Bohyun Kimin Library Hat -blogissa on mielenkiintoinen kirjoitus ja keskustelu menossa otsikolla Why Not Grow Coders from the inside of Libraries? ja se on poikinut kaikenlaista muista blogeissa sekä code4lib -yhteisössä. Monia herkullisia puolia on esillä, esim. taitojen kartuttamiseen kannustaminen kirjastoissa, IT-ihmisten ja kirjastoihmisten luonteentyyppien yhteneväisyydet, rekrypolitiikka, sekä kirjasto-osaamiseen että IT-osaamiseen liittyvät myytit, ”kaikki valmiina paketista” -ajattelu ja alistuminen.
En todellakaan ole koko tekstistä samaa mieltä, sillä osa kirjoittelun väittämistä ei lainkaan vastaa omia kokemuksiani suomalaisesta kirjastomaailmasta. Mutta paljosta on erittäin helppo olla samaa mieltä. Miten voitaisi edistää asiaa? Miten saataisi kirjastolaiset itse noudattamaan sitä aina paljon paasaamaansa 2 §:n lopussakin mainittua asiaa?
Will K. luettelee kommentissaan kolme, erityyppistä ohjelmoitiosaajaa. Ensimmäinen on ongelmalähtöinen ihminen, joka näkee ohjelmoinnin tapana ratkoa muita ongelmia tai helpottaa niiden ratkaisun valmistelua. Toinen on ohjelmistokehittäjä, kolmas tietojenkäsittelytieteilijä (eli atk-tiedemies). Will sanoo osuvasti, että periaatteessa jokaisen informaatioalalla työskentelevän ihmisen, siis kirjastoammattilaiset jos ketkä mukaan lukien tulisi kuulua ensimmäiseen joukkoon (laajentaisin jopa että informaatioyhteiskunnassa asuvan).
Monikohan kirjastolainen on oikeasti lukenut vaikkapa sellaisen ”Teach yourself ohjelmointikieli in 21 days” -kirjan? Niitä kuitenkin hommataan joka kirjastoon läjäpäin asiakkaille tyrkylle, suomennettuinakin. Siellä niitä hyllyssä seisoo, sinunkin kirjastossasi. Tavallaan voisi ajatella että kolme viikkoa on aika pieni investointi ihan hemmetin hyödyllisestä taidosta.
(via @ThatAndromeda at #code4lib)
Osasyy lienee se, että ”virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymisen edistäminen” ei edellytä koodarin taitoja. Verkkopalvelujen kehitystyöhön voi osallistua hyvin aktiivisesti ja isolla roolilla ilman koodausosaamista (näin tehdään myös liikemaailmassa, jossa projektiryhmät koostuvat monenlaisista osaajista – mm. ad, konseptisuunnittelija ja copy eivät ole koodareita). Ja kehitystyöhön osallistumisessakin on eri tasoja, joista osassa teknisten asioiden ymmärtämisestä on valtavasti hyötyä (esim. sen tajuaminen, miten käyttöliittymäratkaisut kuormittavat taustajärjestelmää) ja osassa taas ei tarvitse tajuta lainkaan, mitä taustalla tapahtuu (”tähän tulee tekstiä, leipätekstitulee tähän” – sisällöntuottajan pitää vain osata tuottaa se teksti annettujen ohjeiden mukaan).
Ylipäätään tärkeää olisi kehittää laaja-alaisesti ihmisten osaamista: käytettävyysosaaminen, verkkokirjoittaminen, grafiikan kanssa puuhastelu ja koodaaminen kaikki ovat taitoja, joista kirjastoissa olisi hyötyä. Uskon kuitenkin, että keskivertokirjastolaisen elämässä verkkokirjoittaminen ja ad:n taidot ovat sellaisia, joista eniten olisi konkreettista iloa työssä.
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Miksei kirjastolaisten keskuudessa kasva koodausosaaminen? « Riippumaton asiantuntija -- Topsy.com
Tärkeää. Sama mieltä molempien kanssa.
Kirjastojen ”apps-tulevaisuus” on ihan kulman takana. Eikä oo edes tarpeen tietää, minkä kulman. Kyllä sen ammattimaisen katseen ehtii kääntää oikeaan suuntaan sitten kun tarttee.
Oman koodauksen tarpeellisuudesta se vaan, että tietokoneet tulevat kirjastoihin, haluttiin tai ei. Kirjastomaailmassa, tähän mennessä tapahtunut:
– pomot ostaa ”uskossa lujina” valmiita paketteja
– työntekijät käyttää niitä ja kehittelee kehitysajatuksia. Anoo OPM:ltä projektirahaa ja tekee jonkun paikallisen ohjelmistofirman kanssa nettisivuston jotakin hyödyllistä varten.
– näköpiirissä on, että aktiiviset asiakkaat alkaa toteuttamaan avoimien rajapintojen kautta luettelointidatalle omia mobiilisovelluksia. Luvan perästä tietenkin.
NYT SEURAAVAKSI nuorkirjastolaiset hakemaan OPM:n projektirahaa yhteisölliselle kirjasto2.0-hankkeelle. Avoin rajapinta löytyy kyllä. Ja toimitilat asukastuvalta. Löytyyhän avoin rajapinta sellainen HKL:ltäkin, perhana. Eikun HSL:ltä:
http://hslmobiilikisa.blogspot.com/
Ja isoilta kirjastoilta:
http://labs.kirjastot.fi/blog/avoin-data-kaytannossa-helmet-viivakoodinlukija-androidille
Ja opendataa:
http://www.forumvirium.fi/node/218
Ja Apps4Finland:
http://www.verkkodemokratia.fi/apps4finland/fi
jne.
Siis että KEITÄ me ”vanh’kirjastolaiset” luulemme olevamme että pystyisimme saamattomuudellamme HIDASTAMAAN tätä kehitystä? :DD
PERKELE. JOS organisaatiomme ei itse ota tukeakseen toimintoja, niin kyllä ne toteutuvat muutenkin. Ilman julkista sektoria. Ei muuta kuin kansalaispalkka kehiin ja sovelluskehitysalustoimaan. Tai Sovelluskehitysalustasovelluskehittämään. (vai miten tuo oikein ilmaistaan, mace?)
”Tavallaan voisi ajatella että kolme viikkoa on aika pieni investointi ihan hemmetin hyödyllisestä taidosta”.
Kannattaa muistaa, ettei koodaamisenkaan ole olemassa kolmen-viikon-oikopolkua. Itse olen lukenut useampia tuollaisia opeta itsellesi -ohjelmointioppaita, mutta olen hädin tuskin päässyt ”En osaa mitään!”-tasolle, sille oppimisen ensimmäiselle portaalle. Se on ihan kiva harrastus, mutta oikeat ammattilaiset tulevat korkeakouluista (jos koodaamiseksi ei lueta perus-html:ää tai CSS:ää tmv).
Tottatotta Ville, nostin nuo ”Opeta itsellesi taito 21 päivässä” -kirjat tähän esille, koska kustantaja on antanut niille provosoivan nimen 🙂
Ohjelmoititaito ei todellakaan muodostu 21 päivässä, mutta kovasti yrittämällä varmasti 21 päivässä oppii paljon. Itsekin olen lukenut useamman ohjelmointioppaan, eikä minusta silti ole. Syy on omalla kohdallani melko selvä: harjoituksen puute (lue: määrätiedottomuus). En ole ennen tuota Bohyunin kirjoitusta oikeastaan edes vakavasti ajatellut että työnantajani pitäisi kannustaa minua opettelemaan näitä taitoja – olen pitänyt asiaa omanani. Nyt rupesin kuitenkin ehkä miettimään, että ehkäpä jos työnantajani näistä taidoista haluaa hyötyä (viesti on ollut sen suuntaista), niin voisi olla asiallista kysyä että miten työnantaja aikoo asiaani auttaa. Olenkohan ollut koskaan sellaisessa tilanteessa, että työnantajani on halunnut kehittää jotain taitojani?
Lähtökohtaisesti me kirjastolaisethan olemme sitä mieltä, että tietojen ja taitojen hankkiuminen on työlästä, mutta kannattaa (sehän tämä meidän elinikäinen oppiminen -viesti on).
En tiedä luitko linkkaamani postauksen ja kommentteja, mutta tuo
siis listaa kolme tyyppiä ohjelmoijia, ja on itse sitä mieltä, että luokat 1 (eli hakkeri/säätäjä/ongelmanratkaisija) ja 3 (atk-tiedemies) ovat ne koodariluokat joita pitäisi olla kirjastoilla itsellään. Kakkostyyppi eli sovelluskehittämisosaaminen on hänestä tarpeetonta pitää talossa.Joku muuten kuvaili avointa lähdekoodia mielenkiintoisella tavalla: avoin lähdekoodi on oppimisympäristö. En muista kuka asian näin ilmaisi, mutta se oli kauniisti ja osuvasti sanottu. Avoin lähdekoodi pitää sisällään mentorointijärjestelmän, oppilaanohjauksen, oppimateriaalit, akreditointijärjestelmät, harjoitustyöt, luentoaineistot, laskarit ja myös ainejärjestöt.
Tästä inspiroituneena sanoisin, että oikeat ohjelmointiammattilaiset eivät tule korkeakouluista vaan internetistä. Toki siellä korkeakoulussa on käyty myös jossain vaiheessa.
Mut joo, tosiaan omat koodausskillit on ihan olemattomat. Niillä voi silti ratkoa tosi paljon ongelmia, ne auttavat mielettömästi.
Oma näkemykseni ohjelmoinnista on se, että se on toiminnallisuuden koodaamista, ei sisällön koodaamista. Eli HTML:n ja CSS:n säätäminen ei ole ohjelmointia. Ohjelmointia on se, että kuvaillaan tietokoneelle mitä halutaan tietokoneen tekevän. Onko susta asiallinen määritelmä?
Oih koodausosaaminen! Olisipa esimerkiksi tietojärjestelmien ostajilla niin paljon koodausosaamista, että osaisivat speksata ja kommunikoida tarpeensa paremmin järjestelmäntoimittajille. Huonoja järjestelmiä tehdään paljolti ihan vaan siksi, että asiakkaat eivät osaa vaatia parempia.
Joo. Olkoon mitä tietoteknistä ohjelmaosaamista tahansa, niin ei ole kirjastot yhtään omaa sovellusta 30 vuoteen saaneet kehitettyä (korjatkaa vain!). Aktiivisimmilta asiakkailta ne tulee jos tulee. Johtuu siitä, että minkäänlaista suunnitteluresurssia ei ole budjetoitu henkilöstöön. Lukekaa esim. Dewey kirjastokissakirja ja kiinnittäkää huomiota siihen, kuinka pienen jenkkituppulan kirjastossa on 12 työntekijää. Siis pääluku, täysiaikaisuudesta en sit tiedä. enkä koulutuksista yms.
Motivaatiota ja potentiaalia olisi, mutta Innosuomi rules…
Summary in english for Bohyun and others:
OP: ”Why aren’t codingskills being picked up among librarians”?
Paula:
Kirjastonpiikkiin:
Ville:
Mace:
Tea:
Kirjastonpiikkiin:
Sori jos murjoin jonkun ajatuksia, ei ollut tarkoitus. Korjatkaa jos tarpeen on. Tuli vaan Bohyunin kanssa puhetta että voisin kääntää enkuksi nää kommentit ku ei ymmärrä suomee.