä tietoa Helsingistä on tiedossa, eli metatietoa siitä mitä tietoa meillä on tulevaisuudessa. Ohjelma on kehitetty koko Helsingin kaupungin laajuisena yhteistyönä, joten kaupunginkirjastollakin on ollut mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua siihen. Ohjelmaa lukiessa selviää millaisten toimijoiden kanssa Tieke tekee tutkimusyhteistyötä. Linkkaan tässä nyt tilaisuuden tultua Jaani Lahtisen tammikuiseen luentoon Lainaustiedot kirjaston johtamisen työkaluna.

Tietokeskuksen muista julkaisuista mainittakoot Helsingin tila ja kehitys 2013 (varo PDF), neljännesvuosittain julkaistava Kvartti, sekä Helsingin seudun aluesarjat -tietokanta (sis. raakaa dataa)

Vierailuni päättyi eläväiseen kierrokseen kaupunginarkistossa, joka on myös osa Tietokeskusta. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja virka-avusta Tietokeskukseen!

Helsinki

Advertisement

Jälkiajatuksia kirjastojen avoimen datan semmasta Jyväskylässä

[kieltämättä asiaan liittymätön, mutta dubstepin tahtiin skänkkäävä kissa 3D:nä]

Torstaina puitiin Jyväskylän kaupunginkirjaston emännöimänä ja Antti Poikolan fasilitoimana kirjastojen suhdetta avoimeen dataan. Tapahtuman muistiinpanot voi, ja kannattaa syynäillä yhteisestä muistiosta. Antti myös videoi alustukset (Antti Poikola, Antti Pakarinen, Petri Tonteri ja minä, 1 tunti 12 min.) ja työpajailun jälkeisen loppukeskustelun (40 min).

Täydentelin muistiota vielä, esim. näkemystäni BTJ:n suhteesta tietokantojemme omistukseen immateriaalioikeuksien näkökulmasta, muutamia ilmassa olevia ideoita ja silmäilin muutenkin muistiinpanoja torstaita hahmottaakseni. Seminaarissa keskustelu pyöri varsinaisen avoimen datan ympärillä toki, mutta kuten noista muistiinpanoistakin ilmenee, monesti tuli esille sekin, että meillä itsellämme ei ole pääsyä omiin datavarantoihimme tai mielenkiintoinen data tuntuu jatkuvasti valuvan näppiemme läpi. Käyttöideoita on vaikka kuinka paljon. En näe perinteisillä perusjärjestelmätoimittajillamme kovin kaksista roolia tässä, joten ei muuta kuin aloite omiin käpäliin vaan! 🙂

Sangen selvä tahtotila asiasta on: datat auki. Olisi tietenkin hyvä saada tarkasteltaviksi ne argumentit ja ongelmat miksi datamme ei ole avointa, ja sitten ratkoa ne.

Nyt on sopivasti myös se aika vuodesta kun kirjastoissa koostetaan tilastoja OKM:lle ym. toimittamista varten. Noita tilastoja on aika paljon, ne ovat hyvin kattavia, julkisia ja niihin on vieläpä avoin käyttöliittymä osoitteessa http://tilastot.kirjastot.fi. Avointa dataa nuo tilastot eivät kuitenkaan ole, sillä varsinainen data ei ole koneellisesti saavutettavassa muodossa. Tulipa mieleen, että nyt kun Kirjastot.fi rakentelee paraikaa uutta versiota kirjastotietokannastaan (josta tulee muuten mahtava) ja myös koneellisesti saavutettava, saataisikohan myös nuo tilastot mukaan?

Yksi mietintämyssyssä pidettävä näkökulma on tämä: suomalaiset kirjastot eivät ole kokeneet asiakseen avata dataansa, mutta muutamat muut toimijat ovat: miten me kirjastot voisimme näitä muiden nyt meidänkin saatavillemme antamia datoja hyödyntää?

Susikoira ROI

ROI, susi vai koira?

Olin alkuviikon Amsterdamissa BOBCATSSSissa joka on informaatiotutkimuksen opiskelijoiden itse itselleen nyt 20. kertaa järjestämä semma. Keskiviikkona Frank Huysmans Hollannin Sectorinstituut Openbare Bibliothekenista  puhui yleisten kirjastojen merkityksen mittaamisesta ja arvioinnista. Kun hän puhui British Libraryn käyttämästä, ja sangen tunnetusta tutkimuksesta ja arviointimenetelmästä (hyi PDF), yleisössä ollut unkarilainen kollega kertoi mielenkiintoisen, ja hyvin opettavan anekdootin omasta kokemuksestaan.

Kuten ehkä tiedätte, British Libraryn käyttämässä menetelmässä he kysyivät juuri ulos lähteviltä asiakkailta, että kuinka arvokkaaksi he kokivat sen kertaisen kirjastokäyntinsä. Kun tätä koettua arvoa verrattiin BL:n operointikustannuksiin, tutkimuksen mukaan BL tuotti noin 4.4 puntaa jokaista toimintaan investoitua puntaa kohti.

Unkarilainen tyyppi sanoi, että he olivat käyttäneet samaa menetelmää arvioidakseen kirjastoautojen tuottamaa koettua arvoa. Noh, homma perustuu koetun arvon mittaamiseen (rahan ideahan on olla arvon yleinen mittari), ja vauraimmilla alueilla ihmiset kokivat kirjastoautossa piipahtamisen hyvinkin arvokkaaksi; muksut saavat luettavaa, ei tarvitse matkustaa kauas kirjastoon, käynti on hauskaa tekemistä ja niin edelleen. Tällä mittausmenetelmällä mitattuna tämä kirjastopalvelu tuotti paljonkin arvoa näillä alueilla. Eli hyvä ROI. Sensijaan köyhemmillä alueilla ihmiset eivät kokoneet kirjastokäyntiä yhtä arvokkaaksi eivätkä halunneet maksaa palvelusta; mikäli kirjastoautopalvelua ei olisi, he käyttäisivät aikansa johonkin muuhun. Näillä alueilla kirjaston ROI oli erittäin huono.

Eli pidetään se kieli keskellä suuta kun mittaillaan juttuja, etenkin jos haluttu tulos ja/tai johtopäätös on päätetty etukäteen muilla perustein kuin ROI:lle tyypillisin taloudellisin perustein (esim. ”meidän mielestä on kivaa ja tärkeää antaa köyhille enemmän, mutta ei niin paljoa keskiluokkaisille tai rikkaille”). ROIsta puhutaan paljon ja se on hyvä arviointimenetelmä, mutta on hyvä tietää mitä halutaan; jos sitoudutaan esim. tulonsiirtoon, kannattanee sanoa ääneen että siedämme huonoakin ROIta, tai matala ROI voi olla jopa tavoite (eli korostamme palveluja niille, jotka eivät koe niitä arvokkaiksi, siis juuri toisin päin kuin kysyntä-tarjonta -periaatteessa).

Verkkotilastoinnissa ”haku” on virheellinen suomennos termille ”request”

Kirjasto-kaapelille juuri kirjoittamaani:

Verkkotilastoinnissa ”haku” on virheellinen suomennos termille ”request”

mace, 4. tammikuuta 2012 14:50

Vuotuinen tilastointirumba alkaa olla käsillä ja haluaisin kiinnittää huomiota erääseen verkkopalvelujemme tilastointiin liittyvään asiaan. Tiedän että ainakin joissain kirjastoissa verkkopalvelujen käyttöä tilastoidessa termi englannin kielinen sana request suomennetaan ”hauiksi”. Tämä on klassinen sudenkuoppa verkkotilastoinnissa.

Esimerkiksi PallasPro -Intron tilastointityökalussa cmnd=getcommand → cmnd=getstat kerrotaan käyttömääristä kahdella luvulla: Requests ja Sessions. Tiedän että monissa kirjastoissa täältä poimitaan tuo ”request” -tieto raportointia varten.

Requestin suomentaminen hauksi vääristää kuvaa kirjaston käytöstä pahasti. Nämä luvut ovat suuruusluokan verran liian korkeita. Mikäli tätä tietoa käytetään esim. päätöksentekoon ja toiminnan ohjaamiseen tai raportoidaan tilaajalle (esim. kunta tai kunnan kulttuuritoimi), tällä voi olla isohkoja vaikutuksia esim. rahoitukseen.

Olen gallupinomaisesti kysellyt parilta- kolmeltakymmeneltä kollegalta ja maallikolta että mitä heidän mielestään ”haku” tarkoittaa verkkokirjaston yhteydessä… eli “mikä sinun mielestästi on yksi haku?” Käytännössä kaikki ovat kuvailleet että heidän mielestään ”haku” muodostuu kun ihminen kirjoittaa jonkinlaisen hakulausekkeen ja painaa verkkokirjaston Hae -nappia. Mielestäni tämä on erittäin järkeenkäypää ja epäilen että olemme miltei kaikki samaa mieltä että juuri tätä tarkoitetaan kun puhutaan ”hausta” verkkokirjastojen yhteydessä.

Tilastointityökalujen laskemat ”requestit” on kuitenkin jotain aivan muuta kuin tämä. Niiden laskemisella voida juurikaan arvioida palvelun todellista käyttöä. Esimerkiksi PallasPro -Intron pelkälle etusivulle meno aiheuttaa vähintään puoli tusinaa ”requestia”, vaikka käyttäjä ei koskaan tekisi yhtään varsinaista aineistohakua.

Esimerkkinä 13 requestia Vennyyn

Sivulle tullessa käyttäjän selain pyytää webbipalvelimelta esimerkiksi sivupohjaa, tyylitiedostoa, kirjaston logoa, Axiellin logoa, autocomplete-skriptiä jne. Verkkokirjastoon saapuminen, sisäänkirjautuminen, lainojensa uusinta, omien varaustensa tilan tarkistaminen, ulos kirjautuminen ja verkkokirjastosta pois siirtyminen aiheuttaa vähintään tusina ”requestia”. Samoin ”näytä seuraavat 10 hakutulosta” -nappi ja ”näytä saatavuustiedot” -nappi aiheuttavat kaikki requesteja, vaikka tuskin kukaan ajattelee että nämä ovat uusia hakuja an sich.

Requestien määrä voi siis olla parikymmenkertainen verrattuna siihen, mitä me ihmiset ymmärrämme ”hauilla”. Se monestiko käyttäjä on oikeasti painanut Hae -nappia, voidaan laskea PallasPron logitiedostoista etsimällä merkkijonoa formid=find2 tai jollakin verkkologien analysointityökalulla.

Kuten tuossa aiemmin syksyllä kirjoittelin, olen tutkiskellut verkkokirjastojen PallasPro-kirjastojen verkkologeja. Tämä on eräs sitä kautta selvinneistä asioista. Minulla ei ole mitään tietoa mitä Axiell asiasta ajattelee tai miten he ohjeistavat käyttäjiään (l. kirjastoja) verkkotilastoinnin tekemiseen.

Alallamme tuntuu liikkuvan tietynlaista, hyvin ymmärrettävää epäuskoa käyttämiimme tilastoihin, ja joissain paikoissa käytössä olleet Google Analytics tai Kirjastot.fi:n verkkotilastointipalvelut (joista jälkimmäinen on poistunut käytöstä) ovat antaneet aivan toisenlaisia lukuja kuin nämä PallasPron requestit antavat ymmärtää.

Toivon siis, että mikäli käännätte verkkopalvelujen tilastoissa termin ”request” suomeksi ”hauksi”, teillä on siihen hyvät perusteet ja tiedätte mitä olette tekemässä, tai alatte käyttää jotain toista suomenkielistä sanaa kuten ”sivupyyntö” tai ”sivulataus”.

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin esim. tällä palstalla, tai vaikkapa Kirjasto-kaapelilla/puhelimitse/sähköpostitse/Fesessä/kahvilla tms. Lisäksi olen kysellyt jotakuta vertaisarvioimaan menetelmiäni, ja tämä kutsu on edelleen auki. Opetusvideota en ole asiasta vielä laatinut 🙂

Tsemppiä tilastointiin kaikille sitä tekeville.

Vaskin asiasanat, jotka eivät ole YSAssa

Sanaston pengontaa

Kävin läpi Vaski-kirjastojen aineistotietokannan ja etsin asiasanat, jotka eivät esiinny tesauruksessa. Ohessa lista yleisimmistä:

esiintymien lkm	termi
202	sotaromaanit
108	Lieto-kokoelma
100	korjausoppaat
66	eräkirjat
38	matkakirjat
29	sisustusoppaat
27	Suomen historia
23	kansanmusiikki: Venäjä
23	jouluaskartelu
22	posliinimaalaus
21	viihdetaiteilija : Suomi
21	salapoliisiromaanit
20	Yhdistyneet kansakunnat
20	kirjasto- ja informaatiopalveluala
20	1980-LUKU
18	vaateompelu
17	rock and roll
16	MURRENÄYTTEET
16	itämaiset taistelulajit
15	sosiaali- ja terveydenhuolto
15	rajavartiolaitos
15	paperiaskartelu
15	laivaluettelo
15	DVD-elokuvat
14	tiedeakatemiat
14	Suomen taideyhdistys
14	piirroselokuvat
13	tabulatuurinotaatiot
13	ranskalainen keittiö
13	nuorten aikuisten kirjat
13	Jeesus Kristus
13	äänentoistotekniikka
13	šamanismi
12	YKSINLAULU
12	vauvanhoito
12	Titanic
12	tilastollinen tutkimus
12	punk rock
12	kaupunkihistoriat
12	historia : 1900-luku
12	arabialainen musiikki
12	1960-luku
11	tšekin kieli
11	säveltäjät : Suomi
11	rentoutuminen
11	muodin historia
11	kuultokudos
10	varastaminen
10	Uusi testamentti
10	taitelijat
10	seminaarit (kokoukset)
10	samanismi
10	rockmusiikki
10	kiinalainen keittiö
10	1800-LUKU

Ohjelman (kts. alla) antamista tiedoista näkee myös, että esim. asiasana muodin historia (jota ei ole YSAssa) esiintyy Vaskin tietueissa Ppro853_137785, Ppro853_541141, Ppro853_541143, Ppro853_541144, Ppro853_541145, Ppro853_541146, Ppro853_541634, Ppro853_561083, Ppro853_561086, Ppro853_561087 sekä Ppro853_561088.

Eri asiasanoja joilla on vain yksi esiintymä Vaskissa löysin 1761 kappaletta. Kymmesti esiintyviä asiasanoja on kahdeksan kappaletta. Miten tällaista dataa olisi parasta havainnoillistaa? Ideoita vastaanotetaan.

Vaski on FinMARC 1998 -muotoa ja kyseisen standardin mukaan kentässä 652 olevat asiasanat ovat peräisin Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta, eli YSA:sta (kansainvälisessä MARC21:ssä asia ilmaistaan hieman toisin, kuvaamalla asiasanakenttien osakentässä ‡2 mikä sanasto on kyseessä, tyyliin 650 #7 ‡a bibliografinen valvonta ‡2 ysa).

Tein aiemmin pienen työkalun jolle voi antaa yksittäisiä MARC-tietueita ja se kyselee ONKI-palvelun ohjelmointirajapintaa (APIa) käyttäen ovatko tietueen asiasanat YSO-ontologiassa. Kun YSA julkaisiin vastikään avoimena datana, tuli nyt tekemäni massakäsittely helpommaksi. Työn voi nykyään tehdä omalla koneella, pommittamatta ONKIn rajapintaa noin suurella kyselymäärällä.

Prosessi

Noukin ensin YSA:n SKOS-muotoisesta tiedostosta varsinaiset sanat (prefLabel ja altLabel) tekstitiedostoon yhdeksi pitkäksi, pitkäksi listaksi. 14.6.2011 lataamassani tesauruksessa oli 36991 termiä.

Sekä MARC-data että sanasto ovat saatavilla myös XML:nä, jonka käyttäminen olisi oikeaoppisempaa, mutta en nyt jaksanut säätää niiden kanssa sillä XML:n käsittelytyökalut ovat minulle aika tuntemattomia. Sensijaan olen tottunut operoimaan unixin komentoriviltä ja opettelen myös Perliä.

Tässä kirjoittamani Perl-kielinen ohjelma jota käytin:

#!/usr/bin/perl

use MARC::Batch;

my $file = "vaski-kunnostettu.mrc";
my $batch = MARC::Batch->new('USMARC', $file);
my $sanasto = "~/ysa.lista.alt_too";

$batch->strict_off();
while (my $record = $batch->next()) {
        for my $termi ($record->subfield('652', 'a')) {
        if (system("grep -q -i \"$termi\" $sanasto")) {
            print($termi, ";", $record->field('001')->as_string,"\n");
        }
    }
}

Kuten ehkä huomaat, tämä on hyvin kaukana elegantista. Ensinnäkin käsiteltävät tiedostot on nimetty ohjelman sisällä ja toisekseen kukin termi etsitään sanastosta käyttäen ulkoista ohjelmaa. Tämä aiheuttaa yhden forkin per asiasana, joka on huono asia. Oikeasti vertailu pitäisi tehdä tämän ohjelman sisällä, lukemalla asiasanat tiedostosta yksiulotteiseen taulokkoon tai listaan. Mutta toimii tämä näinkin, kun huonoa ohjelmistosuunnittelua voi korvata prosessoriteholla 🙂 Miniläppärini (joka on ainoa käyttämäni työväline) rouskutteli tätä useita tunteja.

Mutta tämän ei olekaan tarkoitus olla eleganttia. Tämän on tarkoitus osoittaa kirjastoammattilaisille, että me itse voimme ottaa aloitteen käsimme sen sijaan, että odottelemme että järjestelmätoimittajamme tekee kivoja asioita puolestamme (sitä on turha odotella).

Vielä pari huomiota laatimani menetelmän puutteista: se ei huomioi asiasanaketjuja, ja tuon kaltainen huoleton merkkijonojen etsintä johtaa vääriin tuloksiin mikäli etsittävä epäkelpo asiasana esiintyy osana kelpoa asiasanaa. Tälle asialle pitäisi todella tehdä jotain.

Mitä välii?

Ymmärtääkseni kaikkien 652-kentässä olevien termien pitäisi olla peräisin YSA:sta. Näin sanoo myös FinMARC -formaatti. Asiasanoja joita ei YSAssa ole, ei pitäisi käyttää ainakaan kyseisessä kentässä. Kuten tiedämme, ei asiasanasto kuvaa kaikkia maailman ilmiöitä. Siksi paikallisille sanastoille onkin tarvetta.

Minua paremmin luettelointiin perehtyneet tietänevät mitä sisällönkuvailussa oikeasti kuvaillaan. Jossain lienee sovittu, onko sisällön lisäksi aiheellista kuvailla muotoa. Esim. Vaskissa käytetään termejä ”Nintendo Wii”, ”sotaromaanit” ja ”elämäkerrat” kuvailemaan muotoa. Nämä teokset eivät kerro Nintendon Wii-peleistä, sotaa kuvaavista romaaneista tai elämäkertojen kirjoittamisesta, vaan ovat niitä. Ehkä tämä on ookoo – en jaksa nyt lueskella luettelointisäännöstöä asiaa tarkistaakseni enkä muista ulkoa mitä siellä sanotaan. Mutta ei ole vaikea nähdä että tämä on problemaattista. Ihmettelin samaa asiaa aiemmin, kun mietin minkähänlaista olisi “ihan oikea kirjastotyö” pelien parissa?

Mainiot luetteloijat ovat arvatenkin tämän muoto vs. sisältö -asian ratkaisseet jollain sopimuksella (joka siis lienee kirjattuna luettelointisääntöihin). Käytännössä ainakin Vaskissa kuvaillaan surutta sekä muotoa että sisältöä 652 -kentässä.

Tässä on muitakin mielenkiintoisia puolia: MARC-tietueessa ei esimerkiksi ole mitään tietoa siitä, mitä YSAssa on ollut tietueen luontihetkellä. YSA muuttuu ajan myötä, kenties osa nyt listaamistani termeistä on ollut kyseisen luetteloijan käyttämässä YSA:n versiossa luettelointihetkellä… MARC-tietueesta itsestään puuttuu tällainen tekninen metadata.

Kirjoitusvirhe luetteloinnissa on fataali virhe, ja teos katoaa kyseisen aiheen kannalta mustaan aukkoon. Varsinaisia kirjoitusvirheitä löysin Vaskista onneksi vain ihan muutaman.

Monet löytämäni, YSA:n ulkopuoliset termit ovat hyvin käytännöllisiä ja olen oikeasti onnellinen että niitä on tietueisiin luettelointisääntöjen vastaisesti tallennettu. Tämä kertoo sanaston puutteellisuudesta ja myös luokitusjärjestelmän puutteista, sekä kirjastoihmisten omatoimisista ongelmanratkaisupyrkimyksistä. Se on tietenkin aivan oikein. Nämä itse keksityt termit voisi eristää omaan sanastoonsa, jolla YSAa täydennetään, ellei ole YSAn tarkoituksenmukainen ylläpito ole mahdollista. Lisäksi meillä on käytettävissämme useampia sanastoja YSAn rinnalla ja niitä olisikin hyvä käyttää MARC-tietueen sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole YSAlle varattuja.

Kiitos 50 000 käynnistä :)

Blogini kuukausitilastot

Tänään meni blogissani maaginen 50 000 käyntikertaa rikki, huraa! Mitään kaksista tilastoesittelyä en tässä nyt jaksa alkaa laatimaan, mutta ohessa kuvaruutukaappaus tilastoista tässä vuosien varrelta. Jos tietäisin kuka tuo viideskymmenestuhannes olisi, tarjoaisin tietenkin pullakaffet.

Postauksia on 273, kommentteja 425 joista osa on trackbackeja. Keskimäärin kutakin postausta on katsottu 106 kertaa (plus etusivun katsomiskerrat, joita on siis peräti puolet). Katselukertojen mukaan suosituimmat postaukseni ovat seuraavat:

Etusivu	20 868
About	1 025
Itkutipaton tammikuu 2011	786
iRex iLiad koekäytössä	458
Organisoituneen nuorkirjastolaisuuden vastaanotosta	421
Nuorkirjastolaisten keskusteluista Turusta mieleen jäänyttä	390
Marcin on kuoltava	363
Urpo Nylander esittelee e-kirjojen lukulaitteita	356
Bibliografista infopornoa, tätä et järjestelmätoimittajaltasi saa	337
Näen ekirjan käyttäjän	335
Tervehdin teitä, Turun pääkirjaston siivoojat	331
Re: Verta, leimoja ja kontaktimuovia	326
Kirjasto 10:n cd:t pusseihin	323
Kirjastokäynti on valitettava rasite, mutta kannattaa	321
Miksei kirjastolaisten keskuudessa kasva koodausosaaminen?	314
Kirjahyllyni	313
Miten voisi tutkia tekstinkäsittelyntyökalujen vaikutusta tekstintuotannon prosesseihin (tissit, katso kuva)	297
Tanskassa on moni asia toisin, moni ei	295
Isä Mitron haastattelu kirjastoista ja elämästä	274
Erään e-kirjan tarina	272
TTVK: Kirjojen vuokraus on kuin Pirate Bay	254
Jee meidän kirja Kirjasto 2010 tuli painosta 🙂	253
E-kirjat – kirjaston kohtalon kysymys?	246
Mikä on kirjakauppojen näytevarasto?	243
Avoin lähdekoodi, jakaminen ja riisto. Ja kirjastot tietty	243
Mitä kivaa voi tehdä Joensuussa?	239
Axiell saa palautetta; miten parannettaisi tilannetta?	232
Datat auki hallituksen päätöksellä, jos ei muuten	227
Tekijänoikeus, tuo iänikuinen puheenaihe	226
Tiesitkö tämän MARCista: salainen kolmas indikaattori	223

Jos jaksaisi säätää, niin datasta saisi käppyrän vaikka akäyttämieni tagien suosiosta, ehkä sellaisen jaksaa nikkaroida jossain vaiheessa. Suosituimmat haut ovat olleet

riippumaton asiantuntija	795
mace ojala	180
gutenbergin parenteesi	164
tissit	142
xmacex	112
macen hieno blogi	106
irex iliad	103
mace	93
asiantuntija	91
näytevarasto	90
recaptcha	86
macen blogi	80
irex	73
aalto yliopisto logo	71
kirjastovirkailijapäivät 2010	66
kirjastot ovat palaessaankin kauniita	66
kindle	59
cycling for libraries	57
mace blogi	57
heikki poroila	52
zotero	49
riippumaton	43
qaiku	42
mitä tehdä joensuussa	42

Ja hauskimmat hakutulokset siellä loppupäässä sitten 🙂

Suuri kiitos kaikille blogissani syystä tai viidennestä käyneille, toivottavasti olette löytäneet jotain mielenkiintoista. Kiitos myös WordPress.comille erinomaisesti toimivan WordPress -julkaisujärjestelmän tarjoamisesta. Tietenkin aivan erityinen kiitos kuuluu tämän blogin säännöllisille seuraajille, ja kaikille kommentoijille sekä muille teille ihanille näistä asioista keskusteleville ja kirjoitteleville. Murut ❤

Kirjaston tietokanta kertoo runoudesta, kun siltä kysyy

Näin sitä runoutta kustannetaan

Kaukomieli-blogia pitävä mainio Matti Lassila on taas hääräillyt Open Dataksi avatun HelMet-aineiston kimpussa. Nyt syntyi  kuvaelmaa siitä, mitä kirjaston aineistotietokanta kertoo suomalaisen runouden kustantamisesta ja julkaisemisesta. Käykäähän hämmästelemässä, ja painostakaa samalla Kansalliskirjasto avaaman kansallisbibliografiamme Fennica. Sen avoin selailukin on vain väliaikainen hanke.

 

Haluan kiinnittää huomionne siihen pieteettiin, jolla Kaukomieli-blogissa aina esitellään käytettyjä menetelmiä.

Tämä on hyvin inspiroivaa; ajattelen klassisia brittiempiristejä, jotka seisoivat luonnon äärellä ja esittivät sille häikäilemättä ja systemaattisesti kysymyksiä. Näin se merkityksen uuttaminen sinänsä merkityksettömästä datasta käy toimeliaalta ja uteliaalta. Terveiset ja kiitos Kaukomielelle.

Bibliografista infopornoa, tätä et järjestelmätoimittajaltasi saa

Aineiston ikä kustantajittain

Mainio Matti Lassila on leiponut kirjastojen Open Data -julkaisujen perusteella erilaisia karttoja kirjastoaineistoon Kaukomieli -blogissaan. Lähdemateriaalina on tässä HelMetin avoin data, joka avattiin Kirjastot.fi:n Labsin voimin; muut Suomen kirjastothan eivät vieläkään saaneet aikaiseksi avoin data -julkaisua. Minulla on Vaski-tietokanta sekä pari muuta Varsinais-Suomalaista tietokantadumppina ja olen niitä hieman kopeloinut ja kartoittanut lähinnä ajatus- ja ohjelmointiharjoituksina. Matti on ottanut huomattavasti perusteellisemman otteen ja esittänyt aineistolle mielenkiintoisempia kysymyksiä R:llä.

Täällä Vaski-alueellakin sekä avointa dataa että tällaisia visualisointeja on käsitelty johtoryhmässä, mutta edelleen tavara istuu tiukasti piilossa uteliailta ja ahkerilta. Kokoelman visualisointi olisi erinomainen työkalu kokoelmanhallintaan, ja tätä yritetään ajaa nyt täällä Vaski-alueella.

Kiitos Matti ensinnäkin mielenkiinnosta kirjastoaineistoa ja sen visualisoimista kohtaan, sekä työn tulosten julkaisusta. Kirjastoalalla on sekä kiinnostusta että tarvetta tällaiselle, mutta osaamista ja ennenkaikkea aloitekykyä kyllä puuttuu. Tässä olisi työmaata!

Datat auki hallituksen päätöksellä, jos ei muuten

Hei kirjasto: avaa datas tai ne avataan (kuva Arja Lento / YLE, sori et förasin)

Avoin data (l. Open Data) etenee Suomessakin. Twitteristä sattui silmiin juuri Ehdotus valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä (52KB PDF). Kymmensivuisen tekstin tiivistelmä:

Periaatepäätöksen linjaukset esittävät tarvittavat toimenpiteet julkisten tietovarantojen saatavuuden ja uudelleenkäytön lisäämiseksi yhteiskunnan kaikilla alueilla. Linjaukset sisältävät kehittämistoimet tietopolitiikan ja lainsäädännön selkeyttämiseksi, käyttöä mahdollistavien rakenteiden ja käytänteiden luomiseksi sekä palvelu- ja sovelluskehityksen edistämiseksi.

Tietopoliittisilla linjauksilla tavoitellaan sitä, että julkisen sektorin digitaaliset tietoaineistot ovat avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin käyttöehdoin. Tietoaineistoja tarjotaan kustannustehokkaasti, jolloin kansantalouden kokonaisedun kannalta tietoaineistot ovat pääsääntöisesti maksuttomia käyttäjälle. Samalla budjetoinnin ja tulosjohtamisen kautta on huolehdittava tietoaineistojen laadusta ja ylläpidosta.

Koko yhteiskunnan käyttöön luotavan tietoinfrastruktuurin avulla voidaan tietoaineistoja tarjota tehokkaasti. Hallinnonalojen tulee tunnistaa ja kuvata tietoaineistonsa uudelleenkäyttöä varten. Tietosisältöjen yhtenäiset kuvailutiedot ja palveluhakemistot helpottavat tiedon käyttöä. Luovutettavissa olevat tietoaineistot saatetaan koneluettavassa muodossa ja avoimilla rajapinnoilla käyttäjille. Tietoaineistojen tarjontaa ja käyttöä edistämään tulee luoda tarvittavat tukipalvelut. Avoimen tietoinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito turvataan pitkäjänteisellä rahoituksella.

Palvelu- ja sovelluskehityksen edistämiseksi tarvitaan yhteistyömalleja ja kannustimia. Julkisessa hallinnossa kehitetään avoimen tiedon kulttuuria ja tuetaan kehittäjäyhteisöjen toimintaa. Alan tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä tulee vahvistaa. Kokeilevaan toimintaan on panostettava erityisesti laajaa kysyntää edustavien tietoaineistojen avaamiseksi ja yhtenäisten käytänteiden luomiseksi.

Teksti on vielä luonnosvaiheessa. Suomessa kirjastot ovat lähteneet erittäin heikosti mukaan datansa avaamistalkoisiin (lue: “datan piilottelun lopettamistalkoisiin”). Jos dataansa ei halua auki, niin nyt vähän äkkiä kampanjoimaan tätä hallituksen periaatepäätöstä vastaan… jos rahkeita riittää. Henkilökohtaisesti en usko että kukaan tätä trendiä sinänsä vastustaa, vaan jahkailu on johtunut siitä, että kirjastolaiset ei vieläkään ymmärrä mitä avoin data tarkoittaa, emmekä ole ottanut asiaksemme selvittää. Katsokaas alkajaisiksi vaikka avointa dataa käsittelevät kirjoitukset Sorvipenkin äärellä -blogista, Kirjastot.fi:n Labsin blogista ja tästäkin blogista. Noh, ei se mitään, asia etenee ilman meidän omaa ymmärrystä ja tahtoa ei tarvita jos asia tulee hallitusohjelmaan tai muutoin säädellään meidän ulkopuolelta.

Kirjaston bibliografisen datan avaamisen ensiaskeleet ovat nämä:

1. ilmoita luetteloijille aikeista, jotta tietävät
2. juttele Labsin kanssa
3. dumppaa tietokanta
4. lähetä dumppi kirjastojen avoimeen datavarantoon data.kirjastot.fi
5. viesti (Suomi.fi, Kirjasto-kaapeli, Kirjastolehti, lehdistö)
6. profit!

Kohta 3 sujuu Origosta muistiinpanojeni mukaan näin: Aineistonhallinta->Vienti->ei hakuehtoja->valitse kaikki->Hyväksy valinta. Tiedostomuodoksi ISO-2709 ja tallenna johonkin omalle tietokoneelle. Yritän muistaa tehdä opetusvideon joskus kun olen Origon äärellä. Dumppaaminen kestää Varsinais-Suomalaisessa, keskikokoisessa kirjastossa kolme neljä tuntia. Ei tiedostokaan ole suuri, Vaski-tietokanta on 763MB.

PallasPro-asiakkaat voivat tilata dumpin Axiellilta (älä maksa liikaa (tonni on liikaa)), tilauskoodi moihaluttaistietokantadumppiosakohteineeniso2709siirtoformaatissajamerkistökoodauksenavaikkapamarc8. Mitenkäs se Voyagerista, Primosta ja muista järjestelmistä käy?

Euroopan yhteisen digitaalisen kirjaston Europeanan Data Provider -sopimuksessa (Europeana Aggregators’ Handbookin liitteenä, s. 44) on myös sovittu, että Europeanaan toimitettava data avataan (kts. artikla 4, Licence of rights for Metadata from Data Provider to
Third Parties, PDF:n s. 47). Epä-kaupallisuus -poikkeuksesta ollaan luopumassa, kuten Tapani vastikään kirjoitti Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliittymän blogissa, otsikolla Europeanan reunoilta. Ja KDK:honkin liittyy omat sopimuksensa, jossa tällaisista asioista sovitaan. KDK -pilotoinnissa meitä on vajaa tusina, seuraavassa KDK-aallossa kymmeniä lisää.

Miten me kirjastoalalla hoidettaisi toi valtioneuvoston periaatepäätöksen luonnoksen neljäs kappale? Asiakas-workshoppeja MARCista? Auts.

Helsingin Sanomat on tarttunut mahdollisuuteen keräillä vielä PR-pisteitä Open Data -buzzista julkaisemalla kustantamovertailunsa tuloksen datat (csv).

Helsingin Sanomat vertaili kustantajien kirjallista laadukkuutta antamalla pisteitä niiden julkaisemien kotimaisten kaunokirjojen saamille palkinnoille, ehdokkuuksille, myyntitilaston kärkisijoille ja käännöksille vuosina 2000–2010.

Tämä jos mikä kiinnostanee kirjastolaisia. Näitä voisi leipoa yhteen esim. kirjastojen kuvailudatan kanssa ja sitä kautta katsoa vaikkapa risteävätkö palkituimpien teosten asiasanat kirjastoon lainatuimpien teosten asiasanojen kanssa. Tämä edellyttää sitä, että lakkaamme piilottelemasta dataamme asiakkailta ja yhteiskunnalta, ja myös itseltämme ja kollegoiltamme.

Avoimen Dataan liittyvien, ilmaisten PR-pisteiden jako päättyy, kun hommasta tulee normaalitoimintaa, ja asiaahan siis odotellaan seuraavaan hallitusohjelmaan. Pistäkääs siis töpinäksi.

Hoi Tampere/PIKI, ette varmasti kerkeä avoimeksi dataksi bibliografisine datoinenne ennen Turkua/Vaskia :^) Kymppi vetoa!

Abstrakti silmäys kahteen kirjastoon (sis. emansipatorista ATK-nostatusta)

Tämä kirjoitus käsittelee ATK:ta. Uskon että automaattisella tietojen käsittelyllä olisi kirjastoille annettavaa. Olen kaavaillut jotain menetelmää visualisoida kirjastokokoelmia. Olen onnistunut keräämään aiheesta muutaman datasetin, mutta varsinainen työ on jäänyt tekemättä, uloslukien analyysi Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien ajallisesta kattavuudesta. Sitäpaitsi en tiedä tilastoanalyysistä yhtikäs mitään. Mutta pyrkimyksenäni on ollut todistaa, että sitä voidaan tehdä heti kun haluamme.

Minusta tällainen on tärkeää.

Tänään jostain syystä innostuin, ja laadin kuvatukset kahden suunnilleen saman kokoisen Varsinais-Suomalaisen yleisen kirjaston kokoelmien luokkien jakautumisesta.

Kirjasto #1

Erään kirjaston kokoelman luokkajakauma

Suurimmat luokat ovat

1. 84.2 (suomenkielinen kaunokirjallisuus)
2. 85.3 (sarjakuvat)
3. 85 (sadut. kuvakirjat. sarjakuvat)
4. 85.1 (sadut)
5. 82.2 (suomenkieliset runot)
6. 99.1 (elämäkerrat. muistelmat)

Kirjasto #2

Erään toisen kirjaston kokoelman luokkajakauma

Toisen kirjaston kokoelma näyttää tältä, ja suurimmat luokat ovat

1. 84.2 (suomenkielinen kaunokirjallisuus)
2. 85.22 (suomenkieliset kuvakirjat)
3. 78.8911 (rock)
4. 85.32 (suomenkieliset sarjakuvat)
5. 78.891 (popmusiikki)
6. 85.12 (suomenkieliset sadut)

Näistä on leikattu pois kaikki luokat, joissa on alle 100 tietuetta. Voisi olla hyödyllisempää rajoittaa esim. luokan syvyyden perusteella vaikkapa pääluokkiin tai yhteen desimaaliin. Huomaa, että tässä olevien kuvajaisten värit eivät korreloi toistensa kanssa, vaikka vertailua ajatellen se olisi erittäin mukavaa. Lisäksi pikaisesti laatimani kuvajaiset ovat karseita lukea (voit kuitenkin avata kuvat isompina niitä klikkaamalla) ja ohjelmakoodissakin olisi paljon kehitettävää… itse asiassa laatimani ohjelma on erittäin karu, eikä edes piirrä noita kaavioita automaattisesti vaan tein ne itse taulukkolaskentaohjelmassa. Mutta kaavioiden tekeminen ohjelmallisesti ei todellakaan ole mikään ongelma. Niitä voisi laatia esim. GC-ohjelmointikirjastoa (ilmainen ja avointa lähdekoodia) tai gnuplotia (ilmainen ja avointa lähdekoodia) käyttäen. Molempiin löytyy tietenkin Perl-rajapinta (ilmaisia ja avointa lähdekoodia).

Käyttäjäystävällisyyden vuoksi nuo yleisen kymmenluokituksen (YKL) numeeriset kentät voisi suoraan automaattisesti muuntaa luokkien nimiksi; se onnistuisi ykl.kirjastot.fi -palvelua käyttäen. Kuvioiden tuijottelu olisi hauskempaa.

Käytin tähän MARC-siirtomuodossa olevia tietokantadumppeja, ensimmäisessä on noin 200 000 tietuetta ja toisessa 280 000. Molemmat sisältävät osakohteet. Poimin kummastakin dataläjästä 054‡a -kentät ja laskin eri arvojen määrät. Tuon datan käsittelyyn menee pieneltä, kohta pari vuotta vanhalta miniläppäriltäni noin 15 minuuttia yhteensä.

Mitä näistä voidaan päätellä? Ei ehkä mitään. Mutta ehkä jotain. Ainakin voidaan päätellä se (no tämänhän kaikki jo varmasti tietävätkin), että kokoelmanhallinnan työkaluja voi kehittää itse helposti ja ilmaiseksi. Ideoita ja työkaluja riittää niin paljon kuin haluaa. Lisäksi voidaan päätellä, että luetteloinnin on oltava hyvää, jotta tässä — tai tiedonhaussa yleensäkään on mitään järkeä. Mutta senkin me tiedämme jo erittäin hyvin.

Tuollaiset kuvajaiset voitaisi hyvin helposti (=automaattisesti ja halvalla) tehdä viikottain jokaiselle suomalaiselle kirjastolle. Ajan oloon nähtäisi miten kokoelmat ovat eläneet. Todella hyödyllistä olisi tehdä rinnalle vastaava analyysi asiakkaiden tekemistä lainoista ja katsoa miten ne korreloivat kirjaston kokoelmien kanssa.

Meillä on ollut kaikki tähän tarvittavat työkalut ilmaiseksi saatavilla vuosikausia. Vuosikymmeniä jopa! Itse käytin tällä kertaa Perliä (ilmainen ja avointa lähdekoodia), MARC::Record -moduulia (ilmainen ja avointa lähdekoodia), OpenOffice Calcia (ilmainen ja avointa lähdekoodia), Gimpiä (ilmainen ja avointa lähdekoodia), geditiä (ilmainen ja avointa lähdekoodia) sekä GNU/Linuxiin (ilmainen ja avointa lähdekoodia) perustuvaa Ubuntua (ilmainen ja avointa lähdekoodia). Koneelliseen käsittelyyn kehitetty MARC-luettelointiformaatti meillä on ollut olemassa 1960-luvulta.

Tätä ominaisutta et muuten löydä Axiell Aurora tai Innovative Millenium -järjestelmistä.

[edit 02.01.2011 katso myös Anna-Liisan Kirjasto-kaapelilla aloittama Tilastot kokoelmien hoidon tukena (credit: mace)]

Helle Kannila: ”Pois kirjastoista liiat ja likaiset kirjat!”

Helle Kannila

Helle Kannilan kirjoitus Pois kirjastoista liiat ja likaiset kirjat! kirjaston kokoelmanhallinnasta ja poistamisen tärkeydestä. Kirjoitus on jo vuodelta 1928 ja edelleen mitä ajankohtaisin.

Teksti on teoksesta Kirjastoista kirjoitettua (1966, Otava). Lukijana allekirjoittanut eräässä Istanbulilaisessa kahvilassa kevällä 2010.

30 000 käyntikertaa

Blogiini tuli eilen täyteen 30 000 käyntikertaa. Kiitos kaikille kiinnostuksesta, sekä niille jotka oikeasti haluavat lukea tätä (!!??!) että niille jotka piipahtavat täällä jonkun hakutuloksen tms. perässä. Kiitos, olette ihania ja aion jatkaa bloggaamista! \o/

Käyttödata auki

Vielä yksi blogikirjoitus. Tämä on vika tänään. Lupaan. Tsekatkaa Seppo Verhon juttu Kirjaston kätketty aarre Kirjastolehden blogista. Mulla on ollut vireillä demo, jolla voitaisi tehdä juuri tällaista trendien kartoitusta. Siitä olisi iloa maailmalle, suomalaiselle innovaatioympäristölle, kirjaston tehtävälle kansalaisten osallistumisen mahdollistajana, hyvälle virkamiestavalle, oikeistolaiselle politiikalle sekä (tämä argumentti varmasti vakuuttaa kirjastolaisetkin idean hyvyydestä, elleivät argumentit vakuuttaneet) kokoelmanhallintatyölle.

Analyysi Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien ajallisesta kattavuudesta

Kirjasto on kertomus. Nimenomaiseen kertomukseen sisältyy väite, että kirjasto tuo esille kirjallisuuden (ym. julkaisujen) niin kutsuttua pitkää häntää. Siis pitämällä käytössä ja nostamalla esiin aineistoa, johon ei yksittäisinä julkaisuna kohdistu suurtakaan mielenkiintoa, mutta joka on määrällisesti laajaa.

Viime viikolla tuli mieleen, että Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettien tonkiminen toisi tähän ehkä jotain valoa. Aihepaketit ovat sikäli mielenkiintoinen tutkimuskohde, että niiden laatimista ei ole keskitetysti juuri ohjattu; päin vastoin laatijoilla on vapaat kädet vinkata haluamaansa aineistoa, ja koko henkilökunta on pakettien kokoamiseen tervetullut. Näin voitaisi ajatella, että aihepaketit heijastavat kirjastoammattilaisten omaa näkemystä tällaisesta vinkkaamisesta ja aineiston esiin tuonnista, eikä organisaation näkemystä.

Koodasin ihmeellisillä bash-taidoillani pari loitsua, jotka käyvät hakemassa aihepakettien web-sivut kaupunginkirjaston julkaisujärjestelmässä asustavasta aihepakettiarkistosta, tonkivat niistä linkit pääkaupunkiseudun näyttöluetteloon HelMetiin ja käy vielä poimimassa sieltä ns. xrecord-tiedostot, jotka ovat XML-muotoisia MARC 21 -tietueita. Sieltä löytyy kenttä 260‡c, eli Julkaisu-, jakelu- jne. aika. Työkalusettinä minulla on perinteinen unix-varustus tyyliin sed, wget ja libxml:ään nojaava xpath. Logiikka on toteutettu bashillä. Oikeasti minun pitäisi opetella Perl-ohjelmointia juuri tällaista toimintaa varten.

Toivoin tällä tutkimuksella osoittavani, että toisin kuin yleensä tykätään toisella, kirjastolaiset oikeasti nostaisivat näissä paketeissa esille lähinnä uutta materiaalia. Ajattelin etukäteen, että ehkä 80% kohdistuisi viiden edellisen vuoden aikana julkaistuun aineistoon. Valitettavasti (tai siis onneksi) jouduin pettymään, sillä läpikäymäni aihepaketit todellakin nostivat esiin suuren määrän vanhempaa aineistoa!!

Kävin läpi vain vuosien 2010 ja 2009 aihepaketit. Tältä vuodelta on 16 aihepakettia, viime vuodelta 43. Tekemäni työkalu löysi näistä suoria viitteitä teoksiin 186 ja 747 kappaletta.

Alla tulos:

Vaikka painoa kertyykin huomattavasti viiden edellisen vuoden julkaistulle aineistolle vuonna 2009, ei käyrä ole ollenkaan niin jyrkkä kuin olin kuvitellut. Paljonkos se kirjan keskimääräinen aika kirjakaupan hyllyllä onkaan? Jotain 6 kuukautta tai jotain?

X-akselin otsikot ovat tässä aika pientä tihrua, mutta akselilla on sata vuotta julkaisuja vuodesta 1910 alkaen. Suurempi, paremmin luettava versio kuvasta löytyy Flickristä. Nyt nappaamani datat sekä työkalun saa minulta jos haluaa. Tai voin jatkaa työtä jos se jotakuta kovasti kiinnostaa ja siitä olisi kirjastoaatteen ja maailman hyvyyden kannalta iloa.

Mistään käyttämistäni työkaluista ei kiitos kuulu järjestelmätoimittajillemme (Innovative Interfacesin Millenium, Sinisen Meteoriitin Meteor). Ne eivät tarjoa mitään työkaluja tällaiseen tietojen ynnäilyyn eri lähteistä. Kiitos kuuluu sen sijaan avoimen lähdekoodin kansainväliselle yhteisölle, joka on kymmeniä vuosia herkeämättä tuottanut joustavia, tehokkaita, ilmaisia ja vapaita työkaluja, joita ilman maailma olisi erittäin erilainen kuin on. Kiitos.

Samalla menetelmällä ja tekemieni työkalujen avulla voi piirrellä erilaisia graafeja. Esim. käppyrän voisi rajoittaa vain tieto- tai kaunokirjallisuuteen tai vaikka musiikkiin. Myös aiempien vuosien käppyrät voisi piirtää. Aihepaketteja on nyt yhteensä 209, vuodesta 2006 lähtien. Tekemäni työkalusetti ei ole todellakaan täysautomaattinen (tosin tämä proof-of-concept todistaa, että työkalun voisi kehittää sellaiseksi), mutta pointti on, että meillä kirjastoilla on kaikenlaista dataa, jota voimme tutkia jos haluamme. Tämän tekemiseen meni noin yksi työpäivä, mukaan lukien tämä blogikirjoitus.

Ajallinen näkemys pitkään häntään on yksi tapa katsoa asiaa. Jos myös kirjastojen lainaustilastot olisivat saatavilla (kuten niiden pitäisi olla), voitaisi vastaavalla tavalla selvittää vaikkapa kuinka paljon kirjastolaiset nostavat esiin aineistoa jota ei lainata paljoakaan.

Keskustakirjastolle on tarvetta

Maija Berndtson: Kävijämääriä eri kulttuurilaitoksissa

Riippumatta siitä onko Helsingissä tahtoa tai taloudellista mahdollisuutta rakentaa uutta keskustakirjastoa, tarve sille kyllä on. Maija esitteli tammikuun lopulla olleessa keskuskirjastokokouksessa  joidenkin kulttuuripalvelujen vuosittaisia kävijätilastoja, alla niistä kuvatus.

Toisinsanoen:

Helsingin Postitalossa sijaitsevassa, vuoden 2005 aprillipäivänä avatussa ja musiikkiin keskittyvällä toimipisteellä nimeltä Kirjasto 10 on  aukiolotunteja viikossa on (4×14)+(1×10)+(2×6)=78, väkeä on töissä muistaakseni 27 (itse olen ollut muissa proggiksissa nyt syksyn ja talven mittaan). Neliöitä Kirjasto 10:ssä on noin 1000, mukaan lukien henkilökunnan työ- ja sosiaalitilat. Vertailun vuoksi OBAn eli Openbare Bibliotheek Amsterdamin päärakennuksessa on 28 000 neliömetriä.

Asiaa tuntemattomille tähdennettäkööt, että keskuskirjasto ja keskustakirjasto ovat kaksi aivan eri asiaa. Yleisten kirjastojen keskuskirjasto on Helsingin kaupunginkirjastolla oleva status, jota säätelee Suomen kirjastolaki. Toimitamme kaukolainoja maakuntiin, teemme kehittämistoimintaa jne. Keskustakirjasto on sensijaan hanke, jossa Helsingin keskustaan rakennetaan uusi ja hieno kirjastorakennus ja -palvelut.

HelMet Suomen kolmanneksi arvostetuin verkkobrändi, w00t?

Uutinen, että pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen aineistoluettelo HelMet on Taloustutkimuksen verkkobränditutkimuksen mukaan Suomen kolmanneksi arvostetuin verkkobrändi saa kulmakarvan nousemaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa on ollut 150 verkkobrändiä.

Mitä sinun mielestäsi on arvostus? Ainakaan arvostus ei ole mitään mitä Alexa mittaa. HelMetin sijoitus Suomessa on nimittäin 255 ja viiden päässä ovat Aktia Savings Bank, Tiede-lehti, DVD-Plaza, Ilmatieteenlaitos, Arvopaperi, Nettivaraosa.com, Suomen Kennelliitto, Suomen yritykset, Peliplaneetta sekä V2. Laskin tuosta kansainväliseltä haiskahtavat sivustot (esim. Thomann sekä pari pornosaittia) pois. Ihmisillä on ehkä aika vaihtelevia kriteerejä verkkobrändin arvostukseen liittyen, mutta ilmeisesti käytettävyys, selkeys tai nykyaikaisuus eivät kuulu niihin tärkeimpiin. Ihmiset taitavat kovasti arvostaa sitä, että kirjaston oheispalveluja ylipäätään voi käyttää netin kautta. Vastaus siihen mitä arvostus on löytyy luonnollisesti HelMetistä. Voimmekin nyt jäädä sinne kontemploimaan.

Ilkka Tuomi määrittelee ja perustelee avoimet oppiresurssit

Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssilla on ensimmäisen viikon (siis viime viikon) toisena tehtävänä lukea Ilkka Tuomen OECD:lle laatima raportti Open Educational Resources: What they are and why do they matter? Tekstissä Tuomi kuvailee OER-liikkeen (open educational resource) sekä olosuhteet joissa se on syntynyt. OER:n kuvailun pohjana ovat muunmuassa tieteellinen prosessi sekä avoimen lähdekoodin prosessi. Sivuilla 15-25 annetaan kuvaus siitä mitä ”resurssilla” tässä yhteydessä käytetään. Tämä onkin tervetullutta.

Minulle välittyi Tuomen tekstistä kuva, että vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen ja siihen liittyvä liikehdintä on syntynyt mahdollisuudesta tällaisten resurssien tuottamiseen kuin ongelmalähtöisestä tarpeesta. Mahdollistajana on tietenkin tieto- ja tietoliikennetekniikka, eli suomeksi sanoen internet. En tunne Tuomen sidoksia tai motiiveja, mutta on OER:n kannalta hyvä, ettei lähtökohtana ole vastakkainasettelu aiemman kaltaisen oppiresurssien tuotannon kanssa, ainakaan asiaa ei esitetä niin. Sen sijaan aiempi tuotanto näyttäytyy epätehokkaana ja avoimet oppiresurssit niihin nähden ylivertaisina.

Perustelua OER:lle haetaankin yhtäältä talousopista, toisaalta avoimuuden ihanteesta. Tämä taannee laajan kannatuksen, ja sitä tarvitaankin sillä oppiresurssien tuotantokentällä liikkuu suuria kaloja, eli kustantajia joita ei välttämättä tällaiset hankkeet kovasti miellytä. Minulla sattuu olemaan mielenkiintoinen Kirja 2010–Kirja-alan kehitystrendit -teos käpälän ulottuvilla, ja täältä selviää että esim vuonna 2000 noin 43% Suomessa julkaistuista nimikkeistä on ollut oppikirjoja, kappalemääräisestä myynnistä ne olivat noin 25% eli sangen suuria osuuksia. Tuoreempia tilastoja voi kyyläillä Suomen Kustannusyhdistyksen sivuilta. Oppikirjatuotanto oli kuuma aihe esim. Tietokirja.fi -tapahtumassa tuossa vähän aikaa sitten.

Tuomen teksti käsittelee tietenkin myös immateriaalioikeuksia sekä erityisesti niiden alkuperäistä ajatusta luovan työn tekemisen mahdollistajana. 90-vuoden suoja-aika ei muuten kuulunut alkuperäiseen ajatukseen. Taloudellinen tekijänoikeus on väliaikainen yksinoikeus, ja teokset suoja-ajan umpeuduttua päätyvät public domainiin, eli yhteiskuntaan. Tuomi nostaa myös esiin joitain tiedon (knowledge) peruspiirteistä, merkittävimpänä sen että tieto ei kulu käytössä vaan itse asiassa sen arvo lisääntyy.

Vapaan ja avoimen lähdekoodin (free and open source software=FOSS) selittäminen käy Tuomelta hyvin ja neljä keskeistä stallmannilaista vapautta esitellään kansantajuisesti. Kiinnostavasti Tuomi osoittaa myös että vapaa ja avoin lähdekoodi on itsessään avoin oppiresurssi ja verrattoman tehokas ympäristö esimerkiksi ohjelmoinnin oppimiseen.

Ehkä tärkein kohta raporttia OER:n perustelua ja legitimoitia ajatelleen on kuitenkin Tuomen kuvaa klassisen talousopin sekä tiedon ja avoimuuden suhdetta sivulta 26 alkaen. Minua kuitenkin jostain syystä harmittaa termin ”perinteiset hyödykkeet” (traditional goods) käyttäminen tässä yhteydessä.

UNESCO on kuvaillut avoimia oppiresursseja vuonna 2002 näin:

“The open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes.”

Tuomi antaa ymmärtää, että tämä on riittämätön lähtökohta mutta armeliaasti jatkaa, että kuvaus voi toimia ensiaskeleena kohti avointen oppiresurssien määrittelyä.

Hän tarttuu epäkaupallisen käytön vaateeseen, joka särähti omaankin korvaani. Eikö se ole vähän sama kuin jos koulussa opettaja sanoisi, että näitä oppeja ette sitten saa hyödyntää työelämässä? Missä edes menee kaupallisen ja epäkaupallisen raja, kun rahaa joka tapauksessa liikkuu ja joku ehkä saa hommasta elantonsa. Tuomenkin monesti viittaamassa avoimen ja vapaan lähdekoodin maailmassa probleemaa ei ole, sillä kaupallista käyttöä ei ole rajoitettu kun käytössä on GNU General Public License GPL. On toki muitakin avoimen lähdekoodin lisenssejä, perinteisenä vastapainona GPL:lle on BSD-lisenssi, joka ei pidä sisällään tätä tarttuvaa ”GNU-virusta”. GPL:ää onkin liberalistien piireissä kritisoitu, sillä se rajoittaa rajoittamista 😉 Ominaisuutta kutsutaan copyleftiksi ja se lienee kauneinta mitä immateriaalioikeuksilla on koskaan tehty. Tunnetussa Creative Commons -lisenssiperheessä Share Alike -lisämääre on copyleft-ominaisuus.

UNESCOn määritelmässä esiintyvä ilmaisu community of users saa myös kyytiä, sillä periaatteessa yhteisö voi olla ulossulkeva, ja tällainen resurssi ei siis ole avoin Tuomen kuvailemassa merkityksessä jossa ulossulkemista ei siedetä.

Lopulta Tuomen ehdotus on seuraava:

Open educational resources are accumulated assets that

1. enable development of individual or social capabilities for understanding and acting

and

1. can be enjoyed without restricting the possibilities of others to enjoy them

and which either

1. provide non-discriminatory access to information and knowledge about the resource
2. generate services that can be enjoyed by anyone with sufficient non-discriminatory capabilities
3. can be contributed to by anyone, without restrictions that exceed the norms of open science

Minusta tämä kuulostaa oikein hyvältä ja idealistiselta. Ei muuta kuin meta-yliopistoa pystyyn vaan! Tuomi viittaa jo tekstin alkupuolella kolmen tasoitseen avoimuuteen, joista toinen voi kuitenkin tuottaa meta-yliopisto-opiskelussa ongelmia, ellei oppisuorituksia tunnusteta virallisesti. Wikiopistoon mukaan ECTS:ään?

Erään e-kirjan tarina

Seuraa tarina e-kirjoista. Tarina ei tietenkään ole sinänsä kovin mielenkiintoinen, mutta nostaa esiin muutamia e-kirjoihin liittyviä ongelmakohtia jotka ovat kaikki kyllä olleet tiedossa ennenkin.

Sattuipa eräänä päivänä kaukaisessa, kaukaisessa maassa niin, että kirjastosetä halusi tehdä hieman kokoelmanhallintatyötä. Kirjastojärjestelmästä oli tehty tietokanta-ajo siten, että kaikenlaista mielenkiintoista dataa aineistosta oli tallennettu Excel-muotoiseen tiedostoon. Kirjastosedän Excel-taidot olivat hieman ruosteessa ja nyt suunnitteilla olleet toimenpiteet datan kanssa olivat hänelle hieman uudentyyppisiä. ”Mikä avuksi?”, ajatteli kirjastosetä. ”Noh, joku Excel-aiheinen kirja olisi varmaan hyvä tapa lähestyä asiaa”, hän tuumi  ja myhäili tyytyväisenä siitä, että lähestyi asiaa kirjastolaiselle sopivasta tulokulmasta, julkaisujen kautta. Suoritettuaan kenelle tahansa kirjastoammattilaiselle intuitiivisen, tarkennetun haun s:tilastot* and s:excel HelMet-tietokantaan, nousi hänen kasvoilleen yllättynyt hymy–kahdesta tuloksesta nimen perusteella relevantimpi oli e-kirja! Pienoinen epäilys kuitenkin häilähti kirjastosedän mielessä, sillä oli epävarmaa mitä tuleman piti.

Käden käänteessä kirjastosetä kuitenkin tunnistautui  pääkaupunkiseudun kirjastoyhteistyön HelMetin e-kirjatoimittajan Ellibsin sivustolle kirjastokorttinsa numerolla ja siihen liittyvällä salasanalla. Nyt hän pääsi lukemaan teoksen esittelytekstiä, joka kirjastojärjestelmän sivuilta puuttui. Korvaukseksi tästä lisätiedosta oli odotettavissa kyseisen, ulkopuolisen toimittajan käyttöehtoihin sitoutuminen. ”Enpä nyt vaivaa päätäni niillä”, ajatteli kirjastosetä ja kiinnitti sen sijaan huomiota siihen, että kyseisen ulkopuolisen toimittajan järjestelmässä teos oli luokiteltu kategoriaan systeemityö. ”Tämähän vastaa HKLJ:ssä luokkaa 627.71 systeemityö.” HelMetissä teoksen luokka oli kuitenkin 627.733 taulukkolaskentaohjelmat ja asiasanoina Ellibs, sähkökirjat, Excel, atk-ohjelmat, taulukkolaskenta sekä tilastot. Muodollisesti pätevä kirjastosetä ei tästä hätkähtänyt. Tiesihän hän toki, että tiedontallennus on systemaattista, mutta tiedonhaku ja -hankinta luovuutta vaativaa työtä.

Suuremmaksi huoleksi osoittautui,  että Ellibsin sivu ilmoitti e-kirjan lukuun tarvitaan Adobe Digital Editions -ohjelma. ”Tämähän onkin muuttunut aikaisemmasta”, kirjastosetä huomasi, ”eikä ADE:tä taida olla käyttämälleni, kotimaiselle GNU/Linux käyttöjärjestelmälle”. Ja näin asia todella olikin: Adobe ei ollut tehnyt Digital Editionsista Linux-versiota suunnitelmiensa mukaisesti eikä ohjelmaa kukaan muukaan ole saanut tehtyä.

Lueskeltuaan internetin englanninkielisiä keskustelupalstoja vartin verran kirjastosetä oli luopua toivosta saada e-kirja käyttöönsä,  sillä tarvittavaa Adobe Digital Editionsia -ohjelmaa ei näyttänyt kertakaikkiaan olevan saatavissa millekään hänen käytettävissään olevalle tietokoneelle. Painettua versiota ei kirjasta pääkaupunkiseudun kirjastoissa ollut, vain tuo e-kirja. ”Katsompa huvikseni, saisinko e-kirjan lainaksi jostain muualta”, kirjastosetä ajatteli ja siirtyi käyttämään muutamaa, suullisena perimätietona aikojen saatossa oppimaansa verkkopalvelua. ”No täältähän teos löytyy suoraan luettavaksi, eikä asentelua tarvita. Ja kappas, tämän lystikkään vertaisverkkopalvelun kautta näyttää löytyvän peräti 19 henkilöä, jotka ovat halukkaita lainaamaan kirjan minulle.”

Kirjastosetä ei tietenkään oikopäätä ruvennut lataamaan kirjaa vaikka tiesi olevansa vain yhden hiirenklikkauksen päässä haluamastaan teoksesta. Tarinamme päättyy tähän, ja siirrymme itsekin pohtimaan samoja kysymyksia joiden parissa kirjastosetä yhä tänäkin päivänä pyöriskelee…:  olisiko hänen pitänyt valita käyttöjärjestelmänsä toisin, olisiko HelMet -kirjastojen pitänyt valita e-kirjatoimittajansa toisin, olisiko Ellibsin pitänyt valita tekninen järjestelmänsä toisin, olisiko kirjoittajan pitänyt valita julkaisijansa toisin, olisiko julkaisijan pitänyt valita tiedostomuotonsa toisin vai olisiko kirjastosedän pitänyt valita kiinnostuksenkohteensa alunperinkin aivan toisin? Olisiko kirjastosedän intresseissä ollut lainata kirja Mininovan tai muiden vastaavien vertaisverkkopalvelujen kautta? Miksi hän ei lainaisi kirjaa vertaisverkosta vai olisiko parempi lukea kirja suoraan verkosta kuten Scribdissä? Millä motiivilla jotkut ihmiset tätäkin kirjaa haluavat verkon kautta lainata? Miksi ylipäätään kukaan haluaa lainata kirjojaan toisille?  Entä miksi kirjasto antaa kirjoja lainaksi? Miksi teoksen lukeminen itse valittua kautta olisi paheksuttavaa tai laitonta, kun HelMet-kirjastot ovat kuitenkin lunastaneet Ellibsiltä käyttöoikeuden kyseiseen teokseen ja tarjoavat sitä omille asiakkailleen (vaikka se onkin rikki)?

(Seeding: 20)

10000 kävijää, bileet!

Tuli juuri 10 000 käyntiä tässä blogissa täyteen, jee! Kiitos teille kaikille, keitä ikinä olettekaan!! Juhlamusiikkina on X-103:n 10 000 Chariots (Tresor 1993). Löytyy muuten pääkaupunkiseudun kirjastoistakin, mutta siitä ei ole mitään iloa tässä blogissa. Onneksi on interweb!  Sen soidessa luomme pienen vilkaisun tähän blogiin. En tiedä mitä te 10 000 kävijää täältä olette havitelleet ja oletteko saaneet sen, mutta kiva että olette käyneet ja toivottavasti käytte jatkossakin. Hauskintahan se on RSS-syötteen kautta, kuten teistä varmasti osa tietäänkin. Sen avulla saa automaattisesti tiedon kun olen laatinut lisää kirjoituksia. Blogi on siis perustettu maaliskuussa 2008 ja se oli pitkään työnimellä ”Macen hieno blogi” ennenkuin nykyinen nimi löytyi. Tuo vanha nimi onkin suosituin hakusanayhdistelmä jolla tänne on löydetty:

macen hieno blogi	93
macen blogi	67
riippumaton asiantuntija	39
irex iliad	38
qaiku	34
kirjastopäivät 2009	28
lauttasaari	28
gutenbergin parenteesi	26
irex	22
iliad	20
mace blogi	18
ben white british library	16
tekstarit	15
xmacex	14
michelin orium	14
kirjastopäivät turku	13
hieno blogi	13
kirjastolehti	12
nimimerkit	11
levy, david: scrolling forward: making s	11
isä mitro	11
puheohjelma	11
buckethead	11
raine wilen	11
kirjasto	10
kirjojen vuokraus	10
mace kirjasto	10
kirjastopäivät	9
information law eblida	9
informaatiotutkimus	9
kirjastovirkailijapäivät 2009	9
narraatio	9
link:http://bassessenz.com	9
stadinetti	8
graafikon teehetki	8
mace riippumaton	8
hennessy hammock	8
mace	8
taru björkman	8
kirjastoverkkopäivä	8
kirjastovirkailijapäivät	7
kirjastopäivät 2009 turku	7
bookabooka	7
kirjan kirjoitus laite	7
keskustakirjasto	7
terhi friman	7
jikatabi	6
europeanalocal kirjasto	6
kirjasto pelit	6
tommi viitamies	6

Tässä käppyrä kävijöistä per kuukausi:

Huhtikuussa 2009 kirjoitin mm. siitä että Tekijänoikeuden tiedotus ja viestintäkeskus pelotteli kirjanvuokranvälityspalvelua BookaBookaa. Siihen aikaan sattui vilkkain päiväkin, jolloin kävijöitä oli 121. Keskimäärin tänä vuonna on päivittäisiä kävijöitä ollut 27. Marras-, joulu-, tammikuussa olin Australiassa enkä kirjoitellut ja nyt kesä- ja heinäkuussa Berliinissä. Blogissa huomaa heti liikettä kun postaa uuden kirjoituksen; lukijoita tulee sinä ja seuraavana päivänä paljon, postausten välissä kävijöitä on vain muutamia päivässä. Berliinin kuvat eivät vielä(kään) ole netissä, btw. Flickrissä on kertynyt yhteensä 69 856 katselukertaa. Nämä epäaktiiviset ajanjaksot näkyvät viiveellä tämän blogin kävijämäärissä.

Juttua on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin, kirjoitin nimittäin juuri artikkelin erääseen (toivottavasti) syksyllä julkaistavaan kirjaan joten kirjailuhimoja ei ole nyt kovin paljon riittänyt tänne blogiin. Otsikko on Sananen yleisten kirjastojen  roolista internetissä. Artikkelin deadline on itseasiassa tänään, joten tämä blogikin aktivoitunee taas. Kyseisestä artikkelista lisää myöhemmin, muissa postauksissa.

Kirjoituksia Riippumaton asiantuntija -blogissa on 65 kappaletta (tämä on 66.) ja kommentteja 115. Tuossa sivupalkissa olevasta tägipilvestä saa käsityksen mitä aiheita blogi on elämänsä aikana käsitellyt. Kirjoituksista suosituin on odotetusti blogista kertova About-teksti jonka suosio on ollut tasaista (389 kertaa). Tästä ei ehkä voi päätellä uusien lukijoiden tasaista virtaa, vaikka haluaisikin 🙂 Alla 20 seuraavaa kirjoitusta. Näistä plus muiden käyntien summasta ei todellakaan tule lähellekään 10 000, sillä ne käynnit jotka kohdistuvat suoraan etusivuun eivät kartuta alla olevia lukuja. Luvut tarkoittavat, että ko. kirjoituksen oma sivu on avattu.

Tanskassa on moni asia toisin, moni ei	258
Re: Verta, leimoja ja kontaktimuovia	249
Isä Mitron haastattelu kirjastoista ja e	236
iRex iLiad koekäytössä	220
Kirjahyllyni	203
TTVK: Kirjojen vuokraus on kuin Pirate B	168
Yleisten kirjastojen nettisuodatuksesta	161
Muotipoliisi	157
Kaksi quotea kritiikistä	149
Kirja(t) kiertoon pölyä keräämästä	137
Kirjastopäivät 2009	125
Aarg, tarvin poistokoulutusta!	120
Holvas ja Vähämäki uudesta työstä	119
Eipä herunut opiskelupaikkaa :´(	108
Haastatteluni Sula Pinta -podcastissa	108
Re: Tulevaisuuden uhkakuva?	107
An interview with Benjamin White about I	107
Kirjastopäiville tulijoita?	89
Hauskanpidon vastakohta on narraatio	86
Informaatiotutkimuksen opinnot alkaneet	83
Qaiku vastaa niinkuin jaikuun huudetaan	83

En osaa sanoa kuinka moni lukee tätä RSS:n kautta ja kuinka moni käy täällä suoraan lueskelemassa etusivua. Moni kuitenkin tulee nimenomaan syöttämällä Googleen tai muuhun yleisluontoiseen webin hakukoneeseen blogin nimen. Netvibesin ja iGooglen käyttäjien tiedän olevan ainakin muutaman. Linkin kautta saapujista eniten on tullut Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogin kautta.

blogs.helsinki.fi/digikirjasto	180
fi.wordpress.com/tag/jaana-venkula	147
mace.jaiku.com	120
netvibes.com	102
pipes.yahoo.com/pipes/pipe.run?_id=cq…	86
wiki.kirjastot.fi/index.php/Ekskursio…	76
terkko.helsinki.fi/feednavigator/expo…	60
kulutusjuhla.com	60
google.com/ig	57
blogs.helsinki.fi/digikirjasto/2008/0…	57

Jaana Venkula -tägi WordPressissä on mielenkiintoinen, sitä kohtaan on tasaista kiinnostusta. Riippumaton asiantuntija on myös Blogilistalla. Siitä minulla ei ole mitään kaksista historiatietoa, mutta sijoitus luetuimmat -listalla on tällä hetkellä 350. Tieto on aika merkityksetön kun en tosiaan ole seurannut sijoittumistani ko. listalla eikä mitään käppyrää nähdäkseni ole saatavilla. Kai ihan hyvin suomalaisessa blogosfäärissä, ottaen huomioon etten ole mikään kovin aktiivinen bloggaaja enkä edes mitenkään laajasti verkottunut. Olisi hauska nähdä minkälainen jakauma Blogilistan kärjessä on, esim. kuinka suuri osuus luetuimmalla 10/20/100 blogilla.

Aarg, tarvin poistokoulutusta!

Tänään kokoelmanhallinnallista aineiston poistamista tehdessäni turhauduin siinä määrin, että laadin tämän kirjelmän Helsingin kaupunginkirjaston kehittämisyksikölle:

Kaipailen jotain hyvää, mieluusti HelMetin laajuista koulutusta aineiston poistamisesta. Näkökulman soisi olevan ensin teoreettisempi, sitten katsottaisi hieman talon periaatteita ja strategioita ja lopulta katsottaisi Milleniumia ja muita järjestelmiä että mitä tietoa voi poistamisen tueksi saada.

Miltsissähän on (ainakin minun mielestäni) todella ankeasti saatavilla poistamispäätöstä tukevaa tietoa esimerkiksi niteen historiasta tai siitä ovatko niteet liikkuneet esim. varausten kautta vai onko asiakas poiminut ne hyllystä.

Googlen avulla voi yrittää arvailla että mitkä kirjoittajat ja teokset ovat alansa tai genrensä merkkiteoksia. Toisten teosten viiteluetteloita voi lueskella myös, mutta se on työlästä.

Minusta tuntuu, että erityisesti poistaminen on toiminto jota kirjastolaiset ainakin täällä Miltsin alueella (Millenium -järjestelmä on Suomessa käytässä vain HelMetissä, eli pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa) oikeastaan eivät voi suorittaa muuten kuin mutu -fiiliksen pohjalta. Jossain tätä kutsutaan ”hiljaiseksi tiedoksi”, ”ammattitaidoksi” tai ”harkinnaksi” mutta varaan itselleni oikeuden suhtautua moisiin nimityksiin kriittisesti.

Minusta julkishallinnon alaisen ammattilaisen pitää pystyä selvästi osoittamaan mihin tietolähteisiin hänen tekemänsä päätökset perustuvat, etenkin kun on kyse aineiston poistamisen kaltaisesta toimenpiteestä. Etenkin kun ollaan sentään kirjastolaisia!

HelMetin oma kirjavarasto toimii Pasilassa ja erillinen, koko kansallista kirjastoverkkoa palveleva ja tukeva Varastokirjasto sijaitsee Kuopiossa. Sinne voi lähettää jotain. Sitten on niinkutsutut nollalistat, eli listat niteistä jotka eivät ole liikkuneet edellisen vuoden aikana. Järjestelmästä selviää myös koska nide on viimeksi palautettu, koska sen tietue on luotu. Niteiden lainaus- ja uusintakertojen määrä näkyy myös mutta siinäpä ne tiedot sitten oikeastaan ovatkin. Ei esimerkiksi tietoa siitä miten jonkun kirjailijan tai johonkin asiasanoihin liittyvät teokset ovat liikkuneet viimeaikoina. Lainausmääräkin ilmoitetaan vain yhtenä lukuna tietueen luonnista nykyhetkeen asti, ei ole käytettävissä mitään tietoa siitä miten lainauskerrat ovat kertyneet esimerkiksi ajan funktiona tai minkätyyppiset käyttäjät ovat sitä lainanneet.

Olisi hienoa tietää miten poistamista oikeasti tehdään muissa kirjastoissa ja miten siihen liittyvää tietoa hallinnoidaan.