(Meillä on paraikaa meneillään lievästi tunteellinen keskustelu Suomen kirjastoseurasta, Kirjastolehdestä ja aatteellisuudesta Facebookin aiheeseen liittymäättömän statusviestin kommentessa)
Riippumaton asiantuntija
(Meillä on paraikaa meneillään lievästi tunteellinen keskustelu Suomen kirjastoseurasta, Kirjastolehdestä ja aatteellisuudesta Facebookin aiheeseen liittymäättömän statusviestin kommentessa)
Riippumaton asiantuntija 
Hienoa Mace että olet laittanut tämän markkinointiviestin Kirjastoseuraan liittymisestä. Jos suurin osa alan ammattilaisista kuuluisi omaan seuraan, kasvaisi seuran painoarvo huomattavasti. Mutta jospa seuratoiminnan aika on jo ohi, ja halutaan vaikuttaa muiden kanavien kautta?
Mikä se kanava silloin voisi olla kirjastoalalla, onko se joku sosiaalisen median väline tai tila, vai jotain joka on vasta tulossa. On nähty jo jonkun kerran, kuinka paljon esim. fb:n kautta voi vaikuttaa. Seuran toiminta taas on hiljaisempaa, sehän tekee koko ajan perustyötä kirjastojen pitämiseksi näkyvissä ja sitten se ammatillinen puoli. Ilman seuraa olisi varmaan moni hanke jäänyt toteutumatta. Mutta kyllä seura voisi kieltämättä olla ketterämpi ja reagoivampi, vaikka näihin avoin data -juttuihin.
Niiden vaan pitäisi tulla mukaan seuran toimintaan, jotka haluaisi asioiden etenevän myös seuran kautta. Nurkissa murjottaminen ei vie minnekään.
Ihanaa kun joku puhuttelee minua täällä Blogistanian helvetissä, ihan juuri minua. Mutta kun minäkin olen jo tätä puoleni valinnutta kansaa – jäsen.
@Ritva ei tuo ole mikään markkinointiviesti, vaan syyllistys. Täällä blogissa voidaan puhua asioista niiden omilla nimillä, ei tarvitse jeesustella 😉 Markkinoinnin, pr:n ja psykoanalyysin mielenkiintoisista yhteyksistä kannattaa katsoa verrattoman Adam Curtisin The Century of Self 😉 Ehkä Seurakin voisi ottaa hieman mallia markkinointiin tuosta häikäilemättömästä tarpeiden luomisesta.
Onko teillä muuten jotain kivaa tilastoa seuraan kuuluvista ja kuulumattomista ammattilaisista?
@anonymous niin minkä puolen sinun kansasi onkaan valinnut? Täällä olostasi päätellen ainakin Blogistanin (eli helvetin) puolen, mutta oliko joku muu puoli myös?
Onpa hyvä että keskustelua Kirjastoseuran toiminnasta käydään eri foorumeilla kuten täällä Macen blogissa.
Kirjastoseura kaipaa nuorta polvea mukaan toimintaan. Se toiminta voisi olla aivan eri näköistä kuin nykyään, se voisi olla löyhemmin seuraan liittyvää mutta kuitenkin käyttäen tarvittaessa hyväksi niitä kanavia ja resursseja joita seuralla on käytössä.
Olemme avoimia kehittämään ja muuttamaan toimintaa, mutta paljon ketterämmin se käy, kun mukana on uusien medioiden ja avoimen datan suvereenisti hallitsevia alan nuoremman polven edustajia.
Aikaisemminkin nuoret ammattilaiset ovat vallanneet Kirjastoseuran. Tehkää nytkin niin ja tuokaa mukananne uudet ideat. Ne tulevat varmasti käyttöön!
Hyvä jos ei tartte jeesustella. Niin se vaan on, että ihan niitä kitkerimpiä kalkkeja ei kannata kylvää ainakaan omalla allekirjoituksella varustettuna – sen löytää edestään, ja joukot eivät tunne armoa.
Kirjastoala on varman kummallisin ammattiryhmä mitä maailmasta löytyy – nooh, ehkä patologit ja runoilijat myös – sillä tavoin, että ammattilaisuuteen liittyy valtavasti tietoa, sivistystä, arkuutta ottaa kantaa, ylimielisyyttä ja avoimuutta uusille ajatuksille, riitaisuutta ja empatiaa. Usein kun tulen jonhonkin seminaariin, aistin ilmassa risteilevät ristiriidat. Niitä ei kuitenkaan tuoda kokouksen aikana esiin, mutta junassa kotimatkalla annetaan olan takaa tulla kitkerää kritiikkiä. Onko kirjastoammattilaiset junaosastojen filosofeja, kuten Pentti Saarikoski sanoi olevansa porraskäytäväfilosofi? Siis keksii vastauksen vasta sitten kun on poistunut paikalta.
En tiedä yhtään miten tää liittyy tohon seuraan liittymiseen. Ehkä siten, että tehkää nyt kolmekymppiset herran tähden jotain! Jos on paljon osaamista, tekemistä ja asiakkaiden tuki, niin asiathan on ihan ok. Enää puuttuu yhteinen kiukkuinen rintama päättäjien suuntaan: hei, ette te kirjastojen rahoilla saa paikattua yhtään mitään. Mutta yksi loistava palvelu voidaan kyllä rampauttaa helposti.
Tällä kertaa jää strategioiden ja tulevaisuusvisioiden ruotiminen. Tää oli markkinointipuhe nuorille. Vaikuttaa voi, ja Mace tää on riippumatto on kyllä aika ihana. Pitäisköhän munkin kaivaa esiin omani ja porata ruuvit paikoilleen. Vois syntyä syvempiä ajatuksia.
Täytyy varmaan siirtyä virkakieleen kun kommentoi sinun hyviä kirjoituksiasi:
1. On erittäin hyvä että markkinoit kirjastoalaa
2. Olisi hyvä jos saataisiin myös ei-jäseniä jäseniksi – siis nimenomaan kirjastoissa työtä tekeviä
3. Blogistania on Helvetti tai Taivas, riippuu päivästä ja mielialasta
4. Tässä nimenomaisessa asiassa olen puoleni valinnut eli olen Suomen Kirjastoseuran jäsen
5. No valittu kansa on fraasina niin kamala että just forget it!
@anonymous lol kiitos selvennyksestä, mutta unohdit lähettää kommentin kolmena kopiona (niinkuin itse tulee tehtyä joskus kun kärsimättömänä hakkaa ”lähetä” -nappia)
Tiedän työympäristöstäni sellaistakin Valittua Kansaa, joka on sekä kirjastoalalla töissä että päättänyt olla liittymättä Kirjastoseuraan. Yleensä selitys on jotain aika kömpelöä. Olisi kivempi kuulla selityksenä evvk kuin joku harhainen käsitys siitä mitä Seurassa oikeastaan tehdään tai mistä siinä yleensäkään on kysymys.
Ammattilaiset kirjastoseuran jäseninä on hyvä tavoite. Mitähän tulisi jos olisi muita ihmisiä myös, jotka ei olisi ammattilaisia mutta joille kirjasto olisi jollain tavalla tärkeää. Ehkä tuollaista on joskus ollutkin, kaikenmaailman vallesmannit, upseerit ja rovastit on ajaneet kirjastoaatetta joskus vuonna miekka+metwursti.
3 on niiiiin totta.
Päivitysilmoitus: Labs.kirjastot.fi » Me pidämme Suomen kirjastoseurasta