Wikiopistossa verkkokurssi kirjastolaisille

Wikiopisto, suomenkielinen Wikiversity

Wikiopistossa on meneillään Leena Järveläisen Turun AMK:n erikoistumisopiskelijoille vetämä Kehittyvät verkkopalvelut -kurssi kirjastolaisille.

Vuoden 2011 kurssin sisältö näyttää hyvältä ja opiskelijat ovat käyneet mielenkiintoista keskustelua esimerkiksi kirjastojen tulevaisuudesta oppimiskeskuksina lukupiirissään teoksesta Eero Sormunen+Esa Poikela (toim.): Informaatio, informaatiolukutaito ja oppiminen (Tampere University Press, 2008, ISBN 978-951-44-7285-5).

(via Petri Tonteri, joka linkkasi kirjastoille suunnattuun toivelistaan)

Mainokset

23 asiaa -kurssista toisaalla

Matti, Mace ja verkkokurssi :)

Matti, Mace ja verkkokurssi 🙂

Kirjoitimme jokin aika sitten yhdessä Matin kanssa pienoisen reflektion 23 asiaa -verkkokurssista Mahdollista.fi -blogiin, joka kerää nettiajan kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Otsikkona on tylsästi 23 asiaa -verkkokurssi kirjastoammattilaisille, ei tullut mitään nasevaa, mutta informatiivista mieleen tuolloin.

23 asiaa -kurssin pääpalkinto arvottu :)

iPod nano

HelMet-alueella Matti Lassilan kanssa vetämäni 23 asiaa -kurssin pääpalkinto, eli iPod nano on nyt arvottu. Voittaja selviää alla olevasta videosta.

iPodin lisäksi jokainen kurssin suorittanut saa 20€ arvoisen palkinnon, ja valittavana on esim. FlickrPro -jäsenyys vuodeksi, elinikäinen LibraryThing -jäsenyys, IRC-Gallerian ihq-seteleitä jne. Muutama kurssilainen tarttui mahdollisuuteen lahjoittaa palkintonsa eteenpäin, kohteina ovat Wikimedia, Creative Commons sekä EFFi.

Paljon onnea voittajalle ja kiitos vielä jok-ikiselle kurssilaisille yhdessä ja erikseen!

Kyseinen arvontavideo väsättiin siten, että minä olin koti-Helsingissä ja Matti Tampereella. Matilla oli Skypessä työpöydän jako päällä ja samoin kuvaruudun nauhoitus. Minä spiikkasin sekä tallensin oman puheeni. Matti operoi tekstejä ja arvontaskriptin ajoa suunnitelmamme sekä antamieni merkkien mukaan. Lopuksi Matti yhdisti tallentamansa videon ja minun hänelle lähettämän äänitallenteen iMovie -ohjelmalla. Julkaisin videon sitten tuubissa.

Edellisellä kurssilla käytimme videon koostamiseen, leikkaamiseen ja äänien miksaamiseen JumpCut -ohjelmaa, joka toimii kokonaan selaimessa. Kurssien välissä sen olemassaolo on lakannut (sieltä tuli sähköpostia että käypä hakemassa aineistosi talteen jos haluat) , joten piti keksiä uusi tapa suorittaa arvonta. Skripti oli sama kuin viimeksi.

Melkoinen säätäminen oli kaiken tallentamisen ja semmoisen kanssa eikä 3G-yhteytenikään ollut kovin sukkela (kuten nykivästä kuvasta näkee), mutta ihan hyvä video tuli 🙂 Ja tietenkin se tärkein, eli palkinnon saaja tuli arvottua.

23²³ yhteyttä

Marras- joulukuu meni Lassilan Matin kanssa 23 asiaa -kurssia vetäen, mukana tällä kertaa 30 HelMet -alueen kirjastolaista. Langanpäitä (tehtävien tarkistus, palkintojen jako sekä pääpalkinnon arvonta) selvitellään vielä tässä alkuvuodesta. Kurssi on tietenkin  lähtökohtaisesti verkkokurssi (vrt. veiston opetus järjestetään veiston luokassa, kemian opetus kemianluokassa→verkkokurssi verkossa) mutta kurssin myötä pidetään myös kaksi lähipäivää ja näistä jälkimmäinen on huomenna torstaina.

Istuskelen nyt Sellon kirjastossa keräilemässä huomenna käsiteltäviä kirjoituksia osallistujien blogeista. Tämänkin kurssin myötä on muodostunut vähintään pienen kirjasen verran tekstiä, jossa kolmekymmentä kirjastoammattilaista kertovat omakohtaisesta suhteestaan kurssiin itseensä, sen myötä käsiteltyihin aiheisiin, opiskeluun, toisiinsa, harrasteisiinsa ja yleisiin mielenkiintonsa kohteisiin, työnsä muuttumiseen, bloggaamiseen, internetiin ja yhteisölliseen mediaan sekä luonnollisesti kirjastoon. Olen niin ylpeä heistä; internet on taas hivenen parempi paikka! 8)

Asiaan todellakin liitty James Burke. Hän on Hyvä Jätkä. En tiedä muuten, mutta hän teki BBC:lle dokumenttisarjan Connections. Dans Hardcore History -podcastin jaksossa A Fly on James Burke’s Wall hän juttelee kaikenlaista mielenkiintoista siitä miten asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Uskon että kuten minäkin, myös James tykkää hyperlinkistä.

Numerologiassa numero 23 voidaan liittää melkein kaikkeen. Kirjastolainen voi liittää sen esimerkiksi YKL:n luokkaan Dogmatismi. Kristillinen etiikka. Legendaarisen bibliografin Paul Otletin sekä Henri La Fontainen kehittelemässä Universal Decimal Classification -järjestelmässä 23 on Religions originating in Indian sub-continent. Hindu religion in the broad sense. 023 on sensijaan Library administration. Staff. Personnel. 02(3) tarkoittaisi antiikkisia tai keskiaikaisia kirjastoihin ja kirjastotieteeseen liittyviä paikkoja. 02=3 tarkoittaisi kirjastoihin ja kirjastotieteeseen liittyviä, tuntemattomia ja kuolleita kieliä. Ajatuksen juoksu taisi juuri kääntyä osoittamaan itseään.

23 asiaa -kurssin viimeisiä viedään

Marras- ja joulukuuni on sujunut verkkomaikkana, nimittäin pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen (l. HelMet-kirjaston) henkilökuntaa weban ihmeellistäkin ihmeellisempiin saloihin kouluttaessa.

Kurssimme nimi on 23 asiaa ja aisaparin muodostavat siis mainio Matti Lassila sekä allekirjoittanut. Alunperin laadimme ja vedimme kurssin keväällä ja kesällä 2008. Silloin mukana oli väkeä yleisistä kirjastoista ympäri valtakuntaa, nyt osallistujina on ollut 30 innokasta kirjastolaista täältä pääkaupunkiseudulta.

Konseptin peruskivihän on siis se, että erilaisin lähdeaineistoin ja tehtävin varustetut kirjastolaiset seikkailevat verkossa ja kertovat elämyksistään omissa kurssiblogeissaan. Mittaa kurssilla on noin 9 viikkoa ja tahti on (palautteesta päätellen, tosin sitä ei ole vaikea uskoa) sangen tiukka. Tässä ajassa rutinoidutaan bloggaamiseen ja sitä kautta opitaan mm. mistä kaikki se loputtomalta tuntuva aineisto sinne verkkoon on oikeastaan tullut: jokuhan sen on sinne laittanut ja se joku on sinä, minä sekä hän. Ei mikään internetin virallinen toimituskunta. Tutuksi tulevat myös pikaviestimet ja netin seuraaminen RSS-syötteiden avulla. Lisäksi katsellaan esim. onko Delicious webille sitä, mitä näyttöluettelo on kirjaston kokoelmalle ja mitä lähdekritiikin välineitä Wikipedia tarjoaa. Ynnä muuta sellaista.

Osaltani julkinen pahoitteluni kurssilaisille siitä että olemme stressanneet teitä kaikenlaisilla tehtävillä ja lisäksi yhteisöpaineella ja muutenkin anastaneet aikaanne. Kurssi on kuitenkin vapaaehtoinen ja siltä voi dropata (ellei ole mennyt sopimaan jotain muuta työnantajansa kanssa, mutta siihen minä olen sitten syytön :^)

Kurssiin kuuluu kahdesti viikossa pidettävä chatti, ja niistä viimeinen on nyt huomenna (eikun tänään) 20.12. Chatit ovatkin osoittautuneet todella herkullisiksi tapahtumiksi, siellä on juteltu kaikenlaista enemmän ja vähemmän kurssiin liittyvää. Aiemmalla kurssilla chatteja jatkettiin vielä muutama kuukausi kurssin päättymisen jälkeen, ja jokunen kirjastolainen ihan toiselta kurssilta piipahtivat 23 asiaa -kurssin chateissamme myös. Ei tosin ihan sattumalta 😉 Monenlaisia kokemuksia on vaihdettu bloggaamisesta, kirjasto-kaapelista, tekijänoikeuksista, kirjastotyöstä yleensäkin, virkamiehenä verkossa toimimisesta ja vaikka mistä.

Tämän viimeisen chattikerran lisäksi tulevana maanantaina julkaistaan vielä viimeiset tehtävät, ja varsinainen kurssivaihe on sitten pussissa. Talven mittaan ensi vuoden puolella on vielä langanpäitä, nimittäin toinen lähipäivä (ensimmäisellä oli mukana Riitta Suominen jututtamassa meitä verkkokirjoittamisesta ja verkkopedagogiikasta), palkintojen jako ja pääpalkintona olevan iPodin arvonta. Mutta ennen näitä tietenkin läksyjen tarkistus ja tuhmille muikkarien jako >:-|

Tässä yhteydessä mainittakoot, että kurssi on omaa käsialaamme, ja suojattu pahuuden voimilta Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton (aka CC BY-NC-SA) -lisenssillä, eli ei muuta kuin hyvä kiertoon jos tästä jollekulle iloa on. Propsit Helene Blowersille ja hänen alkuperäiselle Learning 2.0 -kurssilleen. Juttelin muutaman minuutin verran kurssistamme tänä syksynä (uudelleen)startanneella Kirja- ja kirjastokanavalla, ja se video löytyypi täältä, muun hauskan kirjastoasian joukosta.

Kurssin väsäily ja vetäminen on todella hauskaa puuhaa. Ihan tulee mieleen ajat roolipelin johtajana, kun yrittää johdatella ihmisiä hoksaamaan asioita!

Vaikeuksia LeMilliin ja Wikiopistoon tutustumisen kanssa

AVO-kurssin toisella viikolla, joka on siis jo kaukana takanapäin, on tarkoituksena tutustua kahteen radikaalin avoimeen oppiresurssisivustoon LeMilliin ja Wikiopistoon (engl. Wikiversity). Olen jäänyt jälkeen AVO-kurssilla ja vaikka vika on tietenkin itsessäni, huomaan että viikon tehtävien joukosta kaksi ovat minusta hieman kohtuuttomia. Ne ovat nämä kaksi:

  • Yritä löytää ryhmä tai projekti, jossa ihmiset työskentelevät sinulle mielenkiintoisen aiheen parissa tai aiheen parissa, jossa uskoisit voivasi auttaa. Liity tähän ryhmään.
  • Aloita oma oppiresurssiprojekti, joko LeMillin oppiresurssina (tai menetelmänä tai työkalukuvauksena) tai Wikiopiston wiki-sivuna.

En tässä vaiheessa halua aloittaa laatimaan oppiresurssia kumpaankaan sivustoon, haluan laajemman kuvan avointen oppiresurssien sisällöistä ja erityisesti näistä kahdesta palvelusta.

Noniin, tästä huolimatta olen seuraillut Suomalaisen wikiopiston syntyä sivusta ja haaveillut siitä, että vielä joku päivä laitan 23 asiaa -verkkokurssimme mukaan Wikiopistoon. Tämä haave on ollut pöytälaatikossa jo kauan aikaa, ja ehkä toteutuu nyt kun vedämme kurssia paraikaa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen henkilökunnalle.

En ole varma onko Wikiversityn ohjelmistoalusta, eli MediaWiki sellaisenaan kovin soveltuva opiskeluun. Käytännössä opiskelussa käytetäänkin paljon muita työkaluja, esim. blogeja tehtävien julkaisuun ja taustakanavana ja muita työkaluja yhteydenpitoon ja aineistojen varastointiin.

Wikiversityä ja suomalaista Wikiopistoa katsellessa tulee nopeasti yksinäinen olo; on vaikea tarttua mihinkään vaan kaipailee oppilastovereita ja jos ei nyt sentään opettajaa ja luennoitsijaa, niin jonkinlaista oppilaanohjausta. Yhteisöllinen oppilaanohjaus olisi tässä yhteydessä varmasti paras, eli vaikkapa joidenkin kollegoiden tai kavereiden kanssa päättäisi yhdessä käydä jonkun kurssin. Tätä AVO-kurssiakin on promottu meillä esim. Qaikussa. Selailin kuitenkin tuskissani Wikiopiston epämuodollisen oppimisen portaalia ja toivoin ohjausta tälle AVO-kurssin jaksolle. Samalla tiedostin, ettei toivominen auta, vaan olisin esim. voinut kirjoittaa tämän blogikirjoituksen silloin kun asia oli ajankohtainen.

Huomioni kiinnittyi kuitenkin informaatiotutkimus-portaaaliin joka on tietojenkäsittelytieteen portaalin laajennos. Se kaipaa lisää sisältöä kirjastohistoriasta 🙂

Osallistuin LeMill -webinaariin 5.10. ja yllätyin kuullessani miten aktiivisesti palvelu on käytössä itä-euroopassa ja esimerkiksi naapurissamme Virossa. Voisi olla mielenkiintoista katsoa minkälaista keskustelua ihan oikeat maikat ovat LeMillistä käyneet, vaikkapa Opettaja -lehden sivuilla. Minulle LeMill ei näyttäydy itseoppimisympäristönä kuten Wikiopisto.

Jään pohdiskelemaan mikä tekee ihan tavallisesta webbisivusta ”oppiresurssin”.

Haastatteluni Sula Pinta -podcastissa

Minulla oli ilo olla tänään Tuijan ja Yoen jututeltavana kirjasto-asioista Sula Pinta -podcastin vieraana. Varsinaisesti aiheena oli minun ja Lassilan Matin tuossa keväällä ja kesällä vetämä 23 asiaa -verkkokurssi, mutta juttumme lähti kuin siika lapasesta oikeastaan ennenkuin oli edes kunnolla selvinnyt että mikä kyseinen kurssi oikein oli. Noh, se tietohan kyllä selviää vaikkapa kurssin omalta sivulta tai Kirjastolehden numerosta 5/2008 (saatavilla kaikista hyvin varustelluista kirjastoista läheltä sinua).

Podcastin otsikkona on Kirjastojen digitaalinen tulevaisuus, 23asiaa – verkkokurssi. Käykääpä kuuntelemassa ja kommentoimassa! Juttua syntyi noin 48 minuuttia ja kurssimme lisäksi puhetta piisaa Wikipediasta, musiikkikirjastotyöstä, e-aineistosta, tekijänoikeuksista. Lopussa on hieman ajatuksiani kirjaston tulevasta roolista internetissä, erityisesti nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön (hämärässä) valossa ja millaisia peruskysymyksiä kirjastojen olisi syytä pitää mielessään.

Esitän myös näkemykseni että nykyisenkaltainen e-kirja on vain välivaihe kun sekä tieto että tarinat ovat irtoamassa vanhasta ruumiistaan, kirjasta. Myös MP3-tiedostot tai muut äänitteet ovat tavallaan takapakkia musiikin digitaalisen levittämisen alkuaikojen modeista jolloin musiikista levitettiin nuotinnosta, eikä äänitettä. Tulin myös puhuneeksi, että musiikin nuotinnos olisi uusikin ilmiö, mutta siinä taisin mennä metsään 😦 Luulin musiikin nuotinnoksen keksityn joskus keskiajalla kirkkomusiikin tallentamiseksi. No lohdukseni olin kyllä oikeilla jäljillä mutten tiennyt että vanhimmat nuotinnoslöydökset ovat jostain 2000 eea vaikka aika alkeellistahan se tietenkin on ollut.

Äänitys tehtiin skypellä (Yoe asuu Tokiossa) ja on minun osaltani hieman rupinen, mutta ainakin omasta mielestäni jutut ovat hyvinkin ymmärrettäviä.

Se joka keksii tälle blogille tosi hyvän nimen, saa jonkun asiaan liittymättömän henkilön nimikirjoituksella varustetun lakritsan 😉

Kirjoitin Kirjastot.fi:n Kirjasto-kaapeli -keskustelupalstalle lyhyen houkuttimen.

Pelien hankkimisesta kirjastoihin

Kirjoitin jo aiemmin Kirjastot.fi:ssä viriteltyyn, kirjastoissa pelaamista käsittelevään keskusteluun. Nyt vinkkasin keskustelun jatkoksi Antitädin kirjoituksen (ja samalla hieman avauduin) seuraavin sanoin:

Re:Pelaaminen kirjastossa

En tiedä huomasitteko, mutta pelikeskustelua virisi myös Antitädin blogin kirjoituksen Miksei koskaan voi saada sitä, mitä haluaa?? jatkona. Antitäti ja kommentoijatkin kaipailevat apua pelien hankkimiseen ja pelitoiminnan järjestämiseen kirjastoissa. Lisäksi tietenkin keskustellaan siitä mitä pelejä kirjastoissa ylipäätään voisi ajatella tarjottavan.

Kirjastotädit ja -sedät ovat ennenkin olleet aivan samojen tapainturmellusta välttelevien aineistovalintakysymysten äärellä kaunokirjallisuuden ja musiikin osalta. Niistä on kai jo onneksi päästy ja ufo-tutkimusta, metallimusiikkia, Musta Raamattu, Juhannustanssit, toimintaelokuvia, korttipelioppaita ja M. A. Nummista on saatavilla joka-ikisen suomalaisen yleisen kirjaston kautta. Suomessa toimii ammattimainen säätely- ja valvontaelin pelien ja elokuvien ikärajoille ja lisäksi alalla on itsesäätelyä. Kirjastoista jo löytyvien tuotteiden (kirjat, levyt, nuotit) julkaisua ja levittämistä ei valvota minkään tälläisen elimen toimesta.

Kirjasto tuskin pystyy perustelemaan itselleen minkäänlaista veto-oikeutta sekä VETin että ihmisten oman harkintakyvyn ylitse.

Toivon että kirjastoala jatkaa sikäli liberaalia linjaansa ettei millään yhteisillä kielloilla pelejä jätetä hankkimatta. Pelien tulo kirjaston aineistoon on aivan vääjäämätön, mutta tapahtumistaan vielä odottava tosiasia. Okei myönnän, tietokonepelien lainaaminen on samalla tavoin luvanvaraista toimintaa kuin elokuvienkin ja tilanne on sikäli kiusallinen mutta elokuvienkin kanssa on opittu toimimaan ja hyvä niin, sillä ellei lakeihin ole tiedossa muutoksia (en keksi miksi olisi), lisenssineuvotteluja on tiedossa lisää ja paljon!

Sellaisessa kirjastoverkossa toimiminen, jossa joidenkin kirjastojen kautta on saatavissa pelejä ja toisten kautta ei, asettaa melkoisesti paineita niille kirjastoille jotka eväävät asiakkailtaan oikeuden johonkin kulttuurituotteisiin.

Juuri tälläisissä kysymyksissä koen, että kirjastojen jo vuosikymmeniä toitottama asiakaslähtöisyys mitataan. Uskaltaisikovatko kirjastot tutkia asiakkaidensa haluja ja toimia niiden mukaisesti?

Re: Pelaaminen kirjastossa

Pirjo Sallmén kyseli Kirjastot.fi:n lastenkirjastotyötä käsittelevällä palstalla kirjastojen ja kirjastolaisten kokemuksia pelaamisesta. Hän on aloittamassa aiheesta tutkimusta ja herättelee keskustelua. Kirjailin vastaukseksi seuraavaa:

Re:Pelaaminen kirjastossa

Huomautan vielä, että kaikkien näistä asioista kiinnostuneiden kannattaa tietää sellaisen kirjan olemassaolosta kuin Nuortenkirjastotyön käsikirja (toim. Raisa Alameri-Sajama, BTJ, 2007, ISBN 978-951-692-687-5). Kannattaa myös mietiskellä mitä itse kokee pelaamiseksi ja miksi mikään siitä pitäisi olla erityisesti kiellettyä kirjastossa.

@Pirjo Sallmen: Rispektiä aiheen valinnan johdosta ja tsemppiä sekä tutkimukseen että opiskeluun.

Meidän keväällä ja kesällä rakentamallamme ja vetämällämme, kirjastolaisille nettitaitoja opettavalla 23 asiaa -kurssilla käytiin läpi pelaamista kahdesta lähtökohdasta: toisaalta tarkasteltiin ns. casual gamingiä ja toisaalta Runescapea. Kurssin sivusto indeksoinut kaikki kurssilaisten blogikirjoitukset, joten 23asiaa.net:in haut ”peli”, ”pelaaminen”, ”rune” ja ”runescape” tuottavat erittäin relevantteja tuloksia.

Kurssia tehtäessä ja ohjatessa olikin aivan mahtavaa huomata, että nettiin alkoi ilmaantua luettaviin monenlaista sellaista keskustelua jota kirjastoissa on käyty, mutta josta ei ollut saatavilla minkäänlaista jälkeä netistä etsimällä. URL or GTFO! Esimerkiksi Google-haku ”kirjasto rune OR runescape” ei viime huhtikuussa tuonut esille käytännössä mitään siitä jo vuosia käydystä kirjastoalan omasta keskustelusta miten pelaamiseen pitäisi suhtautua.

Meillä Helsingin kaupunginkirjaston Kirjasto 10:ssä on pelaaminen kielletty. Tunnustan tässä julkisesti, etten ole asiaan puuttunut joka on tietenkin työpaikalla niskurointia; mielestäni esimerkiksi sitä go-peliä (囲碁) netin kautta toisinaan pelaavaa vanhempaa herraa ei todellakaan tarvitse ohjata ulos kirjastosta harrastuksensa vuoksi. Meillä ei noita nuorisokirjastotyön ikähaarukkaan kuuluvia (öö 10–16 tms.) nuoria kyllä paljoakaan liiku, eikä heistä ainakaan haittaa ole ollut.

Kirjasto 10:ssä kokoontuu kyllä Suomen lautapeliseura säännöllisesti ja seura toimii myös muiden kirjastojen tiloissa.

Espoon Pointissahan on (tietokone)pelaamista aktiivisesti tuettu ja aivan varmasti muissakin kirjastoissa Suomessa, erilaisin tavoin.

Aineistossa ei tietokonepelejä täällä HelMet -alueella käytännössä ole ollenkaan, mutta joitain roolipelejä (kynä+paperi -tyyppisiä) löytyy. Joissain toimipisteissä voi pelata paikanpäällä, joko tietokoneella tai ilman. Nykyinen tilanne on kulttuuriaineiston tallentamisen kannalta kiusallinen. Onneksi nykyään suomalaisten saatavilla oleva kulttuuritarjonta ei enää ole kirjastojen säännöstelemää.

Tietokonepelien sorsiminen ns. ”oikeisiin” peleihin verrattuna pitäisi pystyä perustelemaan. Miksi vaikkapa tammea saa pelata pöydällä, muttei ruudulla? Entä roolipeliä? Sudokua? Sanaristikkoa? Kirjallisuustietovisaa? Entä lukukilpailua? Jos syynä on ainoastaan se, että tietokoneella pelaajat vähentävät muiden asiakkaiden mahdollisuuksia tehdä jotain myyttistä ”muuta hyödyllistä”, ollaan helposti erittäin heppoisen arvottamisen äärellä, vai mitä? Myöskin ”kirjasto olohuoneena” -ajatus kärsisi melkolailla jos kyseisessä tilassa vallitsisivat sellaiset säännöt, joita kukaan kirjastolainen ei omassa olohuoneessa *ikinä* hyväksyisi.

Asiaa tässä nyt tarkemmin tutkimatta suomenkielinen Wikipedia-artikkeli gosta mainitsee kaksi versiota pelin synnystä. Molemmat täyttävät kehittävän ja hyödyllisen toiminnan kriteerit, jollaiset kirjastossa pelaamiselle tuntuu olevan tarpeen asettaa.

Eipä herunut opiskelupaikkaa :´(

Hain tänään informaatiotutkimuksen perusopintoihin Tampereen avoimen yliopiston verkkokurssille. Eipä herunut paikkaa. Haku alkoi kello 17 ja lähetin oman hakemukseni noin 17:14. Jouduin varasijalle 46. Harmi, olin suunnitellut että tämä olisi aivan täydellinen aika aloittaa verkon kautta noi perusopinnot kun varsinainen päiväduunikin alkaa palkattoman lomani jälkeen kohtapuolin ja työn ohessa opiskelu on mukavaa. Myöhemmin voisi sitten hankkiutua kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta sellaista ei ainakaan toistaiseksi siis ole näkyvissä.

Aikamoinen hinku tuonne kurssille on näemmä ollut. En tiedä paljonko kurssilla tilaa oli, mutta varmasti ainakin 70 (jos kurssille otettiin vaikkapa 25 hlö) henkilöä ehti ilmoittautumaan ennen minua tuon vartin aikana. Tampereen laitos vaikuttaa hyvältä, siellä on minuun Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston 150v -juhlaseminaarissa kirjastohistoriajutuillaan vaikutuksen tehnyt Ilkka Mäkinen sekä Tere Vadén.

Eilinen Jaikumiitti

Eilen oli luento start-up -elämästä, case Jaiku Helsingin Yliopiston Kumpulan kampuksen Exactumissa. Tapasin aiemman sopimukseen Tuijan etukäteen ja lampsimme yhdessä kampukselle. Erittäin mukava käyskennellä kevätauringossa, vaikka jäimmekin rysään Kumpulan siirtolapuutarhaan. Kerkesimme kuitenkin (nippanappa) ajoissa luennolle jossa Teemu Kurppa siis kertoi kokemuksiaan ja startupin perustamisesta. En todellakaan nyt aio kirjoittaa siitä, koska muut tekivät niin jo eilen.

Kello 17 alkoi 23 asiaa -verkkokurssimme Mese-chatti jota hoidin ensin hieman huonolla menestyksellä N800&Pidgin ↔ bluetooth ↔ N95 -laitteistolla sieltä luennolta. Sinihammas-yhteys pätki eikä chattiin edes osallistuneet muut kuin minä, Matti sekä Antitäti-Reetta. No ensimmäinen kertahan tämä vasta oli, toivottavasti väki lisääntyy. Chattejahan pidetään kahdesti viikossa kesäkuun puoleenväliin asti. Suviko oli luvannut minulle oikean tietokoneenkäyttönmahdollisuuden jos kannettava teknologia sikailee, ja pääsinkin klo 18 jälkeen ensin Web Messengerin ja Meebon äärelle, näistä käytin jälkimmäistä joka osoittautui oikein hyväksi. Pari kurssilaista yrittivät kurssille, mutta olivat väärissä verkoissa, eivät Mesessä. Toinen oli Google Talkissa ja toinen ilmeisesti Meebossa. Toivottavasti onnistumme paimentamaan heidän Meseen. Varsinaisen ryhmächatin jälkeen vaihdoimme vielä Matin kanssa muutamat sanaset, ja polkaisin sitten Weeruskaan jossa Jaiku-miitti oli meneillään.

Iltaa ei istuttu kovin pitkään, enkä ensinkään kerennyt hieroa tuttavuutta kaikkien kanssa. Terkut erityisesti Priiolle ja pe3:lle sekä Tuijalle ja Suvikolle.

Failday

Ensin läikytin teetä näppikselleni joka lakkasi toimimasta eikä korjaantunut kuivaamisesta. Kaupasta ei näitä Zippyn näppäriä mininäppiksiä juuri nyt valitettavasti saa, eikä ole intressiä käydä suureen näppiksenvaihto-operaatioon. Polkaisin työpaikalle hakemaan lainanäppiksen, ja matkalla fillarin ketjut putosivat joka on suoravetoisessa pyörässä lievästi kiusallista. Etenkin autojen seassa. No onneksi ei siinä kadunpätkällä ollut paljoakaan liikennettä. Kävin ostamassa myös uuden eturenkaan, tuskin sitä takatalvea enään tulee ja toi talvirengas muljuu ikävästi kaarteissa. Edessä nyt hieno punakylkinen 622×23 Michelin Orium. Takana 622×28 Raleigh Foreign jonka löysin joskus jostain. Vaihtanen myöhemmin leveämmän eteen. Huomenna on muuten tämän kesän ensimmäinen Kriittinen pyöräretki. Kokoontumispaikkana siis Manta kello 17.

Harkitsin käyväni Kierrätyskeskuksesta käytetyn kumin, mutten käynyt.

Työpaikalla rupattelin hieman verkkokirjastoyksikön tyyppien kanssa. Kotiin palatessani laittelin pyörääni ja huomasin sitten että näppikseni toimii. Huoh. Yritän vielä tänään jatkaa verkkokurssimme materiaalin näpyttelyä. Ehkä pitää ensin käydä hieman pyöräilemässä.