Ranskalaisten google-murheet Hesarissa

Hesarissakin näkyy olleen oikein pääkirjoitus 18.1.2010 Google Book Searchista ja frankofiilien huolista. HS:n Pariisin kirjeenvaihtajan Heli Suomisen juttu on otsikoitu Google kasvoi liian isoksi. Mielenkiintoinen kirjoitus josta voi löytää eurooppalaista protektionismia, google-veron ja jossa viitataan Quaeroonkin.

Kirjoitin tällaisen kommentin (joka tullee aikanaan näkyville HS.fi:hin):

Ollessaan Ranskan kansalliskirjaston, eli Bibliothèque nationale de France pomona Jean-Noël Jeanneney propagoi Googlea vastaan ja samalla eurooppalaisten omien digitointihankkeiden puolesta juuri anglo-amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin vastaamiseksi. Jeanneney korosti julkishallinnon (siis esim. kansalliskirjastojen) tärkeyttä digitoijana ja digitoitavan aineiston valitsijana. Aihe on ilmeisesti muutenkin ollut sangen kuuma peruna siellä Ranskassa. Frankofiilien (tai anglofobien) työ on tuottanut tulosta ja Euroopan kirjastojen, museoiden ja arkistojen yhteinen digitaalinen kirjasto Europeana on paraikaa työn alla ja kulkee Google Book Searchin jalanjäljissä ja sen innoittamana.

Ojasta allikkoon tosin, sillä 47% Europeanan sisällöstä on peräisin Ranskasta. Tätä tilannetta yritetään paraikaa parantaa.

Europeanan sisällöntuottajat, heinäkuu 2009 (4.6M objektia)

Kts. Jean-Noël Jeanneney: Google–And The Myth of Universal Knowledge (a view from Europe). (The University of Chicago Press, 2005, ISBN 978-0-226-39577-7). Kirjoitin siitä jokin aika sitten blogiini ja Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto -blogissa on joukko GBS:än liittyviä kirjoituksi. Jeanneneyn teos löytyy kirjastoista (kts. esim. pääkaupunkiseudun yleiset kirjastot) ja ironian herkullisen perinteen mukaisesti myös Googlen kirjastosta 😉

Vaikka Googlen edesottamuksista kirjastolaiset toisinaan narisevatkin ja suhtautuvat penseästi erityisesti Hesarin jutussakin aiheena olleeseen Google Book Searchiin, on kilpailutilanne saanut meidät virkistävästi hereille ja terästäytymään 🙂

(Hesarin juttu via Digitaalinen kirjasto: Google digitoi tanskalaista kulttuuriperintöä; via Sukututkijan loppuvuosi).

Voitte muuten uskoa että kun Digitaalinen kirjasto -blogin postauksessa mainittu, tanskan kansalliskirjaston bossi Erland Kolding Nielsen 2nd LIBER-EBLIDA Workshop on Digitalisation of Library Materials in Europe -tapahtumassa (jossa olin) puhui Google -yhteistyöstä, pysähtyi auditoriossa useampikin purkka 😉 Kolding Nielsen on kirjoitellut, katso LIBER Quarterly (huomioi Digitisation of Library Material in Europe: Problems, Obstacles and Perspectives anno 2007, vol. 18 no. 1) sekä LINDAsta löytyvä Kommunikation erstatter transport–den digitale revolution i danske forskningsbiblioteker 1980-2005 : festskrift til Karl Krarup.

Mainokset

Linda+Arto auki, äkkiä tonkimaan

Artikkeliviitetietokanta Arto sekä yliopistokirjastojen yhteistietokanta Linda ovat nyt auki tavallisille, oikeille ihmisille. Molemmat ovat Kansalliskirjaston tuotteita, ja ovat aiemmin olleet ilmaiseksi käytettävissä kirjastoissa (tai siis, kirjasto on lisensoinut ne Kansalliskirjastolta).

Koska kumpikaan näistä ei mahdollisesti ole ollenkaan tuttu paatuneimpia kirjastofiilejä lukuunottamatta, niin kokeilkaapa esimerkiksi blogit -asiasanahakua Artosta ja Lindasta.

Molempia on sekä kaipailtu että yritetty puuhailla avoimeen käyttöön vaikka kuinka kauan, nyt odotus on palkittu. Lindaa on ”salaa” voinut käyttää Frank-monihaun kautta ja Artoa pystyi ennen käyttämään Eduskunnan kirjaston sivujen kautta kikkailemalla. Molemmat ominaisuudet ovat kulkeneet suullisena perimätietona kirjastoammattilaisten keskuudessa, hyvä että sekä Arto että Linda ovat nyt ihan virallisesti käytössä avoimesti. Ainakin toistaiseksi, palvelut ovat auki vuoden 2010 Opetusministeriön siunauksella. Rohkenen kyllä uskoa, ettei niitä enää kehdata sulkea.

IT-Viikko uutisoi otsikolla Kansalliskirjasto avasi Arton ja Lindan kaikille ja Kansalliskirjaston sivulla on uutinen Linda- ja Arto-yhteistietokannat avautuivat kaikille ja Suomen Kirjastoseuralla Artoon ja Lindaan myös kotoa. Meillä Qaikussakin Lindaa kerettiin jo päivittelemään ennen näitä sulouutisia.

[edit 9.1.2010 klo 15:57 laitoin suorat linkit, jotka toivottavasti toimii. Kiitos lyth]

HelMet Suomen kolmanneksi arvostetuin verkkobrändi, w00t?

Uutinen, että pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen aineistoluettelo HelMet on Taloustutkimuksen verkkobränditutkimuksen mukaan Suomen kolmanneksi arvostetuin verkkobrändi saa kulmakarvan nousemaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa on ollut 150 verkkobrändiä.

Mitä sinun mielestäsi on arvostus? Ainakaan arvostus ei ole mitään mitä Alexa mittaa. HelMetin sijoitus Suomessa on nimittäin 255 ja viiden päässä ovat Aktia Savings Bank, Tiede-lehti, DVD-Plaza, Ilmatieteenlaitos, Arvopaperi, Nettivaraosa.com, Suomen Kennelliitto, Suomen yritykset, Peliplaneetta sekä V2. Laskin tuosta kansainväliseltä haiskahtavat sivustot (esim. Thomann sekä pari pornosaittia) pois. Ihmisillä on ehkä aika vaihtelevia kriteerejä verkkobrändin arvostukseen liittyen, mutta ilmeisesti käytettävyys, selkeys tai nykyaikaisuus eivät kuulu niihin tärkeimpiin. Ihmiset taitavat kovasti arvostaa sitä, että kirjaston oheispalveluja ylipäätään voi käyttää netin kautta. Vastaus siihen mitä arvostus on löytyy luonnollisesti HelMetistä. Voimmekin nyt jäädä sinne kontemploimaan.

TTVK: Kirjojen vuokraus on kuin Pirate Bay

Tämän päivän kuuma aihe on ollut Tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskuksen (TTVK) vaade kirjanvuokranvälityspalvelun BookaBookan alasajosta. TTVK ihan häpeilemättä vertasi tätä suomalaista, opiskelijoiden kurssikirjojen vuokranvälitystä fasilitoivaa palvelua The Pirate Bayhin, josta tuli vastikään oikeuden tuomiot.

BookaBookahan toimii siten, että ihmiset listaavat sinne tarjolle erityisesti kurssikirjojaan tarjolle ja heidän yhteystietonsa saa maksullisella tekstarilla. Kun BookaBooka on välittänyt yhteystiedot tarjoajalta haluajalle, on näiden keskinäinen asia miten kirjan vuokraamisesta sopivat. Ja tämä nyt siis tekijänoikeuslain nimissä lopettaa. Jeah.

Asiasta oli juttu Hesarissa otsikolla Kirja-ala haluaa sulkea opiskelijoiden perustaman kirjavuokrauspalvelun (katso myös keskustelut)ja qaikussa asiaa on puitu pitkin päivää otsikolla Hesarissa juttu Bookabookasta. Mitä mieltä?. BookaBookan omassa Vuokrasin kirjan blogissa oli kirjoitus Alasottopyyntö josta löytyy myös TTVK:n kirjelmä.

Ymmärrän että TTVK edustaa ainakin joidenkin kirjailijoiden oikeuksia tekijänoikeuslain turvaamiin taloudellisiin oikeuksiin, omalla jo kovin tutuksi tulleella tyylillään. Olisi kuitenkin hyvin mukava kuulla mitä muuntyyppiset etujärjestöt ja organisaatiot tästä ovat mieltä. Suomalaisen kirjallisuuden seura vaikkapa, opiskelijoiden järjestöt, Suomen kirjalijaliitto, kirjastot tai vaikkapa joku tietokirjailijoiden ryhmitymä.

Rakkaat lukijat, jos tunnette tietokirjailijoita tai muita kirjailijoita, niin kysykää heiltä mitä mieltä he itse ovat asiasta ja kehoittakaa kirjoittamaan mielipiteensä jonnekin verkkoon.

Voisiko tekijänoikeuteen lisätä sellaisen oikeuden, että kaikilla teoskynnyksen ylittäviä teoksia luovilla henkilöillä on oikeus olla tulematta nolatuksi tekijänoikeuksia puolustavien järjestöjen umpimielisten lausuntojen vuoksi.

Itselläni on pari kirjaa BookaBookassa tarjolla, Päivikki Karhulan toimittama Paratiisi vai panoptikon? Näkökulmia ubiikkiyhteiskuntaan David Levyn sekä Scrolling Forward—Making sense of documents in the digital age. Käynnistänkin tässä samalla 100% alennuskampanjan, käytä vuokratessasi kampanjakoodia ttvk-ei-oikeasti-ole-eläkeläisklubi-vaan-arvokasta-työtä-tekevät-pahuuden-kitkemiseksi-srsly.

Kirjat saa minulta suoraan toki ilmaiseksikin ilman BookaBookaa jos haluaa, mitä minä niitä kotonani munimaan. Pitäisi oikeasti saada aikaiseksi ottaa joku bookcrossing-hommeli käyttöön.

[edit 22.04.2009 13:30]

Keskustelu näyttää jatkuneen tänäänkin ainakin qaikussa ja pni toi hyvin esiin tällaisen siilipuolustus-edunvalvonnan puolia kirjotuksessaan Se on laitonta koska sitä voi tehdä kuka tahansa.

Muista asiaa käsittelevistä kirjoituksista mainittakoot kirjastoviitekehyksessä tekijänoikeuksien kanssa pitkään painiskelleen Heikki Poroilan kirjoitus Bookabooka  ja Kirjanvuokrausko laitonta? Kulutusjuhlassa.

Lehtiverkosto pystyyn

Syksyllä sain (mielestäni) loistavan idean kirjastoammattilaisten lehtipiiristä ja kehittelinkin idean melkein valmiiksi. Suunnittelin tilaavani kolme neljä lehteä ja pistämällä ne sitten sisäisellä postilla kiertoon puolisattumanvaraisesti valituille kollegoille kun olen lukenut ne.

Juju on tässä se, että lehdet annotoitaisiin ja niiden kierrellessä toimisi teksti keskustelun siemeninä ja palstojen välinen tyhjä tila foorumina. Tapaan itse annotoimaan ja töhertelemään Kirjastolehteäni, joka on tällä hetkellä ainoa about säännöllisesti seuraamaani  (paperinen) aikakausilehti. Lehden numerot ovat omaisuuttani joten kukaan ei siis pistä pahakseen niihin töhertelystä.

Ajattelin että lehtiä voisi olla vaikkapa kolme: Kirjastolehti, Scandinavian Public Library Quarterly sekä joku kolmas kirjastoprofession ulkopuolinen lehti, joka hankittaisi irtonumerona ja joka vaihtelisi. Mielessäni ovat olleet Wired ja Monocle. Ajattelin saada rahat lehtiin kehittämisyksiköstämme.

Suunnittelin hommaa niin, että tässä vaiheessa jäseniä olisi noin kymmenkunta, ja yrittäisin haalia kasaan sellaisia kirjastolaisia, jotka eivät tapaa pitää ääntä itsestään intranetissämme Kaivossa, Kirjastot.fi:ssä tai erilaisissa työryhmissä. Heitä on nimittäin paljon, sillä yleensä äänessä ovat the usual suspects, joihin minäkin kuulun. Väkeä on talossa kuitenkin noin 450 henkilöä. Ajattelin että jos vaikkapa puolet tai kolmannes olisivat meitä äänekäitä, saisimme ehkä rohkaistua vähemmän suulaita mukaan keskusteluun ja toisaalta uusvanha media, eli kynä ja paperi ehkä olisivat joillekin henkilöille kivempi media kuin esimerkiksi omassa blogissa toitottaminen tai maineikkailla Kirjastot.fi:n foorumeilla, joita muutaman ihmisen ajatellaan dominoivan.

Lehdet tulisivat ensin minulle, ja omat töhertelyni töherreltyäni laittaisin lehtiin mukaan sellaisen paksun kuulakärkikynän jossa on monta värillistä kärkeä. Muistan nähneeni lapsuudessani ja toivon että niitä löytyisi vielä jostain. Osallistujien merkinnät siis eroaisivat toisistaan kynän väristä ja kannessa olisi avain siihen, kuka käyttää mitäkin väriä.

Kanteen liimaisin listan henkilöistä joille kyseinen lehti on menossa joko siten että olen jo valmiiksi arponut sen järjestyksen valmiiksi tai mukana kulkisi jonkinlainen arvontametodi jolla kukin osallistuja itse arpoisi seuraavan vastaanottajan (tämä on minusta erityisen hyvä ajatus, minussa taitaa olla hieman pedagogia). Listan järjestys joka tapauksessa olisi aina sattumanvarainen. Ensimmäiset merkinnät olisivat minun jotta saadaan jää rikki ja lehdet lopulta palautuisivat myös minulle. Jos lehtiä ei ole kovin paljoa, voisin skannata ne annotointikierroksen jälkeen ja laittaa näkyville johonkin lehtiringin omaan paikkaan verkossa.

Omasta mielestäni sekä perusajatus yksiköiden rajoista välittämättömästä, kirjastoammattilaisia ja kollegoja yhdistävästä, kirjalliseen aineistoon pohjaavasta lukupiiristä on hyväkin idea. Kirjastolehti pääsee parempaan käyttöön  kun sitä luetaan hieman ajatuksella, toisaalta kirjastolaiset oppivat pois huonosta tavasta kunnioittaa pyhää painettua sivua ja tottuvat töhertelemään siihen, tutustumme ainakin tekstin kautta toisiimme ja toivottavasti myös hieman huonomminkin tuntemiimme kollegoihimme, tulisimme kokeilleeksi uusia toimintotapoja, harjoittelisimme opintopiirin pitämistä ja sellaiseen osallistumista, koko hanke olisi halpa, tehokas ja d.i.y. koulutusjärjestelmä, yleisten kirjastojen keskuskirjastona toimivassa Helsingin kaupunginkirjastossa leviäisivät kirjastoalan uutiset tehokkaammin ja niin edelleen. Omille hyville ideoilleen on helppo keksiä selityksiä miksi ne ovat niin erinomaisia 🙂

En ole nyt kuitenkaan tähän mennessä  saanut aikaiseksi pistää hommaa pystyyn, joten päätin tehdä niin, että lähetän ilman mitään kaksista suunnitelmaa pari omaa lehteäni  sisäisellä postilla joillekin kollegoilleni ja laitan ohjeeksi tehdä merkintöjä ja laittaa lehti kiertoon muutamalle muulle kollegalle ennenkuin se palautuu minulle. Eli lähden sangen organisoimattomasti liikkeelle, lehtien vastaanottajiksi ei erikseen ilmoittauduta vaan kukin valitsee mielivaltaisesti jonkun. Katsotaan miten käy…